VIHAPUHETTA 4

     Vihapuhe juttu ei jätä minua rauhaan. Nyt se palautui ajatuksiin kun vihdoin ja viimein Teerenpelistä tuli jonkinlainen vastaus esittämiini kysymyksiin. Paitsi, että jättivät vastaamasta tärkeimpiin. Viivytys johtui siitä, että ravintolapäällikkö sain portsarilta vastauksen vasta nyt. Mielenkiintoista oli se, että portsari oli muuttanut kertomustaan. Ravintolapäällikölle hän kertoi, että poistamiseni syy olikin se, että olin häirinnyt muista asiakkaita, eikä vihapuheesta hän sanonut sanaakaan.  Toisaalta se syyn vaihtaminen on hyvä asia. Aikoinaan suopo syytti Alpo Rusia vakoilusta. Todisteita siitä ei saatu, mutta vuosia mietin, että onko hän kuitenkin ollut vakoilija, mutta sitä ei ole pystytty todistamaan. Mutta sitten kuulin kerran häntä YLEn jossain ohjelmassa ja minulle selvisi, että tämä mies ei mitenkään voi olla isänmaan petturi. Samalla tavalla joku olisi voinut miettiä, että jos Kari Kuitunen on sittenkin puhunut vihapuhetta - ei kai kukaan voi moista omasta päästään keksiä?  Mutta nyt tämä tarinan muuttaminen saanee kaikki vakuuttuneiksi, että en ole sellaista puhunut.  Mutta oletetaan, että ravintola kulttuurissa ei rehottaisi mielivaltaisuus ja oletetaan, että tämä muitten häiritseminen on ollut se todellinen syy.  Tämä oikeastaan muuttaa tilannetta vain sen suhteen, että syytös on huomattavasti lievempi kuin aikaisemmin. Jos portsari olisikin tullut ja sanonut, että minut pitää poistaa ravintolasta koska häiritsen muita ihmisiä, niin samalla tavalla olisin vaatinut selitystä siitä, että millä tavalla minä häiritsen. Ja samalla tavalla tilanne olisi ollut sana vastaan sana.  Mielenkiintoista on myös se, että tässä tapauksessa olen kaksi kertaa peräkkäin hävinnyt tilanteessa sana vastaan sana. Ensin joku valehteli minun puhuneen vihapuhetta ja siinä portsari uskoi valehtelijaa eikä minua. Sitten portsari valehteli ravintolapäällikölle, että kysymys olikin muitten häiritsemisestä ja ravintolapäällikkö uskoi valehtelevaa portsaria. Ehkä tämä on sitä totuuden jälkeistä aikaa.  Ravintolapäällikön vastaukseen vastasin kysymällä, että onko minulla sama oikeus heitättää joku ulos sillä perusteella, että se tyyppi häiritsee asiakasta - minua?  Kysymys on toteava, sillä oikeasti kai minä olen samanlainen asiakas kuin joku muukin ja teoriassa voisin vain pyytää portsaria poistamaan jonkun, koska hän häiritsee minua. Eikä minun tarvitsisi selittää millä tavalla hän häiritsee. Tiedän, että en tule tähän kysymykseen sieltä saamaan vastausta, sillä jos ravintolapäällikkö vastaa, että minulle ei olisi oikeutta heitättää ketään ulos ilman vahvoja perusteita, niin silloin hän tunnustaa sen, että heidän ravintolassa kohdellaan asiakkaita eri tavalla. Eikä hän myöskään voi vastata, että totta kai minulla on sama oikeus kuin muillakin asiakkailla. Silloin hän tunnustaa, että Teerenpelissä vallitsee mielivaltainen käytäntö.  Tiedän siis, että tähän en saa vastausta.  Mutta kiusallani heiltä kyselen tätä asiaa.
Mutta todellisuus on sitten toinen juttu. Veljeni kertoi tapauksesta vuosien takaa. Silloin lailla määrättiin, että ravintolassa pitää olla savuttomia alueita ja savulta kiellettiin menemästä sinne savuttomalle alueelle. Silloin joku asiakas tuli tupakoimaan ainoaan paikkaan, missä ei saa tupakoida. Veljeni meni portsarin luo ja valitti asiasta.  Portsari pyysi, että he menisivät neuvottelemaan kaverin kanssa. Tähän veljeni totesi, että eihän siinä häntä tarvita.  Siinä asiakas selvästi häiritsi toista asiakasta ja rikkoi myös lakia ja silti portsari ei heittänyt häntä ulos ja en tiedä kielsikö edes jatkamasta sitä laittomuutta.
Tässä minun tapauksessa tuli mieleen aika omituinen ajatus: Miksi portsari ei pyydä anteeksi?
Aika hassua ajatus, että portsari myöntäisi tehneensä väärin. Vielä hassumpi ajatus on se, että hän pyytäisi anteeksi väärää tekoaan.

EINSTEIN 3

   On luonnonlaki, että kun teemme jotain, niin siitä seuraa väistämättä jotain. Aika usein seuraa jotain täysin arvaamatonta. Jos etukäteen asioita katsoo. Jälkikäteen tilanne on päinvastainen.
Jokunen aika sitten menin Raimon ateljeen siivoustalkoisiin.  Ikää on jo riittävästi, että tiesin, etten yritä edes arvata mitä seuraa siitä, että menen niihin talkoisiin.  Jälkikäteen arvioituna oli täysin käsittämätöntä mihin se, johti, että menin talkoisiin. Talkoissa olemisesta seurasi se, että huomasin olevani vanha. Tapahtuminen ketju oli merkillinen. Kerron sen.
Ruoka tauolla eräs kaveri kertoi, että Albert Einstein ei ollut nero, hän ei osannut laskea, hän ei keksinyt mitään merkittävää teoriaa ja hänen ainoa vähän merkittävämpi teoria oli sellainen, että sen oikeasti keksi hänen vaimonsa.  Kysyin, että mistä lähteestä hän on nämä tiedot saanut. Tähän kysymykseen sain vain vastauksen, että se on englannin kielinen lähde.  Hiukan keskustelimme asiasta ja ilmoitin, että minä en usko hänen väitteitään.  Mielessä pyöri sanoa, että hänen jutuistaan puuttuu ainoastaan juutalaisten salaliitto. Mutta kun en ole ilkeä ihminen, niin jätin piruilun.
Tämä väite kuitenkin kiusasi mieltäni niin paljon, että kotona sitten päätin tarkistaa tietojani Einsteinista.  Mietin, että mistä voisin mahdollisimman vähällä vaivalla kaivaa luotettavaa tietoa. YLEn tiede ykköset ovat erittäin luotettava lähde ja helposti saatavilla YLE areenasta. Etsin sieltä Einsteinia koskevan jutun. Sattui niin, että sieltä löytyi ohjelma, jossa Kari Enqvist kertoili Einsteinin elämästä ja hänen tieteestään.  Kari Enqvist on luotettava lähden ja tietää tästä aiheesta enemmän kuin kumpikaan meistä. Eikä hänellä ole sitä Esko Valtaojan tapaa puhua välillä vähän mitä sattuu. Kuuntelin ohjelman ja lopputulos oli se, että tämä talkoitten kaveri oli puhunut täyttä paskaa. Niin kuin kauniisti sanotaan.  Einstein oli nero ja hän oli kehitellyt sellaisia teorioita, jotka täysin mullistivat meidän käsityksemme tästä maailmasta.  Kaverin jutuissa oli niin monta epäilyttävää piirrettä, että olisihan minun pitänyt arvata - ja oikeastaan arvasinhan minä.  Ensinnäkin se, että teoria olisi ollut hänen vaimonsa keksimä, eikä Einsteinin itsensä. Näitä tarinoita, että joku muu onkin keksinyt jonkun jutun - niitä on maailma pullollaan. Niistä 99 sadasta on vain täyttä potaskaa. Toinen epäilyttävä juttu oli se, että hän ei kertonut lähdettä. Jos hän ei kehdannut kertoa sitä, niin silloin hän itsekin tietää lähteen epäluotettavuuden. Jos hän ei muistanut lähdettä, niin se todistaa, että hän ei ymmärrä, että lähteen luotettavuus on kaikki kaikessa - ei sitä voi unohtaa.  Kun tämä asia oli minulle selvä ajauduin itsetutkiskeluun. Huomasin, että asennoidun asiaan niin, että jos hän olisi kertonut lähteen ja jos olisin heti huomannut, että hän on käyttänyt epäluotettavaa lähdettä, niin olisin vain kertonut, että hänen lähteensä on epäluotettava ja asia olisi jäänyt siihen. Korkeintaan olisin vähän vittuillut siitä, että hän käyttää noin epäluotettavaa lähdettä. Jos hän olisi kertonut lähteen, jonka tiedän luotettavaksi, niin olisin kotona tutkinut, että onko kaveri ymmärtänyt oikein mitä lähteessä asiasta kerrotaan. Jos olisi ymmärtänyt oikein, niin hakisin tiedon toisesta luotettavasta lähteestä ja tutkinut sen ja sitten alkanut muodostaa omaa käsitystä asiasta.
Mutta nuorena olisin syöksynyt suinpäin kiivaaseen väittelyyn. Siitä olisi kehkeytynyt hirveä henkinen taistelu, jossa salan säilät sivaltelisivat. Kumpikin yrittäisi murskata toisen perustelut ja väitteet asiasta, josta kumpikaan ei tiedä juuri mitään. Sydän hakkaisi hurjasti ja vihan, raivon ja halveksunnan ja ylimielisyyden tunteet vuorottelisivat mielessä.
Olen siis vanha. Tämä tapa on hyvin kuiva ja virkamiesmäisen toteava.  Jotenkin ei vain jaksa ryhtyä taistelemaan jonkin itsestään selvyyden puolesta. Mutta tämä asenne on typerä. Siinä on se ajatus pohjalla, että on voimavarojen haaskausta ryhtyä hyödyttömään väittelyyn. Jos ja kun vastassa on uskomus ihminen, niin ei ole sellaista mahtia maailmankaikkeudessa joka voisi muuttaa hänen uskomustaan.  Ja mitä se väittely minuun vaikuttaa. Siinä on ensimmäinen asia, joka todistaa asenteeni hölmöyden. Käy nimittäin niin, että hyvin usein menen ja tarkistan luotettavista lähteistä niitä asioita, joista olemme väitelleet. Näin tulen saaneeksi täydentävää tietoa, joka tarkentaa minun käsitystäni asioista. Hyödyttömästä väittelystä on siis ollut minulle hyötyä.  On vain huono juttu se, että yleensä ryhdyn väittelemään asiasta, josta tiedän.  Jos hakeutuisin väittelemään niistä asioista, joista en tiedä mitään, niin siitä seuraisi, että saisin kokonaan uutta tietoa kun tarkistelisin asioita jälkikäteen. Tämä johtuu vain laiskuudestani.  Aktivoitumiseni ylittää flegmaattisuuteni vain silloin kun joku esittää tarpeeksi typeriä väitteitä.

VIHAPUHETTA 3

   Tapaus Teerenpeli on herättänyt keskustelua ja on herättänyt ajatuksia. Mielenkiintoisia lausahduksia olen kuullut. Eräs ystävä, jolle kerroin tapauksesta oli aika ihmeissään ja vastasi ja sanoi näin: Silloin kun ravintolan portsari rupeaa puhumaan laista, niin silloin pitää pistoolista ottaa varmistin pois päältä.
Mietin tätä tapausta elämyksenä. Solzhenitskylle oli aikamoinen elämys joutua Siperiaan.  Tämä Teerenpelin juttu antaa kalpean aavistuksen siitä, miltä se on mahtanut tuntua. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä.  Mielivaltainen kohtelu, tuomion todistamisen leväperäisyys ja sattumanvarainen ilmianto kulttuuri.  Tästä Teerenpeli voisi kehitellä myyntivaltin, jolla erottuisi muista ravintoloista.
Tämä tapaus herätti myös syvällisempiäkin ajatuksia tuomio kulttuurista.  Minä olen elänyt länsimaisen hapatuksen aivopestynä ja minulla on iskostunut mieleen sen tapa jakaa tuomioita. Enkä osaa edes ajatella, että onko tämä tapa välttämättä oikea tapa?  Olen tottunut siihen, että jos tuomitaan, niin syyllisyys pitää todistaa. Länsimaisessa oikeus ajattelussa on myös sellainen naurettava periaate, että ketään ei saa tuomita sellaisen lakipykälän mukaan, joka astuu voimaan vasta teon tekemisen jälkeen. Lakitermi on taannehtiva laki. Tässä länsimaisessa oikeus käsityksessä on paljon naurettavia periaatteita - niitä on niin paljon, että en jaksa niitä edes luetella. Mainitsen vain pari hulluimmasta päästä. Yksi on se ajatus, että tuomio ei saa olla kosto. Toinen naurettava ajatus on se, että mieluummin syyllinen vapautetaan kuin, että syytön joutuisi tuomituksi.  Jos monimiljoonaisen kansan Neuvostoliitto sovelsi erilaista periaatetta, niin voiko noin suuri kansa olla väärässä. Varsinkin kun sama periaate on otettu taas käyttöön Venäjällä. Eikä se ole ainoa valtio: Turkissa se on myös käytössä ja Puolaan ja Unkariin ollaan kovaa sellaista ottamassa käyttöön.  Eihän he voi olla väärässä.  Tätä toisenlaista lain soveltamista puolustaa myös se, että se on perinteisempi ja vanhempi tapa. Raamatussa Jumala tuomitsi usein taannehtivasti. Hyvin usein tuomittiin koko kansa koviin rangaistuksiin siitä, että joku oli tehnyt syntiä. Siis nekin saivat tuomion, jotka eivät olleet tehneet syntiä. Länsimaisen oikeus periaatteen mukaan rikos ja rangaistus pitäisi olla jossain suhteessa toisiinsa. Vaikea sanoa varmasti, että oliko Jumalan säätämässä rangaistuksessa minkäänlaista asteikkoa, koska Jumala ei koskaan kertonut, että kuka oli tehnyt syntiä ja mitä syntiä tämä joku oli tehnyt.  Tämä on tismalleen sama periaate kuin Teerenpelin portsarilla. Mutta epäilen, että Jumalalla ei asteikkoa ollut. Mutta en tiedä - epäilen vain.
Oikeuskäytänteen muuttamista Suomessakin puolustaa se, että tämä ehdottamani on perinteisempi ja myös se, että tämä länsimainen järjestelmä vääristää meidän ajatteluamme.  Me erehdymme ajattelemaan kaikesta, että teoilla on merkitystä ja oikeudenmukaisuus on luonnon laki. Mutta ei luonnossa mikään ole oikeudenmukaista. Pienempi hai kun tappaa saaliin, niin sinne tulevat isommat ja syövät tämän toisen pyydystämän. Eikä siellä tuomari tuli ja pistä näitä isoja roistoja vankilaan. Tai otetaan sairaudet. Ihminen, joka elää hyveellisesti saa syövän ja kuolee nuorena kun toinen retku, joka rellestää, sikailee ja irstailee elää vanhaksi.  Tai kunnollinen ihminen saa vaikean sepelvaltimotaudin perimän ja ei sitä perimää poisteta vaikka hän olisi kuinka hyveellinen tahansa. Toki on myös sairauksia jotka saa elintavoillaan. Tupakoinnista saattaa saada syövän ja voin ja kerman syömisestä sydäninfarktin. Mutta ne muutamat taudit eivät poista sattumanvaraisuutta. Saattaahan olla, että Venäjällä ja Turkissa voi ihan oikeatakin rikoksesta saada rangaistuksen.

VIHAPUHETTA 2

    Tiistaina näyttelyn avajaisten jälkeen ajauduin ravintola Teerenpeliin. Siellä oli oikein rattoisaa siihen asti kunnes portsari saapasteli luokseni ja sanoi, että hänen on poistettava minut sisätiloista minun vihapuheitteni takia. Olin ihmeissäni, mutta ihmettely ei auttanut yhtään vaan hän hoputti minut ulkoterassille. Siinä tynnyrin päällä oli hyvä paikka tuopilleni.  Halusin tietää mitä minä olin sanonut sellaista, mikä voitaisiin tulkita vihapuheeksi. Siksi kysyin useaan kertaan, että mitä minä olen sanonut. Portsari kehotti minun itseni miettivän, että mitä olen puhunut.  Tilanne oli aivan päätön. Tuli mieleen Solzhenitsyn Vankileirien saaristo.  Siinä kirjassa ihmisiä tuomittiin Siperiaan niin isoja määriä, että syyttäjiltä loppui mielikuvitus ja he joutuivat kysymään syytetyiltä, että mitä sellaista he mahdollisesti ovat tehneet, että siitä voisi tuomita Siperiaan. Veljeni kanssa kun keskustelin tästä tapauksesta, niin hän sanoi, että onneksi poliisi ei toimi niin kuin tämä portsari: Heittää ihmisen putkaan ja pyytää, että hän itse miettisi, että mitä sellaista hän on tehnyt, että siitä joutuu putkaan.  Tätä ideaa ei saa hallitukselle kertoa, sillä he oivaltaisivat, että näin saataisiin poliisin toiminta rahoitettua hyvin kun putka reissusta veloitettaisiin tuntuva hinta.
Kysyin portsarilta, että voinko minä tehdä saman? Siis, jos ravintolassa olisi joku jonka naama ei miellytä, niin menisin ja valehtelisin portsarille, että tuo on puhunut vihapuhetta ja te heittäisitte kaverin ulos. Tähän en saanut häneltä selvää vastausta. Oikeastaan minua hävettää tämä kysymys, sillä on päivän selvää, että minä saan asiakkaana tehdä saman mitä joku muu asiakas tekee. Tämä juttu on aika kummallinen. Yritin miettiä mitä on oikein tapahtunut. Portsari ei suostunut kertomaan, että mitä olin sanonut - hän vetosi vaitiolo velvollisuuteen.  Jälleen kerran tuli mieleen Vankileirien saaristo kirja. Siinä jotain satelliitti valtiossa olevaa syytettiin jostain. Syyttämisen aikaan hän ei vielä ymmärtänyt venäjää ja siksi hän ei tiennyt mistä rikoksesta hänet tuomittiin Siperiaan vankileirille. Siellä hän oppi sitten venäjää ja hänelle heräsi uteliaisuus tietää, että mistä hän sai tuomion. Mutta hän ei sitten kuitenkaan viitsinyt selvittää asiaa. Kaverilla oli hyvä tilanne taju: Oikeastaan hauskempi juttu, että hän oli tuomittu tietämättä mistä hänet tuomittiin. Hänellä oli mahdollisuus selvittää asia, mutta minulla ei, sillä portsari ei suostu koskaan tätä asiaa paljastamaan. Mutta mietin mitä muuten on oikein tapahtunut? En usko, että portsari on itse keksinyt koko jutun. Keskustelussa sain aika hyvän kuvan hänen älyn lahjoistaan ja tiedän, että hänellä ei riittäisi mielikuvitusta moisen keksimiseen. Siis joku on oikeasti valittanut vihapuheesta. Ja jos näin on tapahtunut, niin tilanne on juridisesti mielenkiintoinen. Siinä hän on väittänyt, että olen vihapuhunut ja minä väitän, että en ole puhunut. Ja portsari päättää uskoa sitä toista. Sana vastaan sana. Voisi olla mahdollista, että kaksi ihmistä valehtelee, että olen vihapuhunut. Mutta on teoreettisesti erittäin epätodennäköistä, että samaan ravintolaan sattuisi yhtä aikaa kaksi näin sekopäistä ihmistä. Tämä tapaus osoitti oman rajoittuneisuuteni. Itseäni en syytä tästä rajoittuneisuudestani vaan kasvatusta. Minut on kasvatettu niin, että pitää olla kohtelias, ei saa aiheuttaa toisille turhaan vahinkoa ja pitää kunnioittaa muita ihmisiä.  Minulle ei ole tullut mieleenkään, että toisten kiusaamisesta voisi saada hyviä elämyksiä.  Tässä olisi nyt tarjolla hyvä väylä laajentaa omaa asennoitumistaan, jos vain ymmärtäisin hyödyntää tätä mahdollisuutta.  Voin jo sieluni silmin nähdä mitä elämyksiä saan uudesta tavasta asennoitua kanssa ihmisiin.  Istuisin Teerenpelissä ja etsisin katseellani näkyisikö jossain pöydässä ihmisen, jota kohtaan voisin tuntea vastenmielisyyttä. Kun sellaisen löytäisin, niin marssisin portsarin luo ja valehtelisin hänelle, että tuo tuossa pöydässä on puhunut vihapuhetta. Sitten seuraisin suurella tyytyväisyydellä kaverin epäuskoisia ja hämmentyneitä ilmeitä kun hänelle kerrottaisiin, miksi hänet nyt heitetään ulos. Samoin olisi mukava seurata kuinka kaveri yrittäisi turhaan vakuutella portsaria. Sitten kun harrastuksessa edistyisin, niin voisin vähän vaihdella kohdetta. Yrittäisin saada näytökseen erilaisia vivahteita: Joku pillahtaisi itkuun, joku äityisi väkivaltaiseksi. Ja minä katselisin ja nauttisin esityksestä.

IHMISTUNTEMUSTA

   Markus ehdotti  positiivista juttua kansanedustajista. Ajatus on niin merkillinen, että se vaatii vähän miettimistä. Lisäksi tuli tähdellisempääkin asiaa. ESS kyseli ihmisiltä, että pelottaako ilmastonmuutos.  Omituista oli se, että peräti kaksi ihmistä piti koko asiaa uskon asiana. Nämä ilmastonmuutos densut eivät lakkaa minua ihmetyttämästä.  Kuinka joku voi vielä vuonna 2018 olla noin tietämätön todellisuudesta?   Voisi olla hauskaa ja mielenkiintoista törmätä näin tietämättömiin ihmisiin - samalla tavalla kuin on mielenkiintoista törmätä ihmisiin, jotka oikeasti uskovat tonttuihin. Ero vain on siinä, että kun joku uskoo tonttuihin, niin se on vaaratonta. Tietoinen minä ymmärtää, että näitten ilmasto densujen käsitystä ei mikään tieto voi muuttaa, eikä edes uskomus. Asia on heille uskon asia ja sitähän ei mikään mahti maailmassa horjuta. Tästä olen varmaan kirjoittanut aikaisemminkin.  Mutta huomasin, että huonollakin asialla voi olla jokin myönteinen piirre. Tämä on varsin hyvä keino arvioida ihmistä.  Me ihmiset haluamme hyvin nopeasti ja tehokkaasti luokitella ihminen. Jotta arviointi olisi nopeaa, niin sen pitäisi olla yksinkertainen.  Yksinkertainen arviointi taas on helposti epätarkka ja jos se on tarpeeksi yksinkertainen, niin se saattaa antaa kokonaan vääristyneen kuvan ihmisestä.  Pitemmät jutustelut vievät aikaa ja nekin voivat antaa väärän kuvan. Saattaa olla, että kun juttelet pitkäänkin jonkun kanssa, niin saat hänestä viksun vaikutelman koska olette keskustelleet hänen ammattiinsa tai harrastukseensa liittyvistä asioista.  Eikä hän todellisuudessa sitten olekaan niin viksu. Riski kasvaa vielä sen takia, että ihmiset välttävät keskusteluita sellaisista asioita, joista he eivät ymmärrä mitään.
Mutta suhtautuminen ilmastonmuutokseen on hyvä ja nopea tapa päästä ihmisestä selville. Jos ilmastonmuutos on jollekin uskon asia, niin se kertoo, että  ihmisellä on vahvoja päähänpinttymiä ja ajattelu ei ole kovinkaan kehittynyttä eikä johdonmukaista.  Lisäksi häneltä puuttuu täysin ymmärrys siitä, että mikä merkitys on luotettavalla tiedolla.  Vaikka asia on heille uskon kysymys, niin he joutuvat kuitenkin perustelemaan väitteensä järjellä.  Siinä paljastuu heidän ajattelunsa epäjohdonmukaisuus.  Tämä kysymys paljastaa myös kuinka vastuullinen ja moraalinen ihminen on. Jos ihmisellä on hitunenkin vastuuntuntoa ja moraalia, niin hän selvittäisi itselleen sen, että mikä tämä ilmastonmuutos oikein on. Asian selvittäminen on erittäin yksinkertaista: Tutkitaan mitä luotettavat lähteet asiasta kirjoittavat ja ei välitetä paskaakaan niistä epäluotettavista lähteistä.  Täysin vastuuton ja moraaliton ihminen ei selvitä tätä asiaa itselleen.
Tällä kysymyksellä voi siis hyvin nopeasti selvittää ihmisen järjen juoksu ja moraali.  Kun joku on paljastunut ilmasto densuksi, niin sen jälkeen hänen muutkin jutut voi jättää omaan arvoonsa. Tietenkin tämäkin testi on hiukan epämääräinen. Ilmasto densu voi olla myös viksu, mutta se vaatii sen, että hänen pakkomielteensä on erittäin vahva.  Välttämättä ilmasto realistit eivät kaikki ole tavattoman älykkäitä. Jos on erityisen vastuullinen ja moraalinen, niin hänen ei välttämättä tarvitse olla huippu älykäs. Vastuullinen ihmisen selvittää tämän asian itselleen. Voi olla, että ilmastorealisteissakin voi olla moraalittomia ihmisiä - siis jollain muilla aloilla.  Mutta se on aivan varmaa, että ilmasto densut ovat kaikki moraalittomia.  Mutta tämän testin jälkeen pystymme asennoitumaan oikein näihin ilmasto densuihin. Oikea asennoituminen on samanlaista kuin miten on viisasta asennoitua tyhmiin pedofiileihin: Halveksuen ja säälien.

Sipilän synnit

Väitin Sipilän valehdelleen jatkuvasti. Kun näin väitin, niin eräs hyvä ystäväni vaati minua kertomaan, että missä kaikessa Sipilä on valehdellut?  Siinä hätäpäissäni en keksinyt kuin yhden varman valheen: Hän oli luvannut, että koulutuksesta ei leikata ja koulutus oli ensimmäinen asia, josta hän leikkasi. Ja ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta tämä ei kuulu aiheeseen.  Pakko hiukan korjata asiaa, sillä poliitikko ei koskaan valehtele: Hän esittää vain vaihtoehtoista totuutta.  Vaikka nykyään on yleinen käytäntö, että uskotaan sokeasti itselleen sopiviin väittämiin, niin minä tämä ei ole minun tapani. Olen jotenkin jämähtänyt siihen vanhakantaiseen ajatukseen, että mikä tahansa oma uskomuksen paikkansa pitävyys aina välillä hyvä tarkistaa. Tässä vain on se vaara, että koko elämä menee uskomuksiensa tarkistamiseen. Taitaakin olla se sokea omiin uskomuksiin uskominen käytännöllisempi tapa elää elämäänsä. Mutta minkäs minä tavoilleni voin.
Kun mietin mihin minun käsitykseni Sipilän valehtelusta perustuu, niin paljoa en oikein saanut raavittua muististani kasaan. Minulla vain on sellainen tunne, että hän on jatkuvasti valehdellut. Mutta mitä muuta minä voin muistini sopukoista kaivaa esiin kuin sen koulutus asian?  Mitkä kaikki asiat ovat leimanneet minun silmissäni hänet valehtelijaksi?  Olen muistavinani sellaisen tapauksen, että hän on luvannut, että hallitus eroaa jos tapahtuu jotain. Tämä jokin on tapahtunut ja hallitus ei kuitenkaan eronnut. Tosin en yhtään muista mikä se oli mitä tapahtui ja en myöskään ole yhtään varma, että oliko Sipilä ylipäätään luvannut hallituksen eroa. Toinen asia oli mitä olen muistavinani oli hallituksen Terrafamelle antama miljoonien tuki ja kytkentä siihen, että Sipilän sukulaiset olivat alihankkijoina hyötymässä näistä miljoonista. Mutta tätäkään en voi  varmuudella muistaa.  Näitä epämääräisiin muistikuviini perustuvia juttuja on mielessäni lukuisia. Mutta on sitten eräs asia, jossa voin aika varmasti luottaa muistiini. Se oli se kun Sipilä ilmoitti, että ihme on tapahtunut: Terrafame on hoitanut ympäristö asiat kuntoon ja kyseinen laitos on muuttunut kannattavaksi.  Tämä ei välttämättä ole Sipilän valhe - voi olla, että hän oikeasti uskoo tämän kaltaisiin ihmeisiin. Tosin jos pääministeri uskoo tämmöiseen ihmeeseen niin se on paljon pahempi tilanne kuin se, että hän valehtelisi.  Kärhämä YLEn kanssa on myös sellainen asia, jossa voin muistiini luottaa aika hyvin. Siinä tapauksessa Sipilä yritti rajoittaa sananvapautta.  On  saivartelua väittää, että sananvapauden rajoittaminen ei ole valehtelua. Minusta totuuden julki tuomisen estäminen on joko valehtelua tai vielä pahempaa. Se kärhämä paljasti myös Sipilästä erään asian. Joskus aikaisemmin joku toimittaja oli antanut Sipilälle häntä koskevan jutun tarkistettavaksi. Sipilä oli vuotanut jutussa olevan erään asian omalle lehdelleen ja tämä lehti oli julkaissut sen aikaisemmin kuin tämä toimittaja kerkesi omansa julkaista. No tässä ei ollut kysymys valehtelusta vaan kieroudesta. Mielikuvani Sipilästä perustuvat tähän viime mainittuun tapaukseen, siihen sananvapauden rajoittamis yritykseen ja Terrafamen ihmeeseen. Näissä kaikissa olen erittäin varma, että muistan asiat oikein. Nämä tapaukset antavat myös aika hyvän kuvan Sipilästä ihmisenä, joten onko enää mitään hyötyä siitä, että tarkistan ne missä en voi tarkasti muistaa asioita?  Näitten kolmen vakavan tapauksen perusteella on varsin todennäköistä, että totuus hänen puheissaan on varsin venyvä käsitys.

DESANTTI5

   Desantti Bäckman on tuomiolla. Vielä se ei ole se viimeinen tuomio. Siinä ei ole mitään omituista, että hän on tuomiolla. Omituista on se, että vasta nyt.  Omituinen asia on myös se miten hän puolusteli sitä, että on vainonnut toimittajaa. Hän kertoi vainoamisen olevan hauskaa huumoria.  Ehkä olen huumorintajuton kun en pysty näkemään mitään hauskaa siinä, että toisesta ihmisestä levitellään perättömiä häpeällisiä tietoja.  Ihmetyttää myös se, että miksi ihmeessä levitellä perättömiä tietoja jostakin kun tämä maa on täynnä ihmisiä joista pystyisi levittelemään häpeällisiä tietoja, jotka pitäisivät paikkansa. Eikä sellaisia tarvitsisi edes etsiä kaukaa kun tarjolla olisi ensimmäisenä Bäckman itse ja Ilja Janitskin kävisi siihen myös hyvin. Huumorin kannalta ajateltuna - en tiedä osaisinko nauraa edes heidän toilailuille vaikka ne ovatkin totta. Taidan todella olla huumorintajuton.
Syy siihen, että desantti Bäckman käyttää perättömiä väitteitä johtuu yksinkertaisesti siitä, että oikeasti hän vain yrittää kaventaa sananvapautta tällä vainoamisella. Se tekee asiasta vielä vakavamman.  Paljon käytetään tätä keinoa. Siis sitä, että kirjoitellaan sellaista, joka on hyvien tapojen vastaista ja selvästi laitonta ja selitetään että se on vain hauskaa huumoria.  Tehdäänpä teoreettinen olettamus. Oletetaan, että Bäckmannin tarkoitus ei ollut kaventaa sananvapautta vaan hän oikeasti yritti olla hauska. Oletetaan, että kohde ei olisikaan toimittaja vaan ihan vain joku sattumanvaraisesti valittu kohde.  Jos ihmisellä on edes alkeellisia käytöstapoja, niin hän hyvin tarkkaan miettii, että kuka ihminen kestää minkäkin laista huumoria, sillä me emme ole samanlaisia, vaan meidän herkkyytemme vaihtelee paljon. On hyvin moukkamaista heittää toiselle sellaista henkilökohtaista huumoria, jota hän ei kestä.  Tämä on hyvän käytöksen perus sääntöjä.  Mutta vielä alkeellisempi sääntö on se, että ei heitä toisesta ihmisestä sellaista huumoria, jota heittäjä ei itse kestäisi.  Mietin vain sitä, että kuinka Bäckman itse osaisi nauraa jos hänelle alkaisi tulvia tuhansia vihaposti viestejä jossa kerrotaan, että turpaan saat jos näen sinut kadulla  ja uhataan tapaa ja hänelle lähetetään postipaketissa kuolleita rottia.  Minulla on vahva epäilys, että emme kuulisi häneltä hersyvää naurua tästä huumorista. Uskon, että kyllä hän saa vihapostia, sillä sitä tunnutaan annettavan kaikille, jotka ovat jotenkin julkisuudessa. Olisi vain hauska kuulla, että kuinka se häntä naurattaisi.  En tiedä pitääkö Bäckman itseään koomikkona ja pellenä ja onko hänen komiikkansa ydin perättömyys? Jos perättömyyksien esittäminen on hauska juttu, niin silloin Bäckman on ollut hauska jo vuosia. Tässäkin asiassa olen aika tosikko, sillä en näe mitään hauskaa siinä, että esitetään perättömyyksiä.  Paroni von Münchhausen on niitä harvoja jonka perättömyyksille osaan nauraa. Tosin hän itse vihaa valhetta, joten en ole aivan varma onko hänen seikkailunsa sittenkin totta.  Ehkä olisi hyvä oppia huumorintajuiseksi, sillä saisin nauraa joka päivä aivan hervottomasti - tämä maailma kun on täynnä perättömyyksiä. Mutta miten oppia huumorintajuiseksi kun on syntynyt tosikoksi?