Venäjä yritti murhata entisen vakoojansa, vaikka oli luvannut olla murhaamatta. No Venäjän lupauksiin ei koskaan ole voinut luottaa, joten ei tästä asiasta sen enempää. Mieltäni askarruttaa vain se, että mikä ero on sillä jos yksityinen ihminen murhaa verrattuna siihen jos murhaaja onkin valtio? Yleensä järjestyksen kannalta on hyvä, että syyllinen sovittaa rötöksensä tuomiossa. Mutta miten panna kokonaisen valtio vankilaan? Pannako koko Venäjän kansa vankilaan? Niin suurta vankilaa ei ole olemassa, mihin heidät voisi panna. Toisaalta on myös niin, että nyt kun Venäjällä on kaikki ihmisoikeudet romutettu, niin mikä tahansa vankila on luksusta verrattuna niihin olosuhteisiin missä venäläiset joutuvat elämään. Toinen asia on se, että demokratian perus periaatteisiin kuuluu, että äänestäjät eivät ole koskaan vastuussa vaikka valitsisivat kuinka kelvottomat johtajat itselleen, joten kansaa ei voi myöskään rangaista. Kohtuutonta se olisikin, sillä eiköhän Venäjän kansalla siinä ole rangaistusta tarpeeksi kun Putin hallinnon teot realisoituvat aikoinaan. Oikeus käsityksen mukaan sitä pitäisi rangaista, joka on antanut tappokäskyn. Mutta Venäjän oikeus periaatteiden mukaan koskaan ylimpiä päättäjiä ei tuomita vaikka he tekisivät mitä. Dzhugashvilin hallinnon aikoihin ylemmän johtajat kyllä tuomittiin kuolemaan tai vankileireille, mutta ei koskaan niistä kauheuksista mihin he olivat syyllistyneet, vaan Venäjän perinteen mukaan sellaisista teoista, joihin he eivät olleet syyllisiä. Mutta tämä on eri juttu ja siitä ei sen enempää.
Asioiden vertaaminen on kuitenkin helpompaa jos otamme sellaisen ajatusleikin, että valtio olisi kuin yksityinen murhaaja. Ensinnäkin se, että Venäjä kiistää olevansa murha yrityksen takana. Tietenkin yksityisen murhaajankin kannattaa kiistää tekonsa - ainakin niin kauan kunnes se ei enää ole uskottavaa. Voisihan yksityinen ihminen kiistää aina viimeiseen asti, mutta silloin hän sen juridisen tuomion lisäksi saa niskaansa sosiaalisen häpeän. Kun hän myöntää tekonsa jossain vaiheessa, niin silloin hänen suoraselkäisyyttään voidaan jopa arvostaa. Jos tarkastelemme todistus aineistoa Venäjää vastaan, niin Venäjällä on motiivi tähän murhaan, se on tapa rikollinen siinä mielessä, että se on näitä murhia tehnyt aina ja se on ainoa taho maailmassa, jolla on murha yrityksessä käytetty ase hallussaan. Ehkä Venäjä on oikeassa siinä, että tunnustaminen ei hyödytä mitään, koska sen maine on jo niin huono, että sitä ei voi enää huonontaa. Yksi omituinen asia oli se, että Venäjä tarjoutui auttamaan tutkimuksissa. Se kuulostaisi hienolta asialta jos olisi kysymyksessä sellainen valtio, joka ei toimi häikäilemättömästä. Mutta jos vertaa tavallisen ihmisen tekemään murhaan, niin se olisi sama kuin murhasta pääepäilty tarjoutuisi auttamaan murhapaikan tutkimisessa. Poliisit tuskin päästäisivät kaveria tutkimaan. Enemmän he haluaisivat tietoa epäillyn liikkumisesta murhan aikoihin ja onko hänellä alibi?
Sitten ne rangaistukset. Venäjää rangaistiin siten, että diplomaatteja karkotettiin. Tavalliseen murhaajaan sovellettuna rangaistus on mittaluokassaan sellainen, että murhaajalta takavarikoidaan kirjasto kortti.
On sillä eroa murhaako valtio vai yksityinen ihminen.
lauantai 21. huhtikuuta 2018
keskiviikko 28. maaliskuuta 2018
USKO ON TIETOA
Keskustelin Jarmon kanssa ilmastonmuutoksesta. Hän sanoi meitä uskovaisiksi, jotka oletamme ilmastonmuutoksen olevan totta. Se, että jotain tieteellistä teoriaa sanotaan uskonnoksi on asia, joka saa hälytyskellot soimaan - tai ainakin pitäisi olla. Yleensä sanoja on joku syvästi uskonnollinen hörhö. Aikaisemmin en ollut aivan varma, että Jarmo olisi ollut hörhö. Mutta se ei ole olennainen asia, joten ei siitä sen enempää. Pahimpia luonteen heikkouksiani on se, että ärsyynnyt tavattomasti siitä, että asioita nimitetään väärin. Kuten, että sanotaan lehmä kun tarkoitetaan hevosta, tai sanotaan pesukarhu kun tarkoitetaan supikoiraa, tai sanotaan uskonto kun tarkoitetaan tiedettä. Mutta jälleen kerran ärsytys sai aikaan ajatuksia. Onko se hyvä vai huono asia - sitä en tiedä. Kun minä ajauduin tylsyyden tilastani miettimään asioita, niin oivalsin yhden hyvin merkittävän jutun: Usko on tietoa! Kun Jarmo uskoo, että ilmastonmuutos on pötyä, niin hän tietää sen. Ja kun hän tietää tämän asian, niin asiasta väitellessä mikään tutkimus ei saa häntä muuttamaan käsitystään. Miksi hän sitä muuttaisi, koska hän tietää asian? Sekään ei vaikuta mitenkään vaikka kuinka löytäisin hänen väitteistään vakavia epäjohdonmukaisuuksia. Miksi hän niistä välittäisi kun hän kerran tietää asian? Minä en siis mitenkään pysty muuttamaan hänen käsitystään asiasta. Mutta Jarmon on hyvin helppo muuttaa minun käsitykseni: Hänen ei tarvitse muuta kuin tehdä tieteellinen tutkimus, joka todistaa hänen väitteensä oikeaksi. Tosin sen tutkimuksen pitää olla niin pätevä, että hän saa sen julkaistua Nature lehdessä. No ei yksi tutkimus joka julkaistaan kyseisessä lehdessä vielä välttämättä muuta mitään. Tulos tulee kuitenkin olemaan niin sensaatio, että muutkin tekevät samanlaisen tutkimuksen ja kun tutkimus on oikein tehty, niin muutkin saavat saman tuloksen ja näin Jarmo on saanut minut muuttamaan käsitystäni. Helppoa kuin heinän teko! Mutta jälleen kerran minun on pakko ihmetellä näitä uskovaisia hörhöjä. Kun nämä hörhöt eivät pidä jostain tieteellisestä teoriasta, niin he nimittävät teoriaa heidän mittapuunsa mukaan niin halventavalla nimityksellä kuin mitä he ikinä voivat keksiä. Ja se on nimittää teoriaa uskonnoksi. Voisi kuvitella, että heille uskonnoksi nimittäminen olisi jotain arvokasta, eikä pahin haukkuma sana. Ehkä minä en koskaan tule ymmärtämään tätä asiaa.
No meissä on paljon muutakin sellaista mitä emme tule toisissamme koskaan ymmärtämään. Yksi tämmöinen käsittämätön juttu on tämä lähteen luotettavuus. Nämä hörhöt yleensä luokittelevat luotettavat lähteen epäluotettaviksi ja päinvastoin. Jos he epäilevät lähteiden luotettavuutta, niin silloin heidän ei pitäisi uskoa mihinkään kirjoitettuun tai mihinkään radiokanavaan eikä mihinkään verkossa julkaistuun, ei televisio kanaviin. Heidän pitäisi luottaa ainoastaan siihen mitä he itse näkevät tai kuulevat ja ei ehkä edes siihen. Miten kummassa he kaikista näistä lähteistä valitsevat juuri ne, jotka todennäköisimmin ovat suurinta puppua? Niissä kun on niin paljon kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia, että käyttämällä aivan hitusen päättely kykyä ne näkisi ja ymmärtäisi. Minulle on selvää, että tämä johtuu siitä, että he tietävät ja siksi lähteen luotettavuudellakaan ei ole merkitystä. Tämä on teorian tasolla selvää minulle, mutta silti minä en sisimmässäni ymmärrä.
No meissä on paljon muutakin sellaista mitä emme tule toisissamme koskaan ymmärtämään. Yksi tämmöinen käsittämätön juttu on tämä lähteen luotettavuus. Nämä hörhöt yleensä luokittelevat luotettavat lähteen epäluotettaviksi ja päinvastoin. Jos he epäilevät lähteiden luotettavuutta, niin silloin heidän ei pitäisi uskoa mihinkään kirjoitettuun tai mihinkään radiokanavaan eikä mihinkään verkossa julkaistuun, ei televisio kanaviin. Heidän pitäisi luottaa ainoastaan siihen mitä he itse näkevät tai kuulevat ja ei ehkä edes siihen. Miten kummassa he kaikista näistä lähteistä valitsevat juuri ne, jotka todennäköisimmin ovat suurinta puppua? Niissä kun on niin paljon kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia, että käyttämällä aivan hitusen päättely kykyä ne näkisi ja ymmärtäisi. Minulle on selvää, että tämä johtuu siitä, että he tietävät ja siksi lähteen luotettavuudellakaan ei ole merkitystä. Tämä on teorian tasolla selvää minulle, mutta silti minä en sisimmässäni ymmärrä.
torstai 15. maaliskuuta 2018
MITÄTÖN JUTTU
Olen plokissani kirjoitellut todella tärkeistä asioista, kuten koiran paskoista ja muusta. Nyt ajattelin vaihteeksi kirjoittaa aivan mitättömästä ongelmasta: Ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Maapallolla on räjähteitä niin paljon, että se vastaa sitä, että jokaisen maapallon asukkaan perseen alle sijoitettaisiin 3000 kiloa trotyyliä. Näistä suurin osa on kahden arvaamattoman pösilön hyppysissä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että myös Kiinan johto tuntuu muuttuvan aina vain itsevaltiaammaksi. Jos joku itsevaltias ei ole täysi kahjo, niin sellainen hänestä tulee kun on vähänkään pitempään ollut itsevaltiaana.
Tämä on siis se todellisuus mitkä antavat puitteet tulevalle. Mutta mitkä muut asiat vaikuttavat ihmiskunnan tulevaisuuteen? Hyvinkin monet. Varallisuus on yksi tärkeä. Nyt varallisuus on kasautunut harvojen käsiin. Yksi prosentti ihmisistä omistaa yli 50 prosenttia varallisuudesta. Tämä kehitys tulee jatkumaan. Periaatteessa tekniikka on kehittynyt niin, että aina halvemmalla ja aina vaivattomammin hyvinvointia voidaan tuottaa kun robotit tekevät kaiken halvalla. Teoriassa ihmiskunnalla olisi mahdollisuus hyvinvointiin. Käytännössä huonopalkkaisille ei kannata maksaa kunnon palkkaa. Esimerkiksi Saksassa tuhannet ja taas tuhannet tekevät kahta työtä, mutta silti heidän palkkansa ei riitä edes välttämättömään. Tämä on ihan oikein, sillä olisi typerää maksaa kunnon palkkaa. Jos näille alipalkatuille maksettaisiin sellaista palkkaa, että he eläisivät sillä, silloin työ pakenisi toiseen maahan, jossa maksetaan vielä huonompaa palkkaa. Tästä tilanteesta seuraa, että sosiaaliturvaa pitää antaa vielä vähemmän. Jos sosiaaliturvaa annettaisiin sen verran, että ihminen tulisi toimeen, niin kuka hullu menisi töihin kun sieltä saisi vielä vähemmän rahaa.
Nyt joku hölmö voisi sanoa, että eikö tätä varallisuutta voisi jakaa vähän oikeudenmukaisemmin? Tähän on selvä vastaus: Ei mitään järkeä! Ensinnäkin se raha pitäisi jotenkin kerätä näiltä superrikkailta. Ja se olisi vaivalloista. Lisäksi siitä olisi huonot seuraukset. Nämä rikkaat siirtäisivät kaikki ansionsa veroparatiisiin ja sitten niiltä ei saisi sitäkään vähää mitä nyt saadaan. Eivätkä he vapaaehtoisesti luovu sentistäkään, sillä kun rahaa on riittävästi, se alkaa olla myös valtaa. Otetaan esimerkiksi Vladimir. Hän sosialisoi itselleen koko Venäjän omaisuuden ja mitä kaikkea hän on sillä rahalla saanut aikaan. Kun hän on sijoittanut taitavasti erilaisiin operaatioihin rahaa, niin hän pääsi kyykyttämään englantilaisia brexit äänestyksessä ja pääsi valitsemaan USA:han mieluisan presidentin. Mikä suuri hulluus olisi luopua tämmöisestä vallankäytön valtista?
Tämä kehitys on aika tyypillinen ihmiselle. Siis se, että varallisuus kasautuu harvoille ja loppujen elinolosuhteet aina vain kurjistuvat. Tyypillistä on myös se, että kun kurjistuminen alkaa yleistyä keskiluokan keskuudessa, niin silloin ollaan hyvin lähellä räjähdyspistettä. Kun riittävän moni keskiluokan ihminen kurjistuu ja katkeroituu, niin silloin räjähtää. Silloin alkaa kaaos ja riehuminen. Näitä esimerkkejä ihmiskunnan historiassa on lukemattomia: Ranskan suuri vallankumous, uskonpuhdistus.... Mutta nyt tilanne on vähän huolestuttava, koska kaikki aseet ja räjähteet ovat tehokkaampia kuin koskaan ja kun on tullut tavaksi päästää valtaan psykopaatteja, jotka eivät piittaa itsestään ja varsinkaan kenestäkään muusta paskan vertaa.
Tämä ihmiskunnan tulevaisuus on niin mielenkiintoinen juttu, että taidan kirjoittaa siitä lisää joskus tulevaisuudessa, ellei Vladimir ole siihen mennessä tuhonnut ihmiskuntaa.
Maapallolla on räjähteitä niin paljon, että se vastaa sitä, että jokaisen maapallon asukkaan perseen alle sijoitettaisiin 3000 kiloa trotyyliä. Näistä suurin osa on kahden arvaamattoman pösilön hyppysissä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että myös Kiinan johto tuntuu muuttuvan aina vain itsevaltiaammaksi. Jos joku itsevaltias ei ole täysi kahjo, niin sellainen hänestä tulee kun on vähänkään pitempään ollut itsevaltiaana.
Tämä on siis se todellisuus mitkä antavat puitteet tulevalle. Mutta mitkä muut asiat vaikuttavat ihmiskunnan tulevaisuuteen? Hyvinkin monet. Varallisuus on yksi tärkeä. Nyt varallisuus on kasautunut harvojen käsiin. Yksi prosentti ihmisistä omistaa yli 50 prosenttia varallisuudesta. Tämä kehitys tulee jatkumaan. Periaatteessa tekniikka on kehittynyt niin, että aina halvemmalla ja aina vaivattomammin hyvinvointia voidaan tuottaa kun robotit tekevät kaiken halvalla. Teoriassa ihmiskunnalla olisi mahdollisuus hyvinvointiin. Käytännössä huonopalkkaisille ei kannata maksaa kunnon palkkaa. Esimerkiksi Saksassa tuhannet ja taas tuhannet tekevät kahta työtä, mutta silti heidän palkkansa ei riitä edes välttämättömään. Tämä on ihan oikein, sillä olisi typerää maksaa kunnon palkkaa. Jos näille alipalkatuille maksettaisiin sellaista palkkaa, että he eläisivät sillä, silloin työ pakenisi toiseen maahan, jossa maksetaan vielä huonompaa palkkaa. Tästä tilanteesta seuraa, että sosiaaliturvaa pitää antaa vielä vähemmän. Jos sosiaaliturvaa annettaisiin sen verran, että ihminen tulisi toimeen, niin kuka hullu menisi töihin kun sieltä saisi vielä vähemmän rahaa.
Nyt joku hölmö voisi sanoa, että eikö tätä varallisuutta voisi jakaa vähän oikeudenmukaisemmin? Tähän on selvä vastaus: Ei mitään järkeä! Ensinnäkin se raha pitäisi jotenkin kerätä näiltä superrikkailta. Ja se olisi vaivalloista. Lisäksi siitä olisi huonot seuraukset. Nämä rikkaat siirtäisivät kaikki ansionsa veroparatiisiin ja sitten niiltä ei saisi sitäkään vähää mitä nyt saadaan. Eivätkä he vapaaehtoisesti luovu sentistäkään, sillä kun rahaa on riittävästi, se alkaa olla myös valtaa. Otetaan esimerkiksi Vladimir. Hän sosialisoi itselleen koko Venäjän omaisuuden ja mitä kaikkea hän on sillä rahalla saanut aikaan. Kun hän on sijoittanut taitavasti erilaisiin operaatioihin rahaa, niin hän pääsi kyykyttämään englantilaisia brexit äänestyksessä ja pääsi valitsemaan USA:han mieluisan presidentin. Mikä suuri hulluus olisi luopua tämmöisestä vallankäytön valtista?
Tämä kehitys on aika tyypillinen ihmiselle. Siis se, että varallisuus kasautuu harvoille ja loppujen elinolosuhteet aina vain kurjistuvat. Tyypillistä on myös se, että kun kurjistuminen alkaa yleistyä keskiluokan keskuudessa, niin silloin ollaan hyvin lähellä räjähdyspistettä. Kun riittävän moni keskiluokan ihminen kurjistuu ja katkeroituu, niin silloin räjähtää. Silloin alkaa kaaos ja riehuminen. Näitä esimerkkejä ihmiskunnan historiassa on lukemattomia: Ranskan suuri vallankumous, uskonpuhdistus.... Mutta nyt tilanne on vähän huolestuttava, koska kaikki aseet ja räjähteet ovat tehokkaampia kuin koskaan ja kun on tullut tavaksi päästää valtaan psykopaatteja, jotka eivät piittaa itsestään ja varsinkaan kenestäkään muusta paskan vertaa.
Tämä ihmiskunnan tulevaisuus on niin mielenkiintoinen juttu, että taidan kirjoittaa siitä lisää joskus tulevaisuudessa, ellei Vladimir ole siihen mennessä tuhonnut ihmiskuntaa.
lauantai 24. helmikuuta 2018
Typeryyden salailu
Sattui tässä taannoin, että joku haukkui ylen toimittajia. Hätkähdin niitä haukkuja. Mutta miksi hätkähdin? Minä hätkähdin sitä, että kuinka joku uskaltaa paljastaa näin oman typeryytensä? Tämä oli ensimmäinen ajatus, mutta sitten minua rupesi kiinnostamaan, että miksi asia on niin, että tämän asian kertominen paljastaa typeryyden? Tietenkin heräsi myös ajatus, että eikö omaa typeryyttä kannattaisi mieluummin salata kuin toitottaa maailmalle? Itse ainakin pyrin peittelemään sitä viimeiseen asti, koska sen paljastaminen aiheuttaa minulle vahinkoa. En saa rahaa, vaikutusvaltaa enkä uusia tyttöystäviä. Toinen asia on se, että miksi tästä ylen haukkumisesta on tullut asia, jolla ihminen paljastaa typeryytensä? Tämä on sananvapauden kannalta vähän huono juttu. Tehtävän jako kun menee niin, että päättäjät huseeraavat omalla alueellaan, media paljastaa heidän toilailunsa ja rahvaan ainoa tehtävä on arvioida, että käyttääkö media luotettavaa lähdettä. Mutta nyt kun on käynyt niin, että ylen haukkuminen paljastaa haukkujan typeryyden, niin vähänkin järkevä ihminen varoo visusti haukkumasta yleä, ettei paljastaisi typeryyttään - sitä pitää varoa siinäkin tapauksessa, että haukkuihin olisi syytä. Tämä aiheuttaa sen, että ylelle tulee suojattu asema, koska kukaan ei voi sitä haukkua. Mutta se on sananvapauden ongelma ja siihen minä en puutu. Mutta mistään muusta mediasta ei ole tullut tämmöistä typeryyden paljastavaa juttua. Tämä johtuu tietenkin tottumuksesta. Kun täys ääliöitten tapa oli aina haukkua yleä, niin se totutti ajattelemaan, että arvostelija on aina täys ääliö ja siksi ihminen, joka on vain ääliö osaa olla arvostelematta.
Mietin vain, että kuinka paljon on sellaisia juttuja mitä pitäisi varoa, ettei paljastaisi typeryyttään? Tiedän muutamia, kuten se, että ei osaa lippistä laittaa päähänsä oikein päin, käyttää sanaa "haastava" tai vihervasemmisto tai valtamedia...
Näitä on monta juttua, mutta tunnistanko ne kaikki? Tuskin. Joten on suuri vaara, että salailuni ei onnistu, kun en tiedä kaikkia niitä asioita mitä ei saa sanoa. Ehkä parasta on puhua niin vähän kuin mahdollista. Se varmaan muutenkin hyvä ajatus.
Sitten on taiteeseen liittyviä asioita, jotka paljastavat tekijänsä pätevyyden. Jos valokuvauksessa näyttää yhdenkin auringonlasku kuvan, niin se paljastaa, että kuvaaja ei oikein pysty omaperäiseen ajatteluun kuvauksessaan. Tai jos runoilija käyttää yhdenkin kerran runoissaan sanaa "indiko", niin se paljastaa, että tämä runoilija ei ole oikein vakavasti otettava runoilijana. Se ero vain tähän ylen haukkumiseen on se, että jos runoilija ei koskaan käytä sanaa "indiko", niin hän voi oikeasti olla merkittävä runoilija.
Viron ja Markuksen takia vaihdoin vähän ulkoasua. Jo oli aikakin!
Mietin vain, että kuinka paljon on sellaisia juttuja mitä pitäisi varoa, ettei paljastaisi typeryyttään? Tiedän muutamia, kuten se, että ei osaa lippistä laittaa päähänsä oikein päin, käyttää sanaa "haastava" tai vihervasemmisto tai valtamedia...
Näitä on monta juttua, mutta tunnistanko ne kaikki? Tuskin. Joten on suuri vaara, että salailuni ei onnistu, kun en tiedä kaikkia niitä asioita mitä ei saa sanoa. Ehkä parasta on puhua niin vähän kuin mahdollista. Se varmaan muutenkin hyvä ajatus.
Sitten on taiteeseen liittyviä asioita, jotka paljastavat tekijänsä pätevyyden. Jos valokuvauksessa näyttää yhdenkin auringonlasku kuvan, niin se paljastaa, että kuvaaja ei oikein pysty omaperäiseen ajatteluun kuvauksessaan. Tai jos runoilija käyttää yhdenkin kerran runoissaan sanaa "indiko", niin se paljastaa, että tämä runoilija ei ole oikein vakavasti otettava runoilijana. Se ero vain tähän ylen haukkumiseen on se, että jos runoilija ei koskaan käytä sanaa "indiko", niin hän voi oikeasti olla merkittävä runoilija.
Viron ja Markuksen takia vaihdoin vähän ulkoasua. Jo oli aikakin!
torstai 1. helmikuuta 2018
Presidentti ainekset 2
Presidentti vaalit ovat ohi. Satuin television ääreen silloin kun vaalitulos alkoi olla aivan selvä. Televisiossa näytettiin ehdokkaitten kommentteja. Suuri hämmästys valtasi mieleni kun katselin sitä touhua. Kaikki ehdokkaat ylistivät kuinka hyvä ja onnistunut heidän vaalikampanjansa oli. Miten ne voivat tämmöistä väittää kun kaikkien vaalitulos oli erittäin heikko. Sauli sai paljon ääniä ja tuli valittua presidentiksi, mutta hänenkin tulos oli kehno jos sitä vertaa siihen, mitä hän olisi voinut saada. Paavo Väyrynen tiesi, että suurin osa suomalaisista häntä kannattaa - todennäköisesti 90 prosenttia - silti hän ei saanut kuin kuusi prosenttia äänistä. Samoin Huhtasaari oli vakuuttunut, että 80 prosenttia Suomen kansasta on hänen puolellaan - eikä hänkään saanut kuin sen kuusi prosenttia äänistä. Ehkä ainoa ehdokas, joka voisi olla tyytyväinen tulokseensa on Nils Torvalds. Hän ei paljon prosentteja saanut, mutta ei hän paljoa odottanutkaan.
Vaikka Väyrysen epäonnistuminen oli suurin, niin en yhtään ihmettele, että hän oli tyytyväinen tulokseen. Väyrynenhän ei ole koskaan ollut väärässä ja vika koskaan ei ole ollut hänen itsensä. Joten on luonnollista, että hän on tyytyväinen itseensä. Mutta Huhtasaaren tyytyväisyys ihmetyttää eniten. Jos tietää, että 80 prosenttia kannattaa häntä ja saa vain kuusi prosenttia äänistä, niin tyytyväisyydelle ei pitäisi olla mitään syytä. Toisaalta on pakko kadehtia hänen asennettaan. Itselläni on asia päinvastoin: Jos minulla on jokin tavoite ja saavutan sen vain 80 prosenttisesti, niin soimaan itseäni ja olen tyytymätön. Huhtasaari ei saanut kymmentä prosenttia tavoitteesta ja on erittäin tyytyväinen. Tätä minä ihmettelen ja olen pohtinut, että miksi? Onko syy se, että persut nyt puhuvat ja lupailevat mitä sattuu, eivätkä aiokaan pitää lupauksiaan? Ei! Tässähän kysymys ei ollut lupauksesta, vaan Huhtasaari tiesi kahdeksankymmenen prosentin tukevan häntä. Entä voisiko syy tyytyväisyyteen olla se, että hän tietää, että koskaan hän ei saavuta kuin korkeintaan viisi prosenttia tavoitteesta ja nyt saavutus oli yli sen viiden prosentin? Jos näin olisi, niin Huhtasaaren olisi pitänyt asettaa tavoitteeksi 900 prosenttia äänistä. Silloin hän olisi saanut 60 prosenttia annetuista äänistä ja olisi tullut valituksi. En usko tähänkään selitykseen, enkä siihen, että se olisi näin mekaanista. Syy varmaan paljon arkisempi: Hän tietää omat rajansa ja sen, että koskaan hän ei saavuta läheskään sitä mihin on pyrkinyt. Silloin on pelkästään viisasta olla tyytyväinen kaikkeen mitä nyt saavuttaa. Vaikka tämä on Huhtasaaren itsetunnon kannalta hyvä asenne, niin se asenne mietityttää, jos hän olisi presidentti. Kuvitellaan, että hänet olisi valittu presidentiksi. Kun hän astuisi virkaan, niin hän asettaisi tavoitteeksi muutaman asian, mitkä toteutuisivat hänen valtakaudellaan. Hänen tavoitteensa olisivat, että rajat pannaan kiinni, Suomen itsemääräämisoikeus vahvistuisi, työttömyys laskisi ja kahtia jakaantuminen loppusi. Kävisi kuitenkin niin, että Venäjä miehittäisi Suomen, työttömyys kasvaisi 40 prosenttiin ja yhteiskunta olisi entistä pahemmin jakaantunut kahtia. Mutta hän olisi erittäin tyytyväinen, koska Venäjä olisi laittanut Suomen rajat kiinni niin, että Suomalaiset eivät saisi lähteä omien rajojensa ulkopuolelle - venäläiset taas saisivat vapaasti reissata täällä uudella alueellaan. Tämä asenne mietityttää siinäkin mielessä, että se on itseään ruokkiva asenne. Kun asennoituu, että ei homma kuitenkaan onnistu, niin ei yritä kovinkaan ponnekkaasti ja siksi ei ainakaan onnistu.
Mietin vain sitä, että kuinka paljon Huhtasaaren näihin epäonnistumisiin vaikuttaa sen, että hän ei tiedä mistään mitään ja siksi ei oikein elä tässä todellisuudessa?
Mutta oli hyvä sekin, ettei Väyrysestä tullut presidenttiä, koska hän on Venäjän trolli.
Vaikka Väyrysen epäonnistuminen oli suurin, niin en yhtään ihmettele, että hän oli tyytyväinen tulokseen. Väyrynenhän ei ole koskaan ollut väärässä ja vika koskaan ei ole ollut hänen itsensä. Joten on luonnollista, että hän on tyytyväinen itseensä. Mutta Huhtasaaren tyytyväisyys ihmetyttää eniten. Jos tietää, että 80 prosenttia kannattaa häntä ja saa vain kuusi prosenttia äänistä, niin tyytyväisyydelle ei pitäisi olla mitään syytä. Toisaalta on pakko kadehtia hänen asennettaan. Itselläni on asia päinvastoin: Jos minulla on jokin tavoite ja saavutan sen vain 80 prosenttisesti, niin soimaan itseäni ja olen tyytymätön. Huhtasaari ei saanut kymmentä prosenttia tavoitteesta ja on erittäin tyytyväinen. Tätä minä ihmettelen ja olen pohtinut, että miksi? Onko syy se, että persut nyt puhuvat ja lupailevat mitä sattuu, eivätkä aiokaan pitää lupauksiaan? Ei! Tässähän kysymys ei ollut lupauksesta, vaan Huhtasaari tiesi kahdeksankymmenen prosentin tukevan häntä. Entä voisiko syy tyytyväisyyteen olla se, että hän tietää, että koskaan hän ei saavuta kuin korkeintaan viisi prosenttia tavoitteesta ja nyt saavutus oli yli sen viiden prosentin? Jos näin olisi, niin Huhtasaaren olisi pitänyt asettaa tavoitteeksi 900 prosenttia äänistä. Silloin hän olisi saanut 60 prosenttia annetuista äänistä ja olisi tullut valituksi. En usko tähänkään selitykseen, enkä siihen, että se olisi näin mekaanista. Syy varmaan paljon arkisempi: Hän tietää omat rajansa ja sen, että koskaan hän ei saavuta läheskään sitä mihin on pyrkinyt. Silloin on pelkästään viisasta olla tyytyväinen kaikkeen mitä nyt saavuttaa. Vaikka tämä on Huhtasaaren itsetunnon kannalta hyvä asenne, niin se asenne mietityttää, jos hän olisi presidentti. Kuvitellaan, että hänet olisi valittu presidentiksi. Kun hän astuisi virkaan, niin hän asettaisi tavoitteeksi muutaman asian, mitkä toteutuisivat hänen valtakaudellaan. Hänen tavoitteensa olisivat, että rajat pannaan kiinni, Suomen itsemääräämisoikeus vahvistuisi, työttömyys laskisi ja kahtia jakaantuminen loppusi. Kävisi kuitenkin niin, että Venäjä miehittäisi Suomen, työttömyys kasvaisi 40 prosenttiin ja yhteiskunta olisi entistä pahemmin jakaantunut kahtia. Mutta hän olisi erittäin tyytyväinen, koska Venäjä olisi laittanut Suomen rajat kiinni niin, että Suomalaiset eivät saisi lähteä omien rajojensa ulkopuolelle - venäläiset taas saisivat vapaasti reissata täällä uudella alueellaan. Tämä asenne mietityttää siinäkin mielessä, että se on itseään ruokkiva asenne. Kun asennoituu, että ei homma kuitenkaan onnistu, niin ei yritä kovinkaan ponnekkaasti ja siksi ei ainakaan onnistu.
Mietin vain sitä, että kuinka paljon Huhtasaaren näihin epäonnistumisiin vaikuttaa sen, että hän ei tiedä mistään mitään ja siksi ei oikein elä tässä todellisuudessa?
Mutta oli hyvä sekin, ettei Väyrysestä tullut presidenttiä, koska hän on Venäjän trolli.
tiistai 23. tammikuuta 2018
Nukkuvat vahtikoirat 3
Vamma pahenee ja pahenee. Nyt se aiheuttaa sen, että olen herkistynyt jo havaitsemaan mitä tärkeitä asioita lehdet eivät julkaise. En tiedä mitä eettisissä pelisäännöissä sanotaan, mutta koskaan julkisen sanan neuvosto ei ole antanut huomautusta siitä, että jokin lehti on jättänyt jonkin tärkeän asian julkaisematta. Nyt olen pari viikkoa kärvistellyt sen asian takia, että Etelä-Suomen sanomat jättivät uutisoimatta sen kun Göteborgiin iski tuhkarokko. Tämä on ehdottoman tärkeä uutinen ja siksi kärvistelen. Kuten mainitsin en tiedä tarkkaan mitä eettiset pelisäännöt edellyttävät. Kun omassa pienessä päässäni aprikoin asioita, niin hyvin nopeasti selvisi, että lehtien (lue - median) ainoa tarkoitus on kertoa meille, että millaisessa maailmassa me elämme. Tästä seuraa Karin viisi eettistä ohjetta lehdille.
1. Tiedon pitää olla luotettavaa.
2. Tärkeistä asioista pitää uutisoida.
3. Tapahtumien ja ilmiöiden taustat ja syyt pitää selvittää syvällisesti.
4. Jutut pitää painottaa asian tärkeyden mukaan.
5. Jutun pitää avartaa maailmankuvaamme.
Minulla on oma käsitykseni siitä kuinka hyvin lehdet näissä ovat onnistuneet. Jotta asia ei olisi pelkästään minun käsitykseni varassa, niin otetaan esimerkki. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä tuhkarokko. Ja otetaan esimerkiksi se, miten hyvin ESS on onnistunut kertomaan todellisesta maailmasta tämän asian suhteen. Todellisuus on se, että otamme rokotuksen, jotta emme sairastuisi ja kuolisi kymmeniä vuosia ennen kuin kuolisimme muuten. Tosin jotkut ovat sitä mieltä, että me kuolemme kaikki, joten on ihan sama kuolemmeko aikaisemmin vai paljon myöhemmin ja ihan sama kuolevatko kaikki ihmiset samaan aikaan. Mutta se on eri asia. Nyt oletamme kuitenkin, että päämääränä on elää mahdollisimman pitkään. Siis rokotus estää taudin ja ennenaikaisen kuoleman. Tämä on varsin yksinkertainen tosiasia. Mutta ESS levikin alueella hyvin monelta on tämä varsin yksinkertainen tosiasia hämärtynyt. ESS onnistuminen todellisuuden kertomisessa on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on se, että tämän tuhkarokon lisäksi on hyvin paljon muitakin asioita missä tiedon levittämisen onnistuminen on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on myös se, että tämä on hyvin yleistä ja valtamediassa - ESS ei ole ainoa, eikä edes pahin. Huomaan myös olevani idealistinen haihattelija kun odotan lehtien avartavan meidän maailman kuvaamme. Hädin tuskin se pystyy noudattamaan Karin ensimmäistä ohjetta. Tilanne on niin surkea, että voisi helposti ajatella, että huonommin ei enää voisi asioita hoitaa. Valitettavasti tämä ajatus on väärä. On olemassa vaihtoehtoinen media, jota osuvammin kutsutaan valemediaksi. Verrataampa aikamme kuluksi näitä medioita.
Valtamedian yksi heikkous on se, että toimittajien uskomukset vaikuttavat juttuihin liian paljon. Mutta valemediat taas perustuvat pelkästään uskomuksiin.
Valtamedia sensaatioitten takia tulee painottaneeksi vähemmän tärkeitä asioita ja eivät ole painottaneet tärkeitä ja näin ovat aiheuttaneet, että ihmiset pelkäävät vääriä asioita.
Valemedian tärkein tavoite on lietsoa järjettömien asioiden pelkoa ja pelon avulla aiheuttaa kaaosta ja vahinkoa ihmisille ja ihmiskunnalle.
Valtamedia monesti painottaa merkityksettömiä asioita. Velemedia tässä suhteessa täysin estoton. Vaikka maailmankaikkeudessa olisi yksi ainoa tapaus, niin valemedia ilman mitään omantunnon tuskia tekee siitä yleistyksen - tai jos ei löydy yhtään tapausta, niin se keksii tapauksia omasta päästään.
Kaiken tämän lisäksi valemedia valehtelee sumeilematta ja mikään halveksuttava keino ei ole esteenä kun se ajaa omia uskomuksiaan.
Joten - niin käsittämättömältä kuin tuntuukin, niin valemedia hoitaa asiat vielä paljon huonommin kuin valtamedia.
Jälkikirjoitus:
Kun kärvistelin pari viikkoa, niin eikö käykin niin, että ESS sunnuntaina julkaisee jutun metsähakkuista ja hiilinielusta. Juuri kun minä olin saanut tuntea pyhää vihaa median surkean tilan takia, niin ESS menee ja tekee jutun, jossa toteutuvat kaikki minun viidestä eettisestä ohjeestani. He tekivät sen tahallaan.
1. Tiedon pitää olla luotettavaa.
2. Tärkeistä asioista pitää uutisoida.
3. Tapahtumien ja ilmiöiden taustat ja syyt pitää selvittää syvällisesti.
4. Jutut pitää painottaa asian tärkeyden mukaan.
5. Jutun pitää avartaa maailmankuvaamme.
Minulla on oma käsitykseni siitä kuinka hyvin lehdet näissä ovat onnistuneet. Jotta asia ei olisi pelkästään minun käsitykseni varassa, niin otetaan esimerkki. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä tuhkarokko. Ja otetaan esimerkiksi se, miten hyvin ESS on onnistunut kertomaan todellisesta maailmasta tämän asian suhteen. Todellisuus on se, että otamme rokotuksen, jotta emme sairastuisi ja kuolisi kymmeniä vuosia ennen kuin kuolisimme muuten. Tosin jotkut ovat sitä mieltä, että me kuolemme kaikki, joten on ihan sama kuolemmeko aikaisemmin vai paljon myöhemmin ja ihan sama kuolevatko kaikki ihmiset samaan aikaan. Mutta se on eri asia. Nyt oletamme kuitenkin, että päämääränä on elää mahdollisimman pitkään. Siis rokotus estää taudin ja ennenaikaisen kuoleman. Tämä on varsin yksinkertainen tosiasia. Mutta ESS levikin alueella hyvin monelta on tämä varsin yksinkertainen tosiasia hämärtynyt. ESS onnistuminen todellisuuden kertomisessa on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on se, että tämän tuhkarokon lisäksi on hyvin paljon muitakin asioita missä tiedon levittämisen onnistuminen on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on myös se, että tämä on hyvin yleistä ja valtamediassa - ESS ei ole ainoa, eikä edes pahin. Huomaan myös olevani idealistinen haihattelija kun odotan lehtien avartavan meidän maailman kuvaamme. Hädin tuskin se pystyy noudattamaan Karin ensimmäistä ohjetta. Tilanne on niin surkea, että voisi helposti ajatella, että huonommin ei enää voisi asioita hoitaa. Valitettavasti tämä ajatus on väärä. On olemassa vaihtoehtoinen media, jota osuvammin kutsutaan valemediaksi. Verrataampa aikamme kuluksi näitä medioita.
Valtamedian yksi heikkous on se, että toimittajien uskomukset vaikuttavat juttuihin liian paljon. Mutta valemediat taas perustuvat pelkästään uskomuksiin.
Valtamedia sensaatioitten takia tulee painottaneeksi vähemmän tärkeitä asioita ja eivät ole painottaneet tärkeitä ja näin ovat aiheuttaneet, että ihmiset pelkäävät vääriä asioita.
Valemedian tärkein tavoite on lietsoa järjettömien asioiden pelkoa ja pelon avulla aiheuttaa kaaosta ja vahinkoa ihmisille ja ihmiskunnalle.
Valtamedia monesti painottaa merkityksettömiä asioita. Velemedia tässä suhteessa täysin estoton. Vaikka maailmankaikkeudessa olisi yksi ainoa tapaus, niin valemedia ilman mitään omantunnon tuskia tekee siitä yleistyksen - tai jos ei löydy yhtään tapausta, niin se keksii tapauksia omasta päästään.
Kaiken tämän lisäksi valemedia valehtelee sumeilematta ja mikään halveksuttava keino ei ole esteenä kun se ajaa omia uskomuksiaan.
Joten - niin käsittämättömältä kuin tuntuukin, niin valemedia hoitaa asiat vielä paljon huonommin kuin valtamedia.
Jälkikirjoitus:
Kun kärvistelin pari viikkoa, niin eikö käykin niin, että ESS sunnuntaina julkaisee jutun metsähakkuista ja hiilinielusta. Juuri kun minä olin saanut tuntea pyhää vihaa median surkean tilan takia, niin ESS menee ja tekee jutun, jossa toteutuvat kaikki minun viidestä eettisestä ohjeestani. He tekivät sen tahallaan.
tiistai 9. tammikuuta 2018
Henkinen vamma
Se tyyppi vammautti minua henkisesti. Tarkoitan Marko Hamiloa. Muistin virkistykseksi kerron, että Hamilo oli se tyyppi jota ärsytti se miten huonosti suomen parhaiten toimitettu sanomalehti oli journalistisesti niin huonosti toimitettu ja siksi hän perusti oman lehden. Kun tämän tapauksen kuulin, niin se vammautti minut peruuttamattomasti. Vammani näkyy siten, että en pysty enää mitään lehteä lukemaan ilman, että tunnen suurta kriittisyyttä ja kriittisyyden takia ärsytystä. Kuinka kadehdin niitä, jotka eivät ole näin vammautuneet. He voivat lukea mitä tahansa julkaisua ja pystyvät uskomaan kaiken lukemansa. Eikä haittaa vaikka vaikka tulisi ristiriitaista tietoa eri julkaisuista - he kyllä pystyvät uskomaan todeksi väitteen ja täysin päinvastaisen väitteen. Ja jos kaksi täysin päinvastaista väitettä rupeaa epäilyttämään, niin hyvin helposti he pystyvät päättämään, että näistä kahdesta väitteestä oikea on se joka on heidän arvomaailmansa mukainen ja se järkevän ja loogisen kuuloinen väite on se väärä. Ja elävät onnellisena elämänsä loppuun.
Mutta minä en. Minä ärsyynnyn ja kärsin kun luen. Parasta minun olisikin tehdä niin kuin viisaat tekevät parantumattomien vammojensa suhteen: He hyväksyvät asian ja koettavat elää niin normaalia elämää kuin vain vamman kanssa voi elää.
Epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että Hamilon lehti julkaisee Hamilon päähänpinttymiä ja on vielä huonompi journalistisesti kuin se Suomen paras lehti. Mutta tätä en tiedä kun en ole lukenut sitä lehteä. Vähän minua kiinnostaisi tutustua, koska tunnen uteliaisuutta tätä asiaa kohtaan. Mutta se on niin vaivalloista. Jos kävisi niin onnellisesti, että selviäisi, ettei hänen lehtensä ole sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin. Silloin minun ei tarvitsisi lukea koko lehteä. Media joka ei ole sitoutunut näihin pelisääntöihin on sataprosenttisen varmasti epäluotettava. Tai hiukan liioittelin: Oikea prosentti luku on 99,98.
Vammani takia siis katselen lehtiä kriittisesti. Se on piinallista ja siihen menee aikaa, jonka voisi käyttää paremmin - oluen juontiin. Vammani takia käytän aikaani hyödyttömästi arvioimalla lehtien luotettavuutta. Siksi huomasin erään ongelman tässä luotettavuudessa. Eettisiin pelisääntöihin sitoutumattomat lehdet voidaan heti luokitella epäluotettaviksi ilman mitään tutkimuksia. Mutta se on vain karkea jako. Ongelmasta kertoo tapaus Maaseudun tulevaisuus. Vähän aikaa sitten kuulin, että lehdessä on ollut juttu, missä Esko Valtaoja kertoili ilmastonmuutoksesta. Artikkelia en ole lukenut, mutta ESSässän blogissa siihen viitattiin. Valtaoja oli väittänyt, että ilmastonmuutos on helposti hoidettavissa teknologisin keinoin. Maaseudun tulevaisuutta en juuri lue, mutta aikaisemmin sattumalta tietooni on tullut kaksi höpöhöpö juttua ja tämä juttu on kolmas höpöhöpö. Siis kolmesta sattumanvaraisesta tietooni tulleesta tapauksesta kolme on ollut höpöhöpöä. Siis 100 prosenttia on höpöhöpöä. Melkoinen sattuma. Tämmöisen jälkeen lehden uskottavuus lukijoiden silmissä voidaan pelastaa ainoastaan siten, että lehti vaihtaa koko henkilökuntansa ja muuttaa nimen toiseksi ja väittää, että tällä uudella lehdellä ei ole mitään tekemistä Maaseudun tulevaisuuden kanssa.
Mutta se on heidän ongelmansa.
Tämä juttu paljasti vain kuinka ongelmallinen tämä luotettavuus on. Kyseinen lehti on sitoutunut eettisiin pelisääntöihin. Esko Valtaoja on pätevä tiedemies. Väite, että teknologia pelastaa ilmastonmuutokselta saattaa pitää paikkansa jos teknologisessa kehityksessä tapahtuu ihme. Siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta, mutta. Ensinnäkin tämä tieteellisesti pätevä väite on median suuri ongelma. Maailma on täynnä tieteellisiä tutkimuksia ja niitten luotettavuuden kirjo on melkoinen. Median pitää myydä ja siksi he tarvitsevat räväköitä otsikoita. Niitä antavat parhaiten sellaiset tutkimukset, jotka ovat siellä luotettavuus asteen alapäässä. Toinen ongelma on tämä Valtaoja. Hän on pätevä tiedemies omalla alallaan, mutta ilmastonmuutoksesta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Medialle hän on oikein sopiva henkilö juuri näitten räväköitten mielipiteittensä takia. Sitä räväkämpiä nämä Valtaojan mielipiteet ovat mitä vähemmän hän kyseisestä asiasta ymmärtää.
Mutta minä en. Minä ärsyynnyn ja kärsin kun luen. Parasta minun olisikin tehdä niin kuin viisaat tekevät parantumattomien vammojensa suhteen: He hyväksyvät asian ja koettavat elää niin normaalia elämää kuin vain vamman kanssa voi elää.
Epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että Hamilon lehti julkaisee Hamilon päähänpinttymiä ja on vielä huonompi journalistisesti kuin se Suomen paras lehti. Mutta tätä en tiedä kun en ole lukenut sitä lehteä. Vähän minua kiinnostaisi tutustua, koska tunnen uteliaisuutta tätä asiaa kohtaan. Mutta se on niin vaivalloista. Jos kävisi niin onnellisesti, että selviäisi, ettei hänen lehtensä ole sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin. Silloin minun ei tarvitsisi lukea koko lehteä. Media joka ei ole sitoutunut näihin pelisääntöihin on sataprosenttisen varmasti epäluotettava. Tai hiukan liioittelin: Oikea prosentti luku on 99,98.
Vammani takia siis katselen lehtiä kriittisesti. Se on piinallista ja siihen menee aikaa, jonka voisi käyttää paremmin - oluen juontiin. Vammani takia käytän aikaani hyödyttömästi arvioimalla lehtien luotettavuutta. Siksi huomasin erään ongelman tässä luotettavuudessa. Eettisiin pelisääntöihin sitoutumattomat lehdet voidaan heti luokitella epäluotettaviksi ilman mitään tutkimuksia. Mutta se on vain karkea jako. Ongelmasta kertoo tapaus Maaseudun tulevaisuus. Vähän aikaa sitten kuulin, että lehdessä on ollut juttu, missä Esko Valtaoja kertoili ilmastonmuutoksesta. Artikkelia en ole lukenut, mutta ESSässän blogissa siihen viitattiin. Valtaoja oli väittänyt, että ilmastonmuutos on helposti hoidettavissa teknologisin keinoin. Maaseudun tulevaisuutta en juuri lue, mutta aikaisemmin sattumalta tietooni on tullut kaksi höpöhöpö juttua ja tämä juttu on kolmas höpöhöpö. Siis kolmesta sattumanvaraisesta tietooni tulleesta tapauksesta kolme on ollut höpöhöpöä. Siis 100 prosenttia on höpöhöpöä. Melkoinen sattuma. Tämmöisen jälkeen lehden uskottavuus lukijoiden silmissä voidaan pelastaa ainoastaan siten, että lehti vaihtaa koko henkilökuntansa ja muuttaa nimen toiseksi ja väittää, että tällä uudella lehdellä ei ole mitään tekemistä Maaseudun tulevaisuuden kanssa.
Mutta se on heidän ongelmansa.
Tämä juttu paljasti vain kuinka ongelmallinen tämä luotettavuus on. Kyseinen lehti on sitoutunut eettisiin pelisääntöihin. Esko Valtaoja on pätevä tiedemies. Väite, että teknologia pelastaa ilmastonmuutokselta saattaa pitää paikkansa jos teknologisessa kehityksessä tapahtuu ihme. Siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta, mutta. Ensinnäkin tämä tieteellisesti pätevä väite on median suuri ongelma. Maailma on täynnä tieteellisiä tutkimuksia ja niitten luotettavuuden kirjo on melkoinen. Median pitää myydä ja siksi he tarvitsevat räväköitä otsikoita. Niitä antavat parhaiten sellaiset tutkimukset, jotka ovat siellä luotettavuus asteen alapäässä. Toinen ongelma on tämä Valtaoja. Hän on pätevä tiedemies omalla alallaan, mutta ilmastonmuutoksesta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Medialle hän on oikein sopiva henkilö juuri näitten räväköitten mielipiteittensä takia. Sitä räväkämpiä nämä Valtaojan mielipiteet ovat mitä vähemmän hän kyseisestä asiasta ymmärtää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)