Enkelit askarruttavat minua yhä. Tai oikeastaan se yksi lause siinä lehdessä. Myönsin jo, että tieteestä puuttuu laupeus ja tunne. Niin kuin vasaralta myös. Uskomus jutuissa taas on tunnetta - oikeastaan siinä ei mitään muuta olekaan. Haluaisin jatkaa siitä ajatuksesta, että mitä seuraa kun työkalun käyttäjä tunteilee. Tiedehän on työkalu. Otan ajatusleikin vasaran käyttäjästä. Kuvitellaan kirvesmies, joka joutuu suuren lempeyden valtaan aina kun hän käyttää vasaraa. Tästä seuraa, että yhden naulan kiinni saamiseen menee tavattomasti aikaa kun kirvesmies naulaa tavattoman lempeästi. Vaikka aikaa kuluu valtavasti, niin onhan se kirvesmiehelle onnellista aikaa. Kirvesmiehen palkan maksajalle se ei ole niin onnellista. Sitten otetaan toinen ääripää: Kirvesmies joka joutuu valtavan vihan ja raivon valtaan aina kun hänen pitää käyttää vasaraa. Tämä henkinen tila on erittäin kuluttavaa ja siihen menee yhtä kauan aikaa kun lempeän tunteen kirvesmiehellä, koska raivon vallassa isketyt naulat vääntyilevät ja katkeilevat. Tunteet ovat meille tärkeitä. Jos ne eivät olisi, niin evoluutio olisi karsinut ne meistä pois. Tunteet ovat monissa tilanteissa verraton apuvälinen tärkeitten päätösten teossa. Varmaan tieteessäkin sattuu usein, että tunne auttaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja.
Mutta jos ne saavat vääränlaisen vallan, niin silloin niistä tieteessä on vain haittaa. Otan jälleen ajatusleikin. Sääennustaja on sopinut uhkean neitosen kanssa treffit Mäntyharjun uimarannalle. Olisi treffien jatkolle hyvä, jos sää olisi suotuisa. Niinpä sääennustaja muuttaa vähän ilmanpainetta, tuulen suuntaa ja kovuutta ja lämpötiloja ja poistaa suuren määrän pilviä. Näillä uusilla arvoilla hän saa aikaan sääennusteen, jonka mukaan on lämmintä ja tuuli lempeästi hyväilee neitosen poskea.
Tässä ei ole mitään järkeä. Sääennustaja ei moiseen ryhdy, koska hän tietää, että lukujen väärentäminen ei muuta todellisuutta. Tässä suhteessa huuhaa ihmiset ovat täysin päinvastaisia.
Hyvä tieteen tekijä ei anna tunteiden vaikuttaa mittauksiin. Oikeastaan hyvällä tieteen tekijällä on diagnoosi. Oiva esimerkki on Tyko Brahe. Hän oli vakuuttunut, että maa on kaiken keskus. Sitä todistaakseen hän teki hyvin tarkkoja ja perusteellisia mittauksia. Vähän surullista oli se, että hänen erittäin tarkat mittaukset todistivat, että maa ja muut planeetat kiersivät aurinkoa. Vaikka Tyko halusi, että maailma olisi sellainen, että kaikki kiertää maata, niin hän ei suinkaan olisi voinut mennä väärentämään omia mittauksiaan. Tämä tosin on populistista jaaritusta, sillä Tyko kuoli ennen kuin hänen mittauksensa käytettiin matemaattiseen mallintamiseen ja hän ei kerennyt nähdä, miten ne todistivat sitä, mitä hän ei olisi halunnut niiden todistavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti