Aivomato3

Ulkoillutin Ruskaa tässä päivänä muutamana. Joku äijänkutale juoksi ohi ja huomautti, että koira kiinni. Olin koulutuksellisista syistä juuri laittamassa Ruskaa kiinni, mutta huomautuksen kuullessani en sitten kytkenytkään. Hetken päästä sama kutale juoksi toiseen suuntaan ja kysyi ohi juostessaan, että onko minulla jokin erivapaus. Huusin perään: Juoksee ne kissatkin irti! Enempiin välienselvittelyyn siinä ei kerennyt. Mutta täytyy sanoa, että taas minun järkeni ei riitä. Ensinnäkin koira ei purrut kutaletta, ei liannut hänen vaatteitansa, eikä haukkunut, eikä kussut hänen kintuilleen, eikä ajatellut pahaa hänestä. Koomista tässä tapauksessa on se, että tämän huomautuksen saan kuulla Nastolassa, jossa kukaan ei piittaa laista tuon taivaallista. Täällä surutta annetaan auton käydä tyhjäkäynnillä, ajellaan moottorikelkoilla ja mönkijöillä aihan missä sattuu, kissat saavat mellastaa täysin vapaana luonnossa ja kaikessa muussakin ollaan täysin piittaamattomia. Kutaleen nenän asennosta näin, että hän ei varmaan mennyt huomauttelemaan tyhjäkäyttäjälle hänen rikoksestaan, eikä niille, jotka päästävät kissansa vapaaksi. Ei vaikka kumpikin on paljon pahempi rikos kuin tämä minun rikokseni. Teknisesti ottaen en edes tehnyt rikosta, sillä Ruska oli kytketty, vaikka ei narulla. Tyhjäkäynti on siis pahempi rikos kuin tämä minun eirikokseni. No tyhjäkäynti sinänsä ei niin kovin vakava rikos ole: Sillä tuhotaan vain tämä planeetta. Mutta onhan maapallo jo aika vanha ja joutaakin mennä. Ja niille, jotka asiaa surevat, niin lohdutuksekse se tieto, että monta muuta asumiskelpoista planeettaa jää vielä maailmankaikkeuteen. Tosin matka niihin on pitkänlainen ja sitten aina ei tiedä onko niissä jo asutusta. Mutta ei pidä antaa pikkujuttujen masentaa. Mutta kissan vapaana juokseminen onkin jo vakava juttu. Minä olen sopiva henkilö antamaan tästä asiasta viileän puolueettoman arvion. Puolueeton arvio miten koira ja kissa eroavat vahingollisuudessa: Kissa on koiraan verrattuna erittäin tehokas tapaja. Kun kissa salakavalasti livahtaa yöksi ulos, niin yhden yön aikana se tappaa valtavat määrät oravia, jäniksiä ja harvinaisia lintuja. Koskaan se ei tapa hiiriä tai rottia, koska se tietää, että niitten tappamisesta on ihmisille hyötyä. Eikä pelkästään  määrä ole olennaista vaan merkittävää on myös miten se sen tekee. Kissa haluaa aiheuttaa mahdollisimman paljon kipua ja kärsimystä saaliilleen ennenkuin sen lopullisesti tappaa. Koirallakin on jonkinlainen saalistusvietti ja joskus käy, että se ryhtyy saalistamaa. Mutta silloin se tapaa saaliinsa nopeasti, tehokkaasti ja lempeästi. Ulosteet on toinen asia. Ruska ei koskaan mene toisen tontille, joten se ei voi sinne tehdä tarpeitaankaan. Mutta kissa menee aina toisten tontille tarpeilleen ja aina pienten pilttien hiekkalaatikolle, jos vain sellainen on tarjolla. Se tietää, että sieltä ulosteiden mukana taudit leviävät parhaiten ihmisiin. Hyvin monenlaisia tauteja niissä ulosteissa onkin. Merkittävin on aivomato. Kissan ulosteesta se aivomato joutuu lasten käsiin ja suuhun ja suusta elimistöön. Elimistöön päästessään se hakeutuu aivoihin ja alkaa syödä aivomassaa. Heti tämä ei aiheuta kovinkaan selviä oireita. Liikenteessä kun seuraa miten joku  siellä koheltaa, niin siitä tietää, että hänellä aivomato on jo tehnyt jonkinverran tuhojaan.  Dementiat ja muut muistisairaudet johtuvat siitä, että aivomato on jo syönyt melkoisen osan aivoista. Luulen muuten, että tältä äijänkutaleeltakin on aivomato syönyt aivojen järkikeskuksen.

Aivomato2

Harmittaa, että tuli aloitettua tämä ploki. Oli harkitsematonta aloittaa tämmöinen verkkikirjoittelu, sillä enhän minä mistään muusta osaa kirjoittaa kuin kasvihuoneilmiöstä ja koirasta. Nyt ei auta muu kuin jatkaa katkeraan loppuun. Paitsi tekstin köyhyys, niin vaarana on holtiton kielenkäyttö. Siitä ei voi seurata kuin vahinkoa. Marianne muistutti, että olen kerennyt jo luvata, etten ruikuta. Olen siis mennyt lupaamaan sellaista, mitä en missään nimessä pysty pitämään. Olen syntynyt ruikuttajaksi ja luonteelleni en mitään mahda. Yritän lohduttautua sillä, että eihän orjuuttakaan olisi poistettu, elleivät orjat olisi ruikuttaneet. Mutta onhan se huono elämänasenne. Ehkä heidänkin olisi pitänyt katsoa elämän myönteisiä puolia. Nytkin kun katson ulos, niin näen kuinka vettä tihuttaa. Sekin asia on pelkästään myönteinen juttu: Luonto saa virkistävää vettä ja mikä parasta - nyt olisi mitä mainoin sää valokuvata. Menenkö ulos kuvaamaan vai murehdinko sisällä?  Voisihan tutkiskella omaa itseään. Se se vasta masentava juttu olisi. Aina sanotaan, että kun ihminen vanhenee, niin se viisastuu. Minusta taas tuntuu, että mitä vanhemmaksi minä tulen, niin sitä tyhmemmäksi muutun. Toki tietomäärä lisääntyy, mutta aina huonommin minä ymmärrän ihmistä. Kun katselen mitä nämä kanssa veljet ja sisaret touhuavat täällä maapallolla, niin sitä järjettömiltä tämä ihminen tuntuu. Koomista asiassa on, että tämä eläinlaji kutsuu itseään viisaaksi ihmiseksi. Mutta kuinka on mahdollista,  että tämä homo sapiens laji on yleensä pysynyt hengissä neljä miljoonaa vuotta?

HUONON VIESTIN TUOJA

Pitääkö minun lopettaa ruikutus. Minua ahdistaa se, että tuhoamme tämän planeetan. Olen ollut typerä ja hölmö kun olen ajatellut, että kohti tuhoa vievä kehityksen suunta on muutettava. Tai siinä ei ole mitään hölmöä, vaan hölmöä on se, että olen käynyt ajatusketjun. Ajatusketju on seuraava: Maailma tuhoutuu, jos emme tee mitään - kaikkien pitää muuttaa tapojaan - eivätkä ihmiset muuta tapojaan, jos heille ei kerro siitä mitä on tulossa - siis minun on kerrottava mitä on tulossa. Tämä on aivan naurettava ajatusrakennelma, koska se perustuu olettamukseen, että ihmiset muuttavat tapojaan kun he tietävät mitä on odotettavissa. Mutta eihän se niin mene. Vaan homma toimii niin, että kun kerron tulevasta, niin ensin he kieltävät, sitten he syyttävät pelottelusta ja lopuksi he tuomitsevat minut. Ennen huonon viestin tuoja tapettiin, mikä on hyvin perusteltua, sillä kai viestin tuoja on edesauttanut huonoa kun on siitä kertonut. Valitettavasti nykyään tämä vanha hyvä tapa ei ole sallittu. Siksi lynkkaus tapahtuu henkisellä puolella. Minusta pitäisi olla käytännöllisempi, eikä aina mennä siihen virtuaalisuuteen. Mutta viimeinen vaihe on se, että sitten kun ei ole enää mitään tehtävissä nämä ihmisettuomitsevat sen viestin tuojan siitä, että miksei se varottanut ajoissa. Näinhän se tulee menemään ja siksi minun on parasta lopettaa ruikutus ja pitää hauskaa niinkauan kun se on mahdollista. Aika ikäviä semmoiset ihmiset, jotka aina valittavat. Pitäisi nyt vain keksiä keino, että miten minä itse pystyn hyväksymään tulevan tuhon. Olut on hyvä lääke melkein minin vain. Toinen keino voisi olla, että hokisin mantraa: Mitä minä välitän kun ongelma ei ole minun vaan jälkipolvien. Juo vain olutta.

Suomennoksia

Tarjosin eteläsuomen sanomiin yleisönosaston kijroitusta. Eivät julkaisseet. Mutta lokiin voi kirjoittaa ihan mitä haluaa. Joten kirjoitan siitä vähemmän siistin version tähän.

Ihmisen yksi ominaisuus on se, että sen ajattelu ei ole johdonmukaista. Normaalisti pieni epäjohdonmukaisuus hyväksytään, mutta kun se kasvaa liian suureksi, niin silloin kaikki nostavat äläkän. Mutta joissain asioissa epäjohdonmukaisuuden määrään ei reakoida mitenkään. Yksi pahimmista asioista on suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Olenkin siirtänyt pahimpia ilmastonmuutokseen liittyvistä pahimmista epäjohdonmukaisuuksista muihin elämän alueisiin. Osin olen tehnyt sen estääkseni  omien aivojeni rappeutumista ja osin siksi,  että on mahdollisuus, että joku huomaa oman ajattelunsa nurinkurisuuden.

Ilmastoajattelu: Jokaisen valtion pitää vähentää saastuttamista sama prosenttimäärä. Siis niitten valtioiden, jotka syytävät ilmakehään 20 tonnia vuodessa henkeä kohden pitää vähentää yhtä monta prosenttia päästöistä kuin niitten valtioiden, jotka päästävät ilmakehään 500 kiloa vuodessa henkeä kohden.

Sama muutettuna nuorisorikollisuuteen: Nuori herra Kutvonen potee ahdistusta ja pyrkii ahdistuksestaan eroon polttamalla kirkkoja. Edellisen viiden vuoden aikana hän on polttanut kolme kirkkoa. Asiaa sovitellaan ja päädytään siihen, että seuraavan viiden vuoden aikana hän saa polttaa vain kaksi kirkkoa. Mutta samalla vaaditaan, että hurskaan eläkeläismuorin pitää myös vähentää polttamiensa kirkkojen määrää yhdellä seuraavan viiden vuoden kuluessa - muuten hänelle langetetaan ankarat sanktiot.

Toinen esimerkki: Kun Afrikassa kasvihuoneilmiö aiheuttaa aavikoitumista ja kuolemaa, niin me emme ole vastuussa asiasta.

Sama siirrettynä sianhoitoon: Kutvosen isäntä harjoittaa siankasvatusta. Sikalan lietelannan hän ajaa sikalan taakse, mistä se ojaa pitkin valuu naapurin kaivoon. Sikatalous kannattaa ja sikojen määrä nousee kolmesta siasta kolmeensataan sikaan. Tästä seuraa, että naapurissa puolet kuolee ja toinen puoli kärvistelee hillittömien vatsatautien kourissa. Kutvosen kanta on se, että mitä se hänelle kuuluu, jos naapurissa sairastellaan. Hän on myös tuohtunut ajatuksesta, ettei saisi enää ajaa lietelantaa naapurin kaivoon - sehän on saavutettu etu.

Kolmas esimerkki: Ilmasto tutkijat pelottelevat.

Sama sovellettuna terveydenhoitoon: Keski-ikänen herra Kutvonen menee työpaikan vuosittaiseen terveys tarkastukseen. Lääkäri tutkii hänet ja katsoo häntä ja mielessään ajattelee, että Kutvonen on hiukan nuupahtaneen näköinen. Siksi hän kyselee tämän elintavoista ja saa selville, että hän polttaa tupakkaa muutaman askin päivässä. Hän saa myös selville, että hän juo viinaa pullon pari päivässä. Selviää myös se, että ruokana hänellä on rasva ja sokeri. Lisäksi käy ilmi, että liikunta harrastuksena hänellä on surffailu television kaukosäätimellä. Selviää myös se, että hän harrastaa seksiä afroafrikkalaisten huorien kanssa suojaamattomana. Kun tämä kaikki selviää lääkärille, niin mitä hän sanoo? No hän sanoo: Ei sinulla ole mitään hätää. Sillä, jos hän olisi kertonut totuuden, niin asiakas olisi pitänyt sitä pelotteluna. Sitäpaitsi: Saattaisihan Kutvonen jäädä auton alle seuraavalla viikolla ja siksi olisi ollut turhaa aiheuttaa hänelle pelkoja.

Neljäs esimerkki: Kiistetään ilmastonmuutos.

Sama sovellettuna joulukiireisiin: Rouva Kutvonen puuhastelee keittiössä kun lapset tulevat olohuoneesta ja kertovat, että joulukuusi on syttynyt tuleen. Kutvonen jatkaa kaikessa rauhassa laatikoitten paistamista, sillä hänellä on se vakaumus, että tulipalo hoituu parhaiten kiistämällä tulipalon olemassaolo. Ja koska palohälyytinkin huutaa, niin se todistaa vain sitä, että lapset ja palohälyytin ovat salaliitossa.

Viides esimerkki: Ilmastonmuutoksen torjuminen on kallista.

Tämän sovellus sopii hyvin jatkoksi edelliseen tarinaan: Viimein Rouva Kutvosen on uskottava tulipalon olemassaolo kun lieskat lyövät keittiön ovesta sisään ja hänen lasten on paettava kiireesti parvekkeelle. Sieltä hän soittaa palolaitokselle ja kertoo tilanteen. Mutta palopäällikkö kieltäytyy lähtemästä sammutustöihin. Perusteluksi hän sanoo sen, että tulipalon sammuttaminen kerrostaloasunnossa on kallista puuhaa.

Kuudes esimerkki: Ilmastonmuutos uhkaa ja kaikki vain jatkavat samaan malliin.

Tämä sovellettuna pilkille menoon: Varttunut herra Kutvonen on menossa pilkille. Hyvälle pilkkipaikalle voi mennä kiertämällä yksi saari tai sitten suoraan.  Suoraan mennessä todennäköisesti putoaa jäihin ja hukkuu. Mitä tekee Kutvonen? No tottakai hän menee suoraan, sillä kiertämisestä tulee kustannuksia. Sitäpaitsi ei ole aivan sataprosenttisen varmaa, että hän hukkuu. Ja ainahan voi käydä niin, että juuri kun hän putoaa jäihin, niin pelastushelikopteri sattuu lentämään yli.

ONKO MAAPALLO LITTEÄ?

Mieltäni vaivaa kysymys, että onko maapallo litteä? Nimestä voisi kyllä päätellä, että se onkin pallonmuotoinen. Muutama vuosi sitten kuoli kaveri - muistaakseni englantilainen - joka väitti maan olevan litteä kuten pannukakku. Hän teki asiasta tarkkoja mittauksia ja kampanjoi tieteellisen näkemuksensä puolesta ahkerasti. Silti hänen oppejaan ei kouluissa esitelty vaihtoehtoisena opetuksena, vaan siellä opetettiin vain aurinkokeskeistä oppia.
Tämä johdannoksi.
Minulta on kysytty, että mitä siinä kaverin kirjoituksessa oli - siinä, mikä synnytti edellisen plokikirjoituksen?  Siinä oli monenmoista sekavaa, kuten väite, että aurauskalustot on hävitetty, koska tiedotusvälineet ovat aivopesseet ihmiset luulemaan, että ilmastonmuutos on tulossa. Siinä väitettiin, että ennustajat ovat olleet väärässä, sillä ilmasto ei ole lämmennyt. Aika hullunkurinen väite, kun ajattelee, että vuosi 2010 oli yhtä lämmin kuin vuosi 2005, joka oli historian lämpimin vuosi. Lisäksi vuosi 2010 oli 34. perättäinen vuosi, jolloin keskilämpötila oli korkeampi kuin yleensä 1900 luvulla. Toinen pöhkö väite oli, että vaihtoehtoiset ilmastomallit eivät saa ääntään kuulumaan. Ilmastotutkijoista vähintäin 99 prosenttia on vakuuttunut, että ilmastonmuutos on tosiasia, ilmastonmuutos on vakava juttu ja ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa. On kourallinen ilmasto "skeptikkoja" - joista suurin osa taitaa olla öljyyhtiöiten palkkalistoilla - jotka esittävät tätä vaihtoehtoista ilmastomallia. Kuitenkin he saavat vähintäin saman määrän palstatilaa kuin nämä 99 prosenttia tutkijoista.
Ihmetyttää vain se, että mikä saa ihmisen itsepintaisesti uskomaan johonkin? Ilasto "skeptikoilla" tilanne on vähän eri kuin kirjoittajalla - he saavat melkoista palkkaa siitä, että levittävät vääriä uskomuksia. Mutta tämä kirjoittaja - tai kaveri, joka itsepintaisesti uskoi maan olevan litteä - miten heidän ajattelunsa kulkee? Voi olla, että kirjoittaja raivokkaasti puolustaa elämäntapaansa. Hänellä on mönkijöitä ja moottorikelkkoja leluinaan ja jos hän näkisi tosiasiat, niin hänen olisi luovuttava leluistaan. On  siis parempi olla näkemättä tosiasioita. Mitähän hyötyä maan litteyteen uskovalla on ollut siitä, että maa olisikin litteä eikä pyöreä?

Asennoituminen

Luin tänään etlarin  yleisönosaston kirjoituksen ilmastonmuutoksesta. Ja tulin vihaiseksi. Taistelen tätä asennettani vastaan. Kysyn itseltäni: Miksi minä suutun? Mutta en voi sille mitään, että tyhmyys ja tietämättömyys suututtaa. Oikeastaan kirjoituksessa oli kaikki ne asiat, jotka saavat minut vihaiseksi. Ensinnäkin se täydellinen tietämättömyys yhdistettynä itsevarmaan tapaan esittää asiansa. Toiseksi se, että kirjoituksessa valehdeltiin ja kolmanneksi se, että kirjoituksesta henki jääräpäinen asenne pitää kiinni omasta rajoittuneesta katsantokannastaan. Onko minulla oikeutta suuttua siitä, että joku on tyhmä ja on väärässä? Eikö tyhmä ja väärässä olijalla olisi oikeus olla itsevarma? Jos tarkemmin asiaa ajattelee,  niin minun pitäisi kunnioittaa ihmistä, joka häpäisee itsensä näin avoimesti. Helppohan on viisaita sanoja kirjoittaa, koska siinä ei aseta itseään altiiksi. Mutta todellista rohkeutta osoittaa se, että uskaltaa esittää näin päättömiä väitteitä. En minä vain uskaltaisi. Olen siis pelkuri. Toisesta syystäkin minun pitäisi kunnioittaa tätä kirjoitusta. Se on se, että jos hän ei olisi kirjoittanut niin antaumuksella täyttä roskaa, niin en olisi suuttunut. Kun en olisi suuttunut, niin minun ajatukseni olisivat uinuneet ties kuinka kauan. Ja koska ne olisivat uinuneet, niin tämä minun elämäni toista plokikirjoitusta ei olisi syntynyt. Ei ainakaan näin pian.

Uutta kokeilemassa

Tämä on elämäni ensimmäinen ploki. En tiedä mihin tämä vielä johtaa? On minulla sanottavaa - niin on monella miljardilla muullakin. Joten olen erittäin varauksellinen tämän asian suhteen. Toinen asia, miksi olen varauksellinen, on se, että perjantaina Hannu Salama puhui paljon viisaita juttuja. Yksi hänen viisautensa oli se, että jos kaikki vain keskustelee, mutta kukaan ei koskaan kerkeä miettiä asioita, niin olemme huonolla tiellä. Pitäisi siis osata myös vähän miettiäkin asioita, eikä vain heittää kevyttä herjaa Soinin tapaan.