EVAKKOPATSAS

Aamun ESSässä pääkirjoitus käsitteli sitä kärhämää, mitä evakko patsas hanke on herättänyt.  Kirjoitus oli osuva ja siksi en siihen ota mitään kantaa. Muuhun kylläkin.  Näin kuvan siitä ehdotelmasta mitä ollaan aikeissa Lahteen pystyttää.  Niin hyvin kun kolmiulotteisesta aikeesta voi kaksiulotteisesta kuvasta arvioida, niin oli pakko todeta, että kyllä mielikuvitus ja taiteellisuus on täysin unohdettu ehdotelmasta.  Suomessa on tapana aliarvioida urheilijoiden saavutuksia tekemällä heistä näköispatsaita - ja mieluummin huonoja näköispatsaita.  Tämä on siis maan tapa.  Aika monen mielestä se on hyvä tapa, sillä urheilu saavutukset ovat niin merkityksettömiä, että he eivät ansaitsekaan parempaa.  Minä en ota siihen kantaa, että ovatko heidän saavutuksensa niin merkityksettömiä vai ei, mutta tosiasia on, että ei heidän saavutuksiaan ainakaan muistomerkeillä kunnioiteta.  Mutta siitä olen vakuuttunut, että tämä evakko tapaus on niin merkittävä, että he ansaitsevat muistomerkin ja hyvän muistomerkin. Kun ottaa huomioon, että anastetusta Karjalasta tuli Suomeen melkein puoli miljoonaa evakkoa, jotka asutettiin ja työllistettiin parsissa vuodessa.  Jo tämä asia on melkoinen saavutus.  Tästä herää ajatus, että oliko sen aikaiset ihmiset paljon taitavampia asioiden junailijoita kuin nykyinen väestö?  Silloin puoli miljoonaa asutettiin ja työllistettiin ja nykyiset päättäjät ovat täysin liemessä kun pitäisi muutama tuhat pakolaista asuttaa ja työllistää. Mutta tämä ei liity patsaaseen - heräsi vain tämmöinen ajatus.
Sitten kun ajattelee niitä tuntemuksia, mitä nämä ihmiset ovat tunteneet. Tulee vieras valta, joka sanoo, että tämä teidän talonne ja viljelyksenne kuuluu nyt meille. Tuntemuksia kun pitää kiireesti ottaa mukaan mitä kerkeää ottaa ja sitten kävellä päiviä tai viikkoja samoissa vaatteissa kilometri kilometrin jälkeen.  Kyllä tämmöinen juttu ansaitsisi muistomerkin ja hyvän sellaisen.  Aika hassua, miten tässäkin asiassa ihmiset ymmärtävät tahallaan väärin. Tuntuu, että monet ovat tuohtuneita siitä, että ei haluta evakoista muistomerkkiä. Kukaan ei ole sanonut, että sitä ei pitäisi tehdä, vaan monet minun laillani haluavat merkittävän muistomerkin, eikä niitä surkeita mitäänsanomattomia näköismuistomerkkejä.
Nämä patsas keskustelut ovat oikeastaan aika hupaisia.  Tuntuu, että ne noudattavat aina samaa kaavaa.  Mutta se asia jääköön.  Asiaa voisi ajatella siltä kannalta, että mikä on resurssien haaskausta?  Tässä hankkeessa on takana talkoo porukka ja yksityistä rahaa. Yksityiset ihmiset saavat toki panna rahansa mihin itse haluavat - ainakin laillisiin hankkeisiin. Mutta asia onkin eri jos heidän on tarkoitus julkisille paikoille pystyttää jotain.  Silloin päättäjillä on ja pitääkin olla sanavalta asiaan. Ymmärrän hyvin, etteivät päättäjät halua Lahdesta sellaista kuvaa, että tämä on junttila. Eivät, vaikka se olisikin totta.  Sitten jos hankkeelle tulee  julkista rahaa, niin silloin tilanne on vielä enemmän päättäjien päätettäviä asioita.  Olisi aikamoista rahojen tuhlausta pystyttää surkea näköispatsas - ihan riippumatta siitä onko se yksityistä rahaa vai julkista rahaa. Siellä se mitäänsanomaton patsas nököttäisi vuosia kenenkään noteeraamatta.  Paljon viisaampi investointi olisi tehdä patsas, joka herättää jo nyt muitakin ajatuksia kuin pelkän toteamuksen ja joka herättää vielä vuosienkin päästä ajatuksia ja tunteita.  Ja mikä mielikuva etu kaupungille olisi se jos on patsaita, jotka osoittavat, että tämä kaupunki on henkisesti vireä.
En tiedä kuinka totta on ajatus, että suuri rahvas on taiteellisissa asioissa aina sata vuotta ajastaan jäljessä. Voi olla, että äänekkäät häiriköt antavat vain vääristyneen kuvan rahvaan taiteellisesta mausta. Kun en tiedä, niin en uskalla siihenkään asiaan ottaa kantaa. Tämä maailman yksi muuttumaton sääntö on, että maailma muuttuu väistämättä.  Taide muuttuu. Jopa urheilu muuttuu.  Tuskin jääkiekkovalmentajat itsepintaisesti käyttävät viisikymmentä vuotta vanhoja valmennus menetelmiä.  Eikä kuvanveistäjätkään jaksa niitä näköispatsaita värkätä - ainakaan kunnon taiteilijat.  No tässä liioittelen - onhan niitä kunnon taiteilijoitakin, jotka tekevät näköistä.