Sipilän synnit

Väitin Sipilän valehdelleen jatkuvasti. Kun näin väitin, niin eräs hyvä ystäväni vaati minua kertomaan, että missä kaikessa Sipilä on valehdellut?  Siinä hätäpäissäni en keksinyt kuin yhden varman valheen: Hän oli luvannut, että koulutuksesta ei leikata ja koulutus oli ensimmäinen asia, josta hän leikkasi. Ja ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta tämä ei kuulu aiheeseen.  Pakko hiukan korjata asiaa, sillä poliitikko ei koskaan valehtele: Hän esittää vain vaihtoehtoista totuutta.  Vaikka nykyään on yleinen käytäntö, että uskotaan sokeasti itselleen sopiviin väittämiin, niin minä tämä ei ole minun tapani. Olen jotenkin jämähtänyt siihen vanhakantaiseen ajatukseen, että mikä tahansa oma uskomuksen paikkansa pitävyys aina välillä hyvä tarkistaa. Tässä vain on se vaara, että koko elämä menee uskomuksiensa tarkistamiseen. Taitaakin olla se sokea omiin uskomuksiin uskominen käytännöllisempi tapa elää elämäänsä. Mutta minkäs minä tavoilleni voin.
Kun mietin mihin minun käsitykseni Sipilän valehtelusta perustuu, niin paljoa en oikein saanut raavittua muististani kasaan. Minulla vain on sellainen tunne, että hän on jatkuvasti valehdellut. Mutta mitä muuta minä voin muistini sopukoista kaivaa esiin kuin sen koulutus asian?  Mitkä kaikki asiat ovat leimanneet minun silmissäni hänet valehtelijaksi?  Olen muistavinani sellaisen tapauksen, että hän on luvannut, että hallitus eroaa jos tapahtuu jotain. Tämä jokin on tapahtunut ja hallitus ei kuitenkaan eronnut. Tosin en yhtään muista mikä se oli mitä tapahtui ja en myöskään ole yhtään varma, että oliko Sipilä ylipäätään luvannut hallituksen eroa. Toinen asia oli mitä olen muistavinani oli hallituksen Terrafamelle antama miljoonien tuki ja kytkentä siihen, että Sipilän sukulaiset olivat alihankkijoina hyötymässä näistä miljoonista. Mutta tätäkään en voi  varmuudella muistaa.  Näitä epämääräisiin muistikuviini perustuvia juttuja on mielessäni lukuisia. Mutta on sitten eräs asia, jossa voin aika varmasti luottaa muistiini. Se oli se kun Sipilä ilmoitti, että ihme on tapahtunut: Terrafame on hoitanut ympäristö asiat kuntoon ja kyseinen laitos on muuttunut kannattavaksi.  Tämä ei välttämättä ole Sipilän valhe - voi olla, että hän oikeasti uskoo tämän kaltaisiin ihmeisiin. Tosin jos pääministeri uskoo tämmöiseen ihmeeseen niin se on paljon pahempi tilanne kuin se, että hän valehtelisi.  Kärhämä YLEn kanssa on myös sellainen asia, jossa voin muistiini luottaa aika hyvin. Siinä tapauksessa Sipilä yritti rajoittaa sananvapautta.  On  saivartelua väittää, että sananvapauden rajoittaminen ei ole valehtelua. Minusta totuuden julki tuomisen estäminen on joko valehtelua tai vielä pahempaa. Se kärhämä paljasti myös Sipilästä erään asian. Joskus aikaisemmin joku toimittaja oli antanut Sipilälle häntä koskevan jutun tarkistettavaksi. Sipilä oli vuotanut jutussa olevan erään asian omalle lehdelleen ja tämä lehti oli julkaissut sen aikaisemmin kuin tämä toimittaja kerkesi omansa julkaista. No tässä ei ollut kysymys valehtelusta vaan kieroudesta. Mielikuvani Sipilästä perustuvat tähän viime mainittuun tapaukseen, siihen sananvapauden rajoittamis yritykseen ja Terrafamen ihmeeseen. Näissä kaikissa olen erittäin varma, että muistan asiat oikein. Nämä tapaukset antavat myös aika hyvän kuvan Sipilästä ihmisenä, joten onko enää mitään hyötyä siitä, että tarkistan ne missä en voi tarkasti muistaa asioita?  Näitten kolmen vakavan tapauksen perusteella on varsin todennäköistä, että totuus hänen puheissaan on varsin venyvä käsitys.

DESANTTI5

   Desantti Bäckman on tuomiolla. Vielä se ei ole se viimeinen tuomio. Siinä ei ole mitään omituista, että hän on tuomiolla. Omituista on se, että vasta nyt.  Omituinen asia on myös se miten hän puolusteli sitä, että on vainonnut toimittajaa. Hän kertoi vainoamisen olevan hauskaa huumoria.  Ehkä olen huumorintajuton kun en pysty näkemään mitään hauskaa siinä, että toisesta ihmisestä levitellään perättömiä häpeällisiä tietoja.  Ihmetyttää myös se, että miksi ihmeessä levitellä perättömiä tietoja jostakin kun tämä maa on täynnä ihmisiä joista pystyisi levittelemään häpeällisiä tietoja, jotka pitäisivät paikkansa. Eikä sellaisia tarvitsisi edes etsiä kaukaa kun tarjolla olisi ensimmäisenä Bäckman itse ja Ilja Janitskin kävisi siihen myös hyvin. Huumorin kannalta ajateltuna - en tiedä osaisinko nauraa edes heidän toilailuille vaikka ne ovatkin totta. Taidan todella olla huumorintajuton.
Syy siihen, että desantti Bäckman käyttää perättömiä väitteitä johtuu yksinkertaisesti siitä, että oikeasti hän vain yrittää kaventaa sananvapautta tällä vainoamisella. Se tekee asiasta vielä vakavamman.  Paljon käytetään tätä keinoa. Siis sitä, että kirjoitellaan sellaista, joka on hyvien tapojen vastaista ja selvästi laitonta ja selitetään että se on vain hauskaa huumoria.  Tehdäänpä teoreettinen olettamus. Oletetaan, että Bäckmannin tarkoitus ei ollut kaventaa sananvapautta vaan hän oikeasti yritti olla hauska. Oletetaan, että kohde ei olisikaan toimittaja vaan ihan vain joku sattumanvaraisesti valittu kohde.  Jos ihmisellä on edes alkeellisia käytöstapoja, niin hän hyvin tarkkaan miettii, että kuka ihminen kestää minkäkin laista huumoria, sillä me emme ole samanlaisia, vaan meidän herkkyytemme vaihtelee paljon. On hyvin moukkamaista heittää toiselle sellaista henkilökohtaista huumoria, jota hän ei kestä.  Tämä on hyvän käytöksen perus sääntöjä.  Mutta vielä alkeellisempi sääntö on se, että ei heitä toisesta ihmisestä sellaista huumoria, jota heittäjä ei itse kestäisi.  Mietin vain sitä, että kuinka Bäckman itse osaisi nauraa jos hänelle alkaisi tulvia tuhansia vihaposti viestejä jossa kerrotaan, että turpaan saat jos näen sinut kadulla  ja uhataan tapaa ja hänelle lähetetään postipaketissa kuolleita rottia.  Minulla on vahva epäilys, että emme kuulisi häneltä hersyvää naurua tästä huumorista. Uskon, että kyllä hän saa vihapostia, sillä sitä tunnutaan annettavan kaikille, jotka ovat jotenkin julkisuudessa. Olisi vain hauska kuulla, että kuinka se häntä naurattaisi.  En tiedä pitääkö Bäckman itseään koomikkona ja pellenä ja onko hänen komiikkansa ydin perättömyys? Jos perättömyyksien esittäminen on hauska juttu, niin silloin Bäckman on ollut hauska jo vuosia. Tässäkin asiassa olen aika tosikko, sillä en näe mitään hauskaa siinä, että esitetään perättömyyksiä.  Paroni von Münchhausen on niitä harvoja jonka perättömyyksille osaan nauraa. Tosin hän itse vihaa valhetta, joten en ole aivan varma onko hänen seikkailunsa sittenkin totta.  Ehkä olisi hyvä oppia huumorintajuiseksi, sillä saisin nauraa joka päivä aivan hervottomasti - tämä maailma kun on täynnä perättömyyksiä. Mutta miten oppia huumorintajuiseksi kun on syntynyt tosikoksi?

MOT7

   MOT ohjelma on mielenkiintoinen. Siitä aion nyt kirjoittaa. Eräs ohjelma on hyvä esimerkki tästä ohjelmasta. Olenhan aika kiinnostunut siitä mitä mediassa tapahtuu. Esimerkit ovat hyviä, jos pitää varansa, ettei sorru painottamaan jotain yksityistapausta. Pakko mainita tässä välissä tuore esimerkki, joka voisi olla yleistettävissä.  EU päätti vähentää maatalous tukia siten, että EUun tuki Suomelle pienenisi vuodessa yli 400 miljoonaa euroa.  Tästä asiasta ESS kirjoitti numeroonsa artikkelin.  Juttu oli muuten asiaa valottava, mutta missään ei mainittu, että mikä on se summa mistä se yli neljäsataa miljoonaa vähennetään. Kun sitä asiaa ei mainittu, niin koko artikkeli on täysin järjetön. Onhan eri asia, jos vuotuinen tuki vähenee vähän yli 400 miljoonasta vähän yli 400 miljoonaa kuin, että tuki vähenee 400 miljardista vähän yli 400 miljoonaa.  Tämä artikkelin moka on joko toimittajan ammattitaidottomuutta tai sitten kyseessä on salaliitto.  Nyt lukijan pitää viljelijöiden reaktioista päätellä, että onko vähennys merkittävä vai ei. Ja se on vaivalloista. Sitä paitsi se on hankalaa kun ne viljelijät muutenkin aina valittavat kaikesta, niin mistä tietää milloin he valittavat oikeasta asiasta? Vielä hankalampaa lukijalle on se, että hän joutuu suhteuttamaan tämän summan ihan itse muihin juttuihin.  Jos se suhteutetaan tuulivoimaloiden tukeen, niin saadaan seuraava ajatuksen kulku:
Tuulivoimaloille maksettiin tukea melkein saman verran kuin turve tuotannolle, eli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä sai aikaan valtavan raivon lehtien yleisön osastoissa. Raivottiin kaikesta mahdollisesta ja erityisesti siitä, että tämä tuki vääristää kilpailun ja koko Suomen talous ajautuu sen takia katastroohviin.  Nyt maatalous tuista vähennetään kaksi kertaa se määrä mitä tuulivoima sai tukea. Se vaikuttaa aika erikoiselta noin lukujen valossa. Jos tutkaillaan tukija  siltä näkökulmasta, että tuulivoiman tuen ansiosta tuulivoimasta on tullut hyvin nopeasti kannattavaa, mutta onko maataloudesta tullut kannattavaa vaikka siihen on pumpattu vuosikymmeniä ties kuinka suuria summia. Vielä omituisempaa on se, että öljyteollisuudesta ei ole saatu kannattavaa, vaikka siihen pumpataan noin 4 miljardia vuodessa - ja ties kuinka kauan tätä on tehty. Tässä vähän yksinkertaistin, sillä oikeasti ei se öljyteollisuus yksin saa sitä 4 miljardia, vaan kaikki fossiiliset energia alat saavat yhdessä sen summan vuodessa.
Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että miten media voi kirjoittaa ihan oikeaa tietoa, mutta valehtelee niin, että jättää kertomatta jotain olennaista. Tämä on hyvinkin yleistettävissä valtamediaan. Vale mediassa tilanne on vielä pahempi.

Pahus!  Minunhan piti kirjoittaa MOT ohjelmasta ja nyt jaarittelin kirjain kiintiön täyteen ihan muulla. Nyt kiintiöön ei enää sovi kuin se hyvä asia.
Nyt se on internetti.

Verkossa suurin osa on täyttä paskaa.  Erityisesti tämä koskee sivustoja, joissa käsitellään terveyttä, ravitsemusta, ilmastonmuutosta, evoluutiota  ja tuulivoimaloita.  Mutta kun ymmärtää lähdekritiikin alkeet, niin silloin sieltä osaa löytää pätevää tietoa. Samoin siellä on valeuutisia ties kuinka monta sivustoa,  mutta sieltä löytyy myös erittäin päteviä sivustoja. Nämä sivustot noudattavat itse lähdekritiikkiä ja sen lisäksi niissä ei vaieta niistä asioista, joista valtamedia vaikenee. Verkon keskustelupalstat ovat vastenmielistä luettavaa kun siellä raivotaan, uhkaillaan, solvataan ja ne ovat täynnä vihapuhetta. Mutta sieltä löytyy asiallisiakin keskustelupalstoja, joissa esitetään oikeasti sellaisia ajatuksia, jotka saavat näkemään asiat sellaisessa valossa,  mitä ei tullut ajatelleeksi.

MOT4

    Se Markuksen idea kirjoittaa jotain myönteistä on vaivannut mieltäni.  Kun sitä asiaa mietti, niin tuntui aluksi, että se on hyvä idea.  Niin hyvältä idealta se tuntui, että päätin toteuttaa sitä niin, että jokaisen ploki kirjoituksen loppuun pistän aina jotain myönteistä. Olisi ollut liian uskaliasta kirjoittaa pelkästään positiivista asiaa. Siksi tämä päätös tuntui hyvältä - siis se päätös, että ensin ruikutan ja valitan ja loppuun sitten jotain positiivista. Se, että miksei kokonaan ja ainoastaan positiivista johtuu ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin se voisi olla tottumattomalle vaikeaa. Toiseksi minulla on sellainen käsitys, että kun kirjoitan jostain epäkohdasta, niin ihmiset huomaavat tämän epäkohdan ja he ajattelevat. Kun he ajattelevat he muuttavat käyttäytymistään ja epäkohta katoaa maailmankaikkeudesta.  Tämä minun ajatukseni paljastaa minun olevan ylioptimistinen typerys, jolla on epärealistinen käsitys maailman muuttamisesta.  Voi sanoa, että sitten kun lopetan ruikuttamisen, niin silloin on käynyt joko niin, että maailmassa ei ole enää yhtään epäkohtaa tai sitten olen oivaltanut todellisuuden ja tiedän, että mitään ei ole enää tehtävissä ja minun ei kannata haaskata aikaani turhuuksiin vaan olueen ja kimuleihin.  Tunteella kun ajattelen tätä maailmaa, niin ajattelen, että minä voin omalta osaltani tehdä siitä paremman. Mutta kun ajattelen järjellä, niin lopputulos on aivan toinen. Otetaan esimerkki. Otetaan esimerkiksi ihmiskunnan pahin uhka kautta aikojen: Ilmastonmuutos. Tämä on uhka ihmiskunnalle. Siksi voisi kuvitella, että ihmiset olisivat siitä kiinnostuneita ja huolissaan. Tästä asiasta Linkola on puhunut viisikymmentä vuotta. Kaksikymmentä vuotta asia ei ole enää ollut uskon asia ja tiedemiehet varoittelevat aina vakavampaan sävyyn. Mutta miten ihmiset suhtautuvat asiaan? No suurinta osaa ei asia kiinnosta mitenkään.  Miten ihmeessä minä kuvittelen saavani parannuksia aikaan missään asiassa, jos viisaammat eivät ole saaneet mitään aikaan paljon vakavemmissa asioissa kuin mistä minä ruikutan.  No koska olen epärealistinen optimisti, niin jatkan ruikutusta.  Jatkan sitä sillä menetelmällä, josta sovin itseni kanssa: Ensin ruikutusta ja sitten jotain positiivista.  Tästä Markuksen ideasta seurasi vain jotain odottamatonta.  Kun olin ottanut haasteen vastaan ja kirjoittanut sen positiivisen jutun, niin huomasin, että keksin lisää positiivisia juttuja.  Kauhukseni huomasin, että tämä pani alulle kehityskulun, joka tulisi etenemään vastustamattomasti ja ehkä kiihtyvällä vauhdilla.  Huomasin keksiväni aina vain lisää myönteisiä asioita tästä maailmasta. En pystynyt mitenkään estämään niitten  ilmestyvän päähäni vaikka yritin tehdä mitään. Jo sellaisenaan tilanne oli hirveä, mutta sitten siihen tuli ne lieveilmiöt vielä päälle. Olinhan päättänyt, että plokiin jokaisen ruikutuksen jälkeen kirjoittaisin sen positiivisen asian. Tämän päätöksen mukaan minun pitäisi nyt aluksi kirjoittaa yksi ruikutus päivässä, jotta kerkeäisin kirjoittaa ne kaikki positiiviset asiat mitä mieleen vääjäämättä putkahtavat. Enkä millään jaksaisi, enkä viitsisi.  Ja entä sitten kun näyttäisi niitä tulevan kiihtyvään tahtiin? Pitäisikö minun viikon päästä kirjoittaa kaksi plokia päivässä ja kahden viikon päästä neljä?  Voisin tehdä niin, että pääsisin eroon isosta joukosta jos kirjoittaisin aina välillä plokin, jossa olisi pelkästään positiivisia asioita.  Mutta kun sovin itseni kanssa, että vain yksi per ploki, niin ei sekään onnistu.
Minun piti kirjoittaa MOT:stä, mutta nyt tämä tulikin täyteen tuosta jaarituksesta.  Enää se positiivinen juttu sopii tähän loppuun.
NAISET
Tämä positiivinen asia oli jo siinä edellisessä. Mutta tämä on nyt vähän eri kantilta kuin se edellinen. Edellisessä naisten positiivinen asia oli se, miten viisailta naisilta tulee älykkäitä ja silmiä avartavia ajatuksia. Siis silloin positiivinen juttu oli naisten viisaus. Nyt positiivinen juttu on se toinen asia, jota naisissa ihailen.

Positiivista ajattelua

   Markus heitti minulle perjantaina haasteen, että kirjoittaisin joskus myönteisistä asioista.  Otin tämän haasteen vastaan.  Tein sen ajattelemattomasti, koska en arvannut mitä lupasin. Heti ensimmäisenä törmäsin siihen, että ajauduin arvioimaan itseäni.  Mietin, että näenkö maailman synkkänä?  Me ihmiset jakaannumme karkeasti kahteen ryhmään: Ihmisiin, jotka näkevät itsensä ja maailman positiivisena ja sitten se ryhmä, joka ei näe.  Näitä asioita kun on tutkittu, niin on huomattu, että jälkimmäinen ryhmä osaa katsoa maailmaa realistisesti. Siis hyvän itsetunnon edellytys on epärealistinen käsitys itsestään ja maailmasta.  Hylkäsinkin nopeasti tämän itsetutkiskelun ja päätin keskittyä itse haasteeseen.  Voiko tässä maailmassa nähdä mitään hyvää kun ilmastonmuutos tuhoaa ihmiskunnan tai Putin tekee sen jo ennen sitä?  Oman itseni kanssa voin vain tehdä sen, että hyväksyn itseni tämmöisenään ja jos joskus löydän itsestäni edes hitusen jotain ylpeilyn aihetta, niin estotta myös ylpeilen siitä. Mutta tämä on huono menetelmä maailma suhteen. Siksi minun pitäisi löytää oikeasti jotain hyvää tästä maailmasta.  Kun asiaa mietin, niin kyllähän sitä löytyi.  Luettelo näistä asioista on sattumanvaraisessa järjestyksessä, koska se järjestys on tismalleen sama, missä järjestyksessä asiat ovat mieleen pulpahtaneet. Saattaa olla, että unohdan jonkin erittäin tärkeän asian.
Yleisradio.
Typerät kansanedustajat yrittivät romuttaa YLEn riippumattomuuden muuttamalla sen rahoitusta ja osin onnistuivatkin. Siitä huolimatta YLE yksi tuottaa käsittämättömän laadukasta ohjelmaa.  Oikeastaan siellä on liikaa hyvää ohjelmaa, koska kaikkea ei kerkeä millään kuuntelemaan. Erityisen hyviä ovat musiikki ohjelmat, tiede ohjelmat ja maailman poliittisia asioita käsitteleviä ohjelmia. Kotimaan politiikkaa käsittelevät taas ovat yllä mainitusta syystä aika hampaattomia.
Lapset.
Onneksi ne ovat paljon viisaampia kuin minä.
Tästä seuraa automaattisesti seuraava hyvä asia ja se on:
Nuoriso.
Onneksi nuoriso on paljon viisaampi sukupolvi kuin meidän sukupolvemme ja vähän minun sukupolvea nuorempi sukupolvi.  Nämä mainitut sukupolvet kun eivät edes ole kiinnostunut siitä asiasta, että ilmastonmuutos on tuhoamassa ihmiskunnan, niin nuoriso onneksi osaa ottaa tämän asian vakavasti. Heidän asenteensa onkin oikeastaan ihmiskunnan ainoa toivo. Nuoriso on myös Venäjän ainoa toivo.  Nuorison elämän asenne on myös järkevämpi kuin meidän sukupolvemme. He osaavat murtautua irti niistä luutuneista arvoista ja asenteista mikä meillä on ollut vaivana.
Naiset.
Kun kuuntelee pääministeriä ja muita ministereitä, niin saa aika masentavan kuvan huippupaikoilla olevista ihmisistä. Mutta kun kuuntelee ohjelmaa "naisia huipulla" ilahtuu kuinka paljon viisautta ja hyviä ajatuksia kuitenkin huippupaikoilla olevilta löytyy.  Oikeastaan tämä ei koska pelkästään naisia, vaan löytyyhän miehistäkin erittäin paljon viisautta ja ajattelua.  Pitäisi vain sanoa, että viisautta ja hyviä ajatuksia löytyy maailmasta. Tuo on aika sovinistinen ajatus, että vain naisista sitä viisautta löytyy, mutta en jaksa enää muuttaa tuota otsikkoa. Sitä paitsi onhan meillä myös se Sanni Graanlaasonen.
Tiede.
Tieteen kehitys on huimaa. Saamme jatkuvasti sellaista tietoa, joka avartaa meidän maailman kuvaamme aivan valtavasti. Hyvällä tuurilla sen avulla saatamme jopa selvitä ilmastonmuutoksesta.
Musiikki.
Keskiviikon Taarastin kevätkonsertti ja torstain Lahti sinfonian konsertti molemmat herättivät taas huomaamaan kuinka paljon iloa hyvä musiikki saa meissä aikaan. Eikä vain musiikki vaan taide yleensä on suuri ilon lähde. Hienoa, että ihmiset tekevät tätä mikä tekee meidät iloiseksi.
Empaattinen ihminen.
Ensimmäinen pakolais aalto saivat kymmenet tuhannet ihmiset hakeutumaan vapaaehtoistyöhön. Ihmisillä on kyky myötätuntoon, vaikka politiikoilla ei sitä olisikaan. Tämä kyky myötätuntoisuuteen saattaa olla yksi asia, minkä takia saatamme selviytyä.
Luonto.
Nyt kun katsoo ulos kun luonto on heräämässä talvesta, niin jos näkemästään ja haistamastaan ei osaa iloita, niin silloin on huonosti asiat.
Myönteisiä asioita löytyisi vaikka kuinka paljon lisää,  mutta en jaksa niitä enempää tähän laittaa. Eiköhän tämä jo anna aavistuksen siitä miten hyviä asioita yleensä on maailmassa.  Maailman ongelmia ei ratkaista sillä, että suljetaan silmät niiltä -  kyllä ne ongelmat pitävät pitää esillä, jos yleensä mielimme selvitä. Mutta ehkä voisi aina joskus paeta hetkeksi tähän positiiviseen maailmaan.

KOIRANPASKA

   Olen aina halveksinut keskustelua koiranpaskoista.  Näppis palstaakin olen aina nimittänyt koiranpaska osaksi. Tätä nimitystä olen käyttänyt halventavassa mielessä.  Olen aina ajatellut, että tämä keskustelun aihe on todistus keskustelijan äärettömästä typeryydestä ja kyvyttömyydestä laittaa asioita oikeisiin mitta suhteisiin. Tämä asenteeni on kuitenkin osoitus minun suppeasta ja ennakkoluuloisesta asenteesta. Huomasin, että koiranpaskoista voi keskustella älykkäästi ja henkevästi.  Tämän osoitti eräs yleisönosaston kirjoitus, jossa verrattiin koiranpaskaa niihin muihin asioihin, mitä nakellaan maahan - verrattiin niiden maatumisnopeutta. Siinä oli paljon muutakin älykästä - mutta en nyt muista muuta kuin, että siinä hienosti puhuttiin siitä mikä on hihnan toisessa päässä ja varsinkin niihin kahdella jalalla kulkeviin, jolla ei ole hihnaa, eikä siten myöskään hihnan päässä koiraa paskomassa. Tämä kirjoitus avarsi maailmankuvaani. Huomasin missä olin ajatellut nurinkurisesti - olin ajatellut, että koiranpaska on niin mitätön asia, että siihen ei kannattaisi ottaa kantaa.  Ajatukseni on hullu siinä mielessä, että jos pieniä asioita ei voi kritisoida, niin silloin pitää kritisoida isompaa asiaa. Mutta jos kritisoi isompaa asiaa, niin silloin keksii vielä isomman asian ja sitä vähemmän isoa ei voikaan kritisoida. Aina löytyy isompi asia kunnes jäljelle jää vain ilmastonmuutos. Mitään muuta ei siis voisi kritisoida. Tämä on väärä ajatus. Minun oli pakko hyväksyä se ajatus, että pieniäkin asioita voi ja pitääkin kritisoida. Mutta ajattelin, että kritisointi pitäisi jotenkin annostella teon vakavuuden mukaan. Kehittelinkin asteikon tähän. Jos koira paskantaa kadulle, niin isännälle pitää heristää sormea ja sanoa lempeän nuhtelevasti: Hyi! Jos kissa paskantaa lasten hiekkalaatikkoon, niin silloin voi jo huutaa ja raivota isännälle kolme minuuttia. Näin, koska kissan paska on 77 kertaa vaarallisempaa kuin koiran paska.  Ongelmana vain on se, että kissan omistaja salakavalasti laskee elikkonsa tekemään pahojaan yön pimeinä tunteina ja hän pystyy pakoilemaan vastuutaan.  Jos joku heittää tupakan tumpin kadulle, silloin  voi mennä jo raiveleihin kiinni  ja kirota ja raivota viisitoista minuuttia. Näin koska tupakan tumppi on vaarallisempi siinä maassa kuin koiran paska ja se maatuu vasta vuosikymmenien kuluttua. Koiran paska maatuu kolmessa viikossa.  Auton tyhjäkäynnistä voi jo vetää kuskia turpaan ja puhkoa renkaat ja särkeä ikkunat ja lamput ja hakata pellit kasaan. Perustelu:  Kuski pahentaa ilmastonmuutosta.

Tämä yksi mielipide kirjoitus avarsi minun maailman kuvaani. Siinä esitettiin vähän eri näkökulmasta asia ja se sai ajattelemaan asiaa uudella tavalla. Koin siis valaistumisen. Tämä avartava ajatus on yksi asia, millä koiran paska keskustelu voi olla tärkeä ja mielekäs. Tämä avartaminen voisi jatkua vaikka kuinka tasokkaaksi. Se voisi syventyä filosofiseksi keskusteluksi siitä, että voimmeko me mitata asioiden tärkeyttä toisiinsa.  Jos tämä asia on jollekin tärkeämpi kuin maapallon tuhoutuminen, niin eikö hänellä ole oikeutta tuntea niin?  Tai keskustelu voisi herättää jonkun uteliaisuuden ja hän siitä uteliaisuuden siivittämänä alkaisi tutkia ilmiötä ja tehdä siitä väitöskirjan. Aihe voisi olla:  Miksi joku asia saa ihmisen silmittömään raivoon?  Tai: Onko ekologisempaa antaa jätöksen maatua vai pakata se muovipussiin ja kuljettaa kaatopaikalle. Tutkimus antaisi arvokasta tietoa: Ensimmäinen ihmismielestä ja jälkimmäinen ekologisista asioista.  Enkä edes pysty ajattelemaan millaisia erilaisia syvällisiä keskusteluita tämä aihe saisi aikaan. Ainakin jos se ei jää inttämisen tasolle.

Sitten vähän tausta tietoa, jotta osaisitte annostella raivoa. Raivon määrän voi annostella sen mukaan kuinka kauan minkäkin asian maatuminen kestää kun ne on nakattu maahan. Tämä on vähän yksinkertaistettu mitta, sillä siitä puuttuu se miten vaarallisia aineita missäkin jätteessä on.  Esimerkiksi tupakan tumppiin pitää laitta melkoiset kertoimet, sillä niissä on aikamoisia myrkkyjä.  Oikeastaan aika typerä taulukko. Ajat pitäisi muuttaa kuukausiksi ja laskea siitä se raivokerroin. Laskutoimitus on kyllä helppo. Jos Koiran paskassa se kerroin on yksi, niin pahvimukissa kerroin olisi 12-60. Toinen juttu on se, että lasi on luonnontuote joka ei välttämättä haittaa siellä vaikka se lojuukin miljoona vuotta - kerroin 12 miljoonaa. Ainoat, jossa on haitallisia aineita ovat muovi ja tupakka.  Mutta pidetään tämä yksinkertaisena ja hyväksytään tämä taulukko semmoisenaan. Kerrotte vuodet kahdellatoista ja saatte siitä raivokertoimen.
-Banaaninkuori 1-3 vuotta
-Pahvimuki 1-5 vuotta
-Tupakantumppi 10-15 vuotta
-Pahvilaatikko 10-50 vuotta
-Purukumi 20-25 vuotta
-Alumiinitölkki 200-1000 vuotta
-Muovipullo 500-1000 vuotta
-Lasipullo 1000000 vuotta
Sitten se pahin, eli koirankakka: 1-6kk

MURHAAJIA 3

Venäjä yritti murhata entisen vakoojansa, vaikka oli luvannut olla murhaamatta. No Venäjän lupauksiin ei koskaan ole voinut luottaa, joten ei tästä asiasta sen enempää. Mieltäni askarruttaa vain se, että mikä ero on sillä jos yksityinen ihminen murhaa verrattuna siihen jos murhaaja onkin valtio?  Yleensä järjestyksen kannalta on hyvä, että syyllinen sovittaa rötöksensä tuomiossa. Mutta miten panna kokonaisen valtio vankilaan? Pannako koko Venäjän kansa vankilaan?  Niin suurta vankilaa ei ole olemassa, mihin heidät voisi panna. Toisaalta on myös niin, että nyt kun Venäjällä on kaikki ihmisoikeudet romutettu, niin mikä tahansa vankila on luksusta verrattuna niihin olosuhteisiin missä venäläiset joutuvat elämään.  Toinen asia on se, että demokratian perus periaatteisiin kuuluu, että äänestäjät eivät ole koskaan vastuussa vaikka valitsisivat kuinka kelvottomat johtajat itselleen, joten kansaa ei voi myöskään rangaista.  Kohtuutonta se olisikin, sillä eiköhän Venäjän kansalla siinä ole rangaistusta tarpeeksi kun Putin hallinnon teot realisoituvat aikoinaan.  Oikeus käsityksen mukaan sitä pitäisi rangaista, joka on antanut tappokäskyn. Mutta Venäjän oikeus periaatteiden mukaan koskaan ylimpiä päättäjiä ei tuomita vaikka he tekisivät mitä. Dzhugashvilin hallinnon aikoihin ylemmän johtajat kyllä tuomittiin kuolemaan tai vankileireille, mutta ei koskaan niistä kauheuksista mihin he olivat syyllistyneet, vaan Venäjän perinteen mukaan sellaisista teoista, joihin he eivät olleet syyllisiä. Mutta tämä on eri juttu ja siitä ei sen enempää.  
Asioiden vertaaminen on kuitenkin helpompaa jos otamme sellaisen ajatusleikin, että valtio olisi kuin yksityinen murhaaja.  Ensinnäkin se, että Venäjä kiistää olevansa murha yrityksen takana. Tietenkin yksityisen murhaajankin kannattaa kiistää tekonsa - ainakin niin kauan kunnes se ei enää ole uskottavaa. Voisihan yksityinen ihminen kiistää aina viimeiseen asti, mutta silloin hän sen juridisen tuomion lisäksi saa niskaansa sosiaalisen häpeän.  Kun hän myöntää tekonsa jossain vaiheessa, niin silloin hänen suoraselkäisyyttään voidaan jopa arvostaa. Jos tarkastelemme todistus aineistoa Venäjää vastaan,  niin Venäjällä on motiivi tähän murhaan, se on tapa rikollinen siinä mielessä, että se on näitä murhia tehnyt aina ja se on ainoa taho maailmassa, jolla on murha yrityksessä käytetty ase hallussaan. Ehkä Venäjä on oikeassa siinä, että tunnustaminen ei hyödytä  mitään, koska sen maine on jo niin huono, että sitä ei voi enää huonontaa. Yksi omituinen asia oli se, että Venäjä tarjoutui auttamaan tutkimuksissa. Se kuulostaisi hienolta asialta jos olisi kysymyksessä sellainen valtio, joka ei toimi häikäilemättömästä.  Mutta jos vertaa tavallisen ihmisen tekemään murhaan, niin se olisi sama kuin murhasta pääepäilty tarjoutuisi auttamaan murhapaikan tutkimisessa. Poliisit tuskin päästäisivät kaveria tutkimaan. Enemmän he haluaisivat tietoa epäillyn liikkumisesta murhan aikoihin ja onko hänellä alibi?
Sitten ne rangaistukset. Venäjää rangaistiin siten, että diplomaatteja karkotettiin. Tavalliseen murhaajaan sovellettuna rangaistus on mittaluokassaan sellainen, että murhaajalta takavarikoidaan kirjasto kortti. 
On sillä eroa murhaako valtio vai yksityinen ihminen.