Sattui tässä taannoin, että joku haukkui ylen toimittajia. Hätkähdin niitä haukkuja. Mutta miksi hätkähdin? Minä hätkähdin sitä, että kuinka joku uskaltaa paljastaa näin oman typeryytensä? Tämä oli ensimmäinen ajatus, mutta sitten minua rupesi kiinnostamaan, että miksi asia on niin, että tämän asian kertominen paljastaa typeryyden? Tietenkin heräsi myös ajatus, että eikö omaa typeryyttä kannattaisi mieluummin salata kuin toitottaa maailmalle? Itse ainakin pyrin peittelemään sitä viimeiseen asti, koska sen paljastaminen aiheuttaa minulle vahinkoa. En saa rahaa, vaikutusvaltaa enkä uusia tyttöystäviä. Toinen asia on se, että miksi tästä ylen haukkumisesta on tullut asia, jolla ihminen paljastaa typeryytensä? Tämä on sananvapauden kannalta vähän huono juttu. Tehtävän jako kun menee niin, että päättäjät huseeraavat omalla alueellaan, media paljastaa heidän toilailunsa ja rahvaan ainoa tehtävä on arvioida, että käyttääkö media luotettavaa lähdettä. Mutta nyt kun on käynyt niin, että ylen haukkuminen paljastaa haukkujan typeryyden, niin vähänkin järkevä ihminen varoo visusti haukkumasta yleä, ettei paljastaisi typeryyttään - sitä pitää varoa siinäkin tapauksessa, että haukkuihin olisi syytä. Tämä aiheuttaa sen, että ylelle tulee suojattu asema, koska kukaan ei voi sitä haukkua. Mutta se on sananvapauden ongelma ja siihen minä en puutu. Mutta mistään muusta mediasta ei ole tullut tämmöistä typeryyden paljastavaa juttua. Tämä johtuu tietenkin tottumuksesta. Kun täys ääliöitten tapa oli aina haukkua yleä, niin se totutti ajattelemaan, että arvostelija on aina täys ääliö ja siksi ihminen, joka on vain ääliö osaa olla arvostelematta.
Mietin vain, että kuinka paljon on sellaisia juttuja mitä pitäisi varoa, ettei paljastaisi typeryyttään? Tiedän muutamia, kuten se, että ei osaa lippistä laittaa päähänsä oikein päin, käyttää sanaa "haastava" tai vihervasemmisto tai valtamedia...
Näitä on monta juttua, mutta tunnistanko ne kaikki? Tuskin. Joten on suuri vaara, että salailuni ei onnistu, kun en tiedä kaikkia niitä asioita mitä ei saa sanoa. Ehkä parasta on puhua niin vähän kuin mahdollista. Se varmaan muutenkin hyvä ajatus.
Sitten on taiteeseen liittyviä asioita, jotka paljastavat tekijänsä pätevyyden. Jos valokuvauksessa näyttää yhdenkin auringonlasku kuvan, niin se paljastaa, että kuvaaja ei oikein pysty omaperäiseen ajatteluun kuvauksessaan. Tai jos runoilija käyttää yhdenkin kerran runoissaan sanaa "indiko", niin se paljastaa, että tämä runoilija ei ole oikein vakavasti otettava runoilijana. Se ero vain tähän ylen haukkumiseen on se, että jos runoilija ei koskaan käytä sanaa "indiko", niin hän voi oikeasti olla merkittävä runoilija.
Viron ja Markuksen takia vaihdoin vähän ulkoasua. Jo oli aikakin!
lauantai 24. helmikuuta 2018
torstai 1. helmikuuta 2018
Presidentti ainekset 2
Presidentti vaalit ovat ohi. Satuin television ääreen silloin kun vaalitulos alkoi olla aivan selvä. Televisiossa näytettiin ehdokkaitten kommentteja. Suuri hämmästys valtasi mieleni kun katselin sitä touhua. Kaikki ehdokkaat ylistivät kuinka hyvä ja onnistunut heidän vaalikampanjansa oli. Miten ne voivat tämmöistä väittää kun kaikkien vaalitulos oli erittäin heikko. Sauli sai paljon ääniä ja tuli valittua presidentiksi, mutta hänenkin tulos oli kehno jos sitä vertaa siihen, mitä hän olisi voinut saada. Paavo Väyrynen tiesi, että suurin osa suomalaisista häntä kannattaa - todennäköisesti 90 prosenttia - silti hän ei saanut kuin kuusi prosenttia äänistä. Samoin Huhtasaari oli vakuuttunut, että 80 prosenttia Suomen kansasta on hänen puolellaan - eikä hänkään saanut kuin sen kuusi prosenttia äänistä. Ehkä ainoa ehdokas, joka voisi olla tyytyväinen tulokseensa on Nils Torvalds. Hän ei paljon prosentteja saanut, mutta ei hän paljoa odottanutkaan.
Vaikka Väyrysen epäonnistuminen oli suurin, niin en yhtään ihmettele, että hän oli tyytyväinen tulokseen. Väyrynenhän ei ole koskaan ollut väärässä ja vika koskaan ei ole ollut hänen itsensä. Joten on luonnollista, että hän on tyytyväinen itseensä. Mutta Huhtasaaren tyytyväisyys ihmetyttää eniten. Jos tietää, että 80 prosenttia kannattaa häntä ja saa vain kuusi prosenttia äänistä, niin tyytyväisyydelle ei pitäisi olla mitään syytä. Toisaalta on pakko kadehtia hänen asennettaan. Itselläni on asia päinvastoin: Jos minulla on jokin tavoite ja saavutan sen vain 80 prosenttisesti, niin soimaan itseäni ja olen tyytymätön. Huhtasaari ei saanut kymmentä prosenttia tavoitteesta ja on erittäin tyytyväinen. Tätä minä ihmettelen ja olen pohtinut, että miksi? Onko syy se, että persut nyt puhuvat ja lupailevat mitä sattuu, eivätkä aiokaan pitää lupauksiaan? Ei! Tässähän kysymys ei ollut lupauksesta, vaan Huhtasaari tiesi kahdeksankymmenen prosentin tukevan häntä. Entä voisiko syy tyytyväisyyteen olla se, että hän tietää, että koskaan hän ei saavuta kuin korkeintaan viisi prosenttia tavoitteesta ja nyt saavutus oli yli sen viiden prosentin? Jos näin olisi, niin Huhtasaaren olisi pitänyt asettaa tavoitteeksi 900 prosenttia äänistä. Silloin hän olisi saanut 60 prosenttia annetuista äänistä ja olisi tullut valituksi. En usko tähänkään selitykseen, enkä siihen, että se olisi näin mekaanista. Syy varmaan paljon arkisempi: Hän tietää omat rajansa ja sen, että koskaan hän ei saavuta läheskään sitä mihin on pyrkinyt. Silloin on pelkästään viisasta olla tyytyväinen kaikkeen mitä nyt saavuttaa. Vaikka tämä on Huhtasaaren itsetunnon kannalta hyvä asenne, niin se asenne mietityttää, jos hän olisi presidentti. Kuvitellaan, että hänet olisi valittu presidentiksi. Kun hän astuisi virkaan, niin hän asettaisi tavoitteeksi muutaman asian, mitkä toteutuisivat hänen valtakaudellaan. Hänen tavoitteensa olisivat, että rajat pannaan kiinni, Suomen itsemääräämisoikeus vahvistuisi, työttömyys laskisi ja kahtia jakaantuminen loppusi. Kävisi kuitenkin niin, että Venäjä miehittäisi Suomen, työttömyys kasvaisi 40 prosenttiin ja yhteiskunta olisi entistä pahemmin jakaantunut kahtia. Mutta hän olisi erittäin tyytyväinen, koska Venäjä olisi laittanut Suomen rajat kiinni niin, että Suomalaiset eivät saisi lähteä omien rajojensa ulkopuolelle - venäläiset taas saisivat vapaasti reissata täällä uudella alueellaan. Tämä asenne mietityttää siinäkin mielessä, että se on itseään ruokkiva asenne. Kun asennoituu, että ei homma kuitenkaan onnistu, niin ei yritä kovinkaan ponnekkaasti ja siksi ei ainakaan onnistu.
Mietin vain sitä, että kuinka paljon Huhtasaaren näihin epäonnistumisiin vaikuttaa sen, että hän ei tiedä mistään mitään ja siksi ei oikein elä tässä todellisuudessa?
Mutta oli hyvä sekin, ettei Väyrysestä tullut presidenttiä, koska hän on Venäjän trolli.
Vaikka Väyrysen epäonnistuminen oli suurin, niin en yhtään ihmettele, että hän oli tyytyväinen tulokseen. Väyrynenhän ei ole koskaan ollut väärässä ja vika koskaan ei ole ollut hänen itsensä. Joten on luonnollista, että hän on tyytyväinen itseensä. Mutta Huhtasaaren tyytyväisyys ihmetyttää eniten. Jos tietää, että 80 prosenttia kannattaa häntä ja saa vain kuusi prosenttia äänistä, niin tyytyväisyydelle ei pitäisi olla mitään syytä. Toisaalta on pakko kadehtia hänen asennettaan. Itselläni on asia päinvastoin: Jos minulla on jokin tavoite ja saavutan sen vain 80 prosenttisesti, niin soimaan itseäni ja olen tyytymätön. Huhtasaari ei saanut kymmentä prosenttia tavoitteesta ja on erittäin tyytyväinen. Tätä minä ihmettelen ja olen pohtinut, että miksi? Onko syy se, että persut nyt puhuvat ja lupailevat mitä sattuu, eivätkä aiokaan pitää lupauksiaan? Ei! Tässähän kysymys ei ollut lupauksesta, vaan Huhtasaari tiesi kahdeksankymmenen prosentin tukevan häntä. Entä voisiko syy tyytyväisyyteen olla se, että hän tietää, että koskaan hän ei saavuta kuin korkeintaan viisi prosenttia tavoitteesta ja nyt saavutus oli yli sen viiden prosentin? Jos näin olisi, niin Huhtasaaren olisi pitänyt asettaa tavoitteeksi 900 prosenttia äänistä. Silloin hän olisi saanut 60 prosenttia annetuista äänistä ja olisi tullut valituksi. En usko tähänkään selitykseen, enkä siihen, että se olisi näin mekaanista. Syy varmaan paljon arkisempi: Hän tietää omat rajansa ja sen, että koskaan hän ei saavuta läheskään sitä mihin on pyrkinyt. Silloin on pelkästään viisasta olla tyytyväinen kaikkeen mitä nyt saavuttaa. Vaikka tämä on Huhtasaaren itsetunnon kannalta hyvä asenne, niin se asenne mietityttää, jos hän olisi presidentti. Kuvitellaan, että hänet olisi valittu presidentiksi. Kun hän astuisi virkaan, niin hän asettaisi tavoitteeksi muutaman asian, mitkä toteutuisivat hänen valtakaudellaan. Hänen tavoitteensa olisivat, että rajat pannaan kiinni, Suomen itsemääräämisoikeus vahvistuisi, työttömyys laskisi ja kahtia jakaantuminen loppusi. Kävisi kuitenkin niin, että Venäjä miehittäisi Suomen, työttömyys kasvaisi 40 prosenttiin ja yhteiskunta olisi entistä pahemmin jakaantunut kahtia. Mutta hän olisi erittäin tyytyväinen, koska Venäjä olisi laittanut Suomen rajat kiinni niin, että Suomalaiset eivät saisi lähteä omien rajojensa ulkopuolelle - venäläiset taas saisivat vapaasti reissata täällä uudella alueellaan. Tämä asenne mietityttää siinäkin mielessä, että se on itseään ruokkiva asenne. Kun asennoituu, että ei homma kuitenkaan onnistu, niin ei yritä kovinkaan ponnekkaasti ja siksi ei ainakaan onnistu.
Mietin vain sitä, että kuinka paljon Huhtasaaren näihin epäonnistumisiin vaikuttaa sen, että hän ei tiedä mistään mitään ja siksi ei oikein elä tässä todellisuudessa?
Mutta oli hyvä sekin, ettei Väyrysestä tullut presidenttiä, koska hän on Venäjän trolli.
tiistai 23. tammikuuta 2018
Nukkuvat vahtikoirat 3
Vamma pahenee ja pahenee. Nyt se aiheuttaa sen, että olen herkistynyt jo havaitsemaan mitä tärkeitä asioita lehdet eivät julkaise. En tiedä mitä eettisissä pelisäännöissä sanotaan, mutta koskaan julkisen sanan neuvosto ei ole antanut huomautusta siitä, että jokin lehti on jättänyt jonkin tärkeän asian julkaisematta. Nyt olen pari viikkoa kärvistellyt sen asian takia, että Etelä-Suomen sanomat jättivät uutisoimatta sen kun Göteborgiin iski tuhkarokko. Tämä on ehdottoman tärkeä uutinen ja siksi kärvistelen. Kuten mainitsin en tiedä tarkkaan mitä eettiset pelisäännöt edellyttävät. Kun omassa pienessä päässäni aprikoin asioita, niin hyvin nopeasti selvisi, että lehtien (lue - median) ainoa tarkoitus on kertoa meille, että millaisessa maailmassa me elämme. Tästä seuraa Karin viisi eettistä ohjetta lehdille.
1. Tiedon pitää olla luotettavaa.
2. Tärkeistä asioista pitää uutisoida.
3. Tapahtumien ja ilmiöiden taustat ja syyt pitää selvittää syvällisesti.
4. Jutut pitää painottaa asian tärkeyden mukaan.
5. Jutun pitää avartaa maailmankuvaamme.
Minulla on oma käsitykseni siitä kuinka hyvin lehdet näissä ovat onnistuneet. Jotta asia ei olisi pelkästään minun käsitykseni varassa, niin otetaan esimerkki. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä tuhkarokko. Ja otetaan esimerkiksi se, miten hyvin ESS on onnistunut kertomaan todellisesta maailmasta tämän asian suhteen. Todellisuus on se, että otamme rokotuksen, jotta emme sairastuisi ja kuolisi kymmeniä vuosia ennen kuin kuolisimme muuten. Tosin jotkut ovat sitä mieltä, että me kuolemme kaikki, joten on ihan sama kuolemmeko aikaisemmin vai paljon myöhemmin ja ihan sama kuolevatko kaikki ihmiset samaan aikaan. Mutta se on eri asia. Nyt oletamme kuitenkin, että päämääränä on elää mahdollisimman pitkään. Siis rokotus estää taudin ja ennenaikaisen kuoleman. Tämä on varsin yksinkertainen tosiasia. Mutta ESS levikin alueella hyvin monelta on tämä varsin yksinkertainen tosiasia hämärtynyt. ESS onnistuminen todellisuuden kertomisessa on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on se, että tämän tuhkarokon lisäksi on hyvin paljon muitakin asioita missä tiedon levittämisen onnistuminen on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on myös se, että tämä on hyvin yleistä ja valtamediassa - ESS ei ole ainoa, eikä edes pahin. Huomaan myös olevani idealistinen haihattelija kun odotan lehtien avartavan meidän maailman kuvaamme. Hädin tuskin se pystyy noudattamaan Karin ensimmäistä ohjetta. Tilanne on niin surkea, että voisi helposti ajatella, että huonommin ei enää voisi asioita hoitaa. Valitettavasti tämä ajatus on väärä. On olemassa vaihtoehtoinen media, jota osuvammin kutsutaan valemediaksi. Verrataampa aikamme kuluksi näitä medioita.
Valtamedian yksi heikkous on se, että toimittajien uskomukset vaikuttavat juttuihin liian paljon. Mutta valemediat taas perustuvat pelkästään uskomuksiin.
Valtamedia sensaatioitten takia tulee painottaneeksi vähemmän tärkeitä asioita ja eivät ole painottaneet tärkeitä ja näin ovat aiheuttaneet, että ihmiset pelkäävät vääriä asioita.
Valemedian tärkein tavoite on lietsoa järjettömien asioiden pelkoa ja pelon avulla aiheuttaa kaaosta ja vahinkoa ihmisille ja ihmiskunnalle.
Valtamedia monesti painottaa merkityksettömiä asioita. Velemedia tässä suhteessa täysin estoton. Vaikka maailmankaikkeudessa olisi yksi ainoa tapaus, niin valemedia ilman mitään omantunnon tuskia tekee siitä yleistyksen - tai jos ei löydy yhtään tapausta, niin se keksii tapauksia omasta päästään.
Kaiken tämän lisäksi valemedia valehtelee sumeilematta ja mikään halveksuttava keino ei ole esteenä kun se ajaa omia uskomuksiaan.
Joten - niin käsittämättömältä kuin tuntuukin, niin valemedia hoitaa asiat vielä paljon huonommin kuin valtamedia.
Jälkikirjoitus:
Kun kärvistelin pari viikkoa, niin eikö käykin niin, että ESS sunnuntaina julkaisee jutun metsähakkuista ja hiilinielusta. Juuri kun minä olin saanut tuntea pyhää vihaa median surkean tilan takia, niin ESS menee ja tekee jutun, jossa toteutuvat kaikki minun viidestä eettisestä ohjeestani. He tekivät sen tahallaan.
1. Tiedon pitää olla luotettavaa.
2. Tärkeistä asioista pitää uutisoida.
3. Tapahtumien ja ilmiöiden taustat ja syyt pitää selvittää syvällisesti.
4. Jutut pitää painottaa asian tärkeyden mukaan.
5. Jutun pitää avartaa maailmankuvaamme.
Minulla on oma käsitykseni siitä kuinka hyvin lehdet näissä ovat onnistuneet. Jotta asia ei olisi pelkästään minun käsitykseni varassa, niin otetaan esimerkki. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä tuhkarokko. Ja otetaan esimerkiksi se, miten hyvin ESS on onnistunut kertomaan todellisesta maailmasta tämän asian suhteen. Todellisuus on se, että otamme rokotuksen, jotta emme sairastuisi ja kuolisi kymmeniä vuosia ennen kuin kuolisimme muuten. Tosin jotkut ovat sitä mieltä, että me kuolemme kaikki, joten on ihan sama kuolemmeko aikaisemmin vai paljon myöhemmin ja ihan sama kuolevatko kaikki ihmiset samaan aikaan. Mutta se on eri asia. Nyt oletamme kuitenkin, että päämääränä on elää mahdollisimman pitkään. Siis rokotus estää taudin ja ennenaikaisen kuoleman. Tämä on varsin yksinkertainen tosiasia. Mutta ESS levikin alueella hyvin monelta on tämä varsin yksinkertainen tosiasia hämärtynyt. ESS onnistuminen todellisuuden kertomisessa on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on se, että tämän tuhkarokon lisäksi on hyvin paljon muitakin asioita missä tiedon levittämisen onnistuminen on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on myös se, että tämä on hyvin yleistä ja valtamediassa - ESS ei ole ainoa, eikä edes pahin. Huomaan myös olevani idealistinen haihattelija kun odotan lehtien avartavan meidän maailman kuvaamme. Hädin tuskin se pystyy noudattamaan Karin ensimmäistä ohjetta. Tilanne on niin surkea, että voisi helposti ajatella, että huonommin ei enää voisi asioita hoitaa. Valitettavasti tämä ajatus on väärä. On olemassa vaihtoehtoinen media, jota osuvammin kutsutaan valemediaksi. Verrataampa aikamme kuluksi näitä medioita.
Valtamedian yksi heikkous on se, että toimittajien uskomukset vaikuttavat juttuihin liian paljon. Mutta valemediat taas perustuvat pelkästään uskomuksiin.
Valtamedia sensaatioitten takia tulee painottaneeksi vähemmän tärkeitä asioita ja eivät ole painottaneet tärkeitä ja näin ovat aiheuttaneet, että ihmiset pelkäävät vääriä asioita.
Valemedian tärkein tavoite on lietsoa järjettömien asioiden pelkoa ja pelon avulla aiheuttaa kaaosta ja vahinkoa ihmisille ja ihmiskunnalle.
Valtamedia monesti painottaa merkityksettömiä asioita. Velemedia tässä suhteessa täysin estoton. Vaikka maailmankaikkeudessa olisi yksi ainoa tapaus, niin valemedia ilman mitään omantunnon tuskia tekee siitä yleistyksen - tai jos ei löydy yhtään tapausta, niin se keksii tapauksia omasta päästään.
Kaiken tämän lisäksi valemedia valehtelee sumeilematta ja mikään halveksuttava keino ei ole esteenä kun se ajaa omia uskomuksiaan.
Joten - niin käsittämättömältä kuin tuntuukin, niin valemedia hoitaa asiat vielä paljon huonommin kuin valtamedia.
Jälkikirjoitus:
Kun kärvistelin pari viikkoa, niin eikö käykin niin, että ESS sunnuntaina julkaisee jutun metsähakkuista ja hiilinielusta. Juuri kun minä olin saanut tuntea pyhää vihaa median surkean tilan takia, niin ESS menee ja tekee jutun, jossa toteutuvat kaikki minun viidestä eettisestä ohjeestani. He tekivät sen tahallaan.
tiistai 9. tammikuuta 2018
Henkinen vamma
Se tyyppi vammautti minua henkisesti. Tarkoitan Marko Hamiloa. Muistin virkistykseksi kerron, että Hamilo oli se tyyppi jota ärsytti se miten huonosti suomen parhaiten toimitettu sanomalehti oli journalistisesti niin huonosti toimitettu ja siksi hän perusti oman lehden. Kun tämän tapauksen kuulin, niin se vammautti minut peruuttamattomasti. Vammani näkyy siten, että en pysty enää mitään lehteä lukemaan ilman, että tunnen suurta kriittisyyttä ja kriittisyyden takia ärsytystä. Kuinka kadehdin niitä, jotka eivät ole näin vammautuneet. He voivat lukea mitä tahansa julkaisua ja pystyvät uskomaan kaiken lukemansa. Eikä haittaa vaikka vaikka tulisi ristiriitaista tietoa eri julkaisuista - he kyllä pystyvät uskomaan todeksi väitteen ja täysin päinvastaisen väitteen. Ja jos kaksi täysin päinvastaista väitettä rupeaa epäilyttämään, niin hyvin helposti he pystyvät päättämään, että näistä kahdesta väitteestä oikea on se joka on heidän arvomaailmansa mukainen ja se järkevän ja loogisen kuuloinen väite on se väärä. Ja elävät onnellisena elämänsä loppuun.
Mutta minä en. Minä ärsyynnyn ja kärsin kun luen. Parasta minun olisikin tehdä niin kuin viisaat tekevät parantumattomien vammojensa suhteen: He hyväksyvät asian ja koettavat elää niin normaalia elämää kuin vain vamman kanssa voi elää.
Epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että Hamilon lehti julkaisee Hamilon päähänpinttymiä ja on vielä huonompi journalistisesti kuin se Suomen paras lehti. Mutta tätä en tiedä kun en ole lukenut sitä lehteä. Vähän minua kiinnostaisi tutustua, koska tunnen uteliaisuutta tätä asiaa kohtaan. Mutta se on niin vaivalloista. Jos kävisi niin onnellisesti, että selviäisi, ettei hänen lehtensä ole sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin. Silloin minun ei tarvitsisi lukea koko lehteä. Media joka ei ole sitoutunut näihin pelisääntöihin on sataprosenttisen varmasti epäluotettava. Tai hiukan liioittelin: Oikea prosentti luku on 99,98.
Vammani takia siis katselen lehtiä kriittisesti. Se on piinallista ja siihen menee aikaa, jonka voisi käyttää paremmin - oluen juontiin. Vammani takia käytän aikaani hyödyttömästi arvioimalla lehtien luotettavuutta. Siksi huomasin erään ongelman tässä luotettavuudessa. Eettisiin pelisääntöihin sitoutumattomat lehdet voidaan heti luokitella epäluotettaviksi ilman mitään tutkimuksia. Mutta se on vain karkea jako. Ongelmasta kertoo tapaus Maaseudun tulevaisuus. Vähän aikaa sitten kuulin, että lehdessä on ollut juttu, missä Esko Valtaoja kertoili ilmastonmuutoksesta. Artikkelia en ole lukenut, mutta ESSässän blogissa siihen viitattiin. Valtaoja oli väittänyt, että ilmastonmuutos on helposti hoidettavissa teknologisin keinoin. Maaseudun tulevaisuutta en juuri lue, mutta aikaisemmin sattumalta tietooni on tullut kaksi höpöhöpö juttua ja tämä juttu on kolmas höpöhöpö. Siis kolmesta sattumanvaraisesta tietooni tulleesta tapauksesta kolme on ollut höpöhöpöä. Siis 100 prosenttia on höpöhöpöä. Melkoinen sattuma. Tämmöisen jälkeen lehden uskottavuus lukijoiden silmissä voidaan pelastaa ainoastaan siten, että lehti vaihtaa koko henkilökuntansa ja muuttaa nimen toiseksi ja väittää, että tällä uudella lehdellä ei ole mitään tekemistä Maaseudun tulevaisuuden kanssa.
Mutta se on heidän ongelmansa.
Tämä juttu paljasti vain kuinka ongelmallinen tämä luotettavuus on. Kyseinen lehti on sitoutunut eettisiin pelisääntöihin. Esko Valtaoja on pätevä tiedemies. Väite, että teknologia pelastaa ilmastonmuutokselta saattaa pitää paikkansa jos teknologisessa kehityksessä tapahtuu ihme. Siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta, mutta. Ensinnäkin tämä tieteellisesti pätevä väite on median suuri ongelma. Maailma on täynnä tieteellisiä tutkimuksia ja niitten luotettavuuden kirjo on melkoinen. Median pitää myydä ja siksi he tarvitsevat räväköitä otsikoita. Niitä antavat parhaiten sellaiset tutkimukset, jotka ovat siellä luotettavuus asteen alapäässä. Toinen ongelma on tämä Valtaoja. Hän on pätevä tiedemies omalla alallaan, mutta ilmastonmuutoksesta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Medialle hän on oikein sopiva henkilö juuri näitten räväköitten mielipiteittensä takia. Sitä räväkämpiä nämä Valtaojan mielipiteet ovat mitä vähemmän hän kyseisestä asiasta ymmärtää.
Mutta minä en. Minä ärsyynnyn ja kärsin kun luen. Parasta minun olisikin tehdä niin kuin viisaat tekevät parantumattomien vammojensa suhteen: He hyväksyvät asian ja koettavat elää niin normaalia elämää kuin vain vamman kanssa voi elää.
Epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että Hamilon lehti julkaisee Hamilon päähänpinttymiä ja on vielä huonompi journalistisesti kuin se Suomen paras lehti. Mutta tätä en tiedä kun en ole lukenut sitä lehteä. Vähän minua kiinnostaisi tutustua, koska tunnen uteliaisuutta tätä asiaa kohtaan. Mutta se on niin vaivalloista. Jos kävisi niin onnellisesti, että selviäisi, ettei hänen lehtensä ole sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin. Silloin minun ei tarvitsisi lukea koko lehteä. Media joka ei ole sitoutunut näihin pelisääntöihin on sataprosenttisen varmasti epäluotettava. Tai hiukan liioittelin: Oikea prosentti luku on 99,98.
Vammani takia siis katselen lehtiä kriittisesti. Se on piinallista ja siihen menee aikaa, jonka voisi käyttää paremmin - oluen juontiin. Vammani takia käytän aikaani hyödyttömästi arvioimalla lehtien luotettavuutta. Siksi huomasin erään ongelman tässä luotettavuudessa. Eettisiin pelisääntöihin sitoutumattomat lehdet voidaan heti luokitella epäluotettaviksi ilman mitään tutkimuksia. Mutta se on vain karkea jako. Ongelmasta kertoo tapaus Maaseudun tulevaisuus. Vähän aikaa sitten kuulin, että lehdessä on ollut juttu, missä Esko Valtaoja kertoili ilmastonmuutoksesta. Artikkelia en ole lukenut, mutta ESSässän blogissa siihen viitattiin. Valtaoja oli väittänyt, että ilmastonmuutos on helposti hoidettavissa teknologisin keinoin. Maaseudun tulevaisuutta en juuri lue, mutta aikaisemmin sattumalta tietooni on tullut kaksi höpöhöpö juttua ja tämä juttu on kolmas höpöhöpö. Siis kolmesta sattumanvaraisesta tietooni tulleesta tapauksesta kolme on ollut höpöhöpöä. Siis 100 prosenttia on höpöhöpöä. Melkoinen sattuma. Tämmöisen jälkeen lehden uskottavuus lukijoiden silmissä voidaan pelastaa ainoastaan siten, että lehti vaihtaa koko henkilökuntansa ja muuttaa nimen toiseksi ja väittää, että tällä uudella lehdellä ei ole mitään tekemistä Maaseudun tulevaisuuden kanssa.
Mutta se on heidän ongelmansa.
Tämä juttu paljasti vain kuinka ongelmallinen tämä luotettavuus on. Kyseinen lehti on sitoutunut eettisiin pelisääntöihin. Esko Valtaoja on pätevä tiedemies. Väite, että teknologia pelastaa ilmastonmuutokselta saattaa pitää paikkansa jos teknologisessa kehityksessä tapahtuu ihme. Siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta, mutta. Ensinnäkin tämä tieteellisesti pätevä väite on median suuri ongelma. Maailma on täynnä tieteellisiä tutkimuksia ja niitten luotettavuuden kirjo on melkoinen. Median pitää myydä ja siksi he tarvitsevat räväköitä otsikoita. Niitä antavat parhaiten sellaiset tutkimukset, jotka ovat siellä luotettavuus asteen alapäässä. Toinen ongelma on tämä Valtaoja. Hän on pätevä tiedemies omalla alallaan, mutta ilmastonmuutoksesta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Medialle hän on oikein sopiva henkilö juuri näitten räväköitten mielipiteittensä takia. Sitä räväkämpiä nämä Valtaojan mielipiteet ovat mitä vähemmän hän kyseisestä asiasta ymmärtää.
tiistai 12. joulukuuta 2017
PRESIDENTTI AINESTA
Presidentti ehdokas Laura Huhtasaari heitti väitteen, että EU on ihan samanlainen kuin Neuvostoliitto oli aikoinaan. Tämä ei ole kaikista älyttömin väite, mitä Huhtasaari on esittänyt. Nykyään hyvä vaali niksi on esittää aivan päättömiä väitteitä. Tässä Huhtasaari on onnistunut. On vaikea enää päättömämpää väitettä esittää kuin se Huhtasaaren väite, että evoluutio ei ole totta. Siinä suhteessa tämä EU:n ja Neuvostoliiton samankaltaisuus väite on vielä lievää. Päättömät väitteet ovat siitä kiusallisia, että ne herättävät tylsyyden tilasta ja nostattavat vastarintaan. Se on jo tarpeeksi kiusallista. Vaivalloista on myös se, että joutuu miettimään, että onko omat käsitykset oikeita. Kaikista pahimmassa tapauksessa ei itse ole oikein varma, että ovatko omat ajatukset oikeita ja joutuu tarkistamaan omia käsityksiään. Siitä seuraa tiedon etsiminen ja tietolähteen luotettavuuden selvittämisiä ja kaikkea harmillista.
No tämä väite kuitenkin onneksi oli niin järjetön, että ei tarvinnut edes hakea tietoa ja todellisuuden selvittäminen itselleenkin kesti vain 27 sekuntia. Mutta jokainen sekunti pois tylsyyden tilasta on raivostuttavaa.
Selvitin itselleni, että on kolme asiaa, jotka ovat tärkeimpiä asioita siinä mielessä, että ne tekevät ihmisen elämisestä elämisen arvoista.
Nämä asiat ovat:
1. Vapaus.
2. Demokratia.
3. Oikeudenmukaisuus.
Tarkemmin sanottuna vapaus on vapautta liikkua, saada tietoa tai levittää tietoa, ajatella vapaasti ja toteuttaa itseään niin vapaasti kuin haluan - tietenkin muiden vapautta rajoittamatta.
Demokratia on mekanismi, jonka avulla saan äänestää toiset arvot ja ihmiset valtaan jos huomaan edelliset olevan sopimattomia siihen.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että kaikilla on on samat oikeudet uskontoon ja mihinkään muuhun katsomatta ja sen toteutumisen ehto on, että oikeus on riippumaton vallankäyttäjistä.
Nyt kun vertaan miten asiat olivat Neuvostoliitossa ja miten ne ovat EU:n alueella, niin eihän mikään noista asioista ollut kunnossa Neuvostoliitossa ja kaikki nämä ovat kunnossa EU:n alueella. No EU alue on suuri ja on maita, joissa nämä arvot on romutettu. Ensimmäisenä tulee mieleen Puola, Unkari ja on kai niitä muitakin. Mutta pääsääntöisesti nämä asiat ovat parhaiten kunnossa kuin missään muualla maailmassa. Toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta se on toisen jutun aihe ja en nyt siihen puutu.
Kuten jo mainitsin, niin älyttömyyksien esittäminen on hyvä vaali kikka. Tämän kikan käyttäminen on vain piinallista äänestäjille. Jos valtaan pyrkivä esittää jotain mitä hän ei ole, niin se on äänestäjän pettämistä. Kun joku haluaa valtaan täydellisen ääliön ja selviää, että valittu onkin älykäs ja viisas, niin silloin on äänestäjää petetty. Minulla on sellainen aavistus, että Huhtasaari ei oikeasti ole ääliö, vaan esittää ääliötä saadakseen ääniä. Trump on ihan oikeasti ääliö, siitä ei ole epäillystäkään.
Mutta tässä Huhtasaaren esittämässä väitteessä on paljon kummallisuuksia. Ei pelkästään se, että väite oli järjetön. Omituista on se, että nämä ihmiselon kolme tärkeintä asiaa ovat sellaisia, jotka nimenomaan Huhtasaaren kannattajat haluavat romuttaa. He vastustavat jyrkästi ajatusta, että ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti, demokratiankin heistä moni haluaisivat romuttaa ja erityisesti vapaus on heille kaikille pahin asia mitä on olemassa. Liikkumisen vapautta he vastustavat, ajattelun vapautta samoin, yksilön oikeutta elää omaa elämäänsä samoin ja sananvapautta he ovat jo onnistuneet kaventamaan vihapuheillaan. Tässä pohdiskelussani on yksi heikko lenkki - se on, että en ole lukenut mitä Huhtasaari oikeastaan sanoi, että mikä on se hänen väittämänsä yhdistävä tekijä. Mutta minä oletin hänen tarkoittavan tärkeimpiä asioita, sillä ei kai populisti tekisi sellaista, että korostaisi aivan tolkuttomasti merkityksettömiä pikku asioita ja unohtaisi täysin todella tärkeät asiat? Ei kai?
No tämä väite kuitenkin onneksi oli niin järjetön, että ei tarvinnut edes hakea tietoa ja todellisuuden selvittäminen itselleenkin kesti vain 27 sekuntia. Mutta jokainen sekunti pois tylsyyden tilasta on raivostuttavaa.
Selvitin itselleni, että on kolme asiaa, jotka ovat tärkeimpiä asioita siinä mielessä, että ne tekevät ihmisen elämisestä elämisen arvoista.
Nämä asiat ovat:
1. Vapaus.
2. Demokratia.
3. Oikeudenmukaisuus.
Tarkemmin sanottuna vapaus on vapautta liikkua, saada tietoa tai levittää tietoa, ajatella vapaasti ja toteuttaa itseään niin vapaasti kuin haluan - tietenkin muiden vapautta rajoittamatta.
Demokratia on mekanismi, jonka avulla saan äänestää toiset arvot ja ihmiset valtaan jos huomaan edelliset olevan sopimattomia siihen.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että kaikilla on on samat oikeudet uskontoon ja mihinkään muuhun katsomatta ja sen toteutumisen ehto on, että oikeus on riippumaton vallankäyttäjistä.
Nyt kun vertaan miten asiat olivat Neuvostoliitossa ja miten ne ovat EU:n alueella, niin eihän mikään noista asioista ollut kunnossa Neuvostoliitossa ja kaikki nämä ovat kunnossa EU:n alueella. No EU alue on suuri ja on maita, joissa nämä arvot on romutettu. Ensimmäisenä tulee mieleen Puola, Unkari ja on kai niitä muitakin. Mutta pääsääntöisesti nämä asiat ovat parhaiten kunnossa kuin missään muualla maailmassa. Toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta se on toisen jutun aihe ja en nyt siihen puutu.
Kuten jo mainitsin, niin älyttömyyksien esittäminen on hyvä vaali kikka. Tämän kikan käyttäminen on vain piinallista äänestäjille. Jos valtaan pyrkivä esittää jotain mitä hän ei ole, niin se on äänestäjän pettämistä. Kun joku haluaa valtaan täydellisen ääliön ja selviää, että valittu onkin älykäs ja viisas, niin silloin on äänestäjää petetty. Minulla on sellainen aavistus, että Huhtasaari ei oikeasti ole ääliö, vaan esittää ääliötä saadakseen ääniä. Trump on ihan oikeasti ääliö, siitä ei ole epäillystäkään.
Mutta tässä Huhtasaaren esittämässä väitteessä on paljon kummallisuuksia. Ei pelkästään se, että väite oli järjetön. Omituista on se, että nämä ihmiselon kolme tärkeintä asiaa ovat sellaisia, jotka nimenomaan Huhtasaaren kannattajat haluavat romuttaa. He vastustavat jyrkästi ajatusta, että ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti, demokratiankin heistä moni haluaisivat romuttaa ja erityisesti vapaus on heille kaikille pahin asia mitä on olemassa. Liikkumisen vapautta he vastustavat, ajattelun vapautta samoin, yksilön oikeutta elää omaa elämäänsä samoin ja sananvapautta he ovat jo onnistuneet kaventamaan vihapuheillaan. Tässä pohdiskelussani on yksi heikko lenkki - se on, että en ole lukenut mitä Huhtasaari oikeastaan sanoi, että mikä on se hänen väittämänsä yhdistävä tekijä. Mutta minä oletin hänen tarkoittavan tärkeimpiä asioita, sillä ei kai populisti tekisi sellaista, että korostaisi aivan tolkuttomasti merkityksettömiä pikku asioita ja unohtaisi täysin todella tärkeät asiat? Ei kai?
perjantai 1. joulukuuta 2017
ARVAUKSIA
Median luotettavuus mietityttää yhä. Siihen liittyy yksi arvaus. Ihminen ryhtyy arvailemaan asioita silloin kun ei voi olla varma miten asia on. Tai vielä enemmän joutuu arvailemaan kun mietitään miten asiat ovat tulevaisuudessa. Silloin kun arvaa oikein, niin yleensä on tyytyväinen, koska oikeassa oleminen hivelee itsetuntoa. Tosin tämä ilmastonmuutos on asia, jossa toivoisin olevani totaalisesti väärässä. Valitettavasti on niin, mitä enemmän tutkimus tuo tietoa, sitä pahemmin näyttää siltä, että olen ollut oikeassa. Mutta unohdetaan tämä arvaus, koska se tuo tuskaa.
Mutta tuohon mediaan liittyy arvaus. Tämä arvaus on sellainen, että jos arvaukseni on oikein, niin tuntemusten laatu on sellainen, että hiukan enemmän on myönteisiä kuin kielteisiä tuntemuksia, mutta suurin osa tuntemuksiani on neutraaleita. Siis olen vain utelias näkemään miten käy ilman mitään suurempia tunne reaktioita.
Arvaukseni liittyy tutkimukseen, jonka mukaan metsien ja soitten hiili päästöjä on vähätelty. Siitä oli uutinen jossain. Tutkimuksen mukaan maaperästä vapautuu hiiltä kun metsien pintakerros myllätään hakkuitten jälkeen ja samoin soista vapautuu hiiltä kun soita myllätään kun otetaan turvetta poltettavaksi. Soista vapautuvan hiilen määrä arvioitiin olevan 8 megatonnia vuodessa kun oikea luku todellisuudessa onkin yli 30 megatonnia. Tästä tutkimuksesta ESS ei ole maininnut sanaakaan. Arvaukseni on, että se ei tule julkaisemaankaan siitä puolta sanaa, vaikka kysymys on erittäin tärkeä ihmiskunnan kannalta. Nyt siis jännityksellä odotan onko arvaukseni oikea vai väärä. Arvailen myös millainen keskustelu syntyisi niistä perusteluista minun ja toimittajan välillä, minkä mukaan uutista ei tulla julkaisemaan. Tämä arvaus on vain täysin mielikuvitusta, sillä tämmöistä keskustelua ei oikeasti koskaan käytäisi.
Siis kuviteltu keskustelu käytäisiin näin:
Minä: Miksi ESS ei julkaise tätä tutkimusta, vaikka se on erittäin tärkeä ja tieteellisesti pätevä?
Toimittaja: Tieteessä ei yhdellä tutkimuksella ole mitään merkitystä, vaikka se olisi pätevä tutkimus.
Minä: Pitää paikkansa. Tämä selitys olisi uskottava, jos ESS noudattaisi tätä periaatetta johdonmukaisesti. Mutta kun tämä lehti julkaisee kritiikittä päinvastaiset yksittäiset tutkimuksen vaikka ne eivät täytä edes tieteellisesti pätevän tutkimuksen kriteereitä.
Tämän jälkeen keskustelu menisi jankkaamiseksi, joten katkaisen tähän.
Tähän tutkimukseen liittyy lisää arvauksia. Arvaan, että maan hallitus jatkaa omissa päätöksissään tämän asian suhteen samaa linjaa kuin tähänkin asti. Arvaukseni perustuu siihen, että varsinkin pääministeri uskoo enemmän ihmeisiin kuin tieteellisiin tosiasioihin.
Mutta tuohon mediaan liittyy arvaus. Tämä arvaus on sellainen, että jos arvaukseni on oikein, niin tuntemusten laatu on sellainen, että hiukan enemmän on myönteisiä kuin kielteisiä tuntemuksia, mutta suurin osa tuntemuksiani on neutraaleita. Siis olen vain utelias näkemään miten käy ilman mitään suurempia tunne reaktioita.
Arvaukseni liittyy tutkimukseen, jonka mukaan metsien ja soitten hiili päästöjä on vähätelty. Siitä oli uutinen jossain. Tutkimuksen mukaan maaperästä vapautuu hiiltä kun metsien pintakerros myllätään hakkuitten jälkeen ja samoin soista vapautuu hiiltä kun soita myllätään kun otetaan turvetta poltettavaksi. Soista vapautuvan hiilen määrä arvioitiin olevan 8 megatonnia vuodessa kun oikea luku todellisuudessa onkin yli 30 megatonnia. Tästä tutkimuksesta ESS ei ole maininnut sanaakaan. Arvaukseni on, että se ei tule julkaisemaankaan siitä puolta sanaa, vaikka kysymys on erittäin tärkeä ihmiskunnan kannalta. Nyt siis jännityksellä odotan onko arvaukseni oikea vai väärä. Arvailen myös millainen keskustelu syntyisi niistä perusteluista minun ja toimittajan välillä, minkä mukaan uutista ei tulla julkaisemaan. Tämä arvaus on vain täysin mielikuvitusta, sillä tämmöistä keskustelua ei oikeasti koskaan käytäisi.
Siis kuviteltu keskustelu käytäisiin näin:
Minä: Miksi ESS ei julkaise tätä tutkimusta, vaikka se on erittäin tärkeä ja tieteellisesti pätevä?
Toimittaja: Tieteessä ei yhdellä tutkimuksella ole mitään merkitystä, vaikka se olisi pätevä tutkimus.
Minä: Pitää paikkansa. Tämä selitys olisi uskottava, jos ESS noudattaisi tätä periaatetta johdonmukaisesti. Mutta kun tämä lehti julkaisee kritiikittä päinvastaiset yksittäiset tutkimuksen vaikka ne eivät täytä edes tieteellisesti pätevän tutkimuksen kriteereitä.
Tämän jälkeen keskustelu menisi jankkaamiseksi, joten katkaisen tähän.
Tähän tutkimukseen liittyy lisää arvauksia. Arvaan, että maan hallitus jatkaa omissa päätöksissään tämän asian suhteen samaa linjaa kuin tähänkin asti. Arvaukseni perustuu siihen, että varsinkin pääministeri uskoo enemmän ihmeisiin kuin tieteellisiin tosiasioihin.
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
MEDIA 3
Se tyyppi, joka arvosteli mediaa taitaa sittenkin olla oikeassa. Kun tarkemmin olen asiaa ajatellut, niin taidan minäkin ottaa aivan uuden roolin. Tuntuu houkuttelevalta ottaa sellainen rooli, että arvostelee mediaa raskaasti. Aikaisemmin tämmöinen rooli vähän epäilytti, koska ne tyypit, jotka olivat kaikista kovimpia valtamedian arvostelijoita, olivat kaikista kyvyttömimpiä arvioimaan tiedon luotettavuutta. Eihän ne edes ymmärtäneet sitä, että alkeellisin luotettavuuden mittari on se, että onko media sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin vai ei. Nyt kun olen uusi ihminen, niin minulla on aivan uudet ongelmat ja aivan uudet ilon aiheet. Ongelmista pahin on uudet masennuksen syyt. Ikään kuin ei aikaisemmin olisi ollut ihan riittävästi syitä masentua. Jos aikaisemmin aamut olivat ankeita, niin nyt ne on ankeista ankeimpia. Aikaisemmin pystyi aamun lehden lukemaan suhteellisen neutraalisti ja luku hetki sai unohtamaan ne lukuiset masennuksen möröt. Mutta nyt kun avaa aamun lehden, niin se vasta masennuksen aihe on. Nyt masentaa ja suututtaa se tunne mikä lehden luvusta jää: Eikö ne ikinä kirjoita mistään tärkeästä asiasta? Eikö ne osaa yhtään syvällisemmin käsitellä juttujaan? Mutta kuten mainitsin, niin on myös uudet ilon aiheet. Kuinka omaa itsetuntoa nostaakaan se tieto, että minä pystyisin valitsemaan paljon tärkeämpiä jutun aiheita kuin nämä toimittajat ja pystyisin kirjoittamaan jutuista paljon syvällisemmin kuin tähän ammattiin koulutetut ihmiset ja lisäksi osaisin käyttää laajempaa kirjoa kansainvälisiä tietotoimistoja. Kaiken lisäksi johtajat ovat valinneet täydelliset pässinpäät toimittajiksi - minä olisin paljon taitavampi valitsemaan pätevät toimittajat kuin he. Kyllä näistä ajatuksista itsetunto kohenee. Mutta sen aamulehti masennuksen lisäksi uudessa roolissa on paljon vaivaa. Jotta pystyisin arvioimaan eri medioitten luotettavuutta, niin minun pitää seurata vähintään kahta eri mediaa ja ainakin yhden median pitää olla luotettavaa. Se on pirun vaivalloista. Tarkemmin ajatellen olen oikeastaan aika tyhmä. Jos vertaa miten uskomusihmiset homman hoitavat, niin onhan heidän menetelmänsä parempi. He vain päättävät, että mikä media on huonoa ja mikä hyvää sen mukaan mikä sopii heidän uskomuksiinsa. Heiltä säästyy melkoisesti aikaa ja vaivaa kun heidän ei tarvitse etsiä luotettavia lähteitä eikä tarvitse miettiä onko heidän selittelyssään järkeä yhtään. Lisäksi heillä on luontainen etu minuun nähden ja se on se, että heiltä puuttuu johdonmukaisuus ajattelussa. Oikeastaan tämä johdonmukaisuus on yksi perkele, jonka takia itse joudun tekemään homman vaikeammin. Uskomus ihmisillä on monta etua puolellaan. Yksi on, että kun he ovat päättäneet, että mikä media on luotettava, niin se tulee olemaan sitä heille tuomiopäivään asti. Mutta entäs minä? Minun maailmankuvassani epäluotettavuus on kuin kumulatiivinen myrkky. Kun jokin media jää kiinni epäluotettavuudesta, niin silloin sen luotettavuus arvo laskee. Ja jokainen tämmöinen tapaus laskee luotettavuus arvoa. Niinpä käy, että jokaisen median luotettavuus laskee vähitellen alemmas ja alemmas kunnes ei jäljelle jää kuin yksi tai kaksi, joita minun kannattaa lukea. Epäluotettavuudet muistuttavat myrkkyjä myös siinä, että kuten myrkkyjä on pahoja ja vähemmän pahoja, niin epäluotettavuuden ilmentymiä on myös pahoja ja vielä pahempia. Otan esimerkin tosi elämästä. Tiede lehti on julkaissut ainakin kaksi artikkelia, joiden luotettavuus osoittautui aika huonoksi. Silti sen lehden luotettavuus ei laskenut kovinkaan paljon. Maaseudun tulevaisuus möhli kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja ne taas romahduttivat sen lehden luotettavuuden aivan pohja lukemiin. Miksi kävi niin, että lukumääräisesti möhlintää oli sama määrä ja kuitenkin ero oli dramaattinen? No tiede lehden jutut perustuivat tieteelliseen tutkimukseen ja ne siten alistettiin tieteelliseen arviointiin ja todettiin vääriksi. Mutta Maaseudun tulevaisuuden jutut olivat aivan toista luokkaa. Ensimmäinen tapaus oli se, että selvisi, ettei päätoimittaja tunne lehden tilaajien ajatusmaailmaa. Se on aika vakavaa, sillä se todistaa, että päätoimittaja ei elä siinä todellisuudessa missä me elämme. Toinen juttu oli kun lehti arvioi tutkimusta, jossa arvioitiin mitä kantojen repiminen vaikuttaa ilman hiilidioksidi pitoisuuteen. Lehti kirjoitti tonttu tutkimuksesta. Jos kysymyksessä olisi ollut ammattitaitoinen toimittaja, niin hän ei olisi kumonnut tutkimusta ilman perusteita ja ei varsinkaan näin halpamaisella tavalla leimata tutkimus. Näin vakavat virheet on miltei mahdotonta korjata. Lehden pitäisi tehdä vuosi kymmenet luotettavia juttuja, jotta sen luotettavuus vähitellen alkaisi nousta. Ensimmäiseksi tietenkin pitäisi vaihtaa koko toimitus kunta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)