Lehdessä oli iso juttu siitä evakkopatsaasta. Patsasta puuhastelevat aikovat itsepintaisesti pystyttää sen onnettoman patsaan evakoille. Tämä herättää taas kerran kummastusta. On maan tapa, että urheilijoille pystytetään onnettomia patsaita. Kun urheilijoille tehdään patsas, niin sen pitää olla näköinen ja ennen kaikkea sen pitää olla surkea. No pari poikkeavaa esimerkkiä kyllä löytyy: Paavo Nurmen patsas ja Tahko Pihkalan patsas. Mutta ne ovat olleet vahinkoja. Se miksi urheilijoille tehdään mitään sanomattomia patsaita johtuu siitä, että ne jotka näitä patsaita puuhaavat ajattelevat, että urheilijoiden elämän työ on niin mitätön asia, että he saavat tyytyä mitättömiin patsaisiin. Saattavat olla oikeassa. Itse mietin, että eikö sellainen maailman huipulle pääseminen vaadi melkoista panostusta? Eikö he käytä aikaa ja mieletöntä tarmoa ja sinnikkyyttä, että saavuttavat maailmanmestaruudet? Eikö heidän elämän työnsä ansaitsisi kunnioitusta? Näin minä kyselen itseltäni, mutta koska tästä en mitään ymmärrä, niin minun on tyydyttävä toteamaan, että saattavat nämä puuhastelijat olla oikeassakin.
Mutta evakot ansaitsivat kunnioitusta. Tästä asiasta olen vuoren varma. Siksi on synti ja häpeä, että heidän kohtalostaan tehdään jotain näin mitätöntä.
Asiassa on eräs toinenkin puoli.
Jokainen saa haaskata omat henkilökohtaiset varansa vaikka kuinka typerään patsaaseen ja vaikka minkä asian hyväksi - jos hän sen tekee omalle maalleen ja kaava-alueen ulkopuolelle. Siihen ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.
Mutta kun pystytetään julkiselle paikalle, niin asia on aivan eri. Voisi kuvitella, että kaupungilla olisi tähän jotain sanottavaa, sillä kysymys on kaupungin yleisestä näkymästä ja kaupungin maineesta.
Vai voisinko minä pystyttää keskelle toria jonkin valtavan typerän kolossin keneltäkään mitään kysymättä? Niin - miksi en? Ajatus rupesi kiehtomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti