VAALIT

Moni ei ehkä ole huomannut, että vaalit ovat pian. Ne jotka ovat harjaantuneet  havainnoimaan ihmis lauman käytöksen muutoksia ja tekemään niistä päätelmiä ovat huomanneet valehtelun lisääntyneen ja päätelleet siitä, että vaalit ovat tulossa.  Nyt on se aika kun lupaillaan kaikenlaista. Minua kiinnostaa tietää miten mikäkin puolue suhtautuu ihmiskunnan vakavimpaan ongelmaan: Ilmastonmuutokseen. Kaikki puolueet - paitsi yksi väittävät ottavansa asian vakavasti.  Eikä tämä ole ihme, sillä nyt viimeistään ihmisten silmät ovat avautuneet kun IPCC julkaisi viimeisen raporttinsa.  Jokainen puolue sanoo, että heille on erittäin tärkeää, että ihmiskunta säilyy hengissä - paitsi persut avoimesti tunnustavat, että heitä ei ihmiskunnan kohtalo kiinnosta.  Kaikille muille siis on tärkeää, että ihmiskunta ei tuhuodu.  Siisi periaatteessa näin.  Kokoomus vain ilmoitti asian näin: Hyvä ajatus, että teemme jotain joka estää ihmiskuntaa tuhoutumasta, mutta se jokin ei saa vaarantaa yksityisautoilua. Keskusta ilmoitti: Hyvä ajatus, että teemme jotain, joka estää ihmiskuntaa tuhoutumasta, mutta se jokin ei saa vähentää lentoliikennettä ja se ei saa vaikuttaa mitenkään ihmisten ruokailutottumuksiin.  Yhdellä sun toisella puolueella on ollut jotain mihin toimenpiteet eivät saa vaikuttaa.  Mutta kuten jo kerroin: Persut ovat sanoneet, että heille on ihan yksi hailee vaikka koko ihmiskunta tuhoutuisikin. Minun on pakko ihailla sitä, että he ovat näin rehellisiä.  Poliitikot kun pakkaavat teeskennellä olevansa jotain, mitä he eivät sitten oikeasti olekaan. Tämä teeskentely paljastui kun viimeisin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö paljastui - samat poliitikot ovat nyt mykkiä, jotka raivosivat ja olivat järkyttyneitä kun se lievempi tapaus paljastui. Nyt kun hyväksikäyttäjät olivat väärän värisiä, niin se ei saanut mitään reaktiota aikaiseksi. Mutta ei tästä sen enempää - Saku Timonen kirjoitti tästä jo tarpeeksi hyvin plokissaan.
Kuten sanoin, niin ihailen sitä, että persut rehellisesti kertovat, että ihmiskunnan kohtalo ei heitä kiinnosta.  Kun asiaa mietin tarkemmin, niin he saattavat olla oikeassa.  Mehän olemme vain yksi eläinlaji tuhansien ja tuhansien eläinlajien joukossa maapallolla. Onhan niitä eläinlajeja kuollut sukupuuttoon valtavat määrät. Luultavasti sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja on moninkertainen määrä elossa oleviin eläinlajeihin verrattuna.  Miksi siis ihmisellä pitäisi olla etuoikeus säilyä hengissä?  Tämä ajatus on ehdottoman looginen. Sitten jos laajennetaan vielä näkökulmaa, niin tässä maailmankaikkeudessa on galakseja 2000 miljardia ja galaksissa on tähtiä 200 miljardia.  Ehkä kaikissa galakseissa ei ole tätä määrää tähtiä tai ei edes keskimäärin, mutta se ei lienee kauhean olennainen asia, että onko niitä keskimäärin hiukan vähemmän tai enemmän.  Tahdon vain sanoa, että tähän mittakaavaan sijoitettuna tämän eläinlajin kuolema on merkityksetön.  Siksi persujen ajatus on vieläkin perusteltumpi.
Yksi juttu tässä on melkoisen kummallinen.  Jos persuja ei kiinnosta se, että tuhoutuuko ihmiskunta ilmastonmuutoksen takia vai ei, niin minkä ihmeen takia he pyrkivät valtaan ja eduskuntaan?  Ja ihmiskunta tuhoutuu  varmasti jos tälle asialle ei tehdä mitään.   Jos tämän asian vääntää vertaukseksi, niin se voisi olla seuraava:
Kaksi kerroksisen rintamamiestalon alakerta on tulessa.  Yläkerran kommuunissa elävä Jarmo ehdottomasti haluaa, että kukaan ei haaskaa aikaansa ja energiaansa tulipalon sammuttamiseen.  Mutta hänelle on erittäin tärkeää päästä sanomaan oma näkemyksensä siihen, että mihin nurkkaan peilipiironki pitää sijoittaa.  Hänelle se asia on erittäin tärkeä, vaikka hän tietää, että hetken päästä sekä piironki, että asukkaat ovat palaneet tuhkaksi - varsinkin kun kukaan ei ryhdy sammuttamaan tulipaloa.
Eihän tässä ole mitään järkeä.  Mutta johdonmukaisuus puuttuu täysin persujen ajattelusta.

Humpuukkia ja faktoja

Tavattoman kiltteyteni palkinnoksi Joulupukki toi minulle kaksi kirjaa.  Tai toi se kaikkea muutakin ja muitakin kirjoja, mutta nämä kaksi luin juuri. Ensimmäinen kirja oli Francis Wheen: Kuinka humpuukki valloitti maailman ja toinen oli Hans Roslingin: Faktojen maailma.
Oli aikamoinen luku kokemus lukea nämä teokset perätysten. Humpuukki kirja oli äärimmäisen kyyninen ja Faktojen maailma hyvin toiveikas.  Minä olen kyynisyydelle otollista maaperää. Siitä johtui, että mieleni kapinoi jatkuvasti kun luin faktojen maailmaa. Toki ymmärsin varsin hyvin, että kumpikaan kirja ei valehtele missään. Jos muissa suhteissa olen vajavainen, niin valheiden tunnistamisessa olen melko hyvä.  Sen voin tunnustaa. Oikeastaan olen aika allerginen valheille. Siksi minun on vaikea nykyisin selata vasepookkia kun vaalien läheisyys aiheuttaa sinne niin paljon valheita. Humpuukki kirja oli minulle otollista luettavaa. Kun kirjassa kerrotaan miten USA:n presidentit päätöksen teon perusteina käyttävät ennustajia ja miten agressiiviseen vapaaseen markkinatalouden nimiin vannovat poliitikot käyttävät julkisia varoja pankkien pelastamiseksi, niin voin vain nyökytellä päätäni ja todeta, että tämmöistä minä olen epäillytkin.  Tämä kirja vahvisti minun pessimististä maailmankuvaani. Siksi mieleni oli jatkuvassa kapinassa kun tartuin Fakta kirjaan.  Toki minä en voinut väittää etteikö kirjassa esitetyt faktat olisi pitäneet paikkansa.  Ainoaksi kritiikin mahdollisuudeksi jäi vähätellä sen kirjan väitteitä.  Vähättelin asioita, että näinhän asia on aina ollut. Kirjan yksi johto ajatus oli se, että meillä on väärä kuva maailmasta. Kaikilla ja erityisesti poliitikoilla.  Tähän totesin, että näinhän se on. Nyt kun katsoo tulevia vaaleja, niin tulee mieleen, että se on itsestäänselvää, että poliitikot eivät ymmärrä sitä maailmaa missä me elämme. Tai kun miettii mitä kaikkea hallitus päätti, niin on pakko todeta,  että eivät he ole oikein ymmärtäneet, että millaisessa maailmassa me elämme.  Tai ottipa minkä asian tahansa, niin meillä ihmisillä on niistä sellaisia mielikuvia, jotka ovat erittäin kaukana todellisuudesta.  Sitten mieleni kapinoi myös sitä vastaan kun kirjassa esitettiin, että meidän pelko vaistomme saa meidät näkemään maailman pahempana kuin mitä se on kun media repostelee katastroohveja ja uhkia.  Tai itse asiassa se ei tätä asiaa vastaan voinut kapinoida vaan taas ajattelin, että kyllähän minä tämänkin tiedän. Miksi siinä kirjoitetaan itsestäänselvyyksistä?  Monet kirjan asioista tiesin jo etukäteen. Kuten tiesin, että rikollisuus on vähentynyt - Suomessa elämme kautta, jolloin rikollisuus on matalinta mitä koskaan.  Samoin se kirjan esittämä ajatus, että meidän pitäisi nähdä kokonaisuus ja olla paisuttelemasta jotain merkityksetöntä pikkuasiaa oli minulle ennestään tuttu ajatus.  Jatkuvasti ennen kirjaakin olin aina miettinyt, että onko jokin ilmiö merkityksellinen kokonaisuuden kannalta.  Kirjan luettuani loppuun se oli aivopessyt minut ja minun oli pakko pitää kirjaa hyvänä.  Vaikka monet asiat tiesin jo etukäteen, niin silti se toi aivan uusia asioita mieleen ja vahvisti sitä ajatusta, että miten tärkeää on selvittää tosiasiat ja miten tärkeää on panna asiat oikeisiin mittasuhteisiin.  Positiivisesta vireestään huolimatta kirja ei ollut yliopitimistinen vaan kyllä Rosling osasi suhtautua vakavasti todellisiin uhkiin. Yksi kirjan ansioita oli se, että siinä kehotettiin olemaan huolestumatta kuviteltuihin uhkiin kun on olemassa todellisiakin uhkia. Tämänkin ajatuksen olen esittänyt tässä plokissani. Tammikuun 9. päivän persut plokissa toin tämän ajatuksen esiin.

Patsastelua taas

Lehdessä oli iso juttu siitä evakkopatsaasta. Patsasta puuhastelevat aikovat itsepintaisesti pystyttää sen onnettoman patsaan evakoille.  Tämä herättää taas kerran kummastusta.  On maan tapa, että urheilijoille pystytetään onnettomia patsaita.  Kun urheilijoille tehdään patsas, niin sen pitää olla näköinen ja ennen kaikkea sen pitää olla surkea. No pari poikkeavaa esimerkkiä kyllä löytyy: Paavo Nurmen patsas ja Tahko Pihkalan patsas. Mutta ne ovat olleet vahinkoja.  Se miksi urheilijoille tehdään mitään sanomattomia patsaita johtuu siitä, että ne jotka näitä patsaita puuhaavat ajattelevat, että urheilijoiden elämän työ on niin mitätön asia, että he saavat tyytyä mitättömiin patsaisiin.  Saattavat olla oikeassa. Itse mietin, että eikö sellainen maailman huipulle pääseminen vaadi melkoista panostusta?  Eikö he käytä aikaa ja mieletöntä tarmoa ja sinnikkyyttä, että saavuttavat maailmanmestaruudet?  Eikö heidän elämän työnsä ansaitsisi kunnioitusta?  Näin minä kyselen itseltäni, mutta koska tästä en mitään ymmärrä, niin minun on tyydyttävä toteamaan, että saattavat nämä puuhastelijat olla oikeassakin.
Mutta evakot ansaitsivat kunnioitusta. Tästä asiasta olen vuoren varma.  Siksi on synti ja häpeä, että heidän kohtalostaan tehdään jotain näin mitätöntä.
Asiassa on eräs toinenkin puoli.
Jokainen saa haaskata omat henkilökohtaiset varansa vaikka kuinka typerään patsaaseen ja vaikka minkä asian hyväksi - jos hän sen tekee omalle maalleen ja kaava-alueen ulkopuolelle.  Siihen ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.
Mutta kun pystytetään julkiselle paikalle, niin asia on aivan eri.  Voisi kuvitella, että kaupungilla olisi tähän jotain sanottavaa, sillä kysymys on kaupungin yleisestä näkymästä ja kaupungin maineesta.
Vai voisinko minä  pystyttää keskelle toria jonkin valtavan typerän kolossin keneltäkään mitään kysymättä?  Niin - miksi en? Ajatus rupesi kiehtomaan.

Radiosta poimittua

Maanantain radiosta poimin mielen sopukoihin kaksi juttua, joista ajattelin pystyväni väsäämään plokin.
Roman Schatzin määritteli ohjelmassaan nerokkaasti mikä ero on tieteellä ja uskonnolla.  Hän sanoi:  Jos ei ole varma, että onko jääkaapissa kaljaa, niin kun menee ja tarkistaa tilanteen, niin se on tiedettä. Jos taas väittää, että siellä on kaljaa vaikka ei ole varma, niin se on uskontoa.
No en taida tästä saada mitään jutun tynkää. Vika on siinä, että Romanin määritelmä on niin itsestään selvää, että mitä siihen voisi enää lisätä?  Muuta kuin, että olipa oivallisesti muotoiltu.
Toisessa jutussa Horisontti ohjelmassa esitettiin nauhoitus, jossa nuoret kommentoivat ilmastonmuutos asiaa.  Siinä nuori kaveri kysyi, että pitävätkö poliitikot meitä nuoria aivan idiootteina?  He puhuvat kauniisti ilmastonmuutoksen torjumisesta, mutta päätöksissään toimivat aivan päinvastoin ja kuvittelevat, että nuoret eivät huomaa.
No tämä juttu herätti paljonkin ajatuksia.  Ensinnäkin se herätti sen ajatuksen, että ajattelin tismalleen samalla tavalla näistä poliitikoista kun IPCC:n viimeinen raportti julkaistiin.  Jokainen puolue oli niin  ottamassa vakavasti tämän ongelman, vaikka arvasin, että suurin osa ei ollut pannut tikkua ristiin ennen raporttia ja eivät tulle panemaan raportin jälkeenkään.  Vertasin myös näitä nuoria ja Greta Thunbergiä näihin paskaa jauhaviin poliitikkoihin ja kyllä nämä poliitikot joutuvat häpeään. Yksi kauhea esimerkki ketkuista poliitikoista oli se Hollolan tapaus.  Vähän myös säälittää hollolaiset. Suurin osa sen asukkaista kannatti tuulipuistoa, mutta kun päätös oli mitä oli, niin nyt hollolalaisista ajatellaan, että he eivät piittaa mistään mitään.  Se on väärä mielikuva, mutta näinhän ne mielikuvat syntyvät.  Vielä enemmän säälittää ne kunta päättäjät, jotka äänestivät puiston puolesta. Nythän tulee sellainen mielikuva, että kaikki Hollolan kuntapäättäjät ovat moraalittomia vastuunsa pakoilijoita.
Itse aina mietin, että mitä konkreettista minä voisin tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.  Jotain pientä piperrystä olen yrittänyt tehdä. Ruokaan kiinnitän huomiota, yritän välttää tyhjänpäiväistä autolla kruisailua ja olen minä voimalankin hankkinut ja lentomatkailu ei kuulu tapoihini. Aina on kuitenkin sellainen tunne, että en tee kuitenkaan tarpeeksi.  Kuinka hieno tunne olisi ollut olla päättämässä tuulipuiston rakentamisesta? Silloin olisi todella tiennyt tehneensä jotain hyvin konkreettista asian eteen.  Tämmöinen tilaisuus oli Hollolan päättäjillä ja he menevät ja sössivät sen. Päätöksen jälkeen - olisikohan ollut kunnanjohtaja - kertoi, että nyt he sitten tekevät jotain muuta konkreettista.  Mutta minulla on sellainen tunne, että tämä on tyypillistä poliitikkojen puhetta. Hollolan päättäjät tulevat tekemään niin kuin muutkin ketkut poliitikot: He puhuvat asiasta vakuuttavasti, mutta eivät tule tekemään asian eteen yhtään mitään.
Tähän tuuli asiaan liittyi toinenkin juttu.  Huomasin erään puolueen irvailevan jonkun toisen puolueen lupauksesta lisätä tuulivoimaa.  Irvailun ydin oli se ajatus, että kuka sen voiman maksaa?
Nimeän tämän poliitikon herra Jiiksi (nimi keksitty).  Herra Jiin irvailun ydin oli se ajatus, että joku maksaa sen tuulivoiman rakentamisen.  Mutta kun unohdetaan kaikki yhteiskunnan tuet voimaloille ja lasketaan puhtaasti se, että kuinka paljon milläkin rahalla saadaan mistäkin voimalasta sähköä, niin tuulivoimalla saa eniten sähköä. Tarkalleen ottaen: Tuulivoimalla megawattitunnin hinta on 41,4 €, ydinvoiman 42,4 € tai 55,4 € ja aurinkovoiman 99,6 €.
Joten herra Jiin irvailussa ei ole päätä eikä häntää. Miksi hän ei kysele, että kuka sen ydinvoiman maksaa?
Nyt kun ryhdyin vertailemaan, niin vertailempa Herra Jiitä näihin nuoriin (tarkoitan ääninauhalla esiintyviä ja Great Thunbergia ja heidän kaltaisiaan muitakin).
Nämä nuoret ovat vastuuntuntoisia, suoraselkäisiä, rohkeita, jotka eivät jahkaile vaan ovat nostaneet paskaa jauhavien poliitikkojen eteen sen kysymyksen, että nyt pitäisi ryhtyä tekemään jotain, ettei mennä päin helvettiä.  He suhtautuvat avoimesti tietoon eivätkä hyväksy luuloja ja eivät hyväksy sitä, että asioista vain puhutaan.  He vaativat, että päätökset pitää tehdä niin, että ne eivät koska vain tätä hetkeä vaan myös tulevaisuutta.
Herra Jii on uskomusten ja luulojen varassa elävä ihminen, joka ei pysty ja ei halua miettiä sitä onko jokin väite totta vai ei. Hänelle hänen oma elämäntapansa on pyhä. Se on niin pyhä, että mikään ja kukaan ei saa hänen elämäntapaansa uhata. Häntä ei haittaa se, että hänen itsekäs elämäntapansa tulee tuhoamaan hänen lastensa tulevaisuuden ja 90 prosenttia luonnosta.  Varsinaisesti hän ei vihaa lapsiaan, vaan kysymys on siitä, että hänen tarpeensa menevät kaiken muun edelle. Jos jokin asia tuntuu uhkaavan hänen elämäntapaansa, niin hän puolustautuu raivokkaasti. Uhkan ei tarvitse olla kuin pieni vihje siitä, että se saattaisi uhata. Omaa elämäntapaansa puolustaessaan hän valehtelee ja luo virheellisiä mielikuvia eikä tunne mitään omantunnon tuskia valheistaan.  Mikään keino ei ole liian halpamainen käytettäväksi kun hänen pitää elämäntapaansa puolustaa.
Nyt olen vertaillut näitä nuoria tähän herra Jiihin.  Mutta sitä minä en kerro kenellekään, että kumpaa minä arvostan enemmän? Näitä nuoria vai herra Jiitä?  Täytyyhän minulla olla sellaisia omia mielipiteitä, jotka pidän itselläni.

Patsastelua 3

Lahden evakkopatsas keskustelussa käydään niitä samoja ajatuksia läpi mitä muissakin keskusteluissa.  Yksi sellainen ajatus mitä joku on ihan vakavissaan esittänyt on se, että taiteen asiantuntijat yrittävät monopolisoida itselleen oikeuden tehdä päätös tässä patsas asiassa.  Tämä on ollut syytös.  Tässä on takana sellainen ajatus, että me kaikki olemme taiteen ymmärtäjiä. Tämä ajatus on odotettu, sillä sitä on rummutettu jatkuvasti.  Itse olen jyrkästi eri mieltä.  Minulla on erittäin vahvaa näyttöä tälle väitteelleni. Minun tarvitsee vain siteerata mitä tahansa näköispatsasta puolustavaa mielipidettä, niin se jo todistaa  minun olevan oikeassa.  Tarkennukseksi: Sillä ei ole mitään väliä onko jokin patsas näköispatsas vai abstrakti.  Kumpi tahansa voi olla taiteellisesti korkeatasoinen tai tasoltaan surkea.  Käytän tässä tätä jakoa vain provosointi mielessä, mutta sitähän minä en paljasta.
Olisi aika erikoista, jos Nastolalainen putkimiehellä olisi aivan yhtä hyvät edellytykset arvioida taidetta kuin sellaisella ihmisellä, joka on tehnyt taidetta ja on koko ikänsä intohimoisesti seurannut taidetta ja taide on hänelle kaikki kaikessa.  Onhan se teoriassa mahdollista. Tai en nyt sentään Nastolalainen putkimies voi ymmärtää, mutta Lahtelainen sähkömies kuitenkin.  Kysymys on siitä kuinka avoimin mielin ihminen pystyy katsomaan näkemäänsä.  Lahtelainen sähkömies voi mieleltään olla niin avoin, että saa elämyksiä katsoessaan jotain veistosta.  Toisaalta koko ikänsä taiteeseen intohimoisesti suhtautuvalta voi elämys jäädä saamatta jos hän on sitä tyyppiä, joka on itse itselleen rakentanut estoja nähdä asioita laajemmin.  Taide maailma on täynnä esimerkkejä siitä miten arvostetut taiteen tuntijat ovat jämähtäneet johonkin menneeseen ja eivät kykene ymmärtämään sitä mikä on jo tullut. Vasta äsken kuulin kuina Ravelin (muistaakseni Ravel) sävellys sai huonon arvioin arvovaltaiselta sävellyksen opetus porukalta. Se porukka oli jämähtänyt johonkin menneeseen aikaan.  Vähän samalla tavalla kävi Magnus Lindbergille (muistaakseni).  Hän toi sävellyksensä sinfoniaorkesterin soitettavaksi ja jotkut soittajat soittivat ihan tahallaan mitä sattui. Se ole heistä hauska pila. Mutta todistivat, että heidän olisi pitänyt jo aikoja sitten jäädä eläkkeelle.
Tämmöinen väärin arviointi on siis mahdollista ja varsin todennäköistä. Poikkeuksetta on ollut kysymys siitä, että ihminen on jämähtänyt johonkin menneeseen.
Mutta jos arvioin sitä, että mihin kaikkeen asiaan ihmisillä pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä. Itse olen vahvasti sen kannalla, että heille ei pitäisi antaa sananvaltaa sellaisiin asioihin, joista he eivät ymmärrä mitään.  En soisi, että huuto äänestyksellä päätettäisiin ydinvoimalan turvajärjestelmästä.  Brexit on karmea esimerkki siitä, että miten käy kun ihmisille annetaan valta päättää sellaisesta asiasta, josta he eivät ymmärrä yhtään mitään.  Demokraattiset vaalit ovat niitä harvoja asioita, joissa ihmisille pitää antaa valta valita. Kun näkee keitä he äänestävät valtaan, niin selviää, että kuinka kykenemättömiä tähänkin yksinkertaiseen valitsemiseen he ovat.  Demokratia on erittäin huono järjestelmä, mutta se on kuitenkin paras tähänastisista järjestelmistä.
Tähän sopii hyvin vertaus.
Oletetaan, että Lahti sinfonia tarvitsee ykkösviulun soittajan.  Soittaja valitaan huutoäänestyksellä. Suurimman mökän saa aikaan viulisti, jolla on terhakkaimmat ryntäät.  Tämä johtuu siitä, että paikalle tulleet mies äänestäjät saavat aikaan kovimman metelin. Tätä viulistia on ihana katsoa, mutta tuskallista kuunnella.
Jopa Jarmo ymmärtää, että eihän näin voida tätä asiaa hoitaa. Mutta ei se kuvataide ole sen kummempi juttu kuin tämä viulistin valinta.

PATSASTELUA

Lahteen puuhattava evakkopatsas on herättänyt kiihkeää keskustelua. Tätä keskustelua olen seurannut uteliaana.  Monelle tuntuu olevan tärkeää, että patsas olisi esittävä ja mieluummin vielä taiteellisesti kehno.  No sitä en tiedä kuinka moni sellaista haluaa, mutta ne jotka haluavat, niin he ovat varsin äänekkäitä.  Omituista tässä on se, että nämä ihmiset väittävät haluavansa kunnioittaa evakoitten kohtaloa. Jos evakoitten kohtalosta tehdään surkea patsas, niin se ei ole kunnioitusta.  Vähän kaikkialla tuntuu yleistyvän sellainen suuntaus, että ihmiset teeskentelevät olevansa jotain mieltä vaikka oikeasti ovat tismalleen päinvastaista mieltä. Enkä tarkoita trolleja, sillä heidän ammattinsa on ajaa niitä asioita, joiden ajamisesta heille maksetaan sikamaisia summia.  Voihan kysymyksessä olla myös venäläiset trollit. Venäjä kun sotkeutuu estoitta vähän kaikkien valtioiden asioihin, niin miksei tämmöiseen, jossa he ovat osallistuneet häpeälliseen alueitten anastukseen.  Kieltämättä nerokas tapa saada asia haudattua vähin äänin.  Jos he saavat aikaan mitään sanomattoman patsaan evakoista, niin kukaan ei kiinnitä patsaaseen mitään huomiota ja asia unohtuu. Jos joku ryhtyy puuhaamaan toista evakko patsasta, niin se voidaan torpata sanomalla, että evakoista on jo tehty patsas.  Torppaamiseen voidaan taas panna trollit asialle.  Jos evakoista tehtäisiin toinen patsas - tai jos tämä ensimmäinen hoidettaisiin kilpailulla ja jyrytyksellä, niin silloin on suuri vaara, että syntyy taiteellisesti niin korkeatasoinen veistos, että ihmiset tulisivat sitä katsomaan.  Ja aina kun joku tulisi katsomaan, niin aina silloin tämä ihmisen väistämättä ajattelisi evakoitten kohtaloa ja väistämättä Neuvostoliitto joutuisi huonoon valoon.
Laajennan vähän ajatuksen kehää.
Ajattelen kuina typerää rahojen haaskausta on pystyttää mitäänsanomaton patsas.  Taiteen tehtävä on herättää ajatuksia, tunteita ja oivalluksia.  Jos pystytetään patsas, joka ei herätä mitään noista, niin silloin se on epäonnistunut tehtävässään ja olisi saanut jäädä pystyttämättä.  Jos tämän patsaan ääreen tulee taiteen ymmärtäjä, niin ainoa mitä hänen päähänsä tulee on toteamus: Siinä seisoo neljä ihmistä. Samoin käy taidetta ymmärtämättömälle rahvaalle. Mutta jos siihen saadaankin taiteellisesti korkeatasoinen patsas, niin taiteen ymmärtäjä saa ajatuksia ja tunteita ja oivalluksia. Kun taas rahvaan edustaja patsasta katsellessa ajattelee, että nyt häntä kusetetaan. Silloin hän raivostuu, halveksii, tuntee pilkallisuutta tai hämmentyy. Siis hänkin saa jotain sitä patsasta katsellessaan  - siis kokee enemmän kuin katsellessaan sitä mitäänsanomatonta näköisveistosta.
Jos ajattelee asiaa investointina.  Kuinka huono investointi on tehdä patsas, joka ei herätä mitään noista kolmesta edes syntymä hetkenään?  Kun taas kunnon patsas herättää tunteita, ajatuksia ja oivalluksia vuosikymmenien ajan.  Kun ajattelen Bachin musiikkia, niin onhan se surkea palkka, millä hän sävelsi todella onnistunut investointi. Tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat vuosisatojen ajan saaneet melkoisia väristyksiä hänen musiikkiaan soittaessaan ja kuunnellessaan.
Nyt kun rupesin rahasta puhumaan, niin puhutaan sitten siitä.  Kaupungin imago on sellainen asia, joka voi merkitä melkoisia summia voittoa tai tappiota riippuen onko kysymyksessä positiivinen imago vai negatiivinen imago.  Hollolan kunta sai melkoisen huonon imagon tekivät hölmön päätöksen tuulivoimapuistosta  - ja vain siksi, että päättäjät antoivat muutaman hörhön uhkailun vaikuttaa päätöksiinsä. Se päätös tulee vielä Hollolalle kalliiksi.  Samoin voi käydä Lahden. Jos Lahdessa julkisilla paikoilla olevat patsaat antavat tästä kaupungista sellaisen kuvan, että tämä on täysi junttila, niin kukaan ei investoi tänne mitään merkittävää.  Siksi ei ole yhdentekevää millaisia patsaita julkisille paikoille kelpuutetaan.

Viksut nuoret naiset

Päivän ESSässä yleisönosastossa Veera Pelkonen kirjoitti, että hän ei aio hankkia lapsia edes huoltosuhteen parantamiseksi jos päättäjät eivät korjaa planeettaamme. Kirjoituksessa oli paljon hyviä ajatuksia ja niitä en kaikkia tähän viitsi laittaa. Pariin asiaan kuitenkin kommentoin. Hän kirjoitti, että nyt pitäisi tehdä asialle jotain, eikä vain jauhaa paskaa. Tosin hän käytti korrektimpaa ilmaisua kuin minä tässä. Mutta viisaasti kirjoitettu. Toinen asia oli se, että hän siteerasi ruotsalaista Greta Thunbergiä. Veeran mukaan Greta vertasi maapallon tilaa palavaksi taloksi. Tästä minä riemastuin, koska se on todella älykäs vertaus - varsinkin kun itse olen usein käyttänyt tismalleen samaa vertausta.  Oikeastaan ei voisi olla osuvampaa vertausta.  Enkä nyt voi olla jälleen kerran ihmettelemättä ääneen sitä, että monet kuvittelevat, että ilmastonmuutos kumoutuu sillä, että he kiistävät sen olemassaolon. Niin kuin tulipalon saisi sammumaan sillä, että ei usko tulipaloihin.
Tuli vain mieleen kun näitä kahta nuorta naista mietin, että kyllä nuoret naiset ovat aika viksuja.  On aika sovinistista tehdä yleistyksiä sukupuolen mukaan, mutta semmoinen ajatus väkisin tulee mieleen.  Sitä käsitystä tukee vielä se tutkimus, jonka mukaan nuoret miehet ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Kuinka ihmeessä he voivat olla tyytyväisiä kun ihmiskunta on ajautumassa täydelliseen katastroohviin?  Tulee mieleen, että kylläpä he ovat itsekkäitä.
Tämä asetelma herättää ajatuksia miesten ja naisten eroista.  Takuulla meissä on tilastollisia eroja. Se on helppo uskoa jos katsoo meidän anatomiaamme. Tiedän, että yleistäminen on vaarallista. Uskon kuitenkin, että joitain yleistyksiä voi tehdä.  Voisin väittää, että naiset ovat keskimäärin herkempiä havaitsemaan vaarat. He ovat kuin kanarialinnut, joita kaivoksissa käytettiin, että siellä olevat kaivosmiehet arvaisivat, että nyt on vaarallisia kaasuja ja pitää kiireesti poistua. Kannattaa siis kuunnella Veera Pelkosta ja Greta Thunbergiä.  On myös huomattu, että naisten kouluttaminen on osoittautunut kaikista tehokkaimmaksi tavaksi saada yhteisössä aikaan hyviä muutoksia.  Aikoinaan olin äimissäni siitä, että talipaani sissi ampui koulutyttöä rynnäkkökiväärillä päähän sen takia, että hän oli koulutyttö.  Mutta nyt ymmärrän täysin tätä sissiä. Olihan se tyttö hänelle aikamoinen uhka. Jos hän jatkaisi koulunkäyntiä, niin hyvin pian hänelle selviäisi kuinka typeriä ajatuksia noilla talipaani sisseillä on.  Paras siis ampua, sillä mitä siitä tulisi, jos kaikki tytöt kävisivät koulua? Silloinhan kaikille tytöille selviäisi näitten miesten typeryys.
Palataampa tähän nuorten naisten varoituksiin. Kuten jo kirjoitin, niin he ovat ihmisiä, jotka ovat herkkiä ymmärtämään vaaran ja murehtivat tulevasta ihmiskunnan kohtalosta. Nuoret miehet taas eivät murehdi mistään kunhan olutta ja naisia piisaa.  No tämä on taas typerää sovinistista yleistämistä. Sillä onhan niin, että esimerkiksi persuissa kukaan ei murehdi tästä asiasta sukupuolesta riippumatta,  Itse käyn jatkuvaa taistelua siitä, että pitäisikö minun ottaa persujen asenne ja sulkea silmäni tosiasioilta ja elää iloista kulutusjuhlaa?  Jos murehtiminen on hyödytöntä, niin silloin siitä on vain haitta itselle.  Epävarmuus johtuu siitä, että en ole oikein varma, että onko murehtimisesta hyötyä vai ei.  Nyt olen taipuvainen uskomaan, että siitä on hyötyä.  Jos en murehdi, niin en myöskään tee asialle mitään vaan elän kuin pellossa. Jos murehdin, niin yritän itse välttää turhan hiilen päästämisen taivaalle ja otan asian aina puheeksi, jotta tietoisuus muillakin lisääntyisi. Jos murehdin vielä enemmän, niin silloin teen aina rikosilmoituksen jos joku idiootti antaa autonsa käydä yli kaksi minuuttia. Jos murehdin vielä enemmän, niin silloin kirjoitan kirjeen kuljettajalle, jossa kerron, että tyhjäkäynti on rikos. Kirjeen toimitan hänelle tiiliskiveen köytettynä auton  tuulilasin läpi. Jos tämä herättää muutkin vastuulliset toimimaan samoin, niin saamme todennäköisesti tyhjäkäynnin loppumaan ja teemme melkoisen hyvä työn ilmastonmuutoksen torjumisessa.
Murehtimisen hyödyllisyyttä tukee myös se, että jos murehtiminen olisi haitallista, niin se ominaisuus olisi hävinnyt evoluutiossa.  Kun ihmiselle tulee vakavia ongelmia, niin hän murehtii ja kun hän murehtii hän toimii ja varsinkin hän pähkäilee ja kun hän pähkäilee, niin hän saattaa keksi hyvän ratkaisun asiaan.

ILMASTOHUUHAATA 4

Edelleen pohdin näiden kahden sankarin fysikaalisia teorioita. Miksi he puuhastelevat niitten pikkuasioiden parissa kun he voisivat keskittyä kaikista olennaisimpaan asiaan tässä asiassa?  Heillä on hienon tuntuisia teorioita, mutta pahiten niiden teorioitten uskottavuutta murentaa se, että todellisuus ei noudata heidän teorioitaan.  Laitan tähän alle sen luettelon mitkä kaikki asiat heidän pitäisi mitätöidä, sillä tuo luettelon asiat näyttäisivät siltä kuin kasvihuoneilmiö olisi totta.

Kasvihuoneilmiön.
Koko meteorologian tieteenä.
Lämpötilamittaukset.
Napajäätikkö mittaukset.
Vesijärven jäättömän aikajakson tilastot.
Lintujen kevätmuuttojen aikaistuminen ja syysmuuttojen myöhentymisen.
Trooppisten tautien leviäminen.
Eläinlajien elinalueitten muuttumisen.
Merenpinnan kohoamisen.
Lumipeitteen mittaukset.
Helteeseen kuolleitten määrän.

Nyt kun he eivät itse teoriaa ole osoittaneet vääräksi, niin nyt heidän pitäisi antaa yllä olevan listan asioille selitys ja sen selityksen pitäisi olla tosi hyvä.  Siihen ei riitä se huuhaaihmisten selitys, että: En usko.  Se lämpötila mittaus teoria oli aika hyvä veto. Se oli niin hyvä veto,  että joku voisi jopa uskoa siihen. Mutta listan muissa asioissa on jo paljon hankalampia selitettäviä asioita. Esimerkiksi siihen, että miksi Vesijärven jääpeitekausi lyhenee ja lyhenee? Siihen ei riitä selitykseksi se, että kun ihmisillä on niin epätarkat kalenterit.  Kun he kumoaisivat kasvihuoneilmiön ilmiönä, niin silloin tällä  sankari kaksikolla ei enää olisi todistustaakkaa tuohon mitätöivien asioiden listaan.
Viherpipertäjät ovat laatineet taulukon, jossa on määritelty eri kaasujen kasvihuonevaikutuskerroin. Alla on heidän taulukkonsa.



En tiedä miten nämä tutkijat ovat päätyneet näihin lukuihin, mutta annan tälle sankari kaksikolle hyvän vinkin. He voisivat sijoittaa muutaman lasisen suljetun kuution 20 metrin korkeuteen. Kuutiot olisivat täytetty eri kaasuilla ja lämpömittarilla.  Lämpötilaa mitattaessa he saisivat selville, että lämpötiloissa ei ole mitään eroa, joten kasvihuoneilmiö tuli todistetuksi vääräksi.  Kun nämä viherpipertäjät seuraavan kerran väittäisivät, että ilokaasu on 310 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, niin siinä vaiheessa sankarit läväyttäisivät pöytään omat tutkimus tuloksensa.  Tämä nolaisi nämä viherpipertäjät, koska paljastuisi, että he ovat keksineet tuon taulukon omasta päästään. Miksi he jättävät käyttämättä näin herkullista nolaamistilaisuuden? Nyt he häpäisevät itsensä.  
Ainakin minä pidän kasvihuoneilmiötä tosiasiana ja heitä paskan jauhajina niin kauan kun he todistavat muuta.
Mutta jälleen selvisi, että on noista paskan jauhajista paljon hyötyä.  He saivat minut heräämään tylsyyden tilasta ja tutkimaan asiaa jälleen kerran.  Tästä seurasi se, että taas opin aivan uusia asioita ilmastonmuutoksesta.  Yksi erittäin merkittävä asia myös paljastui minulle.  Ilmatieteenlaitos on perustanut sivuilleen "Kysy ilmastosta" sivun.  Siinä asioista tietävät vastailevat ihmisten lähettämiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta.  Ja saa  olla vakuuttunut, että siltä sivustolta saa päteviä  vastauksia.  Aika ilahduttava tämä kehitys, että verkon valehtelevien sivujen joukkoon alkaa ilmestyä aina enemmän ja enemmän luotettavia sivustoja.