VIHAPUHETTA 3

   Tapaus Teerenpeli on herättänyt keskustelua ja on herättänyt ajatuksia. Mielenkiintoisia lausahduksia olen kuullut. Eräs ystävä, jolle kerroin tapauksesta oli aika ihmeissään ja vastasi ja sanoi näin: Silloin kun ravintolan portsari rupeaa puhumaan laista, niin silloin pitää pistoolista ottaa varmistin pois päältä.
Mietin tätä tapausta elämyksenä. Solzhenitskylle oli aikamoinen elämys joutua Siperiaan.  Tämä Teerenpelin juttu antaa kalpean aavistuksen siitä, miltä se on mahtanut tuntua. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä.  Mielivaltainen kohtelu, tuomion todistamisen leväperäisyys ja sattumanvarainen ilmianto kulttuuri.  Tästä Teerenpeli voisi kehitellä myyntivaltin, jolla erottuisi muista ravintoloista.
Tämä tapaus herätti myös syvällisempiäkin ajatuksia tuomio kulttuurista.  Minä olen elänyt länsimaisen hapatuksen aivopestynä ja minulla on iskostunut mieleen sen tapa jakaa tuomioita. Enkä osaa edes ajatella, että onko tämä tapa välttämättä oikea tapa?  Olen tottunut siihen, että jos tuomitaan, niin syyllisyys pitää todistaa. Länsimaisessa oikeus ajattelussa on myös sellainen naurettava periaate, että ketään ei saa tuomita sellaisen lakipykälän mukaan, joka astuu voimaan vasta teon tekemisen jälkeen. Lakitermi on taannehtiva laki. Tässä länsimaisessa oikeus käsityksessä on paljon naurettavia periaatteita - niitä on niin paljon, että en jaksa niitä edes luetella. Mainitsen vain pari hulluimmasta päästä. Yksi on se ajatus, että tuomio ei saa olla kosto. Toinen naurettava ajatus on se, että mieluummin syyllinen vapautetaan kuin, että syytön joutuisi tuomituksi.  Jos monimiljoonaisen kansan Neuvostoliitto sovelsi erilaista periaatetta, niin voiko noin suuri kansa olla väärässä. Varsinkin kun sama periaate on otettu taas käyttöön Venäjällä. Eikä se ole ainoa valtio: Turkissa se on myös käytössä ja Puolaan ja Unkariin ollaan kovaa sellaista ottamassa käyttöön.  Eihän he voi olla väärässä.  Tätä toisenlaista lain soveltamista puolustaa myös se, että se on perinteisempi ja vanhempi tapa. Raamatussa Jumala tuomitsi usein taannehtivasti. Hyvin usein tuomittiin koko kansa koviin rangaistuksiin siitä, että joku oli tehnyt syntiä. Siis nekin saivat tuomion, jotka eivät olleet tehneet syntiä. Länsimaisen oikeus periaatteen mukaan rikos ja rangaistus pitäisi olla jossain suhteessa toisiinsa. Vaikea sanoa varmasti, että oliko Jumalan säätämässä rangaistuksessa minkäänlaista asteikkoa, koska Jumala ei koskaan kertonut, että kuka oli tehnyt syntiä ja mitä syntiä tämä joku oli tehnyt.  Tämä on tismalleen sama periaate kuin Teerenpelin portsarilla. Mutta epäilen, että Jumalalla ei asteikkoa ollut. Mutta en tiedä - epäilen vain.
Oikeuskäytänteen muuttamista Suomessakin puolustaa se, että tämä ehdottamani on perinteisempi ja myös se, että tämä länsimainen järjestelmä vääristää meidän ajatteluamme.  Me erehdymme ajattelemaan kaikesta, että teoilla on merkitystä ja oikeudenmukaisuus on luonnon laki. Mutta ei luonnossa mikään ole oikeudenmukaista. Pienempi hai kun tappaa saaliin, niin sinne tulevat isommat ja syövät tämän toisen pyydystämän. Eikä siellä tuomari tuli ja pistä näitä isoja roistoja vankilaan. Tai otetaan sairaudet. Ihminen, joka elää hyveellisesti saa syövän ja kuolee nuorena kun toinen retku, joka rellestää, sikailee ja irstailee elää vanhaksi.  Tai kunnollinen ihminen saa vaikean sepelvaltimotaudin perimän ja ei sitä perimää poisteta vaikka hän olisi kuinka hyveellinen tahansa. Toki on myös sairauksia jotka saa elintavoillaan. Tupakoinnista saattaa saada syövän ja voin ja kerman syömisestä sydäninfarktin. Mutta ne muutamat taudit eivät poista sattumanvaraisuutta. Saattaahan olla, että Venäjällä ja Turkissa voi ihan oikeatakin rikoksesta saada rangaistuksen.

VIHAPUHETTA 2

    Tiistaina näyttelyn avajaisten jälkeen ajauduin ravintola Teerenpeliin. Siellä oli oikein rattoisaa siihen asti kunnes portsari saapasteli luokseni ja sanoi, että hänen on poistettava minut sisätiloista minun vihapuheitteni takia. Olin ihmeissäni, mutta ihmettely ei auttanut yhtään vaan hän hoputti minut ulkoterassille. Siinä tynnyrin päällä oli hyvä paikka tuopilleni.  Halusin tietää mitä minä olin sanonut sellaista, mikä voitaisiin tulkita vihapuheeksi. Siksi kysyin useaan kertaan, että mitä minä olen sanonut. Portsari kehotti minun itseni miettivän, että mitä olen puhunut.  Tilanne oli aivan päätön. Tuli mieleen Solzhenitsyn Vankileirien saaristo.  Siinä kirjassa ihmisiä tuomittiin Siperiaan niin isoja määriä, että syyttäjiltä loppui mielikuvitus ja he joutuivat kysymään syytetyiltä, että mitä sellaista he mahdollisesti ovat tehneet, että siitä voisi tuomita Siperiaan. Veljeni kanssa kun keskustelin tästä tapauksesta, niin hän sanoi, että onneksi poliisi ei toimi niin kuin tämä portsari: Heittää ihmisen putkaan ja pyytää, että hän itse miettisi, että mitä sellaista hän on tehnyt, että siitä joutuu putkaan.  Tätä ideaa ei saa hallitukselle kertoa, sillä he oivaltaisivat, että näin saataisiin poliisin toiminta rahoitettua hyvin kun putka reissusta veloitettaisiin tuntuva hinta.
Kysyin portsarilta, että voinko minä tehdä saman? Siis, jos ravintolassa olisi joku jonka naama ei miellytä, niin menisin ja valehtelisin portsarille, että tuo on puhunut vihapuhetta ja te heittäisitte kaverin ulos. Tähän en saanut häneltä selvää vastausta. Oikeastaan minua hävettää tämä kysymys, sillä on päivän selvää, että minä saan asiakkaana tehdä saman mitä joku muu asiakas tekee. Tämä juttu on aika kummallinen. Yritin miettiä mitä on oikein tapahtunut. Portsari ei suostunut kertomaan, että mitä olin sanonut - hän vetosi vaitiolo velvollisuuteen.  Jälleen kerran tuli mieleen Vankileirien saaristo kirja. Siinä jotain satelliitti valtiossa olevaa syytettiin jostain. Syyttämisen aikaan hän ei vielä ymmärtänyt venäjää ja siksi hän ei tiennyt mistä rikoksesta hänet tuomittiin Siperiaan vankileirille. Siellä hän oppi sitten venäjää ja hänelle heräsi uteliaisuus tietää, että mistä hän sai tuomion. Mutta hän ei sitten kuitenkaan viitsinyt selvittää asiaa. Kaverilla oli hyvä tilanne taju: Oikeastaan hauskempi juttu, että hän oli tuomittu tietämättä mistä hänet tuomittiin. Hänellä oli mahdollisuus selvittää asia, mutta minulla ei, sillä portsari ei suostu koskaan tätä asiaa paljastamaan. Mutta mietin mitä muuten on oikein tapahtunut? En usko, että portsari on itse keksinyt koko jutun. Keskustelussa sain aika hyvän kuvan hänen älyn lahjoistaan ja tiedän, että hänellä ei riittäisi mielikuvitusta moisen keksimiseen. Siis joku on oikeasti valittanut vihapuheesta. Ja jos näin on tapahtunut, niin tilanne on juridisesti mielenkiintoinen. Siinä hän on väittänyt, että olen vihapuhunut ja minä väitän, että en ole puhunut. Ja portsari päättää uskoa sitä toista. Sana vastaan sana. Voisi olla mahdollista, että kaksi ihmistä valehtelee, että olen vihapuhunut. Mutta on teoreettisesti erittäin epätodennäköistä, että samaan ravintolaan sattuisi yhtä aikaa kaksi näin sekopäistä ihmistä. Tämä tapaus osoitti oman rajoittuneisuuteni. Itseäni en syytä tästä rajoittuneisuudestani vaan kasvatusta. Minut on kasvatettu niin, että pitää olla kohtelias, ei saa aiheuttaa toisille turhaan vahinkoa ja pitää kunnioittaa muita ihmisiä.  Minulle ei ole tullut mieleenkään, että toisten kiusaamisesta voisi saada hyviä elämyksiä.  Tässä olisi nyt tarjolla hyvä väylä laajentaa omaa asennoitumistaan, jos vain ymmärtäisin hyödyntää tätä mahdollisuutta.  Voin jo sieluni silmin nähdä mitä elämyksiä saan uudesta tavasta asennoitua kanssa ihmisiin.  Istuisin Teerenpelissä ja etsisin katseellani näkyisikö jossain pöydässä ihmisen, jota kohtaan voisin tuntea vastenmielisyyttä. Kun sellaisen löytäisin, niin marssisin portsarin luo ja valehtelisin hänelle, että tuo tuossa pöydässä on puhunut vihapuhetta. Sitten seuraisin suurella tyytyväisyydellä kaverin epäuskoisia ja hämmentyneitä ilmeitä kun hänelle kerrottaisiin, miksi hänet nyt heitetään ulos. Samoin olisi mukava seurata kuinka kaveri yrittäisi turhaan vakuutella portsaria. Sitten kun harrastuksessa edistyisin, niin voisin vähän vaihdella kohdetta. Yrittäisin saada näytökseen erilaisia vivahteita: Joku pillahtaisi itkuun, joku äityisi väkivaltaiseksi. Ja minä katselisin ja nauttisin esityksestä.

IHMISTUNTEMUSTA

   Markus ehdotti  positiivista juttua kansanedustajista. Ajatus on niin merkillinen, että se vaatii vähän miettimistä. Lisäksi tuli tähdellisempääkin asiaa. ESS kyseli ihmisiltä, että pelottaako ilmastonmuutos.  Omituista oli se, että peräti kaksi ihmistä piti koko asiaa uskon asiana. Nämä ilmastonmuutos densut eivät lakkaa minua ihmetyttämästä.  Kuinka joku voi vielä vuonna 2018 olla noin tietämätön todellisuudesta?   Voisi olla hauskaa ja mielenkiintoista törmätä näin tietämättömiin ihmisiin - samalla tavalla kuin on mielenkiintoista törmätä ihmisiin, jotka oikeasti uskovat tonttuihin. Ero vain on siinä, että kun joku uskoo tonttuihin, niin se on vaaratonta. Tietoinen minä ymmärtää, että näitten ilmasto densujen käsitystä ei mikään tieto voi muuttaa, eikä edes uskomus. Asia on heille uskon asia ja sitähän ei mikään mahti maailmassa horjuta. Tästä olen varmaan kirjoittanut aikaisemminkin.  Mutta huomasin, että huonollakin asialla voi olla jokin myönteinen piirre. Tämä on varsin hyvä keino arvioida ihmistä.  Me ihmiset haluamme hyvin nopeasti ja tehokkaasti luokitella ihminen. Jotta arviointi olisi nopeaa, niin sen pitäisi olla yksinkertainen.  Yksinkertainen arviointi taas on helposti epätarkka ja jos se on tarpeeksi yksinkertainen, niin se saattaa antaa kokonaan vääristyneen kuvan ihmisestä.  Pitemmät jutustelut vievät aikaa ja nekin voivat antaa väärän kuvan. Saattaa olla, että kun juttelet pitkäänkin jonkun kanssa, niin saat hänestä viksun vaikutelman koska olette keskustelleet hänen ammattiinsa tai harrastukseensa liittyvistä asioista.  Eikä hän todellisuudessa sitten olekaan niin viksu. Riski kasvaa vielä sen takia, että ihmiset välttävät keskusteluita sellaisista asioita, joista he eivät ymmärrä mitään.
Mutta suhtautuminen ilmastonmuutokseen on hyvä ja nopea tapa päästä ihmisestä selville. Jos ilmastonmuutos on jollekin uskon asia, niin se kertoo, että  ihmisellä on vahvoja päähänpinttymiä ja ajattelu ei ole kovinkaan kehittynyttä eikä johdonmukaista.  Lisäksi häneltä puuttuu täysin ymmärrys siitä, että mikä merkitys on luotettavalla tiedolla.  Vaikka asia on heille uskon kysymys, niin he joutuvat kuitenkin perustelemaan väitteensä järjellä.  Siinä paljastuu heidän ajattelunsa epäjohdonmukaisuus.  Tämä kysymys paljastaa myös kuinka vastuullinen ja moraalinen ihminen on. Jos ihmisellä on hitunenkin vastuuntuntoa ja moraalia, niin hän selvittäisi itselleen sen, että mikä tämä ilmastonmuutos oikein on. Asian selvittäminen on erittäin yksinkertaista: Tutkitaan mitä luotettavat lähteet asiasta kirjoittavat ja ei välitetä paskaakaan niistä epäluotettavista lähteistä.  Täysin vastuuton ja moraaliton ihminen ei selvitä tätä asiaa itselleen.
Tällä kysymyksellä voi siis hyvin nopeasti selvittää ihmisen järjen juoksu ja moraali.  Kun joku on paljastunut ilmasto densuksi, niin sen jälkeen hänen muutkin jutut voi jättää omaan arvoonsa. Tietenkin tämäkin testi on hiukan epämääräinen. Ilmasto densu voi olla myös viksu, mutta se vaatii sen, että hänen pakkomielteensä on erittäin vahva.  Välttämättä ilmasto realistit eivät kaikki ole tavattoman älykkäitä. Jos on erityisen vastuullinen ja moraalinen, niin hänen ei välttämättä tarvitse olla huippu älykäs. Vastuullinen ihmisen selvittää tämän asian itselleen. Voi olla, että ilmastorealisteissakin voi olla moraalittomia ihmisiä - siis jollain muilla aloilla.  Mutta se on aivan varmaa, että ilmasto densut ovat kaikki moraalittomia.  Mutta tämän testin jälkeen pystymme asennoitumaan oikein näihin ilmasto densuihin. Oikea asennoituminen on samanlaista kuin miten on viisasta asennoitua tyhmiin pedofiileihin: Halveksuen ja säälien.

Sipilän synnit

Väitin Sipilän valehdelleen jatkuvasti. Kun näin väitin, niin eräs hyvä ystäväni vaati minua kertomaan, että missä kaikessa Sipilä on valehdellut?  Siinä hätäpäissäni en keksinyt kuin yhden varman valheen: Hän oli luvannut, että koulutuksesta ei leikata ja koulutus oli ensimmäinen asia, josta hän leikkasi. Ja ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta tämä ei kuulu aiheeseen.  Pakko hiukan korjata asiaa, sillä poliitikko ei koskaan valehtele: Hän esittää vain vaihtoehtoista totuutta.  Vaikka nykyään on yleinen käytäntö, että uskotaan sokeasti itselleen sopiviin väittämiin, niin minä tämä ei ole minun tapani. Olen jotenkin jämähtänyt siihen vanhakantaiseen ajatukseen, että mikä tahansa oma uskomuksen paikkansa pitävyys aina välillä hyvä tarkistaa. Tässä vain on se vaara, että koko elämä menee uskomuksiensa tarkistamiseen. Taitaakin olla se sokea omiin uskomuksiin uskominen käytännöllisempi tapa elää elämäänsä. Mutta minkäs minä tavoilleni voin.
Kun mietin mihin minun käsitykseni Sipilän valehtelusta perustuu, niin paljoa en oikein saanut raavittua muististani kasaan. Minulla vain on sellainen tunne, että hän on jatkuvasti valehdellut. Mutta mitä muuta minä voin muistini sopukoista kaivaa esiin kuin sen koulutus asian?  Mitkä kaikki asiat ovat leimanneet minun silmissäni hänet valehtelijaksi?  Olen muistavinani sellaisen tapauksen, että hän on luvannut, että hallitus eroaa jos tapahtuu jotain. Tämä jokin on tapahtunut ja hallitus ei kuitenkaan eronnut. Tosin en yhtään muista mikä se oli mitä tapahtui ja en myöskään ole yhtään varma, että oliko Sipilä ylipäätään luvannut hallituksen eroa. Toinen asia oli mitä olen muistavinani oli hallituksen Terrafamelle antama miljoonien tuki ja kytkentä siihen, että Sipilän sukulaiset olivat alihankkijoina hyötymässä näistä miljoonista. Mutta tätäkään en voi  varmuudella muistaa.  Näitä epämääräisiin muistikuviini perustuvia juttuja on mielessäni lukuisia. Mutta on sitten eräs asia, jossa voin aika varmasti luottaa muistiini. Se oli se kun Sipilä ilmoitti, että ihme on tapahtunut: Terrafame on hoitanut ympäristö asiat kuntoon ja kyseinen laitos on muuttunut kannattavaksi.  Tämä ei välttämättä ole Sipilän valhe - voi olla, että hän oikeasti uskoo tämän kaltaisiin ihmeisiin. Tosin jos pääministeri uskoo tämmöiseen ihmeeseen niin se on paljon pahempi tilanne kuin se, että hän valehtelisi.  Kärhämä YLEn kanssa on myös sellainen asia, jossa voin muistiini luottaa aika hyvin. Siinä tapauksessa Sipilä yritti rajoittaa sananvapautta.  On  saivartelua väittää, että sananvapauden rajoittaminen ei ole valehtelua. Minusta totuuden julki tuomisen estäminen on joko valehtelua tai vielä pahempaa. Se kärhämä paljasti myös Sipilästä erään asian. Joskus aikaisemmin joku toimittaja oli antanut Sipilälle häntä koskevan jutun tarkistettavaksi. Sipilä oli vuotanut jutussa olevan erään asian omalle lehdelleen ja tämä lehti oli julkaissut sen aikaisemmin kuin tämä toimittaja kerkesi omansa julkaista. No tässä ei ollut kysymys valehtelusta vaan kieroudesta. Mielikuvani Sipilästä perustuvat tähän viime mainittuun tapaukseen, siihen sananvapauden rajoittamis yritykseen ja Terrafamen ihmeeseen. Näissä kaikissa olen erittäin varma, että muistan asiat oikein. Nämä tapaukset antavat myös aika hyvän kuvan Sipilästä ihmisenä, joten onko enää mitään hyötyä siitä, että tarkistan ne missä en voi tarkasti muistaa asioita?  Näitten kolmen vakavan tapauksen perusteella on varsin todennäköistä, että totuus hänen puheissaan on varsin venyvä käsitys.

DESANTTI5

   Desantti Bäckman on tuomiolla. Vielä se ei ole se viimeinen tuomio. Siinä ei ole mitään omituista, että hän on tuomiolla. Omituista on se, että vasta nyt.  Omituinen asia on myös se miten hän puolusteli sitä, että on vainonnut toimittajaa. Hän kertoi vainoamisen olevan hauskaa huumoria.  Ehkä olen huumorintajuton kun en pysty näkemään mitään hauskaa siinä, että toisesta ihmisestä levitellään perättömiä häpeällisiä tietoja.  Ihmetyttää myös se, että miksi ihmeessä levitellä perättömiä tietoja jostakin kun tämä maa on täynnä ihmisiä joista pystyisi levittelemään häpeällisiä tietoja, jotka pitäisivät paikkansa. Eikä sellaisia tarvitsisi edes etsiä kaukaa kun tarjolla olisi ensimmäisenä Bäckman itse ja Ilja Janitskin kävisi siihen myös hyvin. Huumorin kannalta ajateltuna - en tiedä osaisinko nauraa edes heidän toilailuille vaikka ne ovatkin totta. Taidan todella olla huumorintajuton.
Syy siihen, että desantti Bäckman käyttää perättömiä väitteitä johtuu yksinkertaisesti siitä, että oikeasti hän vain yrittää kaventaa sananvapautta tällä vainoamisella. Se tekee asiasta vielä vakavamman.  Paljon käytetään tätä keinoa. Siis sitä, että kirjoitellaan sellaista, joka on hyvien tapojen vastaista ja selvästi laitonta ja selitetään että se on vain hauskaa huumoria.  Tehdäänpä teoreettinen olettamus. Oletetaan, että Bäckmannin tarkoitus ei ollut kaventaa sananvapautta vaan hän oikeasti yritti olla hauska. Oletetaan, että kohde ei olisikaan toimittaja vaan ihan vain joku sattumanvaraisesti valittu kohde.  Jos ihmisellä on edes alkeellisia käytöstapoja, niin hän hyvin tarkkaan miettii, että kuka ihminen kestää minkäkin laista huumoria, sillä me emme ole samanlaisia, vaan meidän herkkyytemme vaihtelee paljon. On hyvin moukkamaista heittää toiselle sellaista henkilökohtaista huumoria, jota hän ei kestä.  Tämä on hyvän käytöksen perus sääntöjä.  Mutta vielä alkeellisempi sääntö on se, että ei heitä toisesta ihmisestä sellaista huumoria, jota heittäjä ei itse kestäisi.  Mietin vain sitä, että kuinka Bäckman itse osaisi nauraa jos hänelle alkaisi tulvia tuhansia vihaposti viestejä jossa kerrotaan, että turpaan saat jos näen sinut kadulla  ja uhataan tapaa ja hänelle lähetetään postipaketissa kuolleita rottia.  Minulla on vahva epäilys, että emme kuulisi häneltä hersyvää naurua tästä huumorista. Uskon, että kyllä hän saa vihapostia, sillä sitä tunnutaan annettavan kaikille, jotka ovat jotenkin julkisuudessa. Olisi vain hauska kuulla, että kuinka se häntä naurattaisi.  En tiedä pitääkö Bäckman itseään koomikkona ja pellenä ja onko hänen komiikkansa ydin perättömyys? Jos perättömyyksien esittäminen on hauska juttu, niin silloin Bäckman on ollut hauska jo vuosia. Tässäkin asiassa olen aika tosikko, sillä en näe mitään hauskaa siinä, että esitetään perättömyyksiä.  Paroni von Münchhausen on niitä harvoja jonka perättömyyksille osaan nauraa. Tosin hän itse vihaa valhetta, joten en ole aivan varma onko hänen seikkailunsa sittenkin totta.  Ehkä olisi hyvä oppia huumorintajuiseksi, sillä saisin nauraa joka päivä aivan hervottomasti - tämä maailma kun on täynnä perättömyyksiä. Mutta miten oppia huumorintajuiseksi kun on syntynyt tosikoksi?

MOT7

   MOT ohjelma on mielenkiintoinen. Siitä aion nyt kirjoittaa. Eräs ohjelma on hyvä esimerkki tästä ohjelmasta. Olenhan aika kiinnostunut siitä mitä mediassa tapahtuu. Esimerkit ovat hyviä, jos pitää varansa, ettei sorru painottamaan jotain yksityistapausta. Pakko mainita tässä välissä tuore esimerkki, joka voisi olla yleistettävissä.  EU päätti vähentää maatalous tukia siten, että EUun tuki Suomelle pienenisi vuodessa yli 400 miljoonaa euroa.  Tästä asiasta ESS kirjoitti numeroonsa artikkelin.  Juttu oli muuten asiaa valottava, mutta missään ei mainittu, että mikä on se summa mistä se yli neljäsataa miljoonaa vähennetään. Kun sitä asiaa ei mainittu, niin koko artikkeli on täysin järjetön. Onhan eri asia, jos vuotuinen tuki vähenee vähän yli 400 miljoonasta vähän yli 400 miljoonaa kuin, että tuki vähenee 400 miljardista vähän yli 400 miljoonaa.  Tämä artikkelin moka on joko toimittajan ammattitaidottomuutta tai sitten kyseessä on salaliitto.  Nyt lukijan pitää viljelijöiden reaktioista päätellä, että onko vähennys merkittävä vai ei. Ja se on vaivalloista. Sitä paitsi se on hankalaa kun ne viljelijät muutenkin aina valittavat kaikesta, niin mistä tietää milloin he valittavat oikeasta asiasta? Vielä hankalampaa lukijalle on se, että hän joutuu suhteuttamaan tämän summan ihan itse muihin juttuihin.  Jos se suhteutetaan tuulivoimaloiden tukeen, niin saadaan seuraava ajatuksen kulku:
Tuulivoimaloille maksettiin tukea melkein saman verran kuin turve tuotannolle, eli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä sai aikaan valtavan raivon lehtien yleisön osastoissa. Raivottiin kaikesta mahdollisesta ja erityisesti siitä, että tämä tuki vääristää kilpailun ja koko Suomen talous ajautuu sen takia katastroohviin.  Nyt maatalous tuista vähennetään kaksi kertaa se määrä mitä tuulivoima sai tukea. Se vaikuttaa aika erikoiselta noin lukujen valossa. Jos tutkaillaan tukija  siltä näkökulmasta, että tuulivoiman tuen ansiosta tuulivoimasta on tullut hyvin nopeasti kannattavaa, mutta onko maataloudesta tullut kannattavaa vaikka siihen on pumpattu vuosikymmeniä ties kuinka suuria summia. Vielä omituisempaa on se, että öljyteollisuudesta ei ole saatu kannattavaa, vaikka siihen pumpataan noin 4 miljardia vuodessa - ja ties kuinka kauan tätä on tehty. Tässä vähän yksinkertaistin, sillä oikeasti ei se öljyteollisuus yksin saa sitä 4 miljardia, vaan kaikki fossiiliset energia alat saavat yhdessä sen summan vuodessa.
Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että miten media voi kirjoittaa ihan oikeaa tietoa, mutta valehtelee niin, että jättää kertomatta jotain olennaista. Tämä on hyvinkin yleistettävissä valtamediaan. Vale mediassa tilanne on vielä pahempi.

Pahus!  Minunhan piti kirjoittaa MOT ohjelmasta ja nyt jaarittelin kirjain kiintiön täyteen ihan muulla. Nyt kiintiöön ei enää sovi kuin se hyvä asia.
Nyt se on internetti.

Verkossa suurin osa on täyttä paskaa.  Erityisesti tämä koskee sivustoja, joissa käsitellään terveyttä, ravitsemusta, ilmastonmuutosta, evoluutiota  ja tuulivoimaloita.  Mutta kun ymmärtää lähdekritiikin alkeet, niin silloin sieltä osaa löytää pätevää tietoa. Samoin siellä on valeuutisia ties kuinka monta sivustoa,  mutta sieltä löytyy myös erittäin päteviä sivustoja. Nämä sivustot noudattavat itse lähdekritiikkiä ja sen lisäksi niissä ei vaieta niistä asioista, joista valtamedia vaikenee. Verkon keskustelupalstat ovat vastenmielistä luettavaa kun siellä raivotaan, uhkaillaan, solvataan ja ne ovat täynnä vihapuhetta. Mutta sieltä löytyy asiallisiakin keskustelupalstoja, joissa esitetään oikeasti sellaisia ajatuksia, jotka saavat näkemään asiat sellaisessa valossa,  mitä ei tullut ajatelleeksi.

MOT4

    Se Markuksen idea kirjoittaa jotain myönteistä on vaivannut mieltäni.  Kun sitä asiaa mietti, niin tuntui aluksi, että se on hyvä idea.  Niin hyvältä idealta se tuntui, että päätin toteuttaa sitä niin, että jokaisen ploki kirjoituksen loppuun pistän aina jotain myönteistä. Olisi ollut liian uskaliasta kirjoittaa pelkästään positiivista asiaa. Siksi tämä päätös tuntui hyvältä - siis se päätös, että ensin ruikutan ja valitan ja loppuun sitten jotain positiivista. Se, että miksei kokonaan ja ainoastaan positiivista johtuu ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin se voisi olla tottumattomalle vaikeaa. Toiseksi minulla on sellainen käsitys, että kun kirjoitan jostain epäkohdasta, niin ihmiset huomaavat tämän epäkohdan ja he ajattelevat. Kun he ajattelevat he muuttavat käyttäytymistään ja epäkohta katoaa maailmankaikkeudesta.  Tämä minun ajatukseni paljastaa minun olevan ylioptimistinen typerys, jolla on epärealistinen käsitys maailman muuttamisesta.  Voi sanoa, että sitten kun lopetan ruikuttamisen, niin silloin on käynyt joko niin, että maailmassa ei ole enää yhtään epäkohtaa tai sitten olen oivaltanut todellisuuden ja tiedän, että mitään ei ole enää tehtävissä ja minun ei kannata haaskata aikaani turhuuksiin vaan olueen ja kimuleihin.  Tunteella kun ajattelen tätä maailmaa, niin ajattelen, että minä voin omalta osaltani tehdä siitä paremman. Mutta kun ajattelen järjellä, niin lopputulos on aivan toinen. Otetaan esimerkki. Otetaan esimerkiksi ihmiskunnan pahin uhka kautta aikojen: Ilmastonmuutos. Tämä on uhka ihmiskunnalle. Siksi voisi kuvitella, että ihmiset olisivat siitä kiinnostuneita ja huolissaan. Tästä asiasta Linkola on puhunut viisikymmentä vuotta. Kaksikymmentä vuotta asia ei ole enää ollut uskon asia ja tiedemiehet varoittelevat aina vakavampaan sävyyn. Mutta miten ihmiset suhtautuvat asiaan? No suurinta osaa ei asia kiinnosta mitenkään.  Miten ihmeessä minä kuvittelen saavani parannuksia aikaan missään asiassa, jos viisaammat eivät ole saaneet mitään aikaan paljon vakavemmissa asioissa kuin mistä minä ruikutan.  No koska olen epärealistinen optimisti, niin jatkan ruikutusta.  Jatkan sitä sillä menetelmällä, josta sovin itseni kanssa: Ensin ruikutusta ja sitten jotain positiivista.  Tästä Markuksen ideasta seurasi vain jotain odottamatonta.  Kun olin ottanut haasteen vastaan ja kirjoittanut sen positiivisen jutun, niin huomasin, että keksin lisää positiivisia juttuja.  Kauhukseni huomasin, että tämä pani alulle kehityskulun, joka tulisi etenemään vastustamattomasti ja ehkä kiihtyvällä vauhdilla.  Huomasin keksiväni aina vain lisää myönteisiä asioita tästä maailmasta. En pystynyt mitenkään estämään niitten  ilmestyvän päähäni vaikka yritin tehdä mitään. Jo sellaisenaan tilanne oli hirveä, mutta sitten siihen tuli ne lieveilmiöt vielä päälle. Olinhan päättänyt, että plokiin jokaisen ruikutuksen jälkeen kirjoittaisin sen positiivisen asian. Tämän päätöksen mukaan minun pitäisi nyt aluksi kirjoittaa yksi ruikutus päivässä, jotta kerkeäisin kirjoittaa ne kaikki positiiviset asiat mitä mieleen vääjäämättä putkahtavat. Enkä millään jaksaisi, enkä viitsisi.  Ja entä sitten kun näyttäisi niitä tulevan kiihtyvään tahtiin? Pitäisikö minun viikon päästä kirjoittaa kaksi plokia päivässä ja kahden viikon päästä neljä?  Voisin tehdä niin, että pääsisin eroon isosta joukosta jos kirjoittaisin aina välillä plokin, jossa olisi pelkästään positiivisia asioita.  Mutta kun sovin itseni kanssa, että vain yksi per ploki, niin ei sekään onnistu.
Minun piti kirjoittaa MOT:stä, mutta nyt tämä tulikin täyteen tuosta jaarituksesta.  Enää se positiivinen juttu sopii tähän loppuun.
NAISET
Tämä positiivinen asia oli jo siinä edellisessä. Mutta tämä on nyt vähän eri kantilta kuin se edellinen. Edellisessä naisten positiivinen asia oli se, miten viisailta naisilta tulee älykkäitä ja silmiä avartavia ajatuksia. Siis silloin positiivinen juttu oli naisten viisaus. Nyt positiivinen juttu on se toinen asia, jota naisissa ihailen.