PRESIDENTTI AINESTA

    Presidentti ehdokas Laura Huhtasaari heitti väitteen, että EU on ihan samanlainen kuin Neuvostoliitto oli aikoinaan.  Tämä ei ole kaikista älyttömin väite, mitä Huhtasaari on esittänyt. Nykyään hyvä vaali niksi on esittää aivan päättömiä väitteitä. Tässä Huhtasaari on onnistunut. On vaikea enää päättömämpää väitettä esittää kuin se Huhtasaaren väite, että evoluutio ei ole totta. Siinä suhteessa tämä EU:n ja Neuvostoliiton samankaltaisuus väite on vielä lievää.  Päättömät väitteet ovat siitä kiusallisia, että ne herättävät tylsyyden tilasta ja nostattavat vastarintaan. Se on jo tarpeeksi kiusallista.  Vaivalloista on myös se, että joutuu miettimään, että onko omat käsitykset oikeita. Kaikista pahimmassa tapauksessa ei itse ole oikein varma, että ovatko omat ajatukset oikeita ja joutuu tarkistamaan omia käsityksiään. Siitä seuraa tiedon etsiminen ja tietolähteen luotettavuuden selvittämisiä ja kaikkea harmillista.
No tämä väite kuitenkin onneksi oli niin järjetön, että ei tarvinnut edes hakea tietoa ja todellisuuden selvittäminen itselleenkin kesti vain  27 sekuntia.  Mutta jokainen sekunti pois tylsyyden tilasta on raivostuttavaa.
Selvitin itselleni, että on kolme asiaa, jotka ovat tärkeimpiä asioita  siinä mielessä, että ne tekevät ihmisen elämisestä elämisen arvoista.

Nämä asiat ovat:

1.  Vapaus.
2.  Demokratia.
3.  Oikeudenmukaisuus.

Tarkemmin sanottuna vapaus on vapautta liikkua, saada tietoa tai levittää tietoa, ajatella vapaasti ja toteuttaa itseään niin vapaasti kuin haluan - tietenkin muiden vapautta rajoittamatta.
Demokratia on mekanismi, jonka avulla saan äänestää toiset arvot ja ihmiset valtaan jos huomaan edelliset olevan sopimattomia siihen.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että kaikilla on on samat oikeudet  uskontoon ja mihinkään muuhun katsomatta ja sen toteutumisen ehto on, että oikeus on riippumaton vallankäyttäjistä.
Nyt kun vertaan miten asiat olivat Neuvostoliitossa ja miten ne ovat EU:n alueella, niin eihän mikään noista asioista ollut kunnossa Neuvostoliitossa ja kaikki nämä ovat kunnossa EU:n alueella. No EU alue on suuri ja on maita, joissa nämä arvot on romutettu. Ensimmäisenä tulee mieleen Puola, Unkari ja on kai niitä muitakin. Mutta pääsääntöisesti nämä asiat ovat parhaiten kunnossa kuin missään muualla maailmassa.  Toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta se on toisen jutun aihe ja en nyt siihen puutu.
Kuten jo mainitsin, niin älyttömyyksien esittäminen on hyvä vaali kikka. Tämän kikan käyttäminen on vain piinallista äänestäjille.  Jos valtaan pyrkivä esittää jotain mitä hän ei ole, niin se on äänestäjän pettämistä. Kun joku haluaa valtaan täydellisen ääliön ja selviää, että valittu onkin älykäs ja viisas, niin silloin on äänestäjää petetty.  Minulla on sellainen aavistus, että Huhtasaari ei oikeasti ole ääliö, vaan esittää ääliötä saadakseen ääniä.  Trump on ihan oikeasti ääliö, siitä ei ole epäillystäkään.
Mutta tässä Huhtasaaren esittämässä väitteessä on paljon kummallisuuksia.  Ei pelkästään se, että väite oli järjetön.  Omituista on se, että nämä ihmiselon kolme tärkeintä asiaa ovat sellaisia, jotka nimenomaan Huhtasaaren kannattajat haluavat romuttaa. He vastustavat jyrkästi ajatusta, että ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti,  demokratiankin heistä moni haluaisivat romuttaa ja erityisesti  vapaus on heille kaikille pahin asia mitä on olemassa. Liikkumisen vapautta he vastustavat, ajattelun vapautta samoin,  yksilön oikeutta elää omaa elämäänsä samoin ja sananvapautta he ovat jo onnistuneet kaventamaan vihapuheillaan.  Tässä pohdiskelussani on yksi heikko lenkki - se on, että en ole lukenut mitä Huhtasaari oikeastaan sanoi, että mikä on se hänen väittämänsä yhdistävä tekijä. Mutta minä oletin hänen tarkoittavan tärkeimpiä asioita, sillä ei kai populisti tekisi sellaista, että korostaisi aivan tolkuttomasti merkityksettömiä pikku asioita ja unohtaisi täysin todella tärkeät asiat? Ei kai?

ARVAUKSIA

   Median luotettavuus mietityttää yhä.  Siihen liittyy yksi arvaus. Ihminen ryhtyy arvailemaan asioita silloin kun ei voi olla varma miten asia on. Tai vielä enemmän joutuu arvailemaan kun mietitään miten asiat ovat tulevaisuudessa.  Silloin kun arvaa oikein, niin yleensä on tyytyväinen, koska oikeassa oleminen hivelee itsetuntoa. Tosin tämä ilmastonmuutos on asia, jossa toivoisin olevani totaalisesti väärässä. Valitettavasti on niin, mitä enemmän tutkimus tuo tietoa, sitä pahemmin näyttää siltä, että olen ollut oikeassa. Mutta unohdetaan tämä arvaus, koska se tuo tuskaa.
Mutta tuohon mediaan liittyy arvaus. Tämä arvaus on sellainen, että jos arvaukseni on oikein, niin tuntemusten laatu on sellainen, että hiukan enemmän on myönteisiä kuin kielteisiä tuntemuksia, mutta suurin osa tuntemuksiani on neutraaleita. Siis olen vain utelias näkemään miten käy ilman mitään suurempia tunne reaktioita.
Arvaukseni liittyy tutkimukseen, jonka mukaan metsien ja soitten hiili päästöjä on vähätelty. Siitä oli uutinen jossain.  Tutkimuksen mukaan maaperästä vapautuu hiiltä kun metsien pintakerros myllätään hakkuitten jälkeen ja samoin soista vapautuu hiiltä kun soita myllätään kun otetaan turvetta poltettavaksi. Soista vapautuvan hiilen määrä arvioitiin olevan 8 megatonnia vuodessa kun oikea luku todellisuudessa onkin yli 30 megatonnia.  Tästä tutkimuksesta ESS ei ole maininnut sanaakaan. Arvaukseni on, että se ei tule julkaisemaankaan siitä puolta sanaa, vaikka kysymys on erittäin tärkeä ihmiskunnan kannalta. Nyt siis jännityksellä odotan onko arvaukseni oikea vai väärä.  Arvailen myös millainen keskustelu syntyisi niistä perusteluista minun ja toimittajan välillä, minkä mukaan uutista ei tulla julkaisemaan.  Tämä arvaus on vain täysin mielikuvitusta, sillä tämmöistä keskustelua ei oikeasti koskaan käytäisi.
Siis kuviteltu keskustelu käytäisiin näin:
Minä:  Miksi ESS ei julkaise tätä tutkimusta, vaikka se on erittäin tärkeä ja tieteellisesti pätevä?
Toimittaja: Tieteessä ei yhdellä tutkimuksella ole mitään merkitystä, vaikka se olisi pätevä tutkimus.
Minä: Pitää paikkansa. Tämä selitys olisi uskottava, jos ESS noudattaisi tätä periaatetta johdonmukaisesti.  Mutta kun tämä lehti julkaisee kritiikittä päinvastaiset yksittäiset tutkimuksen vaikka ne eivät täytä edes tieteellisesti pätevän tutkimuksen kriteereitä.
Tämän jälkeen keskustelu menisi jankkaamiseksi, joten katkaisen tähän.
Tähän tutkimukseen liittyy lisää arvauksia. Arvaan, että maan hallitus jatkaa omissa päätöksissään tämän asian suhteen samaa linjaa kuin tähänkin asti. Arvaukseni perustuu siihen, että varsinkin pääministeri uskoo enemmän ihmeisiin kuin tieteellisiin tosiasioihin.

MEDIA 3

   Se tyyppi, joka arvosteli mediaa taitaa sittenkin olla oikeassa.  Kun tarkemmin olen asiaa ajatellut, niin taidan minäkin ottaa aivan uuden roolin.  Tuntuu houkuttelevalta ottaa sellainen rooli, että arvostelee mediaa raskaasti. Aikaisemmin tämmöinen rooli vähän epäilytti, koska ne tyypit, jotka olivat kaikista kovimpia valtamedian arvostelijoita, olivat kaikista kyvyttömimpiä arvioimaan tiedon luotettavuutta. Eihän ne edes ymmärtäneet sitä, että alkeellisin luotettavuuden mittari on se, että onko media sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin vai ei. Nyt kun olen uusi ihminen, niin minulla on aivan uudet ongelmat ja aivan uudet ilon aiheet. Ongelmista pahin on uudet masennuksen syyt. Ikään kuin ei aikaisemmin olisi ollut ihan riittävästi syitä masentua.  Jos aikaisemmin aamut olivat ankeita, niin nyt ne on ankeista ankeimpia. Aikaisemmin pystyi aamun lehden lukemaan suhteellisen neutraalisti ja luku hetki sai unohtamaan ne lukuiset masennuksen möröt. Mutta nyt kun avaa aamun lehden, niin se vasta masennuksen aihe on.  Nyt masentaa ja suututtaa se tunne mikä lehden luvusta jää:  Eikö ne ikinä kirjoita mistään tärkeästä asiasta? Eikö ne osaa yhtään syvällisemmin käsitellä juttujaan?  Mutta kuten mainitsin, niin on myös uudet ilon aiheet.  Kuinka omaa itsetuntoa nostaakaan se tieto, että minä pystyisin valitsemaan paljon tärkeämpiä jutun aiheita kuin nämä toimittajat ja pystyisin kirjoittamaan jutuista paljon syvällisemmin kuin tähän ammattiin koulutetut ihmiset ja lisäksi osaisin käyttää laajempaa kirjoa kansainvälisiä tietotoimistoja. Kaiken lisäksi johtajat ovat valinneet täydelliset pässinpäät toimittajiksi - minä olisin paljon taitavampi valitsemaan pätevät toimittajat kuin he. Kyllä näistä ajatuksista itsetunto kohenee. Mutta sen aamulehti masennuksen lisäksi uudessa roolissa on paljon vaivaa. Jotta pystyisin arvioimaan eri medioitten luotettavuutta, niin minun pitää seurata vähintään kahta eri mediaa ja ainakin yhden median pitää olla luotettavaa. Se on pirun vaivalloista.  Tarkemmin ajatellen olen oikeastaan aika tyhmä.  Jos vertaa miten uskomusihmiset homman hoitavat, niin onhan heidän menetelmänsä parempi. He vain päättävät, että mikä media on huonoa ja mikä hyvää sen mukaan mikä sopii heidän uskomuksiinsa.  Heiltä säästyy melkoisesti aikaa ja vaivaa kun heidän ei tarvitse etsiä luotettavia lähteitä eikä tarvitse miettiä onko heidän selittelyssään järkeä yhtään. Lisäksi heillä on luontainen etu minuun nähden ja se on se, että heiltä puuttuu johdonmukaisuus ajattelussa. Oikeastaan tämä johdonmukaisuus on yksi perkele, jonka takia itse joudun tekemään homman vaikeammin.  Uskomus ihmisillä on monta etua puolellaan. Yksi on, että kun he ovat päättäneet, että mikä media on luotettava, niin  se tulee olemaan sitä heille tuomiopäivään asti.  Mutta entäs minä?  Minun maailmankuvassani epäluotettavuus on kuin kumulatiivinen myrkky. Kun jokin media jää kiinni epäluotettavuudesta, niin silloin sen luotettavuus arvo laskee. Ja jokainen tämmöinen tapaus laskee luotettavuus arvoa. Niinpä käy, että jokaisen median luotettavuus laskee vähitellen alemmas ja alemmas kunnes ei jäljelle jää kuin yksi tai kaksi,  joita minun kannattaa lukea.  Epäluotettavuudet muistuttavat myrkkyjä myös siinä, että kuten myrkkyjä on pahoja ja vähemmän pahoja, niin epäluotettavuuden ilmentymiä on myös pahoja ja vielä pahempia.  Otan esimerkin tosi elämästä.  Tiede lehti on julkaissut ainakin kaksi artikkelia, joiden luotettavuus osoittautui aika huonoksi. Silti sen lehden luotettavuus ei laskenut kovinkaan paljon. Maaseudun tulevaisuus möhli kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja ne taas romahduttivat sen lehden luotettavuuden aivan pohja lukemiin. Miksi kävi niin, että lukumääräisesti möhlintää oli sama määrä ja kuitenkin ero oli dramaattinen?  No tiede lehden jutut perustuivat tieteelliseen tutkimukseen ja ne siten alistettiin tieteelliseen arviointiin ja todettiin vääriksi. Mutta Maaseudun tulevaisuuden jutut olivat aivan toista luokkaa. Ensimmäinen tapaus oli se, että selvisi, ettei päätoimittaja tunne lehden tilaajien ajatusmaailmaa. Se on aika vakavaa, sillä se todistaa, että päätoimittaja ei elä siinä todellisuudessa missä me elämme. Toinen juttu oli kun lehti arvioi tutkimusta, jossa arvioitiin mitä kantojen repiminen vaikuttaa ilman hiilidioksidi pitoisuuteen. Lehti kirjoitti tonttu tutkimuksesta.  Jos kysymyksessä olisi ollut ammattitaitoinen toimittaja, niin hän ei olisi kumonnut tutkimusta ilman perusteita ja ei varsinkaan näin halpamaisella tavalla leimata tutkimus.  Näin vakavat virheet on miltei mahdotonta korjata. Lehden pitäisi tehdä vuosi kymmenet luotettavia juttuja, jotta sen luotettavuus vähitellen alkaisi nousta. Ensimmäiseksi tietenkin pitäisi vaihtaa koko toimitus kunta.

Älykäs suunnittelija 2

   Kuvittelin aina, että koulussa opetettu teoria evoluutiosta olisi totta. Mutta erehdyin. Eräs ystäväni vakuutteli, että evoluutio on postaskaa ja kaiken takana onkin älykäs suunnittelija. Niin vain huomaan, että yksi ja toinen koulussa opetettu asia ei pidä paikkaansa. Ensin sain kuulla, että keskipakois voima on puppua ja sitten painovoima. Mutta mistä minä voin olla varma, että Jarmo puhuu totta?  Kun hän vannoi käsi raamatun päällä, niin tiesin heti, että hän puhuu totta. Jarmo ei kertonut, että kuka se älykäs suunnittelija on. Hän vain sanoi, ettei se ole Allah, eikä Rongoteus, eikä Brahma. Lisäksi hän kertoi, että tämä älykäs suunnittelija keksi, että jos hän lähettää oman poikansa maan päälle naulattavaksi puuhun, niin se saa ihmiskunnan järkiinsä, niin ettei se tapa ja kiduta toisiaan ja muita elollisia.  Mutta muuta hän ei suostunut älykkäästä suunnittelijasta kertomaan. Evoluutioon uskovien ja älykkääseen suunnitteluun uskovien olennaisin ero on siinä, että evoluution uskovat väittävät, että vastapuolen perus olettamus on väärä - se, että ihminen olisi päämäärä.  Mutta kun asiaa mietin, niin täytyyhän ihmisen olla päämäärä. Tai tarkemmin ottaen, eihän tämä rupusakki voi olla päämäärä, vaan minunhan pitää olla päämäärä.  Itseäni miettiessä tulee väistämättä vakuuttuneeksi, että kyllähän älykkään suunnittelijan päämääränä on täytynyt olla minä. Siitä taas seuraa, että silloin myös ihminen on päämäärä.
Mietittyäni luomakuntaa, niin minä kyllä tiputtaisin pois sanan älykäs ja puhuisin vain suunnittelijasta - niin paljon kummallisuuksia tässä suunnittelussa on.  Melkoisten suunnittelu virheiden luettelo on niin pitkä, että otan tähän vain muutaman.
Ensinnäkin kirahvi. Hyvän tuntuinen ajatus tehdä niin pitkä kaula, että pystyy syömään ylempää kuin muut eläimet. Ja onhan se erinomainen lisä muitten elikoitten joukossa kun se on hölmön näköinen. Pitkä kaula on periaatteessa hyvä keksintö. Mutta suunnittelija on laiskuudessaan pitänyt kaulanikamien määrän samana kuin muillakin eläimillä - hän on vain pidentänyt nikamien pituutta. Melkoisen hölmöä laiskuutta, sillä ensinnäkin on paljon työläämpää venyttää nikamia kuin lisätä sinne. Sitä paitsi se on kalliimpaa. Suunnittelija on myös unohtanut, että täytyyhän kirahvin juoda välillä. Tai hän ei ole tullut ajatelleeksi, että juoma on maanpinnan tasolla tai jopa alempana kuin maan pinta.  Voin vain kuvitella kuinka kirahvit kiroavat kaulaansa ja suunnittelija aina kun pitää juoda. On suorastaan ihme, että kirahvit eivät ole kuolleet janoon.  Jos suunnittelija olisi yksinkertaisesti lisännyt nikamien määrää, niin kaula taipuisi veteen helposti.
Entä sitten tämä päämäärä: Ihminen?  Sen suunnittelussa näkyy sama leväperäisyys.  Otan muutaman esimerkin - vaikka esimerkkejä olisi melkoinen luettelo. Ensinnäkin umpisuoli. Vaikuttaa siltä, että suunnittelija oli ajatellut tehdä ylimääräisen vatsan sinne ja tullut katumapäälle ja leikannut sen pois. Mutta leikannut sen niin huolimattomasti, että pieni pätkä on jäänyt jäljelle. Siitä on melkoisesti harmia kun se tahtoo aina tulehtua.  Toinen esimerkki on lihaksisto.  Vatsalihasten muodoksi hän valitsi jaokkeelliset lihakset, kun sattui käyttämään sitä muotoa maassa ryömivillä madoilla. Eikä tullut ajatelleeksi, että ei ollut tätä lajia suunnitellut ryömimään. Tästä ei suurta haittaa, sillä väärän malliset toimivat kuitenkin jotenkuten. Isompi virhe oli se, että selkä lihaksiin hän käytti nelijalkaisten selkälihasta. Ei ilmeisesti tullut ajatelleeksi, että pystyasennossa kävelevälle olisi pitänyt suunnitella erilaiset lihakset. Ajatteliko yleensä mitään. Ehkä päätti, että käytetään näitä sian selkä lihaksia kun ne kerran siallakin toimivat.  Siksi ihminen kärsii ainaisista selkä vaivoista.
Yksi hyvä huono esimerkki on siemenjohdin. Se on putki, jota pitkin siittiön syöksyvät tekemään tehtäväänsä.  Siihen hän mittasi kaksi kertaa pitemmän putken kuin mitä olisi tarvinnut. Tai tuskin vaivautui mittaamaan - todennäköisesti pätkäsi summittaisesti jonkin pituuden. Sitten kun huomasi, että putkea on liikaa oli liian laiska enää sitä lyhentämään.  Jälleen kerran typerää laiskuutta, sillä paljon hankalampaa oli ujuttaa se putki kulkemaan alavatsan kautta kuin olisi ollut sen lyhentäminen sopivan mittaiseksi.  Omituista tässä suunnittelussa on se, että suunnittelija teki melkoisen määrän harjoitelmia ennen lopullista päämäärää ja silti lopputulos on näin huonosti suunniteltu.
Mutta ehdottomasti pahin suunnittelijan virhe oli tämän lajin luonne. Miten ihmeessä hän teki tästä lajista näin agressiivisen? Lajin, joka tapaa, raiskaa, alistaa ja kiduttaa lajitovereitaan. Laji joka tuhoaa maapallon ja itsensä. Voin vain kuvitella suunnittelijan  tuskaa kun hän  katselee kuinka paras ja lopullinen päämäärä  - ihminen  - hävittää suurimman osan niistä lajeista, joita hän on suurella vaivalla suunnitellut.  Oikeastaan kaiken tämän perusteella häntä voisi nimittää älyttömäksi suunnittelijaksi.

Esko Valtaoja 2

   Juha Sipilän ansiosta Suomi putosi sananvapauden sijoituksessa pari pykälää alaspäin ja Ylen mainen riippumattomana mediana ryvettyi.  Siksi oli riemastuttavaa kuunnella tiede yksi ohjelmaa männä viikolla.  Siinä toimittaja kyllä teki työnsä erinomaisesti. Tämä juttu ei paljoa vaikuttanut käsitykseeni YLEstä, sillä tiede ohjelmien toimittajat minusta ovat aina hoitaneet hommansa hyvin. Ja se, että maine on mennyt politiikan toimittajiin ja uutistoimittajiin on vain hyvä. Nyt kun katselee heidän tekemisiään kriittisesti, niin huomaa helpommin sen kuinka kritiikittömästi siellä yhä edelleenkin niellään poliitikkojen heittämät täyt. Mutta ei siitä sen enempää.
Tässä tiede ykkösessä toimittaja Pasi Toiviainen oli tutustunut Esko Valtaojan kirjaan ja kuunnellut hänen luentonsa ja jututti Eskoa (https://areena.yle.fi/1-4215080).  Hienoa oli kerrankin törmätä kriittiseen toimittajaan.  Yleensä toimittajat vain hymistelevät ja  mukailevat haastateltavaa vaikka hän puhuisi täyttä paskaa. Kyllähän maailmassa kriittisyyttä on, mutta usein se on tarkoituksen hakuista. Ollaan kriittisiä vain kaikkeen sellaiseen mistä ei tykätä. Usein myös nämä kriittiset ovat yksinkertaisia ja täysin tietämättömiä ja täynnä uskomuksia. Sellaisella kriittisyydellä ei ole mitään pohjaa. Mutta Pasi Toiviainen ei ollut tietämätön eikä epäjohdonmukainen. Oikeastaan se epäjohdonmukaisuus vaivasi Valtaojaa. Kyseisessä ohjelmassa Valtaoja oli altavastaaja kun toimittaja nosti esiin hänen kummalliset väitteensä.  Esko Valtaoja on tieteellisen koulutuksen saanut tähtitieteilijä ja hänen ajattelunsa pitäisi olla tieteellistä. Kuitenkin hän käyttää tyypillisiä uskomusihmisten menetelmiä:  Paisuttelee merkityksettömiä pikku asioita, lukee rivien välistä, unohtaa täysin merkittäviä asioita ja suhtautuu erittäin kriittisesti asioihin, joista ei pidä ja nielee taas täysin kritiikittömästi asiat, jotka tukevat omaa uskomusta. Tämä kaikki paljastui tässä ohjelmassa. Toimittaja teki siis kerrankin työnsä hyvin. Voi vain käydä niin, että Esko ei tämän rökityksen jälkeen suostu Pasi Toiviaisen haastateltavaksi.
Itse olin jo ennen tätä ohjelmaa aavistellut Valtaojan ajatusmaailman.  Silmäni avautuivat kun hän sanoi Freudin olleen kaikessa väärässä.  Silloin älysin, että nyt Valtaoja puhuu sellaisesta asiasta, josta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Ärsyttävää oli se, että tämän typeryyden hän sanoi syvällä rinta äänellä.  Silloin ajattelin, että pidättäytyisi  Valtaoja vain siinä tähtitieteessä. Mutta hänen tyyliinsä kuuluu sanoa kaikesta muustakin vahvoja mielipiteitä, vaikkei ymmärrä niistä mitään.  Toinen ärsyttävä asia tässä Freud heitossa oli se, että Freud lytätään poikkeuksetta siksi, että hänen teorioistaan ei pidetä. Siis populistisista ja uskomuksellisista syistä.  Ehkä minun pitää vielä tarkentaa se, mikä tässä ärsytti. Minua ärsytti erityisesti se, että Valtaoja esittää olevansa ajattelullisesti riippumaton ja mieleltään avoin kaikelle. Kuitenkin hänen ennakko käsityksensä ohjailevat hänen puhumisiaan enemmän kuin ajattelu.
Kaikista hulluin väite sekä luennolla, että kirjassa oli se, että ihmiskunnalla olisi vielä toivoa.  Toisaalta: Hyvän itsetunnon edellytys on epärealistinen maailmakuva.

MINÄ JA NATURE

    Tämä evoluutio kärhämä ei jätä minua rauhaan.  Päivi kertoi Kirsille ja Kirsi kertoi minulle, että näppiksessä joku oli epäillyt, että minä en ole lukenut evoluutio tutkimuksia.  Näppis palsta on astetta vakavampi palsta kuin lukijan sana. Kun lukijan sanaan kirjoittavat minun kaltaiseni ahdistuneet ja neuroottiset ihmiset, niin näppikseen kirjoittavat täysin sekopäiset ihmiset. Yleensä  vältän sen palstan lukemista, koska haluaisin uskoa, että ihminen on järkevä olento.
Ensin ajattelin, että onko sillä mitään väliä, että olenko minä lukenut tutkimuksia vai en. Mutta kun mietin, niin tuli mieleen, että voisin oikeastaan olla ylpeä siitä, että jollekin on tärkeää määritellä minut sellaiseksi lähteeksi, että minun luotettavuuttani pitää arvioida. Samaan tapaan kuin arvioidaan, että onko Nature lehti luotettava vai ei. Mutta kun asiaa mietin vielä tarkemmin, niin siinä alkoi olla monta kummallista piirrettä. Ensinnäkin se, että nämä uskomus ihmiset eivät yleensä piittaa paskaakaan siitä, että onko jokin lähde luotettava vai ei. Uskomus ihmisten yksi tärkeä keino uskomustensa levittämiseen on se, että he kääntävät luotettavan lähteen epäluotettavaksi ja päinvastoin. Toisaalta ymmärrän heitä hyvin. Kun heidän väitteensä on todella hataralla pohjalle, niin silloin ei jää mitään muuta keinoa kuin valehdella, että heidän käyttämänsä lähde on luotettava. Onneksi heidän omatuntonsa on niin parkkiintunut, että valehtelu ei tunnu missään.
Jos arvioidaan tämän uskomus ihmisen kommenttia, niin se on oikeastaan aika taitava. Kun uskomus ihminen esittää jonkin väitteen, niin se on helppo todistaa vääräksi. Suora valhe on siitä hankala keino. Mutta kun vihjaa, niin siihen on paljon vaikeampi tarttua. Ja jos lisäksi vihjaa, että joku ihminen ei ole asiantuntija, niin se on monessakin mielessä paljon tehokkaampi keino. Ensinnäkin ihmisen pitäisi todistaa, että sittenkin ymmärtää tästä asiasta ja on lukenut tutkimuksia. Mutta vielä vaikuttavampi asia on se, että näin ohjataan keskustelu väärälle uralle.  Kukaan ei osaa tämän heiton jälkeen ajatella asian merkityksellisintä asiaa. Sitä, että mitä sellaisia päteviä tutkimuksia on nykyään olemassa, jotka todistaisivat Darwinin olevan väärässä.  Se on oikeastaan ainoa merkityksellinen asia.
Itselleni on vieras ajatus siitä, että jokainen yksittäinen ihminen pitäisi määritellä sen mukaan, että onko hänen sanomansa luotettavaa vai ei.  Jotenkin olen itse laiska tässä suhteessa. Maailmassa on lehtiä, radiokanavia, verkko sivuja, televisio kanavia ja mitä kaikkea aivan tolkuton määrä. On täysin mahdotonta, että pystyisin edes niitä järjestämään luotettavuuden mukaan.  Jos minun pitäisi vielä yksittäiset ihmiset panna järjestykseen luotettavuuden perusteella, niin se olisi melkoisen mahdoton homma ja lisäksi täysin hyödytöntä. Median suhteen tilanne on se, että tiedän joittenkin olevan erittäin luotettavia lähteitä - niitä ei ole paljon, sitten tiedän paljon isomman joukon olevan luotettavuudessaan fiftisiksti joukkoa. Tarkoittaa, että niitten julkaisemat jutut saattavat pitää paikkansa. Sitten tiedän sellaisen joukon, joiden luotettavuus on erittäin heikkoa. Suurin osa on kuitenkin sellaista joukkoa, joiden luotettavuudesta en osaa sanoa yhtään mitään.  Tämä ei ole ongelma. Jos haluan tietoa,  enkä uskomuksia, niin haen niitä niistä harvoista lähteistä, jotka tiedän olevan luotettavia.
Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että minutkin määritellään sen mukaan, että olenko minä luotettava lähde vai en. On suuri kunnia päästä siihen asemaan.  On myös aika helppo määritellä minun luotettavuus.  Minut voidaan todistaa epäluotettavaksi lähteeksi sillä, että etsii Nature lehdessä julkaistun tutkimuksen, joka todistaa minun puhuneen täyttä paskaa. Varsinkin jos niitä tutkimuksia on useampikin.

HARRASTUS 2

Yksi harrastuksistani on lähetellä oikaisuja lukijan palstalle kun joku oikein kirjoittaa soopaa. Tämä harrastus johtuu siitä, että lapsuuden ympäristö oli kieroutunut. Lapsuuden ilmapiiri oli sellainen, että valehtelijoita halveksuttiin yli kaiken. Onneton oli se kaupunkilainen joka yritti päteä valehtelemalla. Kun oli kerran saanut valehtelijan leiman, niin silloin lopun elämänsä oli ihminen, johon kukaan ei koskaan luottanut. Nykyään valehtelijat valitaan presidenteiksi.
Toinen syy siihen, miksi tätä harrastan on vielä tärkeämpi syy. Se johtuu neuroottisuudestani. Vähemmän neuroottinen kylmästi toteaisi vain, että tuo ihminen valehtelee ja on halveksittava, mutta minua palturin syöttäminen ärsyttää. Osin neuroottisuuteen vaikuttaa se, että itsetuntoni ei kestä ajatusta, että joku yrittää huijata minua. Kun ärsyynnyn tarpeeksi, niin silloin lähetän vastineen tälle tyypille, joka kirjoittaa palturia. Maailma on täynnä typeriä uskomuksia, joten ärsytyksen aiheita on tarjolla melkoisesti.  Mutta on tästä uskomus ihmisten vuodatuksista paljon hyötyäkin. Ensinnäkin kun ärsyynnyn, niin silloin herään tylsyyden tilastani. Toinen hyöty on se, että usein vastinetta kirjoittaessani tarkistan vielä varmuudeksi, että omat perusteluni ovat vankalla pohjalla. En kestäisi ajatusta, että olisin väärässä. Näin tietomääräni lisääntyy. Mutta mikä hyöty tästä on itsetunnolleni. Melkein poikkeuksetta tämän uskomus ihmisen väitteet todistavat, että tämän ihmisen tietämys on erittäin hataralla tasolla ja samoin johdonmukaisuus.  Kuinka tietävältä ja johdonmukaiselta voinkaan tuntea itseni kun niitä luen.
Viimeisin tapaus oli se kun vastasin evoluutio teorian arvosteluun.  Oikeastaan hassua, että tämmöisestä aiheesta yleensä voi keskustella.  Kahdesti olen siitä kirjoittanut. Molemmissa oli pääviesti se, mitä Petteri Taalas sanoi eräälle hörhölle, joka väitti, että hänellä on paremmat mittaukset ilmaston lämpiämisestä kuin NASAlla. Taalas sano: Sinun kannattaa julkaista se tutkimus Nature lehdessä.  Siinä on koko asia pähkinänkuoressa. Molemmissa kirjoituksissani kehotin näitä tyyppejä tekemään asiasta tieteellisen tutkimuksen.  Asia on näin yksinkertainen. Rikoksissa käytetään tismalleen samaa menetelmää kuin tieteessä: Asia pitää todistaa. Rikoksissa on ehkä hiukan erilaiset todisteet kuin tieteessä, mutta ajatus on sama. Minusta se on oikein. Minusta ihmisen saa tuomita rikoksesta vain jos on todisteita. Samoin tieteessä tieteellinen tosiasia on vain jos se on tieteellisesti todistettu.  Tietenkin todisteiden vakuuttavuus vaihtelee - niin tieteessä kuin oikeustieteessä. Lopussa on kaavio tieteellisten teorioitten vahvuuksista. Arvo nolla tarkoittaa, että 50 prosentin todennäköisyydellä teoria pitää paikkansa.
Toki tiedän, että uskomus ihmiset eivät luovu uskomuksistaan, vaikka isäjumala astuisi alas pilvestä ja julistaisi, että Darwin on oikeassa.  Tiedän myös sen, että saisin käydä tätä keskustelua maailmanloppuun asti, sillä uskomus ihmiset sinnikkäästi toistelisivat uskomuksiaan, joita yhtäkään ei ole julkaistu missään luotettavassa lähteessä. Vähän mietin, että voisin piruuttaan vastata vielä kerran vähän kärkevämmin kuin aikaisemmin. Mutta en jaksa sillä jankuttamiseenkin väsyy.
Mutta seuraavanlaisen tekstin suunnittelin mielessäni vastineeksi:

Keskustelupalstalla ollaan keskusteltu Darwinin teorioista. Ehkä ilmasin itseni vähän huonosti. No nyt yritän kertoa selkeämmin, että miten tieteellinen teoria voidaan kumota:
Sinä et voi kumota Darwinin teoriaa jankuttamalla. Ainoastaan voit kumota sen tekemällä asiasta tieteellisen tutkimuksen.
Et voi kumoat Darwinin teoriaa vakaalla uskolla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa ryhtymällä nälkälakkoon. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kansanäänestyksellä. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kiroilemalla, manaamalla, etkä rukoilemalla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Darwinin teoria ei kumoudu, vaikka paavi tai imaami väittäisi teorian olevan väärä. Ainoastaan tieteellinen tutkimus voi sen kumota.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että menet selällesi lattialle, potkit, hakkaat nyrkillä ilmaan ja huudat suoraa huutoa. Ainoastaan tieteellinen tutkimus sen kumoaisi.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että pyllistät Darwinin haudalla. Ainoastaan tekemällä tieteellisen tutkimuksen voit sen kumota.

Suunnittelin myös, että laittaisin sen listan mitkä kaikki perättömät väitteet kumottiin siellä Amerikoissa silloin 2005 kun kävivät oikeutta, että voidaanko uskontoa opettaa koulussa. Tai siis älykästä suunnittelua - mikä on sama asia.
Mutta en jaksa sinne enää vähään aikaan tästä kirjoittaa.