BREXIT

Jännittävät hetket tänään Briteillä. Heidän parlamenttinsa äänestää heidän tulevaisuudestaan ja siitä, että onko heidän tulevaisuus katastrofaalinen vai vielä katasrtofaalisempi.  Surkuhupaisa näytelmä heillä se koko brexit. Se on myös opettavainen esimerkki siitä, että mitä tapahtuu kun populistit lupaavat monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia ratkaisuja. Jos vain ihmisillä olisi ymmärrystä ottaa opiksi toisten virheistä - yleensä ihmiset haluavat tehdä samat virheet kuin muutkin.
Se on myös hyvä esimerkki siitä miten suoranaisilla valheilla on johdettu äänestäjät harhaan. Nykyään kun ajatellaan, että on niitä vaihtoehtoisia totuuksia ja ketä haitta jos valehdellaan silmät ja korvat täyteen. Niitä valheita oli niin paljon, että kaikkia en jaksa luetella. Otan pari esimerkkiä. Briteille luvattiin, että jos he eroavat EU:sta, niin siitä tulee säästöä ja ne voidaan käyttää Britanian terveydenhoitoon.  Olikohan päivä vai pari kansanäänestyksen tulosten selviämisen jälkeen kun toimittaja kysyi eroa ajavalta poliitikolta, että voiko hän nyt sitten taata, että nämä rahat tullaan käyttämään terveydenhoitoon? Kaveri vastasi: En minä mitenkään sitä voi taata!  Eikä hän hävennyt yhtään.
Toiseksi esimerkiksi otan lupauksen, jossa luvattiin Britanian säästävän 200 miljoonaa euroa viikossa kun erotaan EU:sta. Mutta nyt jo Britania menettää 500 miljoonaa euroa viikossa, vaikka ero ei edes ole voimassa.  Tässä tullaan nyt siihen poliittiseen vastuuseen. Yleensä on totuttu, että poliittinen vastuu on vain sitä, että kansa ei äänestä tätä poliitikkoa seuraavan kerran - jos muistaa, että mitä hän on lupaillut. Nyt olisi korkea aika ottaa käytäntöön todellinen vastuu ja velvoittaa tämä poliitikko hyvittämään sen erotuksen mitä hän on luvannut ja mikä on toteutunut. Eli hänen pitäisi maksaa Britanian valtiolle 700 miljoonaa euroa viikossa. Tai jos lupaajia on useampi, niin he yhdessä maksaisivat sen 700 miljoonaa euroa viikossa.
Vielä ei ole aivan varmaa miten tämän illan äänestyksessä käy. Päättäjien pitää päättää toinen toistaan huonompien vaihtoehtojen väliltä. Mutta jos Britania eroaa, niin parhaimmillaan siitä voi seurata se, että Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa pidetään kansanäänestykset, joiden perusteella Skotlanti julistautuu itsenäiseksi ja liittyy EU:hun ja Pohjois-Irlanti eroaa Britaniasta ja liittyy Irlantiin ja EU:hun. Toivottavasti silloin Britit ymmärtävät kunnioittaa kansanäänestystä.
Hupaisaa tässä on myös se, että Britania on ollut EU:ssa vapaamatkustajana. Siis se on hyödyntänyt EU:n edut, mutta on vaatinut muita pienemmät velvoitteet.  Hupaisa on myös se ajatus miksi he eroavat. He eroavat sen takia, että he haluavat olla riippumattomia. Ajatus on jäänne jostain parin sadan vuoden takaa ja ei oikein kuulu nykyaikaan. Eikä  ihme, että ajatus on niin kaukaa, sillä monet parlamentin jäsenet ovat muumioita, jotka ovat henkisesti jämähtäneet sinne menneisyyteen.  Sitten se riippumattomuus tulee olemaan vähän kummallinen. Jos he eroavat EU:sta, niin se riippumattomuus EU:sta tarkoittaa sitä, että heidän on pakko hyväksyä EU:n päätökset, mutta he eivät enää ole niistä päätöksistä päättämässä.
Tässä yhteydessä on pakko miettiä vähän sitä, mikä on EU. Tämä liittouma muodostettiin aikoinaan sen takia, että joku keksi, että olisi viisaampaa päättää asioista neuvottelemalla kuin sotimalla. Eurooppa oli käynyt kaksi sotaa, joiden inhimilliset kärsimykset olivat aivan järjettömän suuret ja sodalla ei oikein saavutettu mitään - ei ainakaan mitään hyvää. Siksi ajatus oli hyvä. Mutta juttu on siitä paisunut ja muuttunut.  Nyt kun asiaa miettii onhan tuo EU ajatus nerokas: Kullakin valtiolla on itsemääräämisoikeus omissa asioissaan, mutta isoista asioista päätetään yhdessä ja noudattaen kokonaissuunnittelua. Ilman vaikeuksia tämä ei ole kuitenkaan mennyt - se olisikin ihme jos ei olisi tullut ongelmia.  Ja onhan ollut protektionismia ja ties mitä. EU ajatuksessa on kuitenkin kaksi asiaa, jotka nousevat merkittävyydessä ylitse kaiken muun.  Toinen asia on Venäjä. Venäjä on aina pitänyt oikeutenaan sotkeutua muitten valtioiden sisäisiin asioihin ja ei tule tätä tapaansa muuttamaan. Eu on hyvä vastavoima näille sotkeutumis pyrkimyksille. Yhdessä kun päätämme, että toisten valtioiden alueita ei ole soveliasta miehittää, niin Venäjä miehittää kuitenkin, mutta kun sille annetaan sanktioita kollektiivisesti, niin se on vaikuttavampi juttu kuin jos yksittäiset valtiot paheksuisivat.
Toinen asia, joka on vielä tärkeämpi on tämä ihmiskunnan pahin uhka: Ilmastonmuutos.  Jotta estettäisiin ihmiskunnan tuho, niin kaikkien valtioiden on opeteltava neuvottelemaan rajoituksista. EU on liittouma, jossa opetellaan neuvottelemaan ja tekemään päätöksiä isommassa mittakaavassa. Tämä harjoittelu on enemmän kuin tarpeen.