Ihmisen ominaisuudet osa 7

Radiosssa oli ohjelma siitä, mitä tapahtuu koralleille. Ilmastonmuutoksen lämmöstä 90 prosenttia sitoutuu meriin. Mereen sitoutuminen aiheuttaa sen, että välillä ilmakehän lämpötilan kasvaminen ei ole tasaista, vaan välillä lämpötilan nousu hidastuu. Mutta tämänhän kaikki tietävät, eikä tämä kuulu päivän epistolaan.
Ilmaston muutoksen yksi vaikutus on se, että mereen sitoutuu lämmön lisäksi hiilidioksidia. Tämä taas aiheuttaa veden happamoitumista. Happamoituminen taas on kohtalokasta koralleille. Nyt viimein päästään itse asiaan. Eukkoni ihmetteli sitä, että miten radio-ohjelmassa haastateltu tutkija niin tyynesti kertoi mitä tästä seuraa. Hän myös totesi, että toimittaja oli enemmän kauhuissaan niistä tutkimuksista, mitä tämä tutkija paljasti kuin tutkija itse.  Eukon havainto sai minut taas ajattelemaan asioita. Tilanne on sellainen, että tutkijat ovat huolissaan tilanteesta, mutta rahvaan epäusko vain lisääntyy. Huomasin, että miksi on näin. Syy tähän tilanteeseen on se, että nämä ilmasto huijarit vetoavat tunteeseen ja ilmasto tutkijat taas järkeen. Aina kun järki ja tunne ovat vastakkain, niin aina tunne voittaa - poikkeuksetta. Mietin, että eikö tutkijoiden kannattaisi laittaa tunnetta peliin aina kun ne näistä asioista raportoivat?  Jos Taalas pirauttaisi itkun kun kertoisi, ilmastonmuutoksesta, niin kaikki uskoisivat häntä ilman varauksia. Teoriassa hiton hyvä ajatus, mutta käytäntö on jälleen kerran toista. Itse kirjoitin joskus yleisönosaston kirjoituksen, jossa rivien välistä näki, että tunnen tuskaa siitä, että planeetta tuhotaan. Välittömästi sain ilmastohuijareilta vahvaa arvostelua tunteilusta. Nämä ilmastohuijarit tietävät kuinka tehokas keino on vedota tunteisiin ja siksi he haluavat, että he ovat ainoita, jotka saavat käyttää tunnetta. Toinen juttu, miksi nerokas ajatus ei voi toimia on tutkijan luonne.  Tutkijoiksi ajautuu ihmiset, joilla on kummallinen tapa tarkastella maailmaa - he tarkkailevat sitä viileän analyyttisesti.  Normaali terve tapa kokea maailma on ajautua milloin minkäkin tunteen vietäväksi. Mutta tämmöinen ei sovi oikein hyvälle tutkijalle.
Mutta nyt tullaan asian ytimeen: Mitä hyötyä tälle eläinlajille on siitä, että tunne voittaa järjen?
Tämä asia ei ole aivan yksinkertainen. Oikeastaan tämä kysymystä pitää katsoa käänteisesti. Kysymys on siitä, että mitä hyötyä ihmiselle on puheesta? Vastaus on yksinkertainen: Ei mitään.  Ihmisen puhe kehittyi mutaation takia. Joskus kaukana muinaisuudessa syntyi lapsi, jonka leukaluut olivat onnettoman pienet. Tämä mutaatio alkoi käsittämättömästä syystä lisääntyä. Pieni leukaisuuden ja puheen välinen suhde on aika monimutkainen, enkä siihen puutu tässä.
Mutta siihen tunteen vaikutukseen. Tunne on hyvin vanha ihmisen ominaisuus. Kauan ennen kun tämä puhetaidon kehittymiseen liittyvä mutaatio oli kehittynyt, niin lauma reagoi lauman jäsenten tunteeseen voimakkaasti. Jos joku yksilö huomasi jonkin vaaran uhkaavan laumaa, niin tämä yksilö sai aikaan paniikin omilla tunteillaan. Tunteitten tarttuminen laumaan oli hyvä ominaisuus. Kun sitten se puhe kehittyi, niin se oli käyttökelpoinen tapa ilmaista asioita. Tai olisi ollut, ellei tämä tunteitten vaikutus olisi ollut paljon vahvempi. Tämä asia näkyy missä tahansa väittelyssä. Kun katsoo ja kuuntelee, niin huomaa, ettei puheella ole juuri mitään merkitystä, jos siinä ei ole tunnetta mukana.

Ihmisen ominaisuudet osa 6

Uutisissa on kerrottu, että NASAn mittauksien mukaan etelämantereen jääpeitteen sulaminen on jo saavuttanut sellaisen pisteen, että sitä ei voida enää pysäyttää. Toinen uutinen oli se, että eliölajiston sukupuuttoon kuolemisvauhti on kymmen kertaa nopeampaa kuin aikaisemmin tutkijat ovat laskeneet. Tämmöiset uutiset saavat ajattelemaan, että ehkä persujen tapa kohdata maailma onkin oikea tapa. Siis se, että työnnetään pää pensaaseen ja ei lueta ja kuunnella ja katsella mitään uutisia.

Sitä vain ihmettelen, että miksei se ole koskaan skandaali, että tutkijat ovat aliarvioineet tuhon nopeuden. Mutta aina se on skandaali, jos tuhon nopeutta liioitellaan. Ensin mietin, että onko kysymyksessä se, että jos vähättelystä tehtäisiin aina skandaali, niin silloin skandaaleita olisi jatkuvasti. Eikä kukaan jaksa jatkuvaa skandaalia. Minä kun ajattelen asioista yksioikoisesti, niin ajattelen, että eikö riskin vähättely ole vaarallisempaa kuin sen liioittelu? Ajattelen, että kun riskiä vähätellään, niin silloin tuho tulee pahempana kun ei olla varauduttu. Hyvä vertaus on taas tulipalo. Mitä haittaa on siitä, että tulipalo sammutetaan liian aikaisin? Sammutetaan siinä vaiheessa kun vasta keittiö on palanut, eikä sitten vasta kun koko mökki on tuhkana?

Ne jotka ymmärtävät ihmistä, pitävät tämmöisiä kysymyksiä typerinä. Mutta minä en ymmärrä, joten olen joutunut miettimään tätä asiaa paljonkin. Tässä pohdiskelussa käsittelen itsestään selvyyksiä ja niille lukemattomille ihmisille pohdiskelussa ei ole mitään uutta, mutta he voivat lukea tämän esimerkkinä siitä, miten tahmeasti jonkun ajatus toimii.

Mutta varsinaiseen kysymykseen: Miksi pelottelu koetaan paljon vaarallisempana kuin vähättely?

Tämä johtuu siitä, että ihmisellä ei ole ymmärrystä syyn ja seurauksen suhteesta. Niin kuin ei ole kovinkaan monella muullakaan eläimelläkään.  Jos kokeilette koiralle sellaista temppua, että aina kun soitatte jotain tiettyä ääntä niin annatte sähköpannalla sille kovan sähköiskun ja kaadatte sen päälle sangollisen kylmää vettä, niin silloin koira yhdistää sen äänen aina tähän pahaan. Tämän jälkeen koira kokee, että tämä ääni aiheuttaa sen, että saa kovan kivun ja kylmän suihkun. Tarkemmin ajatellen, älkää tehkö tätä koetta koiralla, vaan kissalle.

Ihminen on tässä suhteessa samanlainen, eikä ole kehittynyt kymmeniin tuhansiin vuosiin tässä suhteessa mihinkään. Joskus menneenä aikana kun joku tuli kertomaan, että metsästysretkellä he kohtasivat vihollisheimon, jotka tappoivat puolet porukasta ja kyläpäällikön ja ovat tulossa suurella joukolla tappamaan loput kyläläisistä, niin ihmiset kokivat, että tämä kertoja on aiheuttanut nämä kauheudet, koska hän niistä puhui. Jos hän ei olisi kertonut mitään, niin mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Koska viestin tuoja aiheutti nämä pahat asiat, niin ensimmäinen järkevä teko oli, että kyläläiset tappoivat viestin tuojan. Nykyisin yhteiskunta on kieroutunut niin paljon, että lailla on kielletty tappamasta huonon viestin tuojaa. Siis ruumiillisesti. Tappaminen tapahtuu henkisesti solvaamalla ja syyttämällä pelottelusta. Pelottelusta syyttäminen on korvike lynkkaamiselle. 

Ihmisen ominaisuudet 5

Pahimpia vikojani on ihmettely. En tiedä mistä tämä kieroutunut ominaisuus on minuun tullut. Itse yritän itseäni pettää kertomalla itselleni, että tämä ominaisuus on hyödyllinen. Sanon itselleni: Ihmettelystä on hyötyä, koska silloin joku viisaampi tulee ja kertoo miten asiat ovat ja saan selville tämän ihmettelyn aiheen. Varon visusti kertomasta itselleni, että jos en olisi alun perinkään ihmetellyt tätä asiaa, niin ei se myöskään olisi vaivannut minua, joten se ei olisi ollut mikään ongelma.
Ihmisten suhtautuminen ilmastonmuutokseen on ollut minulle jatkuvan ihmettelyn syy.  Ihmettelyn kaava menee näin: Tiedetään, että ilmastonmuutos on tosiasia. Tiedetään, että se on ihmisen aiheuttamaa. Tiedetään, että kyseessä on vakava ongelma. Tiedetään myös miten se estettäisiin. Ja nyt tässä vaiheessa alkaa minun ihmettelyni: Ihmettelen, ettei miksei tehdä mitään, jos kerran tiedetään, että mitä pitäisi tehdä?  Olen aina ajatellut, että ihmisessä on jotain vikaa, kun se ei tee sitä, että mitä pitäisi tehdä. Mutta aikani ihmeteltyäni minulle selvisi, että ei ole kysymys ihmisen viasta, vaan tämä on ihmisen ominaisuus. Tämä oli harvinainen tapaus ihmettelyni historiassa, että kukaan muu ei tätä syytä kertonut, vaan keksin sen ihan itse. Asian oivaltaminen oli minulle autuas hetki. Asioita mietittyäni keksin muita ihmisen ominaisuuksia.
Ihmisen ominaisuudet:

- Ihminen ei kykene toimimaan järkiperäisesti.
- Ihminen on taitava itsepetoksessa.
- Ihmiseltä puuttuu kyky ymmärtää syyn ja seurauksen suhdetta.
- Ihminen on johdonmukaisesti epäjohdonmukainen.
- Ihmisellä tunne voittaa aina järjen.
- Ihminen ei pysty muuttamaan käytöstään.
- Ihmisellä on järjetön usko oman lajinsa, oman kansansa, oman sukunsa ja oman itsensä ylivertaisuuteen.
- Ihminen on laumaeläin, vaikka kuvittelee olevansa omaperäinen yksilö.
- Ihminen uskoo omiin puheisiinsa, vaikka ne olisivat ristiriidassa omiin aikaisempiin puheisiinsa.

Tämä viimeinen kohta on vähän epäselvästi ilmaistu. Sitä ominaisuutta kuvaa ehkä selvemmin esimerkki. Esimerkiksi sopii jälleen kerran suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Nyt monet ovat käärmeissään ilmastontutkijoille siitä, että ne pelottelevat. Tästä kun mennään muutama vuosi eteenpäin, niin samat ihmiset tulevat syyttämään tutkijoita siitä, että ne salasivat asioita kun eivät aikoinaan kertoneet kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Eikä näitä ihmisiä häiritse yhtään, että olivat aikoinaan täysin päinvastaista mieltä. Tämä  sama ihmisen ominaisuus ilmenee siinä kun lääkärit kertovat riskikäyttäytymisen mahdollisista vaikutuksista. Tai ravitsemus ihmisten epäterveellisten ravintoainesten tiedottamisesta. No esimerkkejä on lukuisia ja tätä ominaisuutta tuskin tarvitsee todistella. Mutta minulle kävi niin kuin aina ennenkin on käynyt: Kun ihmettelyllä olen saanut selville jotain, niin enkö keksi uutta ihmeteltävää?  Ja ihmettelyn kierre jatkuu. Tässä asiassa rupesin ihmettelemään sitä, että mitä hyötyä ihmiselle on näistä ominaisuuksista? Eläinlajit ovat säilyneet hengissä siksi, että niillä on ollut sopivat ominaisuudet. Mitä hyötyä ihmiselle on ollut siitä, että se näin muuttaa arvostelun syytä päinvastaiseksi ja itse uskoo aina olleensa juuri tätä mieltä? Oikeastaan kaikki nämä luetellut ihmisen ominaisuudet ovat olleet hyödyllisiä miljoonia vuosia. Nyt niistä monet tuntuvat tarpeettomilta, mutta aikoinaan ne ovat auttaneet lajia säilymään hengissä. Tämä mielen muuttaminen on liittynyt metsästykseen. Usein metsästyksessä ihmiselle käy niin, että se on jahdannut vaikeasti tavoitettavaa eläintä. Kesken metsästyksen näköpiiriin on tullut toinen eläin, joka on helpomman tuntuinen saalis. Ihmiselle on ollut hyötyä, että hän on vaihtanut tavoiteltavaa saalista ja on ollut hyötyä siitä, että hän on itse uskonut aina jahdanneensakin pelkästään tätä saalista. Sellainen metsästäjä, joka ei pystynyt muuttamaan ajatustaan niin, että tätähän elukkaa minä olenkin metsästänyt, joutuu hämmennyksen valtaan ja molemmat saaliit pääsevät karkuun ja hän kuolee nälkään.

Lähdekritiikki

Pärstäkirjassa keskustellaan joskus. Siellä vain ei ole sopivaa keskustella kovinkaan pitkään. Hyvä tapa on kerran kommentoida jotain, mitä joku on sinne kirjoittanut. Ollaan jo hyvän maun rajoilla, jos  kirjoittaja kommentoi sitä, mitä joku on kommentoinut hänen tekstistään. Ehdottomasti ollaan jo huonon maun puolelle, jos tämä kommentoija kommentoi sitä mitä kirjoittaja kommentoi hänen kommenttia. Siitä eteenpäin ollaan jo niin törkeän käytöksen alueella, ettei sellaista ole pärstäkirjan historiassa tapahtunut kuin kahdesti.
Keskustelupalstat taas ovat sitä varten, että siellä jauhetaan loputtomasti jostain aiheesta. Siellä taas kuuluu jauhaa ja haukkua vastapuolta idiootiksi ja ties miksi. Miksiköhän minä en ole innostunut noista keskustelupalstoille?  Tuntuisi, että ne olisivat juuri sopiva väline minun luonteiselle ihmiselle.  Hyvin usein kyllä joutuu keskustelupalstalla kun etsii tietoa verkosta. Niitten lukeminen on piinallista silloin kun ei itse pääse sinne jankkaamaan ja haukkumaan.  Ihmettelen, miksi siellä väitellään atsestäänselvyyksistä. Kunnes sitten silmäni avautuivat kun Aino kommentoi erään kaverin, joka mieluusti levittelee huuhaata toteamalla: google ei ole tieteellinen julkaisu.
Niinhän se tosiaan on. Oivalsin, että aina väittelyssä joudumme turvautumaan asian tuntijoihin ja julkaisuihin tai sitten "asian tuntijoihin". Lähdekritiikin arviointi tieteessä on aivan selvä asia. Mutta rahvaalle se on täysin hakusessa. Tästä koko ongelma johtuu. Tämä on vähän käsittämätöntä, sillä normaali elämässä lähdekritiikki on aivan tuttua. Tarkoittaa, että jos kylällä on kaveri, joka on valehtelija, niin hyvin nopeasti muut kyläläiset osaavat asettaa hänen juttunsa oikeaan paikkaan luotettavuudessa. Miksi sitten rahvas on aivan täysin eksyksissä kun pitäisi arvioida tieteellisten teorioitten luotettavuutta? Ehkä siksi, että ollaan sellaisilla alueille, joista heillä ei ole mitään käsitystä, että mikä voisi pitää paikkansa. Jotta tähän asiaan saataisiin jotain järkeä, niin tiedonlähteet pitäisi pisteyttää. Asteikko olisi miinus kymmenestä plus kymmeneen. Mitä useammin jokin julkaisee tiedon, joka pitää paikkansa, sitä korkeammat pisteet saisi. Esimerkiksi edesmennyt magneetti saisi miinus kymmen, koska siinä lehdessä ei koskaan ollut yhtään artikkelia, joka olisi pitänyt paikkansa. Vahinko että tämä lehti lopetettiin, sillä olihan se aika luotettavaa, että se aina valehteli. Toisessa päässä olisi sitten arvostetut tiede lehdet. Mitä niitä onkaan ... Nature, lääketieteelliset julkaisut sun muut. Niitten luetettavuus olisi jossain yli yhdeksässä. YLE olisikin sitten vaikea tapaus, sillä ylessä on hyvinkin erilaisia ohjelmia. Ohjelma MOT saisi arvoksi 0, koska puolet sen aiheista on totta ja toinen puoli täyttä soopaa. Kun taas tiede ykkönen saisi arvoksi 8-9. Miten siis arvotettaisiin tämmöiset mediat, jossa luetettavuus vaihtelisi näin hurjasti?  No se on vain systeemin hiontaa. Samoin on ongelma googlessa. Googlessa nimittäin pupun määrä riippuu aiheesta. Pitäisikö googlessa luotettavuus arvioida sen mukaan mitä aihetta käsitellään? Ilmastonmuutos, ravitsemus, terveys ja evoluutio olisivat alueita, joissa luotettavuuden arvo olisi miinus merkkinen.  Väittelyissä laskettaisiin pisteitä sen mukaan mistä lähteistä tiedot ovat peräisin. Väittelyn voittaja julistettaisiin väittelyn jälkeen hänen pistemääränsä perusteella. Nyt väittelyssä on se huono puoli, että sanavalmis ja uskottava ihminen, joka ei ymmärrä asioista mitään usein mielletään voittajaksi.

Studia generalia 2

Nyt olen saanut katsottua kaikki studia generalian  syksyn luennot (https://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm). Ne käsittelivät ilmastonmuutosta. Mielenkiintoisia nämä luennot olivat, samoin keskustelut. Maapallosta opin paljon ja ilmastonmuutoksesta. Sain myös selvemmän käsityksen koko ongelmasta. Kaikki luennot olivat mielenkiintoisia, mutta erityisesti Atte Korholan luento ja Taalaksen luento olivat mielenkiintoisia. Samoin oli lohdullista kuulla, että vaikka nyt ihminen tunkee ilmakehään hiiltä aivan liikaa, niin laatta tektoniikka korjaa tämän asian miljoonassa vuodessa - vai oliko se kahdessa? Itse olen vain sen verran hätäinen luonne, etten malttaisi odottaa niin kauan. Toinen asia on se, että kerkeääkö ihmiskunta tuhoutua ennen kuin asia korjaantuu.
Mielenkiintoista, joskaan yllättävää oli se, että kuinka paljon hörhöjä luento oli vetänyt yleisöön. Sarja oli myös kahdessa asiassa hyvinkin lohdullinen. Ensimmäinen lohdullinen asia oli se millaiseksi ihmisten käsitys ilmiöstä on muotoutumassa. Tilanne on se, että ilmasto tutkijat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että ilmaston muutos on ihmisen aiheuttamaa ja se on vakava ongelma, mutta samaan aikaan rahvas uskoo yhä voimakkaammin siihen, että ongelmaa on liioiteltu. Mutta miksi tämä on minulle niin lohdullinen tieto? Asia johtuu siitä, että haluaisin suomalaisten olevan viisain kansa maapallolla. Olen pettynyt, kun tulee tietoja, ettei tämä olekaan viisain kansa. Mutta tässä asiassa muitten maittenkin rahvas elää harhassa, joten suomen kansa ei sen tyhmempää kuin ihmiset muuallakaan ovat.
Selvisi myös mielenkiintoinen syy miksi rahvas on niin huoleton tämän asian suhteen. Huolettomuus johtuu siitä, etteivät tutkijat osaa tarkasti sanoa millaiset ilmiön seuraukset tulevat olemaan: Onko seurauksena katastroohvi vai täydellinen helvetti?
Voi olla, että tähän huolettomuuteen on toinenkin syy. Voi olla niin, että ihmisen ominaisuus - ei vika - on se, ettei se osaa oikein ottaa huomioon tulevaisuutta.
Toinen myönteinen anti luentosarjasta oli se, että nyt voi panna elämän huoletta ranttaliksi. Sillä ilmastonmuutos on siinä vaiheessa, ettei enää mitään ole tehtävissä.
Paljon oli puhetta siitä miten ihmisille saataisiin viesti perille. Asian viestimisessä onkin suuria ongelmia. Kyse on monimutkaisesta asiasta ja se pitäisi osata selittää kansatajuisesti, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Mutta asioita ei saa yksinkertaistaa, koska silloin joudutaan oikomaan joissain kohdissa ja silloin ilmastoskeptikot pystyvät tarttumaan asiaan ja levittelemään siitä näyttäviä otsikoita. Jolloin tämä yksinkertaistaminen kääntyykin asiaa vastaan.
Toinen asia on se, että pitäisi rehellisesti kertoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa hirmumyrskyjä, katastrofaalisia tulvia, kuivuutta, aavikoitumista, talouskriisejä, nälkää ja kansamurhia, mutta ei saisi pelotella, sillä pelottelu on huono keino viedä asiaa eteenpäin.

Salaliitto

Parin päivän päästä julkaistaan uusimmat pisa tulokset. Mielenkiinnolla odotan, että joko tässä seuraavassa näkyy eduskunnan vaikutus. On kulunut useampi vuosi jo siitä kun Suomi oli pisa tuloksien ykkönen.  Tai ykkönen suomi ollut jo useamman kerran, mutta tämä nimenomainen vuosi oli merkittävä siinä, että sinä vuonna eduskunta päätti vähentää kouluissa taito ja taideaineita. Jo silloin ihmettelin päätöstä, sillä oma ajatukseni oli  - ja on vieläkin se, että jos jokin maa on oppimisen ykkössijalla, niin silloin ei kannattaisi muuttaa opetuksen tuntirakenteita. Vielä hullummaksi tämän päätöksen tekee se, että juuri silloin julkaistiin useampikin tutkimus, joissa tutkittiin taito ja taidelajien vaikutusta oppimiseen ja aivojen kehittymiseen. Tulokset olivat, että niillä on uskomattoman suotuisa vaikutus. Sitä ei ole tutkittu, että miksi näin on. Musiikin ja matematiikan välinen yhteyden voi arvata. Kun kuuntelee musiikkia tai vielä parempi, jos itse soittaa, niin se kehittää aivojen hermoratoja siten, että ihmisen on helpompi ratkaista matemaattisia ongelmia.  Voikin olla niin, että kymmenen minuutin soittaminen on tehokkaampaa matematiikan oppimiselle kuin se, että pänttää kaavoja tunnin. Jotenkin samaan tapaan aivoihin vaikuttavat muutkin taito ja taideaineet.
Mutta miksi eduskunta oikein teki näin hölmön päätöksen? Päätöksen, jonka järjettömyyden minäkin näin heti. Ovatko eduskuntaan valitut yksinkertaisesti niin tyhmiä, että tekevät tämmöisiä päätöksiä? Vai onko kysymys siitä, että heille heräsi halu tutkia ikään kuin kenttä olosuhteissa näitten tutkimusten paikkansa pitävyys. Jos he vähentävät taito ja taide aineita asteittain ja jos oppimistulokset huononevat, niin tutkimukset ovat olleet oikeassa. Vastaus on, että ei kumpikaan syy ole oikea, vaan kysymys on salaliitosta. Kansanedustajia on ärsyttänyt, että pääasiassa akateemiset naiset ovat omalla työllään saavuttaneet ykikös sijan oppimistuloksissa. Siksi kansanedustajat ovat tehneet salaliiton, jolla halusivat pudottaa Suomi kärkisijoilta.  He olivat varsin tietoisia näistä tutkimuksista ja siksi he päättivät leikkiä tyhmää ja tehdä juuri päinvastoin kuin mitä tutkimukset olisivat edellyttäneet. Mutta tämmöiset muutokset näkyvät hitaasti ja salaliittolaiset halusivat pelata varman päälle. Jotta Suomi saataisiin tehokkaammin pudotettua he päättivät saada opetustilanteeseen mahdollisimman paljon häiriöitä. Ensiksi koululuokkiin integroitiin oppilaita, jotka oikeasti kuuluisivat hullujen huoneeseen tai vankilaan. Lisäksi opettajan kurinpito valtuuksia pienennettiin. Siksi odotankin tiistaina julkaistavan pisa tutkimuksen tuloksia. Jokohan salaliiton vaikutukset alkavat näkyä tuloksissa?

Politiikkaa

Kun tiikerien aitaukseen eksyy apina, niin tiikerit hyökkäävät sen kimppuun ja tappavat ja syövät. Näin he tekevät, vaikka palvelija tarjoilee riittävästi kissanruokaa. Ei heidän tarvitsisi hötkyillä jonkun apinan perässä.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Lupasin jokin aika sitten, että teen magneetit ja kirjoitan asiasta josta en ymmärrä mitään. Lupausten aikoihin julkaistiin uutisia politiikasta ja silloin ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensinnäkin oli ne jutut Heidi Hautalasta. Ensin hän teki moraalisesti väärin kun ei vahtinut, että kirvesmies suorittaa palkastaan verot sun muut. Tästä seurasi hirveä kohina. Mutta sitten tuli se omistajaohjaus jupakka. Siinä Hautala teki moraalisesti oikein ja se oli jo niin paha juttu, että hänen oli erottava. Tämä sai minut ihmettelemään, vaikka asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmettely taas sai aikaan sen, että tutkiskelin tarkemmin poliittisia käytänteitä. Tämä moraalinen vaatimus on yksi politiikan peruspiirre. Rahvas vaatii poliitikoilta sellaista moraalia, jota he eivät vaadi edes naapuriltaan. Silti he äänestävät eduskuntaan aikamoisia rötöstelijöitä. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Ainakaan ensi silmäyksellä. Jos verrataan mikä on tapana laissa ja mikä on tapana kansan edustajien kohtelussa, niin erot ovat melkoisia. Oikeus valtiossa jokainen on syytön, kunnes syyllisyys todistetaan, syytetty saa valehdella ja muistaa väärin ilman seuraamuksia (todistaja ei),  ketään ei saa tuomita taannehtivasti. Poliitikkojen taas pitää todistaa syyttömyytensä ja aina tämäkään ei riitä, sillä usein jos on jotain syytetty, niin se riittää jo leimaamaan hänet syylliseksi, poliitikko ei saa koskaan syytettäessä valehdella tai muistaa väärin, taannehtivat tuomiot ovat arkipäivää politiikassa. Usein käykin niin, että moraalisesti oikea muuttuukin äkkiä ja poliitikko huomaa tehneensä moraalisesti väärin.
Koko järjestelmässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Mutta asiaa tutkittuani siinä on paljonkin järkeä. Mutta tätä ei voida selittää tämän päivän ihmisellä. Ratkaisun avain liittyy tiikereihin ja ihmisen kehitykseen. Joudumme menemään ihmisen kehityksessä viisi miljoonaa vuotta taaksepäin.  Aikaisemmin ihmisen eloonjäämisen streategiana oli pakeneminen, mutta nyt evoluutiossa tapahtui muutos ja uhan kohdatessa hyökkäys strategia alkoi vahvistua.  Agressiivisyys osoittautui menestykselliseksi menetelmäksi. Jos pesimä alueelle tuli karhu, niin koko yhteisö villin kiihkon vallassa hyökkäsi kimppuun ja yhdessä saivat tapettua pedon. Tämä lynkkaus ominaisuus on meissä kehittynyt miljoonien vuosien aikana ja se on meissä sisällä. Valitettavasti lynkkaus on kielletty, emmekä me pääse tätä ominaisuutta käyttämään. Kaikki pedotkin on tapettu metsistä, ettei niihinkään voi purkaa tätä meidän tarvettamme. Tämä lajiominaisuuden käyttämättömyys on johtanut patoutumiin ja siihen on kehitetty korvaavia purkautumisteitä. Yksi tärkein on politiikka. Ihminen on luonut tämän järjestelmän, jotta pääsisi toteuttamaan tätä lynkkaus ominaisuuttaan. Se on vain henkinen lynkkaus, mutta parempi sekin kuin ei mitään lynkkausta. Ihminen toimii tässä alitajuisesti: Moraalia muutetaan jatkuvasti ja ihmiset valitsevat rötöstelijöitä, jotta pääsisivät purkamaan  patoutumiaan. Mutta tässä alitajuinen toimii epäjohdonmukaisesti. Kun rahvas valitsee rötöstelijöitä eduskuntaan, jotta lynkkaus taipumus saisi purkautumisväylän, niin toinen ihmisen ominaisuus taas vesittää tämän. Ihmisen toinen selviämiselle tärkeä ominaisuus  on reagoida sellaiseen, joka poikkeaa normaalista. Jos joku persu sammuu mootoripyörä jengin tiloihin, niin siinä ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se on heidän normaali tapansa hoitaa valtakunnan asioita. Eikä sellaisesta synny mitään lynkkaus meininkiä.