Lehtiharava 2

Kuka uskoisi, että lehtiharava paljastaa ihmisen käyttäytymisestä niin paljon? Nyt eletään niitä aikoja, että ihmiset hakevat käteensä lehtiharavan ja rupeavat raapimaan niillä nurmikoitaan. Paitsi minä. Koska minä en moiseen ryhdy, niin juuri siksi pystynkin peremmin arvioimaan ilmiötä ja sen syitä. Juttu on varsin merkillinen. Merkillistä asiassa on se, että kaikki tietävät, että nurmikon haravoiminen vahingoittaa nurmikkoa. Kun lehdet poistetaan, niin kosteus pääsee haihtumaan, aurinko pääsee kuivattamaan nurmikon ja nurmikolle tärkeä lehtien kompostoituminen estyy kun  poistetaan kompostoituva aines. Tämän kaikki tietävät. Miksi sitten kaikki ryhtyvät hommaan, jonka tietävät varmasti aiheuttavan vahinkoa?

Olisi helppo väittää, että sairaaloisen siisteysvimma olisi syy. Mieluummin siisti piha kuin hyvinvoiva nurmikko. Koska näin on helppo väittää, niin se todistaa, että se ei ole oikea syy. Ongelman syy selviää kun katsoo miten ihmiset ajautuvat tähän tekoon. Kun tulee oikea hetki, niin ihmiset nousevat lasittunut katse silmissään ja kävelevät kuin tahdottomat marionetti nuket ja hakevat haravan käteensä ja ryhtyvät haravoimaan. Kysymys kuuluu: Mikä on se voima, joka ylittää ihmisen oman järjen ja tahdon?

Ja vastaus on ilmeinen: Reviirikäyttäytyminen. Tällä teolla ihmiset ilmoittavat lajitovereilleen, että tässä on heidän reviirirajansa. Haravoinnilla he myös pyrkivät kohottamaan omaa assemaansa hierarkiassa. Oikeastaan haravoiminen on paras mahdollinen tapa nostaa omaa asemaansa, sillä siinä vähimmällä mahdollisella panostuksella saadaan paras mahdollinen hyöty. Ahkeruss ja uurastus on se millä asema hierarkiassa nostetaan. Mitä ehkerampi, sitä korkeammalle hierarkiassa nousee. Ja ainoastaan sillä on merkitystä, miltä juttu näyttää, ei sillä kuinka paljon siinä oikeasti joutuu uurastamaan. Puuhastelun  järkevyydelläkään ei ole mitään merkitystä. Haravoinnissa ollaan hyvin näkyvillä ja melko pitkän ajan ja homma näyttää siltä, kuin siinä uurastettaisiin. Mitä pitempään näyttää uurastusta kestävän, sitä korkeammalle hierarkiassa noustaan. 

Tässä asiassa on ainakin yksi merkillinen piirre. Se on se, että miksi lehtipuhaltimia ei ole enemmän? Juttuhan on niin, että mitä suurempi meteli, sitä ahkeramman vaikutuksen antaa, mitä ahkeramman vaikutuksen antaa, sitä korkeammalle hierarkiassa nousee. Lehtipuhaltimissa on helvetillinen meteli ja siksi luulisi, että paljon useampi niitä käyttäisi. Lehtipuhaltimissa on sekin hyvä puoli, että huolimatta helvetillisestä metelistä, niin ne ovat paljon tehottomampia kuin harava. Tämä merkitsee taas sitä, että saa olla näytillä paljon kauemmin kuin jos käyttäisi haravaa. Näitten syitten takia on varsin outoa puhaltimien vähyys. Kumoaako tämä minun reviiri teoriani? Ei suinkaan. Kysymys on siitä,  minkä me koemme sopivammaksi tavaksi ilmaista reviiriraja. Lehtipuhaltimet ovat hyvin agressiivininen ja riidanhaluinen tapa viestiä. Siksi monet vierastavat tätä tapaa. Oikeastaan on kysymys siitä, että ihmisen evoluutio on jakaantumassa kahtia. Hienovaraisemmin reviirirajan ilmaisevat vetoavat niihin, jotka kokevat sen hyväksi tavaksi. He pariutuvat ja jälkeläiset ilmaisevat rajat vielä hienovaraisemmin. Lehtipuhaltajat samoin vetoavat riidanhaluisiin ja agressvisiin ihmisiin. He pariutuvat ja jälkeläisistä tulee vielä riidanhaluisempia ja agressiivisempia. 

Mutta entäs minä? Minun tapani käyttäytä ei sovi kumpaankaan ryhmään. Näillä molemmilla ryhmillä ahkeruus oli asia, jolla reviiri ilmoitetaan ja itsenstä nostetaan hierarkiassa. Minulle taas ahkeruus on kauhistus ja häpeä. Jos joskus joutuisin näkyvällä paikalla jotain puuhastelemaan, niin teen sen yön pimeinä tunteina, jotta kukaan ei sitä näkisi. Kuitenkin olen ihminen ja siksi olisi outoa, jos minulla ei olisi reviirikäyttäytymistä. Olen aivan varma, että on minulla. Todennäköisesti on niin, että ihmisen evoluutio onkin jakaantumassa kolmeen eikä kahteen. Tämä kolmas ryhmä näyttää reviirirajansa ja asemansa hierarkiassa joutilaisuudella. Tästä linjasta kehittyy laji, joka on mestarillinen välttelemään työtä ja on erittäin taitava salaamaan työntekonsa, jos joskus väkisin ajautuu työntekoon.

Parisuhdekurssi miehille osa 2/2

Nainen haluaa aina säännöllisin välein keskustella kummpaninsa kanssa parisuhteen tilasta. Keskustelu tarkoittaa, että nainen sättii, haukkuiu ja soimaa miestään ja mies kuuntelee. Edellisellä kurssilla kerroin, että pakeneminen on kaikista järkevin keino kun mies tuntee parisuhteessa itsensä uhatuksi. Ja olisi suuri houkutus soveltaa tätä menetelmää näihin parisuhde keskusteluihin. Mutta ei se keino olekaan järkevintä. Mies ajattelee, että tämmöisistä keskusteluista ei ole mitään hyötyä ja siksi hänen on vaikea ymmärtää, että miksi näitä keskusteluita pitää käydä. Mutta tämä on väärä tapa ajatella, sillä jos nainen ei saa käydä näitä keskusteluita, niin hän muuttuu entistä mahdottomammaksi. Siksi on erittäin tärkeää, että näitä käydään ja että mies on paikalla. Mutta siinä tilanteessa mies voi tehdä virheitä. Yksi paha virhe on se, että mies ryhtyy puolustautumaan. Tästä seuraa se, että haukkuminen käy kiivaammaksi ja kestää paljon kauemmin kuin se olisi kestänyt, jos mies ei olisi sortunut puolustautumaan. Toinen paha juttu on se, että mies rupeaa käyttämään samantapaisia haukkumasanoja naisesta kuin mitä nainen on syytänyt hänelle. Tämä ei oikeastaan ole enää virhe, vaan rikos. Mies syyllistyy selvästi henkiseen väkivaltaan ja saisi ansaitusti vankeutta, jos nainen veisi jutun oikeuteen. Mutta sellainen mies on tunteeton ja julma ihminen, joka ei ymmärrä toisen kärsimystä. Hänet olisi syytä viedä hoitoon. Tässä jutussa en käsittele luonnehäiriöitä, joten en pohdiskele enempää tätä ihmistyyppiä.
Mutta palaan vielä siihen virheeseen, että mies pakenisi paikalta. Se on virhe toisessakin mielessä. Nainen ajattelee, että miehellä ei ole yhtään empatiaa, kun ei suostu näihin keskusteluihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Minusta tämä tulkinta on väärä, sillä enemmän on kysymys tyhmyydestä ja itsesuojeluvaistosta. Mutta näin nainen tulee ajattelemaan, jos mies moisen virheen tekee.
Mutta miten mies voi menetellä tässä tilanteessa, kun pakeneminen olisi tyhmyyttä, samoin puolustautuminen ja ei voi leikkiä kuolluttakaan? No vastaus on, että kätevintä on ottaa kaikista vähiten huono vaihtoehto ja se on, että leikkii kuollutta. Juju on siinä, että se pitää tehdä taiten. Sillä jos nainen huomaa, että mies leikkii kuollutta, niin se on erittäin loukkaavaa. Eikä kukaan kunnon mies halua loukata naistaan. Tässä tekniikassa on erittäin tärkeää ulkoinen olemus. Koko juttu menee niin, että mies on tarkkaavaisen näköinen, mutta ajatusmaailmassa hän on siirtynyt aivan muualle. Kannattaa siirtyä sellaisiin miellyttäviin muistoihin, jotka tuovat hyvää mieltä. Mies siis matkustelee päänsä sisässä miellyttäviin muistoihin ja on kuuntelevan näköinen. Kun tämä onnistuu hyvin, niin sitten voikin harjoitella hiukan vaativampaa juttua. Vaativampi aste tarkoittaa, että mies opettelee mekaanisesti joitain heikkoja vastaväitteitä, joita hän sillointällöin sanoo. Vastaväitteet eivät saa olla kovinkaan perusteellisia, eikä niin vahvoja, että ne pitkittäisivät haukkutulvaa. Sopivia ovat sellaiset kuin: Ei se näin ole. Tai: tuo ei pidä paikkaansa. Ongelmana on se, että koska mies ei yhtään kuuntele, niin väite voi osua sellaiseen kohtaan, mihin se sovi. Tämä on varsin epätodennäköistä, sillä todennäköisesti nainen on juuri syyttänyt miestä jostain, ja kumpikin vastaväite sopii erinomaisesti. Tietenkin teoriassa voi olla mahdollista, että sattuukin sellainen hetki, että ei olekaan menossa syyttely. Mutta tätä tilannetta ei kannata säikähtää, sillä ei nainen kovinkaan hyvin kuuntele sitä, mitä mies sanoo.

Kuolemansynti

Persujen James Hirvisaari väitti, että yle valehtelee. Tämä väite häkellytti, sillä yle tekee monenlaista ohjelmaa. Tuli mieleen, että kaikkiko ne valehtelvat? Päätin tutkia asiaa muistelemalla millaisia ohjelmia yle tekee ja niiden ohjelmien totuusarvon. Heti tuli mieleen, että epäuskottavaa on se, että lelunalle voisi nousta ilmapallon avulla hunajavarkaisiin. Todennäköisesti valhetta tämä ohjelma. Sitten tuli mieleen MOT ohjelma, joka valehtelee aina. A-studio taas valehtelee joka toinen kerta. MOT ohjelma on helppo, koska aina tietää, että totuus on juuri päinvastainen. Mutta A-studio onkin hankala, sillä valehtelu ei ole parillisina viikkoina ja totuus parittomina, vaan valehtelu on hyvinkin sattumanvaraista. On erittäin vaivalloista ryhtyä aina miettimään, että oliko tämän viikkoinen ohjelma nyt valehtelua vai totuutta.
Ylessä on ohjelmia lääketieteestä, tähtitieteestä, ravitsemustieteestä, kvanttifysiikasta, historiasta, tekniikasta, joissa maan johtavat tiedemiehet käsittelevät aihetta. Minulla on vakaa käsitys siitä, että näissä ohjelmissa ei valehdella. Tosin ainao asia, josta jotain ymmärrän, on ilmastonmuutos, joten tällä heikolla tietämyksen tasolla en pysty arvioimaan näitten professorien väitteiden totuudellisuutta.
Mutta onko James Hirvisaarella professorien tasoinen tietämys tähtitieteestä, lääketieteestä, ravitsemustieteestä, kvanttifysiikasta, historiasta ja tekniikasta? Pitäisi olla, jotta hän pystyisi asiaa arvioimaan.  Olisi mukava, jos tällä paikkakunnalla olisi tälläinen yleisnero. Mutta epäilys herää, että ei hän kuitenkaan näistä asioista tiedä riittävästi. Palaa vain mieleen se, että persuilla on tapana syvällä rintaäänellä kiihkeästi ottaa kantaa asioista , josta ne eivät yhtään mitään ymmärrä. Epäilen, että tässä on kysymys tismalleen samasta asiasta.
Mutta James Hirvisaaren tapa yleistää on aika käytännöllinen. Ylempänä valitin sitä, että miten hankalaa on arvioida A-studion ohjelmaa, että onko nyt valheen vai totuuden vuoro. Jos yleistää, niin se on paljon vaivattomampaa. Minun pitää vain päättää, että A-studio valehtee, jolloin otan valheena kaiken mitä sieltä tulee ja säästyn ajattelun vaivalsta. Jospa kokeilen yleistämisen käyttökelpoisuutta arvioimalla persuja. Arvioin kaikki mitä persut ovat tehneet ja sanoneet, niin saan sellaisia asioita kasaan kuin: Tietämättämyys, viinasta sammuminen, herkkähipiäisyys, täysin holtiton ja epäasiallinen kielenkäyttö. Voi siis yleistää, että persut kaikki ovat viinan kanssa läträäjiä, rääväsuisia moukkia ja tietämättömiä ja ihmisiä, jotka vaativat erityis kohtelua. Kun tätä tulosta arvioin, niin on pakko todeta, että yleistäminen on varsin kelvollinen tapa, koska se antaa aika oikean kuvan asioista.
Mutta jatkan tutkimuksia ja otan persut ja valehtelun arvioitavaksa. Hakkarainen on jäänyt kiinni valehtelusta ja monet muutkin persut. Mutta kaikista vakuuttavampi on se, että melkein kaikki persut valehtelevat, ettei ilmastonmuutosta ole olemassa. Tästä voi huoletta vetää sellaisen johtopäätöksen, että kaikki persut valehtelevat aina. Tämä selittäisikin aika hyvin sen, mitä James Hirvisaari sanoi ylestä.
Vaikka yleistäminen on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi suhtautua maailmaan, niin epäilen, että en kuitenkaan pysty omaksumaan tätä elämänasennetta. Siihen on syynäå se, että olen tiedon narkkari. Eikä yleistäminen ja sairaalloinen tiedon haku ole yhtä aikaa mahdollisia. Tiedän, että minun pitäisi päästä irti tästä riippuvuudesta, mutta ei minulla ole voimia irtaantua. Sentakia ei tämä oivalllinen elämänasennekaan ole mahdollinen. On muuten hassua, että kuinka tietämätön olen, vaikka olen tiedon narkkari. Mutta se onkin aivan toinen asia, joten parasta palata aiheeseen. Olen pohdiskellut sitä, että olisiko mahdollista, että soveltaisin yleistämistä vain sellaisiin aisioihin, jotka eivät häiritse tietämystä? Kytkisin yleistämisen pois päältä aina kun tulee ilmastonmuutoksesta kyse, tai tieteellisistä jutuista. Käyttäisin vain sitä persuihin ja muihi asioihin, jolla ei ole tiedon kanssa mitään merkitystä. Mutta, jos tuleekin joskus tilanne, että joku persu puhuukin totta - miten minun silloin käy? Enhän minä huomaa, että nyt tulikin totuus. Tämä viimeinen pohdiskelu osoitti, että minulle on täysin mahdotonta omaksua tätä yleistämisen asennetta. Sillä eihän yleistäjälle pitäisi olla ongelma se, että jokin totuus jää huomaamatta. Yleistäminen kun tehdään siksi, ettei totuudesta tarvitsisi murehtia ollenkaan. Koko ajatus on siis aivan mahdoton - voisiko kukaan olla osa-aika narkkari?

Itsetutkiskelua 2

Olen joskus todennut, että ilmastonmuutos on erinomainen väline tutkia ihmistä. Tai ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Kun on asia, josta tiedän jotain, niin silloin tiedän myös milloin joku puhuu siitä täyttä puppua ja voin mietiskellä, että miksi hän puhuu siitä puutaheinää. Tämä asia onkin ainoa asia, josta tiedän jotain.
Mutta nyt huomasin, että tämä on myös asia, jonka avulla voin tutkiskella itseäni. Minäkin olen ihminen, joten jos saan selville itsestäni jotain, niin saan myös selville ihmisestä. En millään kyllä haluaisi tunnustaa kuuluvani tähän eläinlajiin, jota ihmiseksi kutsutaan, mutta en tälle tosiasialle voi mitään.
Minulle selvisi ilmastonmuutoksen takia eräitä asioita itsestäni. Ensinnäkin huomasin kuinka epäluuloinen ihminen olen. Joittenkin mielestä epäluuloisuus on ainoa terve piirre ihmisessä. Mutta tästä asiasta en ole aivan varma. Epäluuloisuuteni selvisi siitä, että kuinka suhtaudun persujen tapaan hoitaa ilmastonmuutos uskon avulla. En oikein pitänyt sitä tehokkaana tapana. Minä olin taipuvainen ajattelemaan, että ilmiötä torjutaan ainoastaan vähentämällä kasvihuonekaasuja. Mutta jos katsotaan mitä minun ajattelemani tapa hoitaa asiaa merkitsee, niin sehän tarkoittaa, että turha moottorilla päristelystä luovutaan. Tämä taas tarkoittaa, ettei maitolitraa kannattaisi enää hakea autolla muutaman sadan metrin päästä ja pahinta on, että joutuisi luopumaan mönkijöistä ja vesiskoottereista ja muista aikuisten poikien leluista. Näistä luopuminen onkin jo kynnys kysymys. Siis hiton hankala ja vaivalloinen tapa. On päivänselvää, että persujen tapa on paljon vaivattomampi: Uskotaan vain tarpeeksi vakaasti ilmaston muuttumattomuuteen, niin asia hoituu. Ja mikä parasta - ei tarvitse luopua leluistaan. Epäluuloisuuteni tavallaan sulkee pois käyttökelpoisimman tavan ratkaista asia. Raamattua lukeneena tiedän, että kaikenlaista on tehty vahvan uskon avulla. Esimerkiksi se veden muuttaminen viiniksi uskon avulla kiinnostaisi kovasti.
Tätä persujen tapaa voisi soveltaa muihinkin asioihin. Tuossa pöydällä makaa sähkölasku. Tunnen erittäin suurta vastenmielisyyttä maksaa se lasku. Mutta voisinhan soveltaa siihen persujen menetelmää: Alan vakaasti uskoa sähkölaskun olemassaoloa ja kun tarpeeksi vakaasti siihen uskon, niin sähkölasku lakkaa olemasta olemassa.
Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Tässä tullaankin itsetutkiskeluni tuloksiin. Tiedän ja ymmärrän, että persujen menetelmä olisi vaivaton ja tehokas ja minulla vain pitäisi olla vahva usko asiaan. Mutta en voi itselleni ja epäluulolleni mitään. Selittelen asiaa itselleni tukeutumalla ns. tosiasioihin. Minun mielestäni tosiasiat ovat seuraavanlaisia: Raamatun mukaan ainoa syy, miksi ihmetyöt eivät onnistu on se, että usko ei ole tarpeeksi vahva. No persujen usko ilmaston muuttumattomuuteen on todella vahva- ei heidän uskoaan horjuta mikään. Joten se asia on kunnossa. Ja nyt tulemme siihen minun epäluuloisuuteeni. Minä ajattelen, että koska heidän uskonsa on niin vahva, niin sen pitäisi jo näkyä ilmastonmuutos mittareissa. Mutta eikös mitä: mittarit näyttävät vuosi vuodelta enemmän punaista. Tiedän, että ei minun pitäisi katsella tosiasioita vaan uskoa vahvasti. Mutta en voi kertakaikkiaan itselleni mitään. Luulen, ettänäin on muitten ihmisten laita myös - emme me voi muuttua.

Kameljontti

Järkytyin syvästi kun eteeni osui tutkimus siitä kuinka vähän persut tietävät ilmastonmuutoksesta. Järkytystä seurasi ajatusketjussa seuraava ajatus ja se oli: Ehkä he tietävät kaikesta muustakin yhtä vähän. Tästä taas seurasi uusi kauhistus: Entä jos he tällä tietämyksen määrällä olisivat menneet hallitukseen hoitamaan meidän asioitamme! Onneksi sentään älysivät kieltäytyä hallituspaikasta.
Asioilla on aina toinenkin puoli. Niin on myös persuilla.
Joku viisas oli kehunut heitä, että miten onnettoman pienellä tietomäärällä ja ymmärryksellä he käyvät ilmasto keskustelua. Kun asiaa tarkemmin mietin, niin on pakko hyväksyä tämä ja onhan heitä pakko ihailla. Toisaalta tunnen suurta kateutta, kun ei minusta  miestä ryhtyä väittelemään asiasta, josta en mitään tiedä. Olisi se hienoa. Mutta kun kantti kerran ei riitä, niin pakko on heittäytyä mielikuvitusmaailmaan ja siellä tehdä sankaritekoja. Kuvittelen kuinka väittelen kiivaasti yliopiston professorien kanssa kvanttifysiikasta ja Higsin hiukkasista. Sitten mielikuvitusmaailmassani  vuosien  kuluttua istun takkatulen ääressä ja kerron silmät pyöreinä minua katsoville lapsenlapsilleni, kuinka väittelin professorien kanssa asiasta, josta en tiennyt yhtään mitään.
No nyt ei pysty kuin haaveilemaan.
Persuissa on muutakin, josta kannattaisi ottaa oppia. Se on asennoituminen. Olisikin hyvä, jos pystyisi ottamaan aina tilanteeseen sopivan asennoitumisen milloin keneltäkin. Mutta tämä persujen asennoituminen olisi monikäyttöinen.
Kysymyksessä on ilmastonmuutoksen mittaaminen. Eri tahot ovat mitanneet lämpötiloja ja todenneet ilmastonmuutoksen olemassaolon. Tähän persut toteavat: Mittauksissa on virhe. Johon tutkijat: Mutta monet eri tahot ovat mitanneet ja kaikilla tulos on sama. Tähän persut: He ovat salaliitossa. Tutkijat: Emme ole salaliitossa. Tähän persut: Me emme usko ilmastonmuutokseen!
Tämä viimeinen veto on nerokas: Asiasta tehdään uskonkappale, jolloin jokainen saa oman vakaumuksensa uskoa tai olla uskomatta.
Mutta tämä asenne - kunpa olisi kanttia soveltaa sitä. Se olisi erittäin käyttökelpoinen esimerkiksi, jos poliisi pysäyttäisi ja väittäisi minun ajaneen ylinopeutta. Väittäisin ensin, että he ovat mitanneet väärin. Kävisi ilmi, että sattumalta tielaitos olisi mitannut samassa paikassa ja saanut saman ylinopeuden. Silloin väittäisin, että he ovat salaliitossa. He sanoisivat, etteivät ole. Tähän sitten sanoisin, että minun uskoni sanoo, etten ajanut ylinopeuteen. Enkä vakaumukseni mukaan edes usko ylinopeuksiin. Silloin poliisi ei voisi sakottaa minua. Oikeastaan minulla olisi syytä olla närkästynyt kun he tuolla tavalla loukkaavat minun vakaumustani.

Tetoa ja tuskaa

Vanha viisaus pitää paikkansa. Siis se viisaus, että kuka tietoa lisää se tuskaa lisää. Mutta miten saisi tietoa pois päästään? Oman päänsisäisen kovalevyn tyhjentäminen ei onnistu edes oluen voimilla. Jotenkin sinne väistämättä tallentuu aina vain lisää tietoa vaikkei haluaisikaan. Tietenkin voisi tietoisesti hidastaa tiedon kertymistä välttämällä lehtiä ja asiaohjelmia. Paras tapa olisi ryhtyä puuhastelemaan kaikenlaista jatkuvasti. Keskustelua pitäisi välttää, koska on vaikea arvata mikä keskusteluaihe johtaa tiedon lisääntymiseen. Säästäkään ei voi turvallisin mielin keskustella, koska aina on vaarana, että se sivuaa ilmastonmuutosta ja siinä sivussa tulee annos tietoa. Asia on paljon vakavampi kuin ensikuulemalta voisi päätellä. Juttu on niin, että tieto on kuin huumetta - kun sitä on ruvennut hankkimaan, niin on pakko saada lisää. En tiedä, mistä syystä minusta on tullut tiedon narkkari. Luultavasti kaikki on alkanut lapsuudesta, jolloin minut on aivopesty luulemaan, että tieto on hyväksi. Ihminenhän on muiden eläinten tavoin sellainen, että jos se on lapsena jonkin tavan oppinut, niin eihän se sitä tapaansa voi miksikään muuttaa vaikka kuinka haluaisi. Pahinta tässä on, että vaikka tietoinen minä ymmärtää, että tieto on pahasta ja vahingoksi, niin alitajuisesti yhä uskon siihen, mihin minut on ohjelmoitu lapsena uskomaan.
Monella tavalla tieto on minun elämässäni aiheuttanut harmia. Mutta kolme tapausta nousee ylivoimaisesti muitten pikkuharmien yläpuolelle.
Kaikista pahin ja häpeällisin tapaus sattui Repovedellä, jossa - muistaakseni Mikko - kertoi, että pakkaan makuupussin väärin. Tämä tieto musersi minut. Olin aikaisemmin kuvitellut, että kun huolellisesti käärin makuupussini rullalle ja ujutan rullan makuupussin pussiin, niin toimin oikein. Kun selvisi, että makuupussille paras tapa on sulloa se epämääräisesti pussiin, niin selvisi myös, että olin elänyt vuosia harhassa. Kuinka monta kertaa olin munannut itseni muitten seurassa rullatessani huolellisesti makuupussiani. Tämän tapauksen jälkeen varoin visusti enää munaamasta itseäni. Kieltämättä tämä on ollut elämäni pahin munaus. Se on niin paha, että varon visusti kertomasta kenellekään tätä häpeällistä menneisyyttäni. Kuinka pahasti olin jo kerennyt maineeni pilata, sitä en tiedä, mutta olisi ollut viisainta muuttaa Huippuvuorille ja vaihtaa nimeä.
Toiseen esimerkkiin ei liity niinkään häpeää, vaan enemmän hankluutta. Olin vaihtanut juuri talvirenkaat autoon ja kehuskelin eräälle ystävälleni: Tämän asian auton huollosta minä osaan tehdä.
Kaveri totesi harvakseltaan: Renkaat ovat väärinpäin. Lähemmin tarkasteltuani huomasin, että niin todellakin: renkaissa luki selvällä engalnninkielellä pyörimissuunta ja oli nuoli osoittamassa mikä se suunta pitäisi olla. Olin hämmästynyt, sillä en kuvitellutkaan, että auton renkaita pitäisi jotenkin lukea. Sen minä ymmärrän, että jos pöydällä on "Alastalon salissa" kirja, niin jokainen himoitsee sen lukemista, mutta että auton renkaita. Tästä tulikin sitten aikomoinen riesa. Nyt joudun suunnittelemaan autolla ajon niin, että en joutuisi peruuttamaan koskaan. Ja jos joskus joudun tilanteeseen, että on pakko peruuttaa, niin minun on vaihdettava renkaiden paikkaa niin, että peruutettaessa pyörimissuunta on oikea. Sitten vaihdettava takaisin kun taas ajan eteenpäin.
Toinen esimerkki siitä, mitä hankaluuksia aiheutuu kun tietää vääriä asioita.
Kuulin, että takan oikeaoppinen sytytys tapahtuu ylhäältä. Jos puukasan sytyttää alhaalta, niin ylhäällä olevat puut lämpeävät hitaasti ja päästävät ilmaan haitallisia kaasuja. Ylhäältä sytytettynä puut eivät läpeä haitallisen lämpöiseksi vaan tulis sytyttää ne salakavalasti ylhäältä päin, ennenkuin ne ennättävät puskea ilmoille vahingollisia kaasuja. No sytyttäminen ei tuottanut ongelmia. Puut tuntuvat syttyvän aivan hyvin ylhäältä sytytettyinäkin. Mutta ongelma tulee kun pitäisi lisätä puita. Minun pitää poistaa kaikki hiilet takasta, latoa uudet puut puhtaaseen takkaan ja heittää sitten palavat hiilet puitten päälle. Tästä tulee savua, silmien kirvelyä ja palohälyyttimen meteliä ennenkuin olen saanut operaation tehtyä. Olisi paljon parempi, jos en koskaan olisi kuullut näitä tietoja. Mutta kuten sanoin, niin joskus on vaikea välttää kuulemasta.

Seksiä ja väkivaltaa

Seksi ja väkivalta ovat sellaisia asioita, jotka vaikuttavat meihin erittäin voimakkaasti. Näitä aihealueita voi lähestyä moneltakin kannalta. Yksi näkökulma on kertoa asioista, joissa ei ole häivähdystäkään kummastakaan asiasta ja verrata sitten niihin asioihin, jotka tihkuvat seksiä ja väkivaltaa. Heti tuli mieleen yksi asia, jossa ei ole hituskaan näistä asioista ja se on Osmo Soininvaaran selvitys Päijäthämeen kuntaliitoksista. Tämä asia ei liity mitenkään valitsemaani aiheeseen, mutta en voi sivujuonteena ja asian vierestä olla ihmettelemättä sitä, että Soininvaara palkattiin suurella rahalla tekemään tästä asiasta tutkimusta. Jos katsoo tilannetta ja listaa ne, niin selviää, että väestö vanhenee, työttömyys lisääntyy, kuntien velvoitteet tulevat väistämättä lisääntymään, kun valtio niitä lisää ja on selvää, että eläminen tulee kalliimmaksi, koska energia tulee kallistumaan ja muutkin asiat kallistuvat. Järkeä ei tarvitse käyttää kuin minimaalisesti, ymmärtääkseen, että jotain pitäisi tehdä. Mutta tarvittiinko tämän asian kertomiseen suurta tietäjää? Kaikkihan tämän asian tietävät. Ei sen selvittämiseen olisi Soininvaaraa tar-
vittu.
Merkillistä kuitenkin se, että riippumatta siitä, että kaikki tämän asian tietävät ja että Soininvaara vielä väänsi asian rautalangasta, niin kaikki kunnat - paitsi Lahti - kumosivat liittymisen. Tai ehkäpä he kumosivat sen juuri siksi, että Soininvaara asiaa ehdotti. Tulee mieleen tarina hölmölän akasta, joka aina teki vastoin miehensä toiveita. Pian mies oppikin pelaamaan tämän asian kanssa. Niinpä hän saattoi ennen joulua sanoa, että älä akka vain mitään juoluruokia rupea laittamaan. Ehkä Soininvaaran olisi kannattanut käyttää samaa taktiikkaa ja kertoa, että ei missään nimessä Päijäthämeen kuntien kannata liittyä yhteen!
Mutta voihan olla muunlaisiakin syitä kielteiseen päätökseen kuin muutosvastarinta.
Voihan olla kysymys demokratian syvimmästä olemuksesta. Jos äänestäjät päätyisivät aina järkevimpään vaihtoehtoon, niin silloin ei pääse toteuttamaan demokratiaa. Tavallaan heidän on pakko äänestää sitä mikä on järkevintä, jolloin heillä - tai meillä - ei oli kuin yksi ainao mahdollisuus äänestää. Mutta kun äänestämme aivan älytöntä vaihtoehtoa, niin silloinhan me pääsemme toteuttamaan demokratia puhtaimmillaan. Sillä pöhköä äänestämällä olemme takuulla äänestäneet itsenäisesti, eikä järkevyys ole päässyt määräämään meidän äänestystämme.
On myös kolmas mahdollinen syy tähän yhdistymisen hylkäämiseen. Ja tämä on ehkä jaloin ja ylevin syy. Siksi toivonkin, että se olisi ainoa syy, sillä vastarantaisuus ei kuulosta kovinkaan jalolta.
Tämä syy on päättäjien jalostaminen. Kun kuntalaiset äänestävät niin, että päättäjät joutuvat oikein mahdottoman tilanteen eteen, niin sillä voi olla jalostava vaikutus. Mahdottomassa tilanteessa päättäjien on pakko keksiä mitä mielikuvituksellisempia keinoja selvitä tilanteesta. Vaikeuksissahan ihminen ylittää itsensä. Ehkä Nastola etsii ja löytää rikkaan timantti esiintymän, Hollola saa houkuteltua rikkaita arabi miljardöörejä viettämään lomaansa kuntansa alueella, Hämeenkoski loihtii alueelleen korkeanteknologian teollisuusalueen ja Asikkala rakentaa ydinvoimalan ja myy sähköä suurella voitolla.
On olemassa pieni vaara, että nämä visiot eivät tule onnistumaan ja kunnat tekevät niinkuin kuntien on tapana tehdä: He rikkovat lakia, eivätkä tarjoa asukkailleen lakisääteisiä palveluita. Mutta tässäkin päättäjät joutuvat käyttämään hoksottimiaan, sillä on suuri vaara, että joku asukas nostaa laittomuudesta äläkän. Päättäjillä onkin monta keinoa selvitä tilanteesta. Yksi ja tehokkain tapa on olla hissukseen ja rukoilla Jumalaa, ettei kukaan asukas huomaa laittomuutta.
Mutta nyt minä eksyin aiheesta ja kirjoitin aivan muusta. Harmi, sillä minulla olisi ollut nerokkaita ajatuksia siitä, miten seksi ja väkivalta vaikuttavat ihmisen aivotoimintaa ja mitä merkittäviä asioita näillä asioilla on yhteiskunnallisesti ja sosiologisesti. Lisäksi minulla olisi ollut alan uusinta huippututkimustuloksia siitä miten nämä asiat vaikuttavat ihmisen aivojen hermoratojen toimintaan ja välittäjä aineiden erittymiseen. Mutta ei voi mitään - teksti on jo liian pitkä, joten harmillisesti tämä varsinainen asia jäi nyt.