BREXIT

Jännittävät hetket tänään Briteillä. Heidän parlamenttinsa äänestää heidän tulevaisuudestaan ja siitä, että onko heidän tulevaisuus katastrofaalinen vai vielä katasrtofaalisempi.  Surkuhupaisa näytelmä heillä se koko brexit. Se on myös opettavainen esimerkki siitä, että mitä tapahtuu kun populistit lupaavat monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia ratkaisuja. Jos vain ihmisillä olisi ymmärrystä ottaa opiksi toisten virheistä - yleensä ihmiset haluavat tehdä samat virheet kuin muutkin.
Se on myös hyvä esimerkki siitä miten suoranaisilla valheilla on johdettu äänestäjät harhaan. Nykyään kun ajatellaan, että on niitä vaihtoehtoisia totuuksia ja ketä haitta jos valehdellaan silmät ja korvat täyteen. Niitä valheita oli niin paljon, että kaikkia en jaksa luetella. Otan pari esimerkkiä. Briteille luvattiin, että jos he eroavat EU:sta, niin siitä tulee säästöä ja ne voidaan käyttää Britanian terveydenhoitoon.  Olikohan päivä vai pari kansanäänestyksen tulosten selviämisen jälkeen kun toimittaja kysyi eroa ajavalta poliitikolta, että voiko hän nyt sitten taata, että nämä rahat tullaan käyttämään terveydenhoitoon? Kaveri vastasi: En minä mitenkään sitä voi taata!  Eikä hän hävennyt yhtään.
Toiseksi esimerkiksi otan lupauksen, jossa luvattiin Britanian säästävän 200 miljoonaa euroa viikossa kun erotaan EU:sta. Mutta nyt jo Britania menettää 500 miljoonaa euroa viikossa, vaikka ero ei edes ole voimassa.  Tässä tullaan nyt siihen poliittiseen vastuuseen. Yleensä on totuttu, että poliittinen vastuu on vain sitä, että kansa ei äänestä tätä poliitikkoa seuraavan kerran - jos muistaa, että mitä hän on lupaillut. Nyt olisi korkea aika ottaa käytäntöön todellinen vastuu ja velvoittaa tämä poliitikko hyvittämään sen erotuksen mitä hän on luvannut ja mikä on toteutunut. Eli hänen pitäisi maksaa Britanian valtiolle 700 miljoonaa euroa viikossa. Tai jos lupaajia on useampi, niin he yhdessä maksaisivat sen 700 miljoonaa euroa viikossa.
Vielä ei ole aivan varmaa miten tämän illan äänestyksessä käy. Päättäjien pitää päättää toinen toistaan huonompien vaihtoehtojen väliltä. Mutta jos Britania eroaa, niin parhaimmillaan siitä voi seurata se, että Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa pidetään kansanäänestykset, joiden perusteella Skotlanti julistautuu itsenäiseksi ja liittyy EU:hun ja Pohjois-Irlanti eroaa Britaniasta ja liittyy Irlantiin ja EU:hun. Toivottavasti silloin Britit ymmärtävät kunnioittaa kansanäänestystä.
Hupaisaa tässä on myös se, että Britania on ollut EU:ssa vapaamatkustajana. Siis se on hyödyntänyt EU:n edut, mutta on vaatinut muita pienemmät velvoitteet.  Hupaisa on myös se ajatus miksi he eroavat. He eroavat sen takia, että he haluavat olla riippumattomia. Ajatus on jäänne jostain parin sadan vuoden takaa ja ei oikein kuulu nykyaikaan. Eikä  ihme, että ajatus on niin kaukaa, sillä monet parlamentin jäsenet ovat muumioita, jotka ovat henkisesti jämähtäneet sinne menneisyyteen.  Sitten se riippumattomuus tulee olemaan vähän kummallinen. Jos he eroavat EU:sta, niin se riippumattomuus EU:sta tarkoittaa sitä, että heidän on pakko hyväksyä EU:n päätökset, mutta he eivät enää ole niistä päätöksistä päättämässä.
Tässä yhteydessä on pakko miettiä vähän sitä, mikä on EU. Tämä liittouma muodostettiin aikoinaan sen takia, että joku keksi, että olisi viisaampaa päättää asioista neuvottelemalla kuin sotimalla. Eurooppa oli käynyt kaksi sotaa, joiden inhimilliset kärsimykset olivat aivan järjettömän suuret ja sodalla ei oikein saavutettu mitään - ei ainakaan mitään hyvää. Siksi ajatus oli hyvä. Mutta juttu on siitä paisunut ja muuttunut.  Nyt kun asiaa miettii onhan tuo EU ajatus nerokas: Kullakin valtiolla on itsemääräämisoikeus omissa asioissaan, mutta isoista asioista päätetään yhdessä ja noudattaen kokonaissuunnittelua. Ilman vaikeuksia tämä ei ole kuitenkaan mennyt - se olisikin ihme jos ei olisi tullut ongelmia.  Ja onhan ollut protektionismia ja ties mitä. EU ajatuksessa on kuitenkin kaksi asiaa, jotka nousevat merkittävyydessä ylitse kaiken muun.  Toinen asia on Venäjä. Venäjä on aina pitänyt oikeutenaan sotkeutua muitten valtioiden sisäisiin asioihin ja ei tule tätä tapaansa muuttamaan. Eu on hyvä vastavoima näille sotkeutumis pyrkimyksille. Yhdessä kun päätämme, että toisten valtioiden alueita ei ole soveliasta miehittää, niin Venäjä miehittää kuitenkin, mutta kun sille annetaan sanktioita kollektiivisesti, niin se on vaikuttavampi juttu kuin jos yksittäiset valtiot paheksuisivat.
Toinen asia, joka on vielä tärkeämpi on tämä ihmiskunnan pahin uhka: Ilmastonmuutos.  Jotta estettäisiin ihmiskunnan tuho, niin kaikkien valtioiden on opeteltava neuvottelemaan rajoituksista. EU on liittouma, jossa opetellaan neuvottelemaan ja tekemään päätöksiä isommassa mittakaavassa. Tämä harjoittelu on enemmän kuin tarpeen.

Persut

Olen aina ihmetellyt persuja. Tämä on varsin luonnollista kun olen ihmettelevää tyyppiä ja heissä nyt vain on niin paljon ihmeteltävää. Nyt en ihmettele heidän uhriutumistaan, enkä sitä, että he mittaavat itseään aivan eri mittarilla kuin mittaavat muita. Nyt ihmettelen heidän pelotteluaan.  Pelottelu sinänsä on erinomainen keino saada ääniä. Kun saadaan ihmiset pelkäämään, niin he tekevät ihan mitä tahansa poistaakseen pelon itsestään - voivat jopa äänestää persuja. Tunteen nostaminen on muutenkin paljon tehokkaampi vaali strategia kuin älyyn vetoaminen. Omituista vain tässä pelon nostamisessa on se, että he pelottelevat kuvitelluilla uhkakuvilla. Miksi ottaa käyttöön kuvitellut uhkat kun maailmassa on niin paljon todellisia uhkia?  Kun ajattelee millaista elämää saamme elää: Ihmisten vauraus on noussut jatkuvasti ja on nyt tähtitieteellisellä tasolla, elämme terveempänä ja pitempään kuin koskaan, rikollisuus on jatkuvasti laskenut alemmas  ja alemmas ja on matalammalla kuin koskaan ja maahanmuutto saattaa pelastaa meidät vinoutuneelta huoltosuhteelta. Sitten niitä todellisia uhkia: Ilmastonmuutos, Venäjä, eriarvoistuminen, koulutuksen rapauttaminen, syrjäytyminen... Onhan niitä. Miksi siis ottaa kuvitellut uhkat kun olisi käytettävissä näin pahoja todellisia uhkia?  Kun aikani tätä ihmettelin, niin huomasin, että  siinä on paljonkin järkeä. Kun pyritään pääsemään valtaan, niin ei kannata luvata sitä, mitä muutkin lupaavat. Kun lupaa jotain muuta, niin erottuu muista pyrkijöistä. Asiassa on myös lupausten pitämisen riski. Tosin lupausten pitäminen ei ole oikein ollut kansanedustajien tapana - ainakaan, jos menevät hallitukseen. Mutta aina on riski, että sitä kysytään. Tässä onkin sitten se homman juju. Jos joku lupaa pysäyttää ilmastonmuutoksen, niin vaikka hänen onnistuisi tekemään kaiken mahdollisen, niin eihän se pysähdy, kun se etenee vääjäämättä, vaikka heti lopetettaisiin päästöt. Päästöjen pysäyttäminen aiheuttaa sen, että tulevaisuudessa ei tule aivan niin totaalinen katastroohvi kuin se tulisi jos ei tehtäisi mitään. Mutta eihän tämmöinen kelpaa äänestäjille, sillä he eivät ole elossa kun seuraukset näkyvät ja elossa olevat eivät ymmärrä kuinka paha tilanne olisi jos ei oltaisi tehty näitä päästöjen lopettamista. Eri tilanne jos lupaa esimerkiksi vähentää rikollisuutta. Jos äänestäjä jostain syystä kysyy, että mitenkä olet hallituksessa istuessasi onnistunut vähentämään rikollisuutta, niin silloin voi läväyttää esille rikollisuus käyrät siitä hetkestä alkaen kun hallitus muodostettiin.  Pitää vain varoa näyttämästä aikaisempia tilastoja, sillä äänestäjä voisi ymmärtää, että rikollisuus on vähentynyt samaa vähentymistään tästä hallituksesta riippumatta. Siinä on pieni riski, että äänestäjä voisi ymmärtää, että se ei voi olla hallituksen ansioita, että rikollisuus on alkanut alentua sillä sekunnilla kun hallitus on muodostettu. Mutta onneksi äänestäjä on varsin tyhmä.
On siis erittäin hyvä idea luvata parannusta asioihin, jotka jo ovat hyvin. Mutta tässä onkin sitten yksi suuri ristiriita. Yleensä ihmiset haluavat valtaan sen takia, että maailmassa on epäkohtia, joita he haluavat parantaa. Miksi pyrkiä valtaan jos tavoitteena ei ole parantaa maailmaa?  Siihen persujen kohdalla on kaksi syytä. Ensinnäkin jo pelkkä valta on hieno tunne. Saa tehdä päätöksiä, jotka tekevät vastustajien elämän helvetiksi ja omille saadaan etuja.  Toinen asia on vaikuttaa maailmaan. Pieni selvennys käsitteeseen persu: Tarkoitan persuilla kaikkia niitä, jotka ovat persuja tai ovat olleet persuja.  Persuilla on aivan poikkeuksellinen tavoite muuttaa maailmaa. Persujen tavoite on varsin omaperäinen: He pyrkivät lisäämään epäkohtia, eivätkä poistamaan niitä. Tämä on aivan vallankumouksellinen ja aivan uusi ajattelutapa.

Persujen tavoitteet:
Rajoittaa sananvapautta.
Rajoittaa liikkumisen vapautta.
Vähentää naisten ja  muitten marginaaliryhmien oikeuksia.
Lisätä rasismia.
Tehdä työttömien ja köyhien elämä helvetiksi.
Lisätä eriarvoisuutta.
Romuttaa koulutus.
Estää huoltosuhteen korjaantuminen.
Nopeuttaa ilmastokatastroohvia.

Siniset - persuken sivuhaara - on istunut hallituksessa. Miten he ovat onnistuneet tavoitteissaan? Suorastaan erinomaisesti. Varsinkin jos otetaan huomioon, että heidän kannatuksensa on yhden prosentin luokkaa. He ovat saaneet Suomen Euroopan rasistisimmaksi valtioksi, eriarvoisuus on lisääntynyt, köyhiä ja työttömiä on kurmuutettu oikein olan takaa, koulutus on romutettu ja sananvapaus on saatu huonommaksi.  Tosin viimeinen on enemmän Juha Sipilän ansiota, mutta heidän tavoitteensa ovat yhteneviä. Lisäksi Suomi on saatu monessa asiassa toimimaan vastoin ihmisoikeuksien julistusta. Se ei ole pikku juttu se! Miksi sitten he edelleen pyrkivät valtaan kun kerran ovat näin hyvin onnistuneet?  No ainahan voidaan päästä vielä parempaan tulokseen kaikissa tavoitteessa. Sananvapauden rajoittaminen vain vähän huononi ja ilmastonmuutoksen torjumisen torjuminen ei onnistunut ollenkaan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Tosin ilmastonmuutoksen uhkasta on käyty vasta sanahelinää, mutta näyttää pahasti siltä, että sen torjumiseen aiotaan ihan oikeasti tehdä jotain konkreettista.

VAPAUSSOTA

Tiedoksi kaikille, että vuosi 2018 on loppumassa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että jos meinaan ottaa kantaa vapaussotaan, niin se on tehtävä tänään - meinaan, jos minun pitää se tehdä tämän juhlavuoden aikana.
Tämä on kiusallinen aihe, koska vieläkin siihen liittyy niin paljon tunnetta.
Paljon tätä aihetta on käsitelty ja osa on ollut vanhan jauhamista. Mutta yllättäen pari tyyppiä on saanut siihen tuoreen ja uuden näkökulman. Muistaakseni Lehtinen toi sellaisen näkökulman, että koko homma lähti siitä, että maahan jäi järjestyksen pito tyhjiö ja tämä sai aikaan sen, että punaiset yrittivät ottaa vallan asein. Toisen tyypin nimeä en muista, mutta hän pohdiskeli historian tutkimuksen luotettavuutta. Pohdintojen näkökulma oli se, että sitä luotettavuutta ei voi koskaan saavuttaa.  Tämä on vaarallinen ajatus, sillä jos tämmöisen esittää, niin eikö joku idiootti tällä verukkeella valehtelee surutta. Mutta me järkevät ihmiset saamme tästä ajatuksesta kiehtovan käsityksen siitä, että tämän hetken tilanne ei ole ollut päämäärä, vaan monen sattuman aiheuttama ennalta arvaamaton lopputulos. Jos tätä ajatusta soveltaa vapaussotaan, niin aseisiin tartuttiin jostain syystä. Se syy on ollut eri ihmisillä eri ja kun taistelut ovat alkaneet, niin sitten kunkin syy on muuttunut. Jälkikäteen sitten kumpikin taho on selittänyt tekojaan jollain yksinkertaisella selityksellä, joka ei mitenkään vastaa todellisuutta.  Siitä syystä, että kumpikin puoli yrittää oikeuttaa tekojaan jollain yksinkertaisilla syillä johtaa siihen, että sodan nimestä ei edes päästä yksimielisyyteen. Itse käytin sodasta vapaussota sillä perusteella, että sodan lopputulos merkitsi vapautta. Jos punaiset olisivat voittaneet, niin Neuvostoliitto olisi puuttunut Suomen sisäisiin asioihin vielä paljon rajummin kuin mitä se teki valkoisten voitettua.  Kun se satelliitti valtioiden asioihin se puuttui ihan kaikessa , niin miksi se olisi tehnyt Suomen suhteen mitään poikkeusta?
Sillä on merkitystä, että mitä nimeä me sodasta käytetään.  Jos käytetään nimitystä sisällissota, niin silloin paheksunta sotarikoksista pitää säätää pienemmälle kuin jos käytettäisiin nimitystä vapaussota. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että on normaalia, että sisällissodassa tehdään pahempia raakuuksia kuin muissa sodissa.
Muutama asia tämän sodan käsittelyssä vähän ihmetyttää. On hienoa, että sotaa käsitellään myös hävinneitten näkökulmasta. Oikeastaan välillä tuntuu, että mistään muusta näkökulmasta sitä ei käsitelläkään. Punavankileirin muistoksi on tehty suuri veistos Felmannin puistoon. Eikä siinä mitään pahaa - hieno ja vaikuttava veistos se on. Mutta vastapuolen veistokset on niitä typeriä ratsastajapatsaita. Taidokkaasti tehtyjä, mutta niiden luovuus on aika olematonta verrattuna punavankileirin muistopatsaaseen. Mutta nämä ratsastaja patsaatkin joku haluaisi hävittää, koska ne edustavat valkoisten puolta.  Tämä punavankileiri jutun jauhaminen epäilyttää. Kun jotain asiaa jatkuvasti toistetaan, niin silloin pitäisi jokaisen valpastua. Yleensä silloin halutaan taikurin tavoin kiinnittää huomio pois jostain tärkeästä asiasta. Se tärkeä asia voisi olla kysymys siitä, että kuka aloitti?  Se, että joku yrittää aseellisesti kaataa laillisen hallituksen on vakava asia. Se on vähintään yhtä vakava asia kuin nämä vankileirit. Miksei siitä asiasta jauheta kyllästymiseen asti? Toinen kummallinen asia on se mitä tapahtui Neuvostoliittoon paenneille - tai siihen mitä asiasta puhutaan. Tai siitä ei oikeastaan puhuta yhtään mitään. Siellä Stalin laittoi täältä paenneet leireille jossa suurin osa tuhottiin.  Siellä tuhottiin enemmän näitä punaisia kuin Suomen vankileireillä, olosuhteet olivat vielä pahemmat ja mielivaltaisuus vielä suurempaa. Miksi siitä ei sanota halaistua sanaa?   Tosin tapettujen määrästä en ole aivan varma kun en ole tätä tietoa tarkistanut - koska olen populisti. Kyllä tämä populistina olo on helppoa kun mitään tietoa ei tarvitse tarkistaa!
Vertasin Suomen sisällissotaa Espanjan sisällissotaan. Näistä kahdesta tein sitten yleistyksen. Tämän yleistyksen mukaan sisällissodassa molemmat puolet tekevät raakuuksia ja sotarikoksia, hävinneitten puolelta kuolee aavistuksen enemmän ihmisiä kuin voittajien. Paitsi jos kommunistinen osapuoli voittaa, silloin hävinneistä tapetaan melkoinen määrä enemmän kuin voittajista, koska se tappaminen jatkuu ja jatkuu. Jossain vaiheessa kun hävinneet on tapettu, niin he alkavat tappaa omia aatetovereitaan.  Vertailussa yksi mielenkiintoinen ero tuli. Me kun kauhistelemme oman sisällissodan julmuuksia, niin lukuina se ei ole kovinkaan vakuuttava. Yritin laskea kuolleitten määriä. Päädyin siihen, että Suomen sisällissodassa kuoli jotain kolmen prosentin osuus väestöstä. Espanjan sisällissodassa kuolleitten määrä oli kolmentoista prosentin hujakoilla.  Tosin olen voinut laskea väärin, mutta siitä minä viis veisaan. Sainpahan ihan hyvän yksityiskohdan tähän kirjoitukseen ja siksi on parempi olla tarkistamatta omia laskelmiani.  Tämän vertailun perusteella meidän on aivan turha rehvastella sillä kuinka julma meidän sisällissotamme oli - muut kun ovat päässeet parempaan.

MEDIAA

Erehdyin istumaan television ääreen iltauutisten aikaan.  Se oli masentava kokemus. Mietin vakavasti, että pitäisi lopettaa kokonaan uutisten seuraaminen.  Alkoi myös tuntua hyvältä idealta se persujen idea, että työnnän pääni pensaaseen ja siten vältän näkemästä mitään uhkia. Oikeastaan persujen idea on pirun hyvä. He sulkevat silmänsä todellisilta ongelmilta ja näkevät maailmassa vain ne vähäpätöiset ongelmat, tai kuvitellut ongelmat. Ja näille he ovat keksineet jonkin hyvin yksinkertaisen ratkaisun, jolla ongelmat hoituisivat. Näihin ratkaisuihin he uskovat kuin raamattuun.
Uutiset olivat ihan asiallisesti tehty. Siellä kerrottiin asioita ja hiukan selvitettiin asioiden taustaa. Masentava juttu oli se millainen tämä maailma on. Uutisissa käsiteltiin Italian poliittista tilannetta. Jos oikein ymmärsin, niin vallassa on populistinen puolue, joka päätti lykätä Italian katastroohvin hiukan kauemmaksi tulevaisuuteen. Mutta siellä on vaaleihin tulossa vielä populistisempi puolue, jonka tavoite on romuttaa Italian talous totaalisesti.  Joku voi kysyä, että mitä minä siitä murehdin, että Italialaiset romuttavat oman taloutensa?  Enkä minä murehtisikaan, sillä minä tiedän miten demokratia toimii. Se noudattaa tiettyä sykliä. Kun menee huonosti, niin kansa äänestää populistit valtaan, jotka sotkevat asiat vielä pahempaan juntturaan.  Sitten kansa tulee järkiinsä ja valitsee taas valtaan vastuulliset ihmiset, jotka yrittävät selvittää näitten populistien sotkun parhaalla mahdollisella tavalla. Näin tämä toimii. Enkä minä murehtisikaan muuten, mutta kun Italia tulee ajamaan koko EU:n talouden katastroohviin. Murehdin myös siksi, että näitä populisteja on päässyt päättämään asioista siellä sun täällä. Eihän tämä voi päättyä muuhun  kuin täydelliseen kaaokseen. Hitler oli aikamoinen populisti ja kun tiedän miten hän raunioitti koko Euroopan, niin tarvitsen aika monta rauhoittavaa kaljaa, jotta voisin vähän rauhoittua.
Mutta sitten kävi kuten aika usein käy. Juuri kun olin vakuuttunut, että median seuraaminen vain masentaa, niin eikö ESS:än esalaisesssa toimittaja Tuomas Haakana kirjoita tavalla, joka antaa taas uskoa mediaan.  Jos se, että päivän lehdessä on juttu, joka herättää ajatuksia on melkoinen poikkeus.  Haakanan jutussa hän ihmettelee sitä, että miksi vain Euroopassa on pakolaiskriisi? Hän jutussaan asettaa koko ongelman oikeaan mittasuhteeseen. Ja hän on oikeassa. Tämä pakolaiskriisiksi nimetty asia on hitutähyttimellinen ongelma jos se esitetään oikeassa mittasuhteessa.  Se on mitätön kun laskee kuinka monta promillen osaa näitä pakolaisia on kun mitataan Euroopassa asuviin ihmisiin. Se on mitätön jos laskee kuinka monta miljoonaa pakolaista on maapallolla ja kuinka monta niitä on Euroopassa. Se on mitätön kun arvioi, että kuinka paljon niitä tulee olemaan kun ilmastonmuutos tästä etenee. Siis vaikka päättäjät saisivat päätettyä, että lämpeneminen jää puoleentoista asteeseen. Jos se se ei siihen jää, niin silloin pakolaisten määrä tulee olemaan aivan tolkuton.
Mutta tässä tulee taas esiin tämä median vastuullisuuden ongelma. Vaikka media on jaettu karkeasti valehtelijoiden mediaan ja vastuulliseen mediaan, niin tämä jako on kuitenkin vain hyvin karkea. Vaikka tämä vastuullinen media yrittää kaikin keinoin olla luotettava tiedon välittäjä, niin sanavalinnoilla asia voidaan esittää hyvinkin vääristyneesti. Kun media otsikoi tämän asian käyttämällä sellaisia ilmaisuita kuin: Pakolaiskriisi, pakolaisten vyöry, hallitsematon pakolais aalto... Niin eihän media varsinaisesti valehtele ja siksi sitä ei voida saattaa vastuuseen väärän tiedon levittämisestä. Media käyttää vain liian voimakasta ilmaisua.
Mutta tämä Haakanan kirjoitus todisti, että vielä on ihmisiä ja toimittajia, jotka osaavat ajatella itse ja osaavat kyseenalaistaa ja osaavat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Toivoisi vain, että olisi enemmän tämmöisiä toimittajia, jotka toimivat paremmin vallan vahtikoirina, eivätkä menisi muun toimittajakunnan mukaan käyttämällä maalailevia ilmaisuita, jotka eivät oikeasti kuvaa ongelmaa. Taidan sittenkin jatkaa median seuraamista.

Ilmastonmuutos

Syksyllä julkaistu IPCC:n raportti on aiheuttanut ansaitusti paljon keskustelua. Paljon siitä on lausuttu viisauksia, paljon on hurskasteltu ja paljon on puhuttu älyttömyyksiä. On myös paljon sellaista poliitikkojen kauhistelua,  josta näkee heti, että he kauhistelevat äänten kalastus mielessä, mutta mitään konkreettista he eivät aio kuitenkaan asialle tehdä. Olen yrittänyt panna älyttömät lausunnot paremmuus järjestykseen - minä kun niin tykkään kilpailusta.  Laitan tähän muutaman sellaisen lausunnon, jotka ovat älyttömyydessään huipputasoa.  On sanottu, että on ihan hyvä, että yritetään pelastaa ihmiskunta tuholta, mutta se ei saa vaikuttaa lentomatkailuun, ei työllisyyteen, eikä noususuhdanteeseen.  Vaikka nämä ovat älyttömyydessään aivan huippua, niin ne eivät kuitenkaan voita. Viisauksia on puhuttu paljon, mutta ei ole kovinkaan seksikästä niihin kiinnittää paljoa huomiota,  koska ne ovat oikeastaan itsestäänselvyyksiä. Tuntuisi typerältä ladella itsestäänselvyyksiä. Mutta nuo älyttömyydet ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä ne hätkähdyttävät. Ne kun kuulee, niin hämmästyy: Voiko joku ajatella näin päättömästi ihan tosissaan?
Ihan tasapainon kannalta käsittelen tässä kahta viisasta lausuntoa. Kun kauhisteltiin sitä, että näin kipeitä päätöksiä ei voida tehdä, niin siihen Jyrki Kasvi totesi jotenkin näin:  Tässä olisi ollut 20 vuotta aikaa tehdä asialle jotain, mutta mitään ei tehty ja siksi nyt on pakko tehdä kipeitä päätöksiä. Kasvi on tismalleen oikeassa. Kaksikymmentä vuotta poliitikot ovat rupatelleet asiasta ja kiistelleet joistain älyttömistä yksityiskohdista. He ovat kaksikymmentä vuotta pistäneet päänsä pensaaseen kun heiltä on täydellisesti puuttunut rohkeus tehdä mitä pitää tehdä ja vastuullisuus ja järki. Ja nyt sitten itketään sitä, että päätökset ovat kipeitä. Joidenkin mielestä liian kipeitä tehtäväksi.  Voi sanoa, että ihmiskunta tuhoutuu kun päättäjät ovat olleet vastuuttomia pelkureita.
Puolan ilmastokokouksessa USA, Saudi-arabia, Venäjä ja Kuvait vaativat, että IPCC:n raportti julistetaan epäpäteväksi.  Tämä lausunto voittaa ylivoimaisesti kaikista älyttömimmän lausunnon arvon.  Se lausunto on älyttömyydessään aivan omassa luokassaan.  Tähän liittyy sitten se toinen viisaus, jota päätin käsitellä. Samaisessa ilmasto kokouksessa ruotsalainen 15-vuotias tyttö - Greta Thunberg - puhui. Hän puhui viisaasti. Hän oli miljoona kertaa viisaampi kuin näitten neljän roistovaltion johtajat. Hänen selvisi, että hän ymmärtää sen perusasian mitä nämä neljä neljä ääliötä eivät ymmärrä: Tieteellisen teorian voi kumota vain tieteellisellä teorialla, eikä poliittisella päätöksellä.  Tieteellistä teoriaa ei myöskään voi kumota kansanäänestyksellä eikä uskon lujuudella. Vaikka aika moni kuvittelee, että lujalla uskolla torjutaan ilmastonmuutos. Heidän pitäisi havahtua, sillä melkoisen vahva usko heillä on ollut, mutta mitä se on vaikuttanut? Ei mitään. Ilmastonmuutos on päinvastoin vain kiihtynyt.  Tämän lausahduksen johdosta nämä neljä valtiota ovat osoittaneet olevansa sellaisia roistovaltioita, jotka eivät piittaa ihmiskunnan tulevaisuudesta.  Oikeastaan tarkemmin ottaen heidän johtajansa ovat tätä.  heidän johtajansa ovat vastuuttomia mulkkuja,  jotka viis veisaavat siitä, että ihmiskunta tuhoutuu.  Tosin näistä neljästä kaksi ovat jo aikaisemmilla toimillaan osoittaneet olevansa roistovaltioita, kun murhaavat toisinajattelijoita ja valloittavat naapurien alueita tai pommittavat niitä. Mutta nyt se roistovaltion status vahvistui melkoisesti heilläkin.

HOLHOUKSEEN

Suurella jännityksellä odotan, että milloin Suomessa tapahtuu ensimmäinen tuhkarokkotappo?  Muualla maailmassa näitä tappoja on jo tuhansia ja tuhansia ja tuhansia.  Minkäänlaista myötätuntoa en pysty tuntemaan heitä kohtaan, jotka oman lapsensa näin tappavat.  Eikä lieventävä asianhaara ole se, että nämä vanhemmat ovat hurahtaneet rokotevastaisiksi -  päinvastoin. Normaali vanhemmat pyrkivät suojelemaan lapsiaan niin hyvin kuin siihen pystyvät, mutta nämä vanhemmat asettavat lapsensa vaaraan. Mietin sitä, että mitä tapahtuu jos vanhemmat juottavat pikkuvauvalleen pullollisen koskenkorvaa? Onhan tilanne sama kuin jättää rokottamatta.  Samalla tavalla viinaa juottavat voivat perustella tekoaan sillä, että ei ole tieteellisesti todistettu sitä, että viina olisi vauvalle vaarallista. Sillä jos tieteellinen näyttö ei riitä tieteelliseksi näytöksi rokote asioissa, niin miksi se riittäisi tässä viinan juottamisessakaan?  Minusta molemmissa tapauksissa vanhemmat pitäisi asettaa vastuuseen kuolemantuottamuksesta. Mutta arvaan, että tuhkarokkoon tappavat vanhemmat eivät joudu vastuuseen. Tätä ensin vähän ihmettelin, mutta kun mietin heitä, niin tulin toisiin aatoksiin. Itse yritän kaikin keinoin selvitä lasten kasvatuksesta ja tunnen suurta syyllisyyttä kun en pysty heitä kaikista vaaroista suojella. Vertaan tätä minun asennettani näihin rokotevastaisiin ihmisiin. He eivät piittaa oman lapsensa hyvinvoinnista tippaakaan, vaan päinvastoin asettavat heidät alttiiksi vaaroille. Kyllähän tämmöisten ihmisten on pakko olla syyntakeettomia ja siksi heitä ei voida tuomita. Sitä vain ihmettelen, että heitä ei ole asetettu holhoukseen? Kyllä Suomen sosiaalihuolto on retuperällä!
Yksi selitys voisi olla nämä uskomukset. Tosin se, että hurahtaa uskomuksiin ei kumoa tuota ajatusta holhoukseen asettamisesta. Tilanne on sellainen, että ihminen, joka pitäisi panna holhoukseen hurahtaa johonkin. Se on vain puhdasta sattumaa, että mihin he hurahtavat. Olen miettinyt, että mikä olisi päättömin uskomus mihin ihmiset ovat hurahtaneet? Mikä on päättömin? Sen selvittäminen onkin aika vaikeaa kun taso on niin kova. Edes homeopatia pääse kymmenen parhaan joukkoon. Karppaus kuulostaa aika päättömältä.  Karppauksen ajatus perustuu siihen, että hiilihydraattien syöminen pitäisi lopettaa. Hiilihydraatit ovat se aines, josta maha ja suolisto valmistaa glukoosia, joka on aivojen käyttämä ravintoaine. Karppaus aate perustuu siihen käsitykseen, että ihmiselle aivot ovat turha ja vahingollinen elin, joka pitäisi tappaa nälkään. Karppaajat yrittävät tappaa aivojensa vihoviimeiset solut.  No tämä uskomus ei yllä kuitenkaan mitalisijoille. Maan litteys uskomus pääsee myös aika korkealle sijalle. Siinä uskomuksessa häiritsee se, että se voisi olla totta, koska pallon muotoa on vaikea silmämääräisesti havaita. Jotta pärjäisi päättömämmän uskomuksen kilpailussa sen uskomuksen pitäisi olla sellainen, joka on todistettu vääräksi, jossa uskomuksen logiikka pettää ja varsinkin jos pelkällä havaitsemiselle näkee uskomuksen vääräksi.  Uskomus, että kuuta ei ole pääsee myös hyvin korkealle, mutta ei parhaaksi. Tonttu usko myös on aika hyvä, mutta ei voita kilpailua. Voittajaksi pääsee se uskomus, että ilmastonmuutosta ei ole olemassa. Siihen on hyvät perustelut. Ensinnäkin tieteellinen näyttö. Jos verrataan tonttu uskomukseen, niin kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että tonttuja ei ole olemassa. Tämä on aika selvää, sillä on äärimmäisen vaikeaa todistaa, että jotain ei ole.   Kun taas ilmastonmuutos on tieteellisesti todistettu.  Ilmastonmuutos on myös jo jokaisen havaittavissa, jos vähänkään käyttää hoksottimiaan. Kolmas vaatimus - se epäjohdonmukaisuus - se toteutuu melkein jokaisessa  ilmasto huuhaa ihmisten väittämässä.  Ilmastonmuutos skeptikot saavat vielä lisä bonusta uhkarohkeudesta: On erittäin vaarallista koko ihmiskunnalle olla ottamatta ilmastonmuutosta tosissaan.

RAISKAUS

Turvapaikanhakijat ovat raiskanneet Oulussa saman alaikäisen naisen moneen kertaan ja monessa paikassa ja vielä niin, että raiskausten väli on ollut päiviä, ellei viikkoja. Itseäni rupesi ihmetyttämään, että miten sama nainen on näin moneen kertaan joutunut raiskatuksi.  Kysyinkin joiltain,  joka tiesi tapauksesta, että miten tämä on mahdollista, mutta en saanut vastausta. Jos mietin itseäni ja omaa käyttäytymistä, niin minä tuskin tekisin samaa virhettä moneen kertaan. Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Tapaan kapakassa nahkaliiveihin pukeutuneita miehen köriläitä. Lyöttäydyn heidän seuraan ja ajaudun johonkin kerhotilaan, jossa minut ryöstetään ja hakataan ja raiskataan. En minä seuraavalla viikolla mene samalla tavalla nahkaliivisten porukkaan ja kerhohuoneelle. Minä olisin oppinut kerralla välttämään näitä tyyppejä. Mutta tuo kyseinen nuori nainen tai lapsi on kerta toisensa jälkeen lyöttäytynyt saman näköisten seuraan ja kerta toisensa jälkeen raiskattu. Tätä minä ihmettelen. Voisin jopa epäillä, että tämä tyttö on ennemminkin joutunut hyväksikäytetyksi kuin raiskatuksi. Toki se on myös rikollista. Hassua, että tämä pitää sanoa. Se on kuitenkin pakko sanoa, koska jos en sitä sanoisi, niin minua paremmat populistit väittävät, että haluan, että näitä hyväksikäyttäjiä ei rangaistaisi. Tai näin he tulevat joka tapauksessa väittämään. Nämä minua paremmat populistit kun osaavat jonkun väittämästä jättää sopivasti lauseita pois. Jotenkin  olen vain Saku Timosen aivopesemä ja siksi ajattelen, että ihmistä pitää rangaista hänen rikoksestaan, eikä siitä, minkä rikoksen ihmiset kuvittelevat  hänen tehneen.  Kun monet uskonnolliset yhteisöt ovat jääneet kiinni nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin silloin ei ole kirjoitettu raiskauksesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.  Mutta tässä Oulun tapauksessa varmaan on ollut kysymys raiskauksesta, sillä tuskin ammattitaitoiset toimittajat tämmöisessä tapauksessa käyttäisi väärää juridista käsitettä. Tämä aihe on niin tulenarka, että rikosta pahemman termin käyttäminen aiheuttaa melkoista vihaa ja kuohuntaa. Ei kukaan toimittaja voi olla niin ammattitaidoton, että sortuisi levittämään hysteriaa. Näin minä ajattelen, mutta kun minun pitäisi opetella populistiksi, niin minun on pakko esittää omien ajatusteni vastaisia väitteitä. Niinpä väitän, että toimittajat ovat juoppoja renttuja, joilla ei ole mitään vastuuntuntoa ja siksi he haluavat vain levittää levottomuutta ja siksi he kirjoittavat raiskauksesta, vaikka kysymys on hyväksikäytöstä. Näin minä populistina kirjoitan, vaikka en tiedä oikeastaan tästä tapauksesta yhtään mitään. Mutta jos jään kiinni perättömästä väitteestä, niin voin uhriutua ja keksiä lisää valheita.  Pääministeri Sipilä myös otti vahvasti kantaa tähän tapaukseen. Hän sanoi, että se on erittäin vastenmielinen ja tuomittava asia. Kun lestaadiolaisten keskuudessa paljastui lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, niin ottiko Sipilä silloin siihen mitään kantaa. Jos Sipilä on juuri niin hurskasteleva kuin kuvittelen hänen olevan, niin tuskin. Toki en välttämättä muista kaikkia uutisia, mutta sillä ei väliä, koska olen populisti. Voin aivan hyvin väittää, että Sipilä ei ottanut silloin mitään kantaa - koska olen populisti.  Hän ei ottanut siihen mitään kantaa vaikka tämä lestaadiolaisten tapaus oli kolmessa erittäin tärkeässä asiassa paljon vakavampi kuin  Oulun tapaus.  Ensinnäkin se oli vakavampi, koska uhreja oli huomattavasti enemmän. Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee niin, että mitä enemmän on uhreja, niin sitä vähemmän vakava asia on.  Itse olen niin tylsä tyyppi, että ajattelen yksioikoisesti, että mitä useampi uhri, sen vakavampi asia. Mutta toisaalta voin ymmärtää tuon toisenkin näkökulman. Toinen mikä asia lestaadiolaisten tapauksessa oli vakavampi oli se, että hyväksikäyttö jatkui vuosikymmenien ajan. No tähänkin asiaan on perusteltu eriävä näkökulma. Useat ajattelevat, se on  lieventävä asianhaara, koska se on ikään kuin vakiintunut käytäntö. Toinen vakavampi asia oli se, että lestaadiolaisten tapauksessa uhrit olivat paljon nuorempia kuin Oulun tapauksessa. Tähän ei ole eriäviä mielipiteitä. Kolmas asia, mikä tekee myös lestaadiolaistapauksesta vakavamman on se, että tapaus pyrittiin salaamaan visusti. Tähänkään ei ole eriäviä mielipiteitä.