Studia generalia 2

Nyt olen saanut katsottua kaikki studia generalian  syksyn luennot (https://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm). Ne käsittelivät ilmastonmuutosta. Mielenkiintoisia nämä luennot olivat, samoin keskustelut. Maapallosta opin paljon ja ilmastonmuutoksesta. Sain myös selvemmän käsityksen koko ongelmasta. Kaikki luennot olivat mielenkiintoisia, mutta erityisesti Atte Korholan luento ja Taalaksen luento olivat mielenkiintoisia. Samoin oli lohdullista kuulla, että vaikka nyt ihminen tunkee ilmakehään hiiltä aivan liikaa, niin laatta tektoniikka korjaa tämän asian miljoonassa vuodessa - vai oliko se kahdessa? Itse olen vain sen verran hätäinen luonne, etten malttaisi odottaa niin kauan. Toinen asia on se, että kerkeääkö ihmiskunta tuhoutua ennen kuin asia korjaantuu.
Mielenkiintoista, joskaan yllättävää oli se, että kuinka paljon hörhöjä luento oli vetänyt yleisöön. Sarja oli myös kahdessa asiassa hyvinkin lohdullinen. Ensimmäinen lohdullinen asia oli se millaiseksi ihmisten käsitys ilmiöstä on muotoutumassa. Tilanne on se, että ilmasto tutkijat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että ilmaston muutos on ihmisen aiheuttamaa ja se on vakava ongelma, mutta samaan aikaan rahvas uskoo yhä voimakkaammin siihen, että ongelmaa on liioiteltu. Mutta miksi tämä on minulle niin lohdullinen tieto? Asia johtuu siitä, että haluaisin suomalaisten olevan viisain kansa maapallolla. Olen pettynyt, kun tulee tietoja, ettei tämä olekaan viisain kansa. Mutta tässä asiassa muitten maittenkin rahvas elää harhassa, joten suomen kansa ei sen tyhmempää kuin ihmiset muuallakaan ovat.
Selvisi myös mielenkiintoinen syy miksi rahvas on niin huoleton tämän asian suhteen. Huolettomuus johtuu siitä, etteivät tutkijat osaa tarkasti sanoa millaiset ilmiön seuraukset tulevat olemaan: Onko seurauksena katastroohvi vai täydellinen helvetti?
Voi olla, että tähän huolettomuuteen on toinenkin syy. Voi olla niin, että ihmisen ominaisuus - ei vika - on se, ettei se osaa oikein ottaa huomioon tulevaisuutta.
Toinen myönteinen anti luentosarjasta oli se, että nyt voi panna elämän huoletta ranttaliksi. Sillä ilmastonmuutos on siinä vaiheessa, ettei enää mitään ole tehtävissä.
Paljon oli puhetta siitä miten ihmisille saataisiin viesti perille. Asian viestimisessä onkin suuria ongelmia. Kyse on monimutkaisesta asiasta ja se pitäisi osata selittää kansatajuisesti, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Mutta asioita ei saa yksinkertaistaa, koska silloin joudutaan oikomaan joissain kohdissa ja silloin ilmastoskeptikot pystyvät tarttumaan asiaan ja levittelemään siitä näyttäviä otsikoita. Jolloin tämä yksinkertaistaminen kääntyykin asiaa vastaan.
Toinen asia on se, että pitäisi rehellisesti kertoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa hirmumyrskyjä, katastrofaalisia tulvia, kuivuutta, aavikoitumista, talouskriisejä, nälkää ja kansamurhia, mutta ei saisi pelotella, sillä pelottelu on huono keino viedä asiaa eteenpäin.

Salaliitto

Parin päivän päästä julkaistaan uusimmat pisa tulokset. Mielenkiinnolla odotan, että joko tässä seuraavassa näkyy eduskunnan vaikutus. On kulunut useampi vuosi jo siitä kun Suomi oli pisa tuloksien ykkönen.  Tai ykkönen suomi ollut jo useamman kerran, mutta tämä nimenomainen vuosi oli merkittävä siinä, että sinä vuonna eduskunta päätti vähentää kouluissa taito ja taideaineita. Jo silloin ihmettelin päätöstä, sillä oma ajatukseni oli  - ja on vieläkin se, että jos jokin maa on oppimisen ykkössijalla, niin silloin ei kannattaisi muuttaa opetuksen tuntirakenteita. Vielä hullummaksi tämän päätöksen tekee se, että juuri silloin julkaistiin useampikin tutkimus, joissa tutkittiin taito ja taidelajien vaikutusta oppimiseen ja aivojen kehittymiseen. Tulokset olivat, että niillä on uskomattoman suotuisa vaikutus. Sitä ei ole tutkittu, että miksi näin on. Musiikin ja matematiikan välinen yhteyden voi arvata. Kun kuuntelee musiikkia tai vielä parempi, jos itse soittaa, niin se kehittää aivojen hermoratoja siten, että ihmisen on helpompi ratkaista matemaattisia ongelmia.  Voikin olla niin, että kymmenen minuutin soittaminen on tehokkaampaa matematiikan oppimiselle kuin se, että pänttää kaavoja tunnin. Jotenkin samaan tapaan aivoihin vaikuttavat muutkin taito ja taideaineet.
Mutta miksi eduskunta oikein teki näin hölmön päätöksen? Päätöksen, jonka järjettömyyden minäkin näin heti. Ovatko eduskuntaan valitut yksinkertaisesti niin tyhmiä, että tekevät tämmöisiä päätöksiä? Vai onko kysymys siitä, että heille heräsi halu tutkia ikään kuin kenttä olosuhteissa näitten tutkimusten paikkansa pitävyys. Jos he vähentävät taito ja taide aineita asteittain ja jos oppimistulokset huononevat, niin tutkimukset ovat olleet oikeassa. Vastaus on, että ei kumpikaan syy ole oikea, vaan kysymys on salaliitosta. Kansanedustajia on ärsyttänyt, että pääasiassa akateemiset naiset ovat omalla työllään saavuttaneet ykikös sijan oppimistuloksissa. Siksi kansanedustajat ovat tehneet salaliiton, jolla halusivat pudottaa Suomi kärkisijoilta.  He olivat varsin tietoisia näistä tutkimuksista ja siksi he päättivät leikkiä tyhmää ja tehdä juuri päinvastoin kuin mitä tutkimukset olisivat edellyttäneet. Mutta tämmöiset muutokset näkyvät hitaasti ja salaliittolaiset halusivat pelata varman päälle. Jotta Suomi saataisiin tehokkaammin pudotettua he päättivät saada opetustilanteeseen mahdollisimman paljon häiriöitä. Ensiksi koululuokkiin integroitiin oppilaita, jotka oikeasti kuuluisivat hullujen huoneeseen tai vankilaan. Lisäksi opettajan kurinpito valtuuksia pienennettiin. Siksi odotankin tiistaina julkaistavan pisa tutkimuksen tuloksia. Jokohan salaliiton vaikutukset alkavat näkyä tuloksissa?

Politiikkaa

Kun tiikerien aitaukseen eksyy apina, niin tiikerit hyökkäävät sen kimppuun ja tappavat ja syövät. Näin he tekevät, vaikka palvelija tarjoilee riittävästi kissanruokaa. Ei heidän tarvitsisi hötkyillä jonkun apinan perässä.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Lupasin jokin aika sitten, että teen magneetit ja kirjoitan asiasta josta en ymmärrä mitään. Lupausten aikoihin julkaistiin uutisia politiikasta ja silloin ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensinnäkin oli ne jutut Heidi Hautalasta. Ensin hän teki moraalisesti väärin kun ei vahtinut, että kirvesmies suorittaa palkastaan verot sun muut. Tästä seurasi hirveä kohina. Mutta sitten tuli se omistajaohjaus jupakka. Siinä Hautala teki moraalisesti oikein ja se oli jo niin paha juttu, että hänen oli erottava. Tämä sai minut ihmettelemään, vaikka asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmettely taas sai aikaan sen, että tutkiskelin tarkemmin poliittisia käytänteitä. Tämä moraalinen vaatimus on yksi politiikan peruspiirre. Rahvas vaatii poliitikoilta sellaista moraalia, jota he eivät vaadi edes naapuriltaan. Silti he äänestävät eduskuntaan aikamoisia rötöstelijöitä. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Ainakaan ensi silmäyksellä. Jos verrataan mikä on tapana laissa ja mikä on tapana kansan edustajien kohtelussa, niin erot ovat melkoisia. Oikeus valtiossa jokainen on syytön, kunnes syyllisyys todistetaan, syytetty saa valehdella ja muistaa väärin ilman seuraamuksia (todistaja ei),  ketään ei saa tuomita taannehtivasti. Poliitikkojen taas pitää todistaa syyttömyytensä ja aina tämäkään ei riitä, sillä usein jos on jotain syytetty, niin se riittää jo leimaamaan hänet syylliseksi, poliitikko ei saa koskaan syytettäessä valehdella tai muistaa väärin, taannehtivat tuomiot ovat arkipäivää politiikassa. Usein käykin niin, että moraalisesti oikea muuttuukin äkkiä ja poliitikko huomaa tehneensä moraalisesti väärin.
Koko järjestelmässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Mutta asiaa tutkittuani siinä on paljonkin järkeä. Mutta tätä ei voida selittää tämän päivän ihmisellä. Ratkaisun avain liittyy tiikereihin ja ihmisen kehitykseen. Joudumme menemään ihmisen kehityksessä viisi miljoonaa vuotta taaksepäin.  Aikaisemmin ihmisen eloonjäämisen streategiana oli pakeneminen, mutta nyt evoluutiossa tapahtui muutos ja uhan kohdatessa hyökkäys strategia alkoi vahvistua.  Agressiivisyys osoittautui menestykselliseksi menetelmäksi. Jos pesimä alueelle tuli karhu, niin koko yhteisö villin kiihkon vallassa hyökkäsi kimppuun ja yhdessä saivat tapettua pedon. Tämä lynkkaus ominaisuus on meissä kehittynyt miljoonien vuosien aikana ja se on meissä sisällä. Valitettavasti lynkkaus on kielletty, emmekä me pääse tätä ominaisuutta käyttämään. Kaikki pedotkin on tapettu metsistä, ettei niihinkään voi purkaa tätä meidän tarvettamme. Tämä lajiominaisuuden käyttämättömyys on johtanut patoutumiin ja siihen on kehitetty korvaavia purkautumisteitä. Yksi tärkein on politiikka. Ihminen on luonut tämän järjestelmän, jotta pääsisi toteuttamaan tätä lynkkaus ominaisuuttaan. Se on vain henkinen lynkkaus, mutta parempi sekin kuin ei mitään lynkkausta. Ihminen toimii tässä alitajuisesti: Moraalia muutetaan jatkuvasti ja ihmiset valitsevat rötöstelijöitä, jotta pääsisivät purkamaan  patoutumiaan. Mutta tässä alitajuinen toimii epäjohdonmukaisesti. Kun rahvas valitsee rötöstelijöitä eduskuntaan, jotta lynkkaus taipumus saisi purkautumisväylän, niin toinen ihmisen ominaisuus taas vesittää tämän. Ihmisen toinen selviämiselle tärkeä ominaisuus  on reagoida sellaiseen, joka poikkeaa normaalista. Jos joku persu sammuu mootoripyörä jengin tiloihin, niin siinä ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se on heidän normaali tapansa hoitaa valtakunnan asioita. Eikä sellaisesta synny mitään lynkkaus meininkiä.

Politiikkaa 3

Edellisen viikon vaikuttavimmat mediapläjäykset olivat tiedelehden artikkeli nukkumisesta, Helsingin yliopiston avoimenyliopiston studiageneralian luento ilmaston muutoksesta, Magneetti lehti, juttu Hautalan erosta ja ESS:n artikkeli kansanedustajien rötöstelyistä ja tuomioista. Hautalan juttuja ja kansanedustajan rötöstely juttuja kun seurasi, niin oli pakko todeta, etten minä ymmärrä politiikkaa. Tämä vähän häiritsi, mutta kun lukaisi Magneetti lehden, niin tunsin helpostusta, sillä kyseisen lehden toimitus ei tunnu ymmärtävän yhtään mistään mitään. Olen jo aikaisemmin huomannut, että tämä toimitus ei ymmärrä ilmastonmuutoksesta yhtään mitään, ei lääketieteestä, eikä ravitsemustieteestä. Oikeastaan tieteellinen ajattelu on toimitukselle täysin vierasta. Aikaisemmin olen vähän epäillyt, että lehti ei ymmärrä lainsäädännöstäkään mitään, koska kirjoitteli asiasta. Minun lakitieteellinen pätevyyteni puutteen takia en vain pystynyt arvioimaan silloin asiaa. Mutta viime viikon julkaisu todisti, ettei tämä lehti todellakaan ymmärrä tästäkään asiasta mitään. Samassa painoksessa oli kirjoitus taiteesta. Luulin, ettei tämä julkaisu pysty yllättämää enää minua, mutta olin väärässä. Luin tämän jutun ja selvisi, että myös taide kuuluu niihin asioihin, josta lehden toimituksella ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä. Lehden linja on kieltämättä aika vallankumouksellinen: Siinä julkaistaan vain sellaisia aiheita, josta toimituksella ei ole mitään käsitystä. Toinen vallankumouksellinen ajatus lehden linjassa on se, että miten monessa asiassa toimitus on tietämätön. Miten voi olla mahdollista, että joku voi selvitä näin tietämättömänä tässä maailmassa, jossa tietoa tulvii joka lävestä? Paskaahan suurin osa tästä tietomäärästä on, mutta aina on riski, että jostakin ujuttautuisi oikeaakin tietoa pilaamaan asian. Onko lehdellä jossakin kellarissa toimittajien valmistamo? Siellä joukko lapsia on suljettu tynnyreihin, jonne pistetään ruokaa ja juomaa jostain kolosta. Kun lapsi on kasvanut tarpeeksi suureksi, niin hänet päästetään tynnyristä pois ja opetetaan kirjoittamaan ja hän on valmis ryhtymään Magneeti lehden toimittajan hommiin.
Mutta tämä ajatus, että kirjoittaa asioista, joista ei ymmärrä mitään on kiehtova. Minähän voisin kirjoittaa seuraavan jutun politiikasta, koska siitä en ymmärrä. Varsinkin nämä jutut politiikkojen rötöksistä ja Hautala juttu ovat sellaisia, joissa minun ymmärrys loppuu tyystin. Siinä olisi hyvä aihe minulle.

Myrkkyä

Ihmisen järjettömyyttä voi ihmetellä tai voi olla ihmettelemättä. Minulla on huono tapa ihmetellä. Paljon kypsemmän ihmisen merkki olisi todeta, että tämä järjettömyys ei ole ihmisen virhe, vaan se on ihmisen ominaisuus. Enkä minä ihmettele niitä ihmisiä, jotka koirille levittävät myrkytettyjä herkkupaloja. Nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti seonneet. Seonneitten ihmisten kanssa me muutenkin joudumme elämään. Mutta niitä ihmisiä minä ihmettelen, jotka antavat henkisen hyväksyntänsä näille teoille. Nämä ihmiset perustelevat hyväksyntäänsä sillä,  että koirat ärsyttävät heitä.  Toisaalta, jos asiaa ajattelen tarkemmin, niin tämä antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Siis se, että lain omiin käsiin ottaminen on hyväksyttävää, jos jokin asia ärsyttää. Kun ajattelee kuinka moni asia minuakin ärsyttää, niin henkeä suorastaan salpaa kun mietin mitä kaikkea minä saisin tehdä. Mitä hupia ja iloa saisin kun heittelisin kivenmurikoilla niitä nuoria sällejä, jotka ajavat mopoilla tyhjänpäiväistä edestaas ajoa tuossa kadulla. Ärsyttävien asioiden luettelo on loputon, joten hupia antavien tekojen luettelo on myös loputon. Mutta asiassa on omat ongelmansa. Jos hyväksymme tämän moraalisen oikeuden ottaa laki omiin käsiin, niin silloin pitäisi olla moraalinen rangaistus asteikko. Laissa on sellainen periaate, että vakavista rötöksistä saa kovemman tuomion. Mutta miten tätä soveltaa henkiseen hyväksyntään? Voisi olla niin, että jos jokin asia ärsyttää enemmän, niin kosto saisi olla kovempi. Tässä on se ongelma, että miten mitataan kuinka paljon ketäkin ärsyttää. Siksi täytyisi olla yleiset sopivuus säännöt. Järjestelmässä tehtäisiin asteikko, että mikä teko mahdollistaa minkäkin tason koston. Tässä tulee ongelmaksi myös se, että jos otetaan asteikon lievimmäksi kostoksi tämä koiran myrkyttäjien teko, niin kosto asteikko kasvaa nopeasti aivan tolkuttomiin mittoihin. Jos koira ärsyttää ja sen vuoksi myrkyttäminen on sopiva kosto, niin mitä saisi tehdä kissojen ulkona liikkumisen takia. Kissan ulosteet ovat paljon vaarallisempia kuin koiran ja kissat aiheuttavat melkoisesti enemmän hävitystä luonnossa. Olisiko siis sallittua kissojen ulkoilun takia myrkyttää kissa ja polttaa omistajan talo. Entä sitten tyhjäkäynti? Onko silloin tiiliskivi tuulilasista liian lievä kosto ja kuoleman rangaistus tyhjäkäyttäjälle asteikkoon sopivampi kosto?  Tässä myrkyttämisessä on muutenkin monta omituista piirrettä. Yksi on se, että jos joku vihaa koiria, niin miten hän onnistuu kylvämään myrkky syöttejä niin, ettei niitä syö jokin luonnonvarainen eläin? Ei mitenkään. Toinen asia on se, että kosto on hyvin summittainen. Tuntuu, että on järjetöntä rankaista koiraa tai kissaa siitä, että ne ulostavat sopimattomiin paikkoihin. Eläimen omistaja on vastuussa eläimestä ja kosto pitäisi kohdistaa häneen. Tämä on länsimaisen oikeusperiaatteen mukainen ja sopii myös minun oikeustajuuni.

Tiede ja uskonto 2

Eläimillä on kolme tapaa suhtautua uhkaan: Hyökätä, paeta tai leikkiä kuollutta. Leijona harvoin leikkii kuollutta ja jänis harvoin hyökkää. Eläinlaji nimeltään ihminen käyttää kaikkia näitä menetelmiä tasapuolisesti. Mutta on yksi asia, jossa ihminen uhan edessä aina hyökkää. Se on se kun oma maailman katsomus tulee uhatuksi. Siksi ei ole mikään ihme, että uskovaiset käyvät raivokkaaseen hyökkäykseen kun heidän maailmankatsomustansa uhataan. Varsinkin tiede on asia, joka on jatkuva uhka. Kun uskovainen kokee tieteen jonkin teorian uhaksi, niin hän hyökkää raivokkaasti käyttämällä hänen mielestään pahinta mahdollista loukkausta ja luonnehdintaa, joka parhaimmalla mahdollisella tavalla leimaa teorian epäluotettavaksi: Hän syyttää, että se on uskontoa. Minua on aina ihmetyttänyt, että uskovaiselle tämä on se pahin loukkaus. Mutta tämä asia onkin sitten eri juttu, enkä sitä nyt pohdi.
Mutta se sai minut mietteliääksi, että tiedettä syytetään uskonnoksi. Mietin, että onko tieteellä ja uskonnolla mitään eroa? Kun asiaa tutkin, niin löytyihän niitä eroja. Yksi ero on väärän tiedon elin ikä. Tieteessä väärän tiedon elämä loppuu sillä sekunnilla kun tiedon luonne selviää. Uskossa taas väärä tieto elää ikuisesti. Alan huiput voivat kumota jonkin uskomuksen ja hyvällä tuurilla siitä asiasta ei vähään aikaan kohista, mutta sitten se sama uskomus putkahtaa muutaman kuukauden kuluttua uudelleen entistä elinvoimaisempana.
Toinen asia, joka vähän liittyy tähän edelliseen on lähdekritiikki. Tieteessä lähdekritiikki on kaiken perusta. Tieteessä on melkoisen hankala rankkaus järjestelmä, jossa lähteen luotettavuutta arvioidaan jatkuvasti. Uskon asioissa taas tärkeintä on sopiva tieto, eikä se, että mille tasolle se luotettavuus mittauksissa asettuu. Toki jos jokin lähde on luotettava antaa sille pientä lisäarvoa, mutta hyvin harvoin tämmöistä tapahtuu, että luotettavasta lähteestä saisi sopivia tutkimuksia.
Tärkein ero kuitenkin on suhtautuminen maailmaan. Tieteellisesti ajattelevien maailman kuva muodostuu ympäröivästä todellisuudesta. Tai meillä ei oikeastaan ole kiinteää maailmankuvaa, koska se muuttuu aina sen mukaan kuin tulee uutta tietoa. Uskovaisella maailman kuva on kiinteä ja se tulee hänen sisältään. Tiedon ainoa tarkoitus on vahvistaa omaa maailman kuvaa.
Mutta kumpi tapa on parempi tapaa katsoa maailmaa?
Ehdottomasti uskovaisten tapa.
Ensinnäkin ajattelua uskovaisten maailmankuva kehittää tavattomasti. He kun joutuvat selittämään järjellä sellaista, mitä järjellä ei voi selittää, niin se jos mikä kehittää ajattelua
Jos minä näen tontun, niin melkoisen tylsästi ajattelen, että se on aistiharha. Uskovaisella tavalla ajatteleva kun näkee tontun, niin hän ymmärtää, että maailmassa onkin tämmöinen tonttujen ja keijukaisten maailma. Hän on lievästi sanottuna riemuissaan, sillä hänelle on avautunut aivan kokonaan toinen maailma.
Entäs itsetunnolle. Minä häpeän ja yritän salailla sitä, että rupean sekoamaan ja näkemään tonttuja ja tunnen ahdistusta, että tämäkin tauti vielä kaiken muun lisäksi iski. Mutta uskovainen leijuu taivaissa, kun näin on selvinnyt, että hänellä on maagista herkkyyttä nähdä tämmöisen maailman mitä muut eivät näe. Mikä olisi itsetunnolle parempi kuin, että saa selville omaavansa erityis kykyjä.
Myös uhkaan heillä on paremmat eväät. Heillä on lupa estoitta valita tiedon virrasta sellaiset sivustot, jotka todistavat, ettei uhkaa oikeastaan olekaan.

Pisa

Viitasaarella biologian opettaja on vuosia jättänyt opettamatta evoluutiota lukion opetuksessa, koska raamatussa ei ole mainintaa evoluutiosta. Ensimmäiseksi täytyy ihmetellä, että kuinka ihmeessä hän on pystynyt opiskelemaan biologian opettajaksi ymmärtämättä biologiasta yhtään mitään. Toinen ihmetyksen aihe on se, että miksi hän on hakeutunut tälle alalle, jos hän ei ole kiinnostunut alasta. Sillä onhan tuo aika selvä osoitus, että ei ole kiinnostunut asiasta kun ei ole siitä mitään oppinut. Voisi kuvitella, että jokin vaihtoehto lääketieteen tai astrologia tai ennustajan ammatti olisi hänelle paljon sopivampi ammatti.  Säälittää se, että hän joutuu päivästä toiseen opettamaan asioita, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Kun olen ihmisiä ja maailmaa tutkaillut jo vuosien ajan, niin olen vakuuttunut, että usein ymmärtämättömyys ei ole niinkään älystä kiinni vaan halusta. On aika hämmästyttävää kuinka usein ihmiset haluavat asioiden olevan jollakin tolalla ja siksi kieltäytyvät vastaan ottamasta mitään tietoa, joka horjuttaisi heidän maailmankuvaansa. Toki älyllä on vaikutusta siihen, että kuinka herkästi ihminen ajautuu tämmöiseen elämänasenteeseen. Tai voisi sanoa, että kun äly loppuu, niin otetaan avuksi vakaumus. Ehkä tässäkin on kysymys vakaumuksesta.
Siitä seuraa kysymys, että voiko vakaumuksensa takia olla noudattamatta opetussuunnitelmaa?
Jos voi, niin siitä seuraisi mielenkiintoisia ilmiöitä.
Jos joku koulu saa vaivoikseen matematiikan opettajan, joka ei ymmärrä derivointia. Koska hän ei asiaa ymmärrä, niin hän jättää vakaumukseensa vedoten lukion matematiikasta opettamatta kaikki ne laskuharjoitukset, jossa ollaan tekemisissä derivoinnin kanssa. Raamatussahan ei mainita derivointia, joten derivointia ei voi olla olemassa.
Tai historian opettaja jättää kaikki keskiaikaa käsittelevät jutut opettamatta vakaumukseensa vedoten. Lukion opetuksesta tulee mielenkiintoista kun yksi ja toinen opettaja jättää jotain opetusohjelmaan kuuluvaa opettamatta - kuka mistäkin syystä. Tämä ymmärtämättömyys ei ole ainoa syy - joillakin pelkästään mukavuuden halu ja joillakin se, ettei tämä alue kiinnosta. Tästä seuraa pelkästään hyvää lukion opetukseen. Opettajien homma on paljon mukavampaa kun tylsät osat opetuksesta jättää pois. Erityisesti oppilaille tämä on erittäin hyödyllinen tilanne. He oppivat itsenäiseen opiskeluun kun heidän pitää selvittää, että mitä aiheita opettaja on jättänyt pois ja he ominpäin opiskelevat nämä alueet. Voi käydä vielä niin, että he ovat erittäin innostuneita näistä asioista, koska heille voi tulla sellainen kuva, että nämä alueet ovat jotenkin kiellettyjä. Mikä olisi suurempi innoituksen lähde kuin se, että nyt liikumme vähän kielletyillä alueilla.

Kauhun hetkiä

Viikko sitten elin kauhun hetkiä kun avasin Magneettimedian. Siinä artikkelissa oli passikuva Ville Niinistöstä. Mietin, että onko Niinistö seonnut ja ryhtynyt kirjoittamaan tähän julkaisuun? Se ei tuntunut todennäköiseltä. Niinpä seuraava ajatus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Ajattelin, että onko tämä julkaisu muuttanut tyyliään. Jännittyneenä luin artikkelin ja voin huokaista helpotuksesta: Kyllä lehti jatkaa samalla vanhalla luotettavalla linjallaan. Mutta miksi minä olen kiinnostunut huuhaasta? Eikö oikean tiedon haaliminen olisi hyödyllisempää? Eikö siinä ole tekemistä täysin, että pitää ottaa mukaan huuhaa? Näihin kysymyksiin en osaa täysin vastata. Syynä saattaisi olla huono itsetunto: Joku on vielä tietämättömämpi kuin minä. Tätä vain en mielellään tunnusta, joten minun on keksittävä sellainen selitys, joka on armeliaampi minulle. Kyse on harrastuksesta. Joku keräilee postimerkkejä ja minä tutustun huuhaa juttuihin. Seuraava kysymys onkin, että miksi Magneettimedia on niin tärkeä, kun verkossa 93,2 prosenttia on täyttä humpuukkia? Mutta siinä onkin asian ydin: Jos verkosta yritän etsiä huuhaata, niin joukossa on myös sellaisia sivuja, jotka pitävät paikkaansa. Joudun arvioimaan sivun luotettavuutta. Magneettimedia on tässä suhteessa luotettava, että voi olla 100 prosenttisen varma, että artikkeli on täyttä huuhaata. Jutut kokoaa Kärkkäis tavaratalon omistaja Juha Kärkkäinen. Hänellä on aivan uskomaton vainu löytää löytää artikkeleita, sillä kertaakaan ei ole sattunut sellaista, että hän olisi julkaissut jutun, joka pitäisi paikkansa. Verkossa on juttujen määrä musertava. Mutta magneettimediassa saa tiivistetyssä muodossa tämän huuhaan.  Tämän julkaisun yksi heikkous on se, että huuhaan kirjo on hiukan suppea. Esimerkiksi juttua tontuista lehti ei ole vieläkään julkaissut, vaikka tein ehdotuksen jo aikaa sitten. Myönnän, että artikkeli tonttu tutkimuksesta ei olisi aivan niin päätön kuin lehden nykyiset jutut, mutta se hiukan laajentaisi kirjoa.
Moni kysyy, että mitä hyötyä minulle on tästä harrastuksestani? Ei kukaan kysy, että mitä hyötyä on sukututkimuksesta, tai postimerkkeilystä. Onneksi minulla on vastaus. Onkohan postimerkkeilijöillä vastausta? Ensinnäkin olen oppinut tunnistamaan huuhaan ihan sanavalintojen perusteella. Tämä nopeuttaa asioiden etsimistä, jos minun pitää joskus verkosta etsiä oikeaa tietoa. Jos jutussa käytetään sanoja: Valhe, totuus tai salaliitto, niin silloin pitäisi hälyytyskellojen soida. Toinen hyöty on se, että ehkä tämän avulla voin ymmärtää vähän paremmin ihmistä ja ihmisen pimeitä puolia. Vielä toistaiseksi minulle on täysi mysteeri, että mikä saa ihmisen suoltamaan täyttä puppua? Kolmas hyöty on tämä ihmetys. Kun osaan ihmetellä, niin mieli pysyy virkeänä ja dementia iskee kolme vuotta myöhemmin kuin se iskisi, jos ei olisi ihmettelemistä.

Demokratia

Jatkuvasti kuulen ajatuksen, että demokratia on hiukan kehno tapa hoitaa yhteisiä asioita, mutta se on järjestelmistä paras. Jos vähänkin miettii asioita niin on pakko ihmetellä, että voiko tämä olla paras mahdollinen järjestelmä? Demokratiassa kansa on valtuuttanut valitsemansa ihmiset hoitamaan meidän kaikkien yhteisiä asioita. Rahvas valitsee ja valitut hoitavat asiat. Mutta mitä tapahtuu jos asiat menevät päin honkia: Kansa on katkera valitsemilleen ihmisille. Itseään heidän pitäisi potkia persuuksille, sillä he eivät ole osanneet valita päteviä ihmisiä sinne. Eivät ole kyenneet siihen ainoaa asiaan mitä heidän pitäisi osata: Valita pätevät ihmiset. Tämä vastuu kysymys voisi olla hieno ylvästelyn aihe. Minä kun koskaan en ole saanut äänestämiäni ihmisiä eduskuntaa, enkä presidentiksi. Voisin ylvästellä sillä, että koska kukaan minun äänestämäni ei ole päässyt eduskuntaan, niin minä en ole syyllinen Suomen vaikeuksiin. Syyllisiä ovat ne, jotka ovat sinne nämä ihmiset äänestäneet. Valitettavasti en voi ylvästellä, sillä monella mittarilla mitattuna Suomella on mennyt erittäin hyvin. Olisi toivonut, että Suomessa työttömyys olisi Espanjan työttömyyden tasoa ja luottoluokitus olisi ööö luokkaa. Siksi tämä asia on minulle kiusallinen.
Demokratiassa on paljon omituisia juttuja. Yksi on se, että meidän asioita hoitamaan valitaan sellaiset ihmiset, joilla on suuri hinku hoitaa meidän asioitamme - eikä valita sellaisia, jotka osaisivat niitä hoitaa. Sitten kun ne alkavat oppia hoitamaan valtakunnan asioita, niin ne vaihdetaan toisiin. Aina asioiden päättömyys paljastuu, jos niitä verrataan toisiin asioihin. Niinpä vertaan miten asiat olisivat, jos samaa menetelmää sovellettaisiin johonkin muuhun elämän alueeseen. Otan esimerkiksi sellaisen asian, joka on suomalaisella kaikkein pyhintä: Auto. Kuvitelkaa, että valitsisimme autoamme huoltamaan sellaisen ihmisen, jolla on eniten halua huoltaa meidän autoamme? Mitään hän ei auton huollosta ymmärtäisi, mutta kova hinku hänellä olisi päästä huoltamaan. Jotta hän saisi tämän himotun paikan, niin hän lupailisi kaikenlaista: Kuten - polttoainekulutus putoaa neljänteen osaan kun annat minun huoltaa autosi. Tai: Kun annat auton minun huollettavaksi, niin sen jälkeen et enää koskaan aja kolaria.  Sitten kun valitsen jonkun, joka lupaa eniten, niin sitten hän ryhtyy huoltamaan minun autoani. Jos minulle käy hyvä tuuri, niin ensimmäiseksi hän ryhtyy opiskelemaan sitä, että mitenkä tätä autoa oikein huolletaan.
Voitte ymmärtää, että kun näitä mietin, niin minun on vaikea uskoa, että tämä järjestelmä olisi paras kaikista hallinto järjestelmistä.

Pystikeskustelua

Suomessa patsaat herättävät aina voimakkaita tunteita. Ainakin silloin kun niitä aiotaan pystyttää. Se on hyvä asia: Kunnon riitely on aina hyväksi. Tuntuu muualla olevan asianlaita samoin. Virossa jokunen vuosi sitten pronssisoturi veistoksen siirto sai nashi nuoret mellakoimaan. Nashi nuoret, jotka toiselta nimeltään ovat Putin-jugend, olivat kimpaantuneet siitä, että patsas, joka on vapauttamisen symboli, siirretään vähemmän näyttävälle paikalle. Tosin virolaiset pitivät sitä miehityksen symbolina.
Nyt täällä Suomessa on ajankohtainen asia tämä hyppääjien veistos. Tästä hankkeesta joku kirjoitti yleisönosastoon, että annetaan asiantuntijoiden - eli hyppääjien päättää veistoksen ulkonäöstä. Siis se, että hyppää mäestä tekee ihmisestä kuvanveiston asiantuntijan. Pidin tätä ajatusta niin älyttömänä, että minun oli pakko vastata siihen.  En kirjoittanut, että jos on ajaa hienolla autolla riittävän monta kilometriä, niin silloin on asiantuntija auton korjaamisessa. Kirjoituksessa tein konkreettisen ehdotuksen, että jos hyppääjät saavat päätösvallan veistoksen taiteelliseen kokonaisuuteen, niin annetaan vastaavasti kuvanveistäjille päätösvalta mäkihypyn valmennukseen. Jälleen kerran ESS sensuroi kirjoitukseni.
Kirjoitukseni oli piruilua, mutta kun tarkemmin tätä asiaa pohdin, niin siinähän oli hyvin paljon järkeä. Tai tämä vertaus oli oivallinen. Erinomainen keino tutkia jonkin asian järjettömyys on vaihtaa rooleja. Ajatusleikissä vaihdan urheiluun sen tavan millä näitä urheilijoiden veistoksia pykätään.
Alla kirjoitetussa on tämä vaihdatus tapahtunut:
Suomessa viranomaiset päättävät, että hiihdon MM kisoihin olisi saatava suomalaisia hiihtäjiä ja niin he päättäisivät kutsua kaikki halukkaat osallistumaan karsintoihin. Tärkeintä asia on, että käytetään puusuksia. Tämän ehdon kuultuaan karsinnoista jäisi pois Suomen nopeimmat hiihtäjät, koska heille tulos on tärkein asia hiihtokilpailuissa. Jäljelle jäisi vain rupusakki, jolle osallistuminen on tärkeintä. Tietenkin MM kisoissa Suomi jäisi viimeiseksi kun muut hiihtäisivät hiilikuitu ja muovi suksilla ja he olisivat valinneet kilpailuihin valtakuntansa nopeimmat hiihtäjät. Suomen rahvas olisi kuitenkin aivan tyytyväinen, sillä tärkeintähän on osallistuminen.

Urheilijoiden patsaat

Mäkihyppääjille puuhataan patsasta. Tarjolle on kaksi vaihtoehtoa: Mielenkiintoisen tuntuinen patsas ja näköispatsas. Kumpikohan valitaan?
Taiteilija piireissä  ihmetellään usein, että miksi  urheilijoille tehdään aina niin huonoja patsaita?  Tähän kysymykseen monikin taiteilija on sitten todennut, että urheilijoiden saavutukset ovat niin mitättömiä, että on hyvä asia, että saavat myös huonon patsaan.
Rahvas ei kuitenkaan pidä urheilijoiden saavutuksia mitättöminä, joten tässä asiassa piilee arvoitus. Olen selvittänyt sen arvoituksen ja aion paljastaa plokin lopussa sen.
Ongelma on se, että urheilijat itse tai heidän ystävänsä sotkeutuvat taiteen tekemiseen ja määräävät millainen siitä pitää tulla. Onneksi he saavat näppinsä peliin vain urheilijoiden patsaissa. Tilanne olisi vähän sama kuin, että taiteilijat rupeaisivat määräilemään, että miten kunkin urheilijan pitää tätä urheilua harrastaa. Esimerkiksi kilpahiihdossa tulos voisi olla seuraava: Ei mitään ulkomaisia kotkotuksia, pitää hiihtää puusuksilla, voiteena terva ja ei mitään luistelu tyyliä - kyllä sen pitää olla vanhaa kunnon diakonaalia.
Taiteen tehtävä on herättää tunteita ja ajatuksia ja houkutella katsomaan asioita vähän uudella tavalla ja antaa elämyksiä. Mutta kun hiihtäjästä tehdään patsas, missä sillä on sukset jalassa ja se hiihtää, niin voiko mielikuvituksettomampaa ja typerämpää taideteosta tehdä? Tai jalkapalloilija pannaan juoksemaan ja pannaan pallo siihen jalan viereen - tismalleen yhtä typerä ajatus. Joku on perustellut näitä näköispatsaita sillä, että ne on rahvasta varten. Mutta mitä elämyksiä rahvas siitä saa, että patsaassa näytetään se asia, minkä jo kaikki tietävät: Siiri Rantanen Hiihtää, Jari Litmanen pelaa jalkapalloa. Ei mitään elämyksiä. Mutta jos he katselevat jotain muuta kuin toteavaa taidetta, niin tunteet kyllä heräävät. He ovat tuohtuneita, ehkä epäilevät, että heitä aiotaan huijataan tai he ihmettelevät. Aina kun tuon kaltaiset tunteet heräävät, niin silloin on mahdollista, että syntyy myös taiteellinen elämys. Voi tunteita syntyä myös taiteen tuntijalle, kun hän katselee näköispatsasta. Jos se on julkisilla varoilla pystytetty patsas, niin taiteen tuntija tuntee suuttumusta siitä, että julkisia varoja on haaskattu näin tyhjänpäiväiseen taiteeseen. Jos se on yksityisillä varoilla puuhattu veistos julkisella paikalle, niin taiteilija tuntee suuttumusta siitä, ettei julkisivulautakunta ole estänyt niin onnettoman patsaan pystyttämistä julkisille paikoille. Jos kerran urheilijoille pitää aina tehdä näköispatsas, niin minulla on rakentava ehdotus. Tehdään urheilijoista peruspatsas. Tämän peruspatsaan pää olisi riittävän epämääräinen ja asento sellainen, että patsaan asentoa hiukan muuttamalla ja liittämällä sopivaa rekvisiittaa saataisiin siitä taitoluistelijan patsas, tai jääkiekkoilijan tai seiväshyppääjän patsas. Tästä tehtäisiin muotti ja muotilla valettaisiin sitten näitä patsaita ja sitten paikan päällä liitettäisiin tarpeellinen rekvisiitta - maila tai keihäs tai muu - ja  asetettaisiin sopivaan asentoon.  Näin säästettäisiin rahaa ja taiteen tuntijalle voisi myös tulla taiteellinen elämys kun suomea kiertäessään jossain vaiheessa oivaltaisi, että näissä kaikissa urheilijoiden patsaassa onkin tismalleen sama kehon asento.
Lupasin paljastaa, että miksi urheilijoille aina pystytetään niin tyhjänpäiväisiä patsaita? Selvisi, että syynä on salaliitto. Urheilijoiden vihaajat ovat liittyneet salaliittoon keskenään. He vihaavat sitä, että urheilijoita palvotaan ja erityisesti he alkavat tuntea kateutta kun urheilijalle ryhdytään puuhaamaan patsasta. Kun tämä tapahtuu he ryhtyvät toimeen. He teeskentelevät olevansa urheilun ystäviä ja uskottelevat, että urheilijan saavutuksia kunnioitetaan tekemällä heistä tyhjänpäiväinen patsas. Tosin he varovat käyttämästä sanaa tyhjänpäiväinen ja käyttävät sen sijaan sanaa näköispatsas. Näköispatsas tarkoittaa samaa kuin tyhjänpäiväinen, mutta sitähän urheilija ei tiedä.

Turhaa touhua

Mainitsin joskus, että verkossa julkaistaan neljästä aiheesta hirveästi puppua. Nämä neljä aihetta ovat: Ilmastonmuutos, terveys, ravitsemus ja kehitysoppi. Tyypillistä näille puppusivuille on se, että tärkein asia on kampanjoida tieteellistä teoriaa vastaan ja vähemmän tärkeää on tyrkyttää jotain omaa oppia. Tämä asia ihmetyttää minua, sillä joku näitä vääriä tilastoja laatii. Joku käyttää valtavasti aikaansa, energiaansa ja mielikuvitustaan näitten humpuukin kehittelemiseen. Minä, joka olen patalaiska, ihmettelen kovasti, että joku näkee niin paljon vaivaa täysin turhan tekemiseen. Hyvin usein nämä puppu sivut ovat erittäin näyttäviä, tekijä on todella nähnyt niiden eteen vaivaa. Verkossa pupun ja tieteen erottaminen olisikin helppoa, ellei Al Gore sotkisi asioita. Hänen tapansa esittää asiat ovat näyttäviä, vaikka ne perustuvatkin tosiasioille.
Kun asioita pohtii syvällisesti, niin usein oivaltaa jotain asioita. Aikaisemmin esittämäni väite, että näitten puuhastelu huuhaan parissa on aivan turhaa. Tarkemmin kun asioita miettii, niin ne eivät ole täysin turhia. Ainoastaan kehitysoppin vastaiset sivut ihmetyttävät. Se on ainoa aihe, jossa ideaan höynäyttäminen ei aiheuta mitään vahinkoa ihmiselle saatikka sitten ihmiskunnalle. Se on yhtä harmitonta kuin tonttuihin uskominen. Muissa aiheissa vahingon suuruus vaihtelee. Eniten saadaan vahinkoa jos saadaan ilmastohuuhaan kannattajaksi. Terveys huuhaa ei ole niin tehokasta. Tosin siinäkin on omat mahdollisuutensa. Rokotuksissa on olemassa tietty kriittinen raja: Kun rokotusten kattavuus alenee tietyn rajan alle, niin siinä voidaan saavuttaa suurempi epidemia ja näin päästään aika hyvään tulokseen. Ravitsemus huuhaalla taas tulokset jäävät aika huonoiksi. Tietenkin, jos saadaan riittävän moni hairahtumaan, niin on se tyhjää parempi.
Mutta kuka näitä laatii? Tämä saa minun uteliaisuuteni heräämään. Mielessäni olen arvaillut erilaisia mahdollisuuksia tekijästä.
Onko kysymyksessä mies, joka näyttää tavalliselta keskiluokkaiselta herrasmieheltä? Hän on hiukan pidättyväinen, mutta tervehtii naapureita kohteliaasti. Näyttäisi, että hän elää kaikinpuolin kunniallista elämää. Mutta sitten iltaisin kun hän on suukotellut lapselleen hyvän yön suukon ja vaimo on nukahtanut, niin hän vetäytyy omaan kammioonsa, jossa kova valon takia toinen puoli kasvoista jää varjoon, silmiin tulee häijy kiilto ja huoneessa soi kohtalokas musiikki. Siellä hän pirullisesti hymyillen rupeaa laatimaan käyriä ja hiomaan teorioitansa.
Vai onko kysymyksessä hurskas munkki, joka tietää, että liikakansoitus on ongelma. Hänen uskonsa kieltää tappamisen, joten hän on päätynyt laatimaan näitä teorioita, joita sitten tyrkyttää julkaistaviksi. Hänen taivasosuutensa säilyy, sillä jos joku uskoo näitä, niin hän ei ole syyllinen, sillä minkäs hän sille voi, että joku uskoo näitä kirjoituksia.
Vai onko kysymyksessä nuorten hakkereitten kilpailu. He kilpailevat siitä, että kuka päättömämmän jutun saa julkaistua. Siinä on omat pisteytyksensä. Sitä enemmän saa pisteitä mitä järjettömämmän jutun saa julkaisuun. Samoin saa sitä enemmän pisteitä mitä arvovaltaisempaan tiede julkaisuun saa juttunsa. Magneetti lehdestä ei saa kovinkaan paljon pisteitä.
Vai onko asialle hyvin yksinkertainen selitys?
Onko yksinkertaisesti niin, että Amerikassa asuu syrjäseudulla herra Brown? Hänellä on kellari. Kellarissa on hiukan piilossa teräs ovi. Aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina varhain hän hiipii kellariin ja kolkuttaa ujosti teräs oveen. Ovea ei voi avata kellarin puolelta. Mutta kolkutuksen jälkeen ovi avautuu ja Brown astuu kuumaan huoneeseen. Ilmassa on rikin tuoksu. Huoneessa pöydän takana istuu tummatukkainen pujopartainen mies. Hänellä on pistävät silmät. Tämä kaita kasvoinen ojentaa nipun papereita ja  sanoo narisevalla äänellä: "Minun on pakko muistuttaa meidän sopimuksestamme. Minä takaan sinulla varallisuutta ja suosion naismaailmassa. Vastineeksi sinun ei tarvitse muuta kuin järjestää näille antamilleni asioille media näkyvyyttä ja sielusi. Viimeksi media näkyvyys jäi vähäiseksi. Jos nyt et näille saa riittävää näkyvyttä, minun on pakko pienentää sinun etujasi.".

Tunteilua

Etelä-Suomensanomat sai minut piinalliseen tilanteeseen, kun ei julkaissut yleisönosaston kirjoitustani. Minä olen mahdottoman laiska. Yritän selvitä niin, että teen vain ihan sen mikä on aivan välttämätöntä, enkä aina sitäkään. Minua harmittaa tavattomasti se, että teen joskus jotain turhaa.  Tämä on toisaalta vähän piinallista, sillä aina kehuskelen laiskuudellani, mutta todella laiska ei viitsisi edes harmitella turhia tekemisiään. Kun kirjoitustani ei julkaistu, niin olin äkkiä tilanteessa, että olin tehnyt jotain aivan turhaan. Voisin julkaista kirjoituksen plokissani, jolloin en olisi kirjoittanut turhaan, koska se julkaistiin. Mutta lain mukaan plokikirjoituksen pitää olla asiattomampi kuin yleisönosaston kirjoitus. Joten joudun tekemään lisää työtä kirjoituksen eteen ja se harmittaa laiskaa miestä. Sisäisessä taistelussa päädyin siihen, että muokkaan hiukan sitä kirjoitusta ja julkaisen sen plokissa.

Tässä se tulee plokiin sovitettuna.

Heikki Luukkonen syytti kirjoitustani tunnepitoiseksi. Asiaa mietittyäni on minun pakko myöntää, että suhtaudun ilmastonmuutokseen melko tunnepitoisesti. Sekin minun on pakko myöntää, että tunnen hyvin monenlaisia tuntemuksia ja tuntemukset vaihtelevat hiukan tilanteen mukaan. Yleensä tunnen suurta ahdistusta ja pelkoa. Sitten käy niin, että jostain tulee myönteinen uutinen ja tunnen toivon saavan minussa valtaa. Mutta sitten selviää, että uutinen olikin suurta kusetusta ja tunnen vihaa siitä, että minulle yritettiin valehdella ja antaa toivoa ja masennus valtaa jälleen mieleni. Hyvin usein nämä kusettajat ovat käyttäneet lämpötilan mittausta huijausyrityksessään. Milloin tutkijat ovat väärentäneet mittaukset ja milloin ne on mitattu väärin.  Tämä väite, että tarkemmat mittaukset ovat kumonneet vanhat mittaukset, on aivan uudenlainen tapa esittää se sama vanha ajatus. Niin usein tällä lämpötila väittämillä on minua yritetty huiputtaa, että nyt etukäteen tunnen jo vihaa ja toinen vallitseva tunne on epäilys.
Mutta tunnen paljon muitakin tuntemuksia. Ihmetys on yksi vallitseva tunne. Ihmettelen että miksi lehdet julkaisevat enemmän näitten ilmasto huuhaa ihmisten juttuja kuin tieteen tekijöiden juttuja, vaikka 99 prosenttia tieteen tekijöistä on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia ja se on ihmisen aiheuttamaa. Lisäksi ne julkaisevat räväkämmin nämä huuhaa artikkelit. Tai en minä oikeastaan tätä ihmettele, sillä lehdet perustelevat tätä sillä, että hyvän artikkelin kirjoittajan pitää tuoda erilaisia näkökulmia tasapuolisesti esille. Mutta sitä minä ihmettelen, ettei lehdistö tässä toimi johdonmukaisesti. Muutama vuosi sitten kuoli tutkija, joka oli vakuuttunut siitä, että maapallo ei olekaan pallo vaan pannukakku - kuten vanhan viisauden mukaan on esitetty. Hän teki asiasta tarkkoja mittauksia ja tieteellistä tutkimusta. Mutta kertaakaan Etelä-Suomen sanomat eivät julkaisseet tasapuolisesti näitä tutkimuksia. Eikä tainnut edes Magneeti julkaista, vaikka onkin erikoistunut sen tapaisiin artikkeleihin. Esko Jalkasen tonttu tutkimukset myös ovat jääneet ilman asian mukaista huomiota mediassa. Ihmettelen myös sitä ihmisten määrää, jotka eivät tiedä ilmastonmuutoksesta mitään. Suomen kansasta 39 kahdesta sadasta ei tiedä asiasta mitään. Miten se on mahdollista? Tunnen myös häpeää. Häpeän politiikkoja, joilla ei ole selkärankaa tehdä asialle mitään. Häpeän myös syvästi omaa käytöstäni, sitä, etten itse tee  asialle mitään. Ihailen ja kahdehdin.  Jos 39 kahdesta sadasta ei tiedä asiasta mitään, niin se tarkoittaa, että suomessa asuu neljä miljoonaa, jotka tietävät asian. Ihailen ja kadehdin heidän tyyneyttään tuhon edessä. He elävät rauhallista tasaista elämää vaikka tietävät, että edessä on kauheudet. Voin kuvitella miten he käyttäytyisivät jos joutuisivat teloitettavaksi. Mestauslavalle mennessä he rupattelisivat pyövelin kanssa seuraavasti:
- Mitähän säätä on huomiseksi luvattu? Millainen tuo pyövelin ammatti on työnä? Onko se hyvin palkattua? Entä onko siinä mitään luontaisetuja?
Tunnen myös halveksuntaa. Halveksin niitä, jotka suoltavat ilmoille näitä huijaustutkimuksia, sillä niillä he aiheuttavat melkoista vahinkoa ja kärsimystä. Eivätkä tule maksamaan senttiäkään korvausta aiheuttamastaan vahingosta.
Joten melkoisen tunteellisesti suhtaudun tähän asiaan. Myönnän, että minun pitäisi oppia ajattelemaan kypsemmin. Eihän tämä ole ainoa eläinlaji, joka kuolee sukupuuttoon. Jotenkin kun osaisin ajatella näin, niin ei minun tarvitsisi tunteillakaan.
Mutta Heikki Luukkosen väitteeseen, ettei ilmasto ole lämmennyt suhtaudun suurella epäilyllä. Jos ilmasto ei ole lämmennyt, niin miksi jäätiköt ovat huvenneet etelässä, pohjoisessa, Alpeilla ja jopa Himalajalla? Mutta lupaan suhtautua tähän väitteeseen avoimin mielin. Eihän minun tarvitse muuta kuin odottaa ja seurata maailman menoa. Jos hänen väitteensä pitävät paikkansa, niin melko pian saan siihen vahvistuksen. Jos vuoteen ei mitään vahvistusta tule, niin tiedän, että tämä oli taas yksi monista kusetus yrityksistä ja voin jälleen kerran vaipua syvään masennukseen.

Yleisönosasto

Verkossa kirjoitetaan paljon paskaa. Ravitsemus alan asiantuntioja kertoi yle ykkösessä kerran, että hän oli tutkinut jotain ravitsemusalan asiaa verkossa. Tästä asiasta oli pari tuhatta sivua ja niistä kaksi täytti tieteellisen pätevyyden. Tämä pätee aika moneen muuhunkin aiheeseen. Tai ainakin neljä aihetta, joissa ihmiset näkevät tavattomasti vaivaa, jotta saavat suoltaa täyttä soopaa. Nämä neljä aihetta ovat: Ilmastonmuutos, terveys, ravitsemus ja evoluutio. Minulla on neuroottinen suhtautuminen valehteluun. Tätä neuroosia yritän hoitaa siedättämällä  - lukemalla Mangneettia. Jos joku kirjoittaa täyttä soopaa, niin haluaisin oikaista tämän. Verkossa julkaistavaan soopaan tunnen voimattomuutta, koska sitä on niin musertavan paljon. Muutenkin tuo siedätys on auttanut ja pystyn jo paljon tyynemmin suhtautumaan asiaan. Mutta ilmastonmuutos lehdessä on asia, johon siedätys  ei ole vielä tehonnut. Vastasin Heikki Luukkosen yleisönosastokirjoitukseen. Heikki Luukkonen vastasi minun vastaukseeni ja tähän minä taas vastasin. Mutta Etelä-suomen sanomat sensuroi minun kirjoitukseni. Olen aikaisemminkin huomannut, että tämä lehti julkaisee auliisti kaiken tähän asiaan liittyvän hömpän ja näyttävästi, mutta tieteen tekijöiden juttuja nihkeämmin ja vähemmän näyttävästi. Erityisesti tämä lehti tuntuu sensuroivan yleisönosaston kirjoituksia.
Tämä yleisönosaston kirjoittelu epäilyttää minua aika tavalla. Mietin, että häpäisenkö itseni kun ryhdyn moiseen? Tämä imastonmuutos väittely on vähän samaa kuin ryhtyisi väittelemään jonkun kanssa siitä, että onko Joulupukkia olemassa vai ei. Joulukin olemassaoloa kannattava on vaaraton kylähullu, mutta joka sen kanssa ryhtyy väittelemään häpäisee itsensä. Tämä sama vaara on tässäkin aiheessa. Mieluusti selitän muille, että tämä on hyödyllistä. Kun nostan asian esille, niin saan suuren joukon epäileviä miettimään asioita ja he muuttavat tapojaan ja lopullinen katastrooffi siirtyy viikoilla eteenpäin. Itse kuitenkin tiedän, että tämä puuhani on täysin järjetöntä. Ne, jotka tietävät asian, niin heillä on täsmälleen yhtä hyvät valmiudet arvioida tiedon luotettavuuden kuin minullakin. Siksi en kerro heille mitään uutta. Epäilijöille koko juttu on uskon asia ja eivät he tule luopumaan uskostaan vaikka kuinka todistelisi heidän perusteensa järjettömyyden. Siis aivan järjetöntä tämä minun puuhastelu.
Mutta miksi minä sitten ryhdyn moiseen? Syy voisi olla se, että tunnen velvollisuuden tunnetta ja koen, että minun on varoitettava asiasta, vaikkei se mitään muuttaisikaan. Syy voisi olla, mutta ei ole. En tunne minkäänlaista vastuullisuutta enkä piittaa velvollisuudesta mitään. Mutta tätä en kerro kenellekään. Samoin varon visusti kertomasta kenellekään todellista syytä, sillä se on aika häpeällinen. Syynä on minun riidanhaluisuuteni. Kotona riitelisin kovin mielelläni, mutta täällä häviän aina riidat. Sairaalloinen riitely vaatii kuitenkin purkautumisväylänsä ja huono itsetuntoni vaatii sen, että voitan väittelyn - edes joskus. Mikä olisi parempi idea kuin ryhtyä väittelyyn höyrypäisen ilmastohuuhaa ihmisen kanssa? Hänellä ei ole tietoa ja ajatusrakenteiden logiikka on huterampaakin hutera. Lisäksi siinä ei häpäise itseään niinkuin häpäisisi Joulupukki väittelyssä. Epäilen, että ESS sensuroi myös noita joulupukki yleisönosaston kirjoituksia. Sen se tekee tasapainon takia: Kun ilmasto asioissa se julkaisee huuhaan ja Joulupukki kysymyksessä sensuroi huuhaan, niin linja on tasapainossa.

Asiat kuntoon

Persut motkottivat, että ensin pitää kotimaan asiat saada kuntoon, ennenkuin mennään laittamaan Euroopan asioita kuntoon. Tämä on hyvä kommentti. Paitsi, että siinä ajatus on jäänyt vähän puolitiehen. Tärkeintä olisi saada ensin minun asiat kuntoon, ennenkuin ruvetaan laajemmin korjaamaan asioita. Siksi persujen, eduskunnan ja hallituksen pitäisi ryhtyä toimeen tässä asiassa. Kuntoon laittaminen tarkoittaa, että talous ja lääkärille pääsy on minulle varmistettu. Töitten saatavuus ei taas ole niin tärkeä - kunhan rahaa vain tulee riittävästi. Tosin minulle riittää aivan hyvin se määrä rahaa, mitä kansanedustajat saavat palkkaa. Tietenkin töitten saatavuus voisi olla myös hyvä asia. Ihan sen takia, että jos käy niin, että pitkästyn sohvalla makoiluun, niin voisin silloin aina ottaa jonkin kevyen työn katkaisemaan pitkästymisen. Sitten kun mielestäni minun asiani olisivat kunnossa, niin ilmoittaisin, että nyt voidaan sitten laajentaa kuntoon laitettavien asioiden piiriä. Se laajennettaisiin lähisukulaisiin ja kun niitten asiat olisivat kunnossa, niin laajennettaisiin laittamaan Nastolan kunnan asiat, sitten Päijät-hämeen, sitten Suomen asiat, sitten Euroopan ja viimeiseksi sitten maailman asiat.
Tässä asiassa olisi monta hyvää puolta. Paras niistä on se, että minun toimeentuloni varmistetaan. Hyvä asia on myös se, että on paljon helpompaa laittaa yhden ihmisen asiat kuntoon kuin kokonaisen valtion. Suomen asioiden kuntoon laittaminen kun ei oikein onnistu, koska se riippuu maailman tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että me ostamme maailmalta erilaisia asioita ja velkaannumme kun ostamme enemmän kuin myymme. Siksi pitää järjestää niin, ettemme osta mitään muista maista. Tämä vaatii sen, että päätetään, että ne asiat, mitä emme saa omasta maastamme ovat aivan tarpeettomia asioita. Kestää aikaa ennekuin persut ovat saaneet kansan päähän taottua, että te ette tarvitse polttoainetta, ettekä ulkomaissa valmistettuja televisioita. Se, että minun asiani järjestetään kuntoon, on hyvä siirtymävaihe.

Masokismia 3

Luenko Magneetti julkaisua, koska olen masokisti?  Magneetti julkaisee artikkeleita ilmaston muutoksesta, ravitsemuksesta, terveydestä ja pitää palstaa, jossa annetaan lainopillisia neuvoja ihmisille. Kolmessa ensimmäisessä aiheessa lehden tarkoitus on valehdella niin härskisti kuin vain ihminen osaa valehdella. Laki palstaa en ole lukenut ja vaikka olisin lukenut, niin en osaisi sen palstan totuudellisuudesta sanoa mitään. Mutta jos lehti noudattaa johdonmukaisesti omaa linjaansa, niin sekin palsta on täyttä sontaa.
Itseäni ihmettelen, että miksi minä luen tämmöisiä juttuja. Siinä ei mitään ihmeellistä, että luen vaikka tiedän juttujen olevan täyttä puppua. Mutta se on ihmeellistä, että luen vaikka minua tavattomasti ärsyttää näitten juttujen lukeminen. Onhan tässä se hyvä puoli, että tämä aiheuttaa itsetutkiskelua. Toisaalta ihmettelen, että miksi olen niin ärsyyntynyt näistä jutuista? Olenko ärsyyntynyt siitä, että kirjoittajat pitävät minua niin ääliönä, että uskoisin sen mitä kirjoittelevat? Vai olenko ärsyyntynyt siitä, että kun minun vanhemmat ovat opettaneet, ettei saa valehdella ja pitäisi muutenkin olla kunnollinen, niin on joku näin moraaliton ja häikäilemätön, että ilman pienintäkään omantunnon tuskaa valehtelee silmät ja korvat täyteen? Ehkä ärsytystä aiheuttaa myös kateus siitä, että joku pystyy näin moraalittomaan toimintaan - sellaiseen, johon minä en pystyisi. Itselleni selitän tätä lukemistani, että näin pysyn mukana siinä, että mitä on huuhaassa milloinkin meneillään ja millaisia keinoja he käyttävät ihmisten sumuttamiseen? Tämä on huono selitys, sillä keinot eivät ole muuttuneet juuri miksikään tässä vuosien varrella. Oikeastaan ainoa keino mitä he pystyvät käyttämään ihmisten huijaamiseen on valehtelu.
Kuten mainitsin, niin nämä huuhaa jutut käsittelevät neljää asiaa. Joitain muita aiheita on sattumanvaraisesti. Kaipaankin vähän laajennusta näihin aihepiireihin. Jotenkin kyllästyttää lukea aina samoja valheita. Esimerkiksi auton hoito ja huolto ohjeista voisi saada vaihtelua. Magneetti voisi julkaista, että miten huoltoasemat ovat salaliitossa keskenään ja antavat aivan vääriä neuvoja auton huoltamiseen. Esimerkiksi huoltoasemat ovat vuosia väittäneet, että jäähdyttimeen pitäisi käyttää jäähdytysnestettä ja voiteluöljyä voiteluöljy säiliöön. Valistuneen autoilijan pitääkin vaatia, että seuraavassa öljyn vaihdossa laitetaankin jäähdytysnestettä sinne, missä ennen oli öljy ja jäähdytys nesteen tilalle pitää laittaa öljyä. Samoin rengas paineissa tämä samainen salaliitto jyllää. Oikeasti pitäisi renkaiden paineet laskea lähelle nollaa, jotta auto toimisi paremmin ja kestäisi pitempään. Aina liikkeelle lähtiessä pitäisi käsijarru laittaa päälle. Sitten kun artikkeliin laitettaisiin hienoja käyriä, jossa näytettäisiin kuinka kauan auto kestää kun noudatetaan salaliittolaisten neuvoja ja toiset käyrät, jotka kiistatta osoittavat, kuinka kauan kauemmin auto kestää kun käytetään vaihtoehtoisia auton huoltamis ja käyttö ohjeita, niin vaikutus olisi taattu. Paljon muitakin aiheita voisi käsitellä samaan tapaan. Loppuun voisin tehdä ehdotuksia aihepiireistä:  Puutarhan hoito, lasten kasvatus, turvallisuus ohjeet vesillä liikumiseen, ruuanlaitto, valokuvaus ja kameroitten käsittely ja sienestyksestä saisi melkoisen artikkelin. Sienestys ja sieni ruuista tehty artikkeli olisi erittäin hyvä, sillä sillä pääsisi paljon nopeammin haluttuun lopputulokseen kuin terveys ja ravitsemus artikkeleilla.

Häiriintynyt lauma

Viime vuosina susia on liikuskellut yhä enemmän pihapiireissä. Tätä on ihmetelty, että miksi, sillä susi liikkuu yleensä laumassa ja on oppinut tuntemaan, että millainen ihminen on ja tietää visusti kaihtaa sitä.  Nyt on selvinnyt, että metsästäjät ovat  syyllisiä tähän. Ne ovat hyökänneet lauman kimppuun, tappaneet alfa uroksen ja naaraan ja mahdollisimman monta muuta yksilöä. Tästä syystä lauma on hajonnut ja laumana metsästävälle sudelle ravinnon hankkiminen yksin on ollut mahdoton tehtävä. Varsinkin haavoittuneitten on ollut vielä mahdottomampaa hankkia ravintonsa metsästämällä. Suden on pitänyt päättää, että hakeutuuko ihmisten lähistölle hankkimaan ruokansa vai kuoleeko nälkään. Usein susi on valinnut melko tyhmästi ja hakeutunut ihmisten läheisyyteen. Mutta miksi sitten nämä metsästäjät tekevät näin? Ensin epäiltiin, että he halusivat näin estää ihmisen ja suden kohtaaminen. Voisi sanoa, että jos he olisivat tulosvastuussa, niin saisivat erittäin huonon arvosanan, sillä ilman tämä metsästystä ihminen ja susi tuskin kohtaisivat. Uudet tutkimukset nimittäin paljastivat, että tämä ei ole se todellinen syy.
Perhossa saatiin vuoden alussa kiinni viiden metsästäjän lauma, joka tätä suden metsästystä on harrastanut. Tämän lauman kiinnisaaminen on auttanut selvittämään monia tähän asiaan liittyviä kysymyksiä. Kaikkihan tietävät, että susi on erittäin tärkeä luonnon tasapainon ylläpitäjä. Miksi joku haluaa häiritä luonnon tasapainoa? Toinen kysymys kuuluu: Lauman hajottaminen merkitsee, että haavoittuneet sudet hakevat ruokansa ihmisten läheisyydestä syömällä talipalloja ja koiria ja kissoja. Tosin kissojen syöminen ei ole suuri vahinko. Mutta talipallojen syöminen merkitsee, että linnut jäävät ilman ja kuolevat nälkään. No joka tapauksessa metsästäjät aiheuttavat vahinkoa myös itselleen ja lajitovereilleen. Kysymys kuuluukin: Mikä järki on toimia niin, että itselleen aiheutuu vahinkoa? Tämä asia selvisi kun päästiin tutkimaan tätä häiriintynyttä metsästäjien laumaa. Selvisi, ettei tässä käytöksessä mitään järkeä olekaan. On vain niin, että lauman jäsenet ovat  geneettisesti rappeutuneet ja siksi se toimivat omaksi vahingokseen. Tästä seuraa sitten seuraava kysymys: Mitä tehdä tämmöiselle häiriintyneelle laumalle? Lauman lopettaminen olisi paras ja helpoin tapa ratkaista asia. Mutta se merkitsisi, että lauman käyttäytymistä ei voitaisiin enää tutkia. Siksi kuohitseminen olisi melko hyvä ratkaisu. Se estäisi myös sen, ettei tämä rappeutuma enää leviäisi. Missään nimessä tätä laumaa ei pidä päästää luontoon, sillä siellä se aiheuttaa melkoista vahinkoa. Parasta olisi pitää se häkissä.

Uutta asioiden hoitoa

Tutkijat ovat hämmästelleet jo pitkään sitä, että Persut ovat niin tietämättömiä ilmaston muutoksesta. Lukuiset kysymykset risteilevät heidän mielessään. Kuten: Kuinka on mahdollista, että he ovat pystyneet välttämään tämän tiedon? Jo peruskoulun kolmas luokkalaiset  tietävät tästä asiasta. Toinen hämmästyttävä asia on se, että tämä tieto on ihmiskunnan kohtalon kannalta kaikista olennaisin. Miten he ovat voineet välttää kaiken sen tiedon? Eikö heille tule lehtiä? Eivätkö he kuuntele ja katsele mitään? Eivätkö he keskustele kenenkään kanssa?  Omissa tutkimuksissani olen selvittänyt, että he pitävät parhaana radiokanavana sellaista kanavaa, jossa kaksi toimittajaa jaarittelee tyhjänpäiväisyyksiä ja pitävät hauskaa keskenään. No joka tapauksessa persut ovat onnellisen tietämättömiä ilmaston muutoksesta. Hupaisinta asiassa on se, että muutaman vuoden kuluttua he katkerana syyttävät: Miksei kukaan kertonut meille!
Näin tärkeän tiedon välttäminen oli sen verran hätkähdyttävä asia, että päätin tutkia asiaa tarkemmin. Tutkimuksen tulos oli melkoinen yllätys. Tätä tulosta pitää hiukan pohjustaa ensin. Perinteisesti kun joku pääsee eduskuntaan, niin hän rupeaa ajamaan maan etua tutkimalla päätettävän asian taustoja. Heidän ajattelu tapansa mukaan, jos he tietävät asiasta enemmän, niin silloin he pystyvät tekemään parempia päätöksiä. Mutta persut ovatkin ottaneet aivan uudenlaisen päätöksen teon menetelmän: He perustavat päätöksen tekonsa tietämättömyyteen ja harha luuloihin. Siksi he visusti varovat tietoa. Kieltämättä tässä ajatuksessa on perää. Jos ajattelee mitä tahansa päätettävää asiaa, niin mitä enemmän siitä hankkii tietoa, niin sitä monimutkaisemmaksi asiasta päättäminen tulee. Mutta jos päätettävästä asiasta ei tiedä  yhtään mitään, niin silloin pystyy tekemään jämäkämpiä päätöksiä.
Tämän menetelmän yllä leijuu uhka. Se on sellainen, että aina voi vahingossa omaksua jotain tietoa, joka jostain salakavalasti ui meidän aivoihimme. No persut ovat olleet erittäin taitavia oikean tiedon välttämisessä. Mutta silti vaara on olemassa ja sitä ei pidä vähätellä. Se voi olla esimerkiksi sellainen, että nämä kaupallisten radioitten suunsoittajat epähuomiossa tulevat päästäneeksi suustaan ihan asiaakin. Tämän vahingossa kuulee joku persu ja hän sattuu ajattelemaan asiaa. Siitä voi olla vakavat seuraukset. Siksi pitäisi kehitellä viestintää niin, että persuille tulevista lehdistä tietokone suodattaa pois sopimattomat artikkelit. Samoin tietokone sotkee musiikkia päälle, jos joku radio toimittaja meinaa sanoa asiaa. Tämä tekniikka olisi hyvä myös muille. Uskonnolliset hihhuli ryhmät tarvitsisivat omat suotimet, skarppaajat omansa, huuhaa lääketieteeseen hurahtaneet omansa. Oikeastaan suurin osa kansasta tarvitsisi jonkinmoisia suotimia.