Lahden evakkopatsas keskustelussa käydään niitä samoja ajatuksia läpi mitä muissakin keskusteluissa. Yksi sellainen ajatus mitä joku on ihan vakavissaan esittänyt on se, että taiteen asiantuntijat yrittävät monopolisoida itselleen oikeuden tehdä päätös tässä patsas asiassa. Tämä on ollut syytös. Tässä on takana sellainen ajatus, että me kaikki olemme taiteen ymmärtäjiä. Tämä ajatus on odotettu, sillä sitä on rummutettu jatkuvasti. Itse olen jyrkästi eri mieltä. Minulla on erittäin vahvaa näyttöä tälle väitteelleni. Minun tarvitsee vain siteerata mitä tahansa näköispatsasta puolustavaa mielipidettä, niin se jo todistaa minun olevan oikeassa. Tarkennukseksi: Sillä ei ole mitään väliä onko jokin patsas näköispatsas vai abstrakti. Kumpi tahansa voi olla taiteellisesti korkeatasoinen tai tasoltaan surkea. Käytän tässä tätä jakoa vain provosointi mielessä, mutta sitähän minä en paljasta.
Olisi aika erikoista, jos Nastolalainen putkimiehellä olisi aivan yhtä hyvät edellytykset arvioida taidetta kuin sellaisella ihmisellä, joka on tehnyt taidetta ja on koko ikänsä intohimoisesti seurannut taidetta ja taide on hänelle kaikki kaikessa. Onhan se teoriassa mahdollista. Tai en nyt sentään Nastolalainen putkimies voi ymmärtää, mutta Lahtelainen sähkömies kuitenkin. Kysymys on siitä kuinka avoimin mielin ihminen pystyy katsomaan näkemäänsä. Lahtelainen sähkömies voi mieleltään olla niin avoin, että saa elämyksiä katsoessaan jotain veistosta. Toisaalta koko ikänsä taiteeseen intohimoisesti suhtautuvalta voi elämys jäädä saamatta jos hän on sitä tyyppiä, joka on itse itselleen rakentanut estoja nähdä asioita laajemmin. Taide maailma on täynnä esimerkkejä siitä miten arvostetut taiteen tuntijat ovat jämähtäneet johonkin menneeseen ja eivät kykene ymmärtämään sitä mikä on jo tullut. Vasta äsken kuulin kuina Ravelin (muistaakseni Ravel) sävellys sai huonon arvioin arvovaltaiselta sävellyksen opetus porukalta. Se porukka oli jämähtänyt johonkin menneeseen aikaan. Vähän samalla tavalla kävi Magnus Lindbergille (muistaakseni). Hän toi sävellyksensä sinfoniaorkesterin soitettavaksi ja jotkut soittajat soittivat ihan tahallaan mitä sattui. Se ole heistä hauska pila. Mutta todistivat, että heidän olisi pitänyt jo aikoja sitten jäädä eläkkeelle.
Tämmöinen väärin arviointi on siis mahdollista ja varsin todennäköistä. Poikkeuksetta on ollut kysymys siitä, että ihminen on jämähtänyt johonkin menneeseen.
Mutta jos arvioin sitä, että mihin kaikkeen asiaan ihmisillä pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä. Itse olen vahvasti sen kannalla, että heille ei pitäisi antaa sananvaltaa sellaisiin asioihin, joista he eivät ymmärrä mitään. En soisi, että huuto äänestyksellä päätettäisiin ydinvoimalan turvajärjestelmästä. Brexit on karmea esimerkki siitä, että miten käy kun ihmisille annetaan valta päättää sellaisesta asiasta, josta he eivät ymmärrä yhtään mitään. Demokraattiset vaalit ovat niitä harvoja asioita, joissa ihmisille pitää antaa valta valita. Kun näkee keitä he äänestävät valtaan, niin selviää, että kuinka kykenemättömiä tähänkin yksinkertaiseen valitsemiseen he ovat. Demokratia on erittäin huono järjestelmä, mutta se on kuitenkin paras tähänastisista järjestelmistä.
Tähän sopii hyvin vertaus.
Oletetaan, että Lahti sinfonia tarvitsee ykkösviulun soittajan. Soittaja valitaan huutoäänestyksellä. Suurimman mökän saa aikaan viulisti, jolla on terhakkaimmat ryntäät. Tämä johtuu siitä, että paikalle tulleet mies äänestäjät saavat aikaan kovimman metelin. Tätä viulistia on ihana katsoa, mutta tuskallista kuunnella.
Jopa Jarmo ymmärtää, että eihän näin voida tätä asiaa hoitaa. Mutta ei se kuvataide ole sen kummempi juttu kuin tämä viulistin valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti