DARWINISMIA

Saku Timonen pohdiskeli sitä, että pitäisikö antaa kansan kärsiä silloin kun kansa äänestää typerästi? Aika hassua lukea tälläistä kun itse olen jo pitkään pohdiskellut samaa asiaa - ainakin kuukausia.  Onhan maailmassa esimerkkejä siitä mihin väärin äänestäminen voi pahimmillaan johtaa. Hitlerhän äänestettiin valtaan demokraattisesti ja hän pisti paskaksi koko Euroopan ja erityisesti Saksan.  On hyvin yleinen ajatus, että äänestäjä ei voi olla väärässä.  Itse en antaisi äänestäjälle täysin vastuusta vapaata asemaa omasta äänestämisestään.  Tietenkin voi miettiä kummalla on vastuu - holtittomia lupauksia antavalla ehdokkaalla vai äänestäjällä. Tähänkin asiaan on esimerkkejä liikaakin. Mutta otetaan esimerkiksi brexit.  Onko katastrofaaliseen tilanteeseen syyllisiä ne poliitikot, jotka antoivat järjettömiä lupauksia vai äänestäjät, jotka eivät ymmärtäneet, että noissa lupauksissa ei ole mitään todellisuus pohjaa?
Mutta palaan itse perusongelmaan: Annetaanko ihmisten kärsiä siitä kun äänestävät väärin?  Ajatus houkuttaisi. Kuvitellaan tilanne kunnissa.  Jos annetaan kunnille itselleen valta päättää esimerkiksi kuinka paljon he ottavat sinne näitä ilmastopakolaisia.  Siis sen päättäisivät demokraattisesti kuntaan valitut ehdokkaat.  Jos Itäs-uomalainen kunta päättää, että he eivät ota sinne ainoatakaan ihmistä.  Kunta ei saa sinne uutta verta ja kuihtuva kunta kuihtuisi pois kun nuoret muuttaisivat heti pois - koksa kunnassa ei tapahdu mitään ja henkinen ilmapiiri on ahdistavan ahdasmielinen. Länsi-suomen eräs kunta taas päättäisi ottaa sinne runsaasti ilmastopakoilaisia. Kuntaan tulisi uutta verta ja yritteliäisyyttä ja henkinen ilmapiiri muuttuisi entistä paremmaksi. Hyväksyttäisiin se, että kun tämä Itä-suomalainen kunta kuihtuu pois. Kun kerran kuihtuu, niin kuihtukoon.  Tässä toimisi eräänlainen Darwinismi - typerien päättäjien kunnat kuolevat elinkelvottomina.  Laajennetaan näkökulmaa. Otetaan esimerkiksi Suomi. Jos Suomen päättäjät panevat rajat kiinni ja luovat maahan sellaisen henkisen ilmapiirin, että siinä ei hyväksytä kuin tiukasti tietyt ajatusmallit, niin silloin nuoret koulutetut ihmiset häipyvät sellaisiin maihin, jossa on avoimempi ilmapiiri.  Tänne jää vain rupusakki ja täällä ei keksitä mitään nokian kaltaisia uusia innovaatioita kun ne jotka sellaisia voisivat keksiä ovat häipyneet muihin maihin. Kun innovaatioita ei enää keksittäisi, niin Suomella ei olisi mitään myytävää - paitsi puuta  ja kansantalous joutuisi kuralle ja Suomi näivettyisi. Taas voi ajatella, että jos näivettyy, niin näivettyköön.  Laajennetaan näkökulmaa Eurooppaan ja eurooppalaiseen kulttuuriin.  Tähän pitää taustaksi ottaa vähän tietoa kulttuureista ja kulttuurin kehittymisestä ja näivettymisestä.  Kun Euroopassa oli pimeä keskiaika, niin silloin muslimi maailmassa oli korkeakulttuuri. Siellä keksittin uusia asioita ja tieteet ja taiteet kukoistivat.  Sitten osa vaihtuivat, Eurooppa alkoi kukoistaa ja tieteissä ja taiteissa keksittiin uusia asioita. Mikä muutti asioita?  Homma toimi niin, että se, missä suvaittiin hyvin paljon erilaisuutta, vallitsi monikulttuurisuus ja avoimuus eli voimakasta innovaation ja kekseliäisyyden aikaa. Se paikka taas, missä ihmisiä kytättiin, vahdittiin, ei suvaittu mitään vähänkin poikkeavaa eikä hyväksytty maahanmuuttoa eli pysähtyneisyyden tilassa.  Nämä Euroopan populistit ajavat suvaitsemattomuutta, sananvapauden rajoittamista ja kyttäämisen kulttuuria.  Tästäkin voisi ajatella, että jos Euroopan kansat demokraattisesti valitsevat valtaan nämä ihmiset ja saavat aikaan, että valitsemansa ihmiset näivettävät Euroopan kulttuurin, niin antaa näivettyä. Silloin vähänkin viksummat nuoret muuttavat Afrikkaan tai Aasiaan, jossa vallitsee hyvä henki. He omalta osaltaan nostavat siellä olevan kulttuurin kukoistukseen ja omalla erilaisuudellaan vahvistavat siellä vallitsevaa hyvää monikulttuurista ja avointa ilmapiiriä. Antaa vain Euroopan näivettyä.

ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ

Veljeni sanoi, että aikoinaan nousu iso häly siitä kun eräs kansanedustaja tunnusti, ettei tiedä jotain juttua.  Tätä ihmettelin, sillä ei kai voida odottaa, että kansanedustajat ovat yleisneroja, jotka tietävät kaikesta kaiken?  No minulla on omat epäilykseni näistä asioista, jotka aiheuttavat hälyä.  Mutta oletan, että hälyn määrä on aina oikeassa suhteessa asiaan ja suhtaudun tähän tällä asenteella.
Tiedän, että on vanha perinne, että kansanedustajat eivät koskaan paljasta tietämättömyyttään. Mietin vain, että onko tämä perinne oikein järkevä?  Talon rakentamisesta opin sen, että sellainen kirvesmies, joka ei osaa mitään ja salaa sen on vaarallinen talolle. Vielä vaarallisempi on sellainen kirvesmies, joka ei osaa mitään ja kuitenkin kuvittelee osaavansa kaiken.  Tämä asia pätee valtakunnan asioiden hoitamisen suhteen.  Hurjin esimerkki tästä on se kun Teuvo Hakkarainen syvällä rinta äänellä arvosteli yliopisto tasoista tutkimusta. Mies, joka ei eläissään ole lukenut yhtään kirjaa!  Teuvo Hakkarainen on muutenkin hyvä esimerkki tästä edustuksellisesta demokratiasta. Hän itse ja häntä äänestäneet ovat perustelleet kansanedustajuutta sillä, että on hyvä jonkun edustaa rupusakkia.  Idea kuulostaa kyllä hyvältä teoriassa. Käytäntö onkin sitten kokonaan eri juttu. Jos meidän asioitamme hoitamaan valitaan kovinkin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mistään mitään - kun perustelu on vain se, että he edustavat tiettyä osaa kansasta, niin se johtaa typeriin päätöksiin. Sellaisiin, että siitä on vahinkoa koko kansalle - myös sille rupusakille. Tässä on vain se hankalaa, että me emme voi elää vaihtoehtoisessa todellisuudessa.  Jos valtakunnan asiat menevät päin helvettiä, niin hyvin harva ymmärtää sen johtuvan siitä, että päättäjät ovat tehneet typeriä päätöksiä.  Maailma on täynnä esimerkkejä tästä. Espanja eli kukoistus kautta, mutta se kausi loppui siihen, kun he päättivät karkottaa juutalaiset valtakunnasta.  Nyt kaikki pitävät tätä alennustilaa normaalina ymmärtämättä, että maa voisi elää kukoistavampana  jos eivät olisi tehneet sitä tyhmyyttä.
Otetaan esimerkki pyhästä asiasta: Autosta. Jos Matti Virtasen rakastama auto hajoaa, niin valitseeko hän sitä korjaamaan Ville Virtasen, koska Ville tietää auton korjaamisesta vielä vähemmän kuin Matti ja siten hän edustaa hyvin Mattia auton korjaamisessa?
Äänestäjältä ei vaadita muuta kuin, että hän osaa valita valtaan sellainen ihminen, joka parhaiten ajaa koko tämän planeetan etua.  Tai ainakin sellainen, joka ajaa Suomen etua. Tai vähimmäisvaatimus on se, että hän ajaa sen äänestäjän etua, joka häntä on äänestänyt. Tämä on minimi vaatimus.  Eikä tämä minimi vaatimus toteudu, jos hän äänestää sinne itseäänkin tyhmemmän.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että kansanedustajan ei tarvitse valehdella ymmärtävänsä jotain mitä ei oikeasti ymmärrä. Tärkeintä on heidän asenteensa hakea tietoa sieltä mistä sitä löytää ja tehdä päätöksensä sen perusteella. Valitettavasti tämä tuntuu olevan hyvin harvinainen ominaisuus kansanedustajille.
Vaikka en odota kansanedustajien olevan yleisneroja, niin pidän suotavana, että he tietäisivät edes jostain jotain.  Tietämättömyys voi vähetä kun ihminen hankkii tietoa ja siksi se ei välttämättä ole kovinkaan haitallista - varsinkin jo on se oikea asenne.
Paljon pahempaa on harhakuvitelmat.  Meillä kaikilla on harhakuvitelmia ja sille ei voi mitään.  Harhakuvitelmatkin voivat vähentyä jos ihmisellä on aulis mieli tutkia asioita avoimen uteliaasti.  Mutta sitten jos harhakuvitelmat liittyvät suuriin vakaviin ongelmiin, niin silloin kysymys on tärkeä. On olemassa yksi pettämätön testi selvittää, että elääkö ihminen vakavien harhojen maailmassa. Testi on se, että kysytään uskooko ihminen ilmastonmuutokseen vai ei?  Jos hän vastaa, ettei usko,  niin se paljastaa hänen elävän vakavien harhojen maailmassa. Sellaisen ihmisen ei saisi antaa lupaa päästä päättämään meidän yhteisistä asioistamme.

VAALIEN JÄLKEINEN KANKKUNEN

Vaalit on nyt käyty.  Monenlaisia ajatuksia risteilee mielessä.  Viime vuosina olen usein miettinyt, että miltä tuntui ihmisistä Saksan maalla siihen aikaan kun Hitler alkoi päästä valtaan. Tarkoitan niitä, jotka kuuluivat siihen toiseen ääripäähän.  Ensimmäinen ääripää oli Hitler ja kumppanit, jotka ajattelivat, että muita ihmisiä saa kohdella mielivaltaisesti ja julmasti, mutta heitä itseään ei saa. Tämä toinen ääripää taas ajatteli, että ihmisiä ei saa kohdella mielivaltaisesti ja julmasti ja kaikki ovat yhdenvertaisia. Siinä välissä oli sitten ne tolkun ihmiset, jotka ajattelivat puolivälimäisesti.  Jotenkin tämä ajatus on tulee mieleen joka ikinen kerta kun avoimen rasistiset puolueet pääsevät jossain maassa valtaan.  Mietin myös hyvin usein, että kuinka lyhyt on ihmisen historiallinen muisti.  Siitä ei ole sataakaan vuotta kun nämä ajatukset raunioitti puolet maapallosta. Nyt aseet ovat tehokkaammat, joten tulokset tulevat olemaan tehokkaammat.
Persut ovat mielenkiintoinen tapaus. Erityisen mielenkiintoinen ovat ne, jotka äänestivät persuja.  Saku Timonen kirjoitti äänestäjien lyhyestä muistista. Se oli taas kerran osuvasti kirjoitettu.  Kieltämättä  tätä lyhyt muistisuutta pitää ihmetellä. Tai sitä, että miten ihmeessä joku voi haksahtaa uskomaan niitä kaikkia järjettömiä vaalilupauksia, joista lapsikin näkee, että he eivät millään pysty niitä toteuttamaan.  Kaikki ne vaalipuheet olivat enemmän uskomuksia kuin tästä maailmasta olevia.  Jos käytän vertausta, niin nämä äänestäjät ovat kuin auton omistaja, joka vie kerta toisensa jälkeen autonsa korjaamolle, jossa auto korjataan uskomusten perusteella.  Kun oikean puolen etupyörän kiinnitys pitää omituista ääntä, niin korjaaja on vakuuttunut siitä, että kun vaihtaa puolet öljystä lasinpesunesteeseen niin asia tulee kuntoon. Kaikki muutkin korjaukset ovat yhtä päättömiä, mutta omistaja kuitenkin aina tuo autonsa sinne huoltoon.
Persujen onnistunut vaalitaktiikka oli pelkojen levittäminen.  Jotenkin he saivat ihmiset säikähtämään terrorismin uhriksi päätymisen pelkoa ja samalla vaalipuheissaan he itse kauhistelivat: ilmastonmuutoksella pelottelu on vastenmielistä.  Yksi hyvä pelottelu oli se, että ihmisiltä kielletään kohta makkaran syönti.  Ja kansan syvät rivit säikähtivät todella ja syntyi paniikki ja tuhansia ääniä ropisi persuille.  Vaalien yksi piirre oli väittää joidenkin sanoneen jotain, mitä he eivät oikeasti olleet sanoneet.  Ja tämä poikkeuksetta ihmiset uskoivat näitä väitteitä hetkeäkään epäilemättä.  Tuntuu, että politiikka on saanut hurmosuskonnolisia piirteitä, missä uskotaan kaikki mitä halutaan uskoa.  Tätä makkaran syömiskieltoa ei kukaan ole oikeasti sanonut.  Ja vaikka olisikin sanonut ja olisi oikeasti tarkoittanut, niin silti vähän mietityttää asioiden suhteet.  Kun äänestäjälle laitetaan vaakakuppeihin se oma makkaran pätkä ja saako sen syödä ja toiseen vaakakuppiin se, että tuhotaanko ihmiskunta, niin äänestäjä hetkeäkään epäröimättä valitsee sen makkaran pätkän.  Toisaalta: Mikä minä olen sanomaan toisille, että mikä heidän arvomaailmassaan on tärkeä asia ja mikä merkityksetön.  Jos joku pitää sitä omaa makkaranpätkää tärkeämpänä kuin maapallon tulevaisuutta, niin se on hänen arvomaailmansa ja minun on se hyväksyttävä.

PERSUJEN SALAISUUS

Demokratia on kelvottomin järjestelmä - jos ei oteta huomioon kaikkia niitä muita jätjestelmiä mitä ihmiskunta on kokeillut yhteisten asioiden hoitamiseen. Jotenkin näin taisi Churchill sanoa.  Itse järjestelmä ei ole muuttunut kovinkaan paljon: Ihmiset käyvät äänestämässä toiset ihmiset hoitamaan meidän yhteisiä asioitamme.  Mutta se on muuttunut, millä perusteella me äänestämme. Ensin oli pyrkimys valita omia etuja ajavat valtaan. Maanviljelijät äänestivät maalaisliittolaiset sinne, työläiset omat edustajansa. Kun selvät ammattirajat hävisivät ruvettiin äänestämään vallitsevien vääryyksien poistamiseksi.  Mutta vain itseään koskevia vääryyksien poistamiseksi.  Ja olisi hyvä, jos äänestys periaate olisi kehittynyt niin, että ei äänestettäisi jonkin ryhmän edun ajamiseksi tai jonkin vallitsevan vääryyden poistamiseksi vaan äänestys periaate olisi se miten mahdollisimman monella ihmisellä olisi tulevaisuudessa joten kuten siedettävät elinolot. Mutta näyttää siltä, että kehitys meneekin siihen suuntaan, että äänestys periaate on se, että saadaan tehtyä vastustajien elämästä helvettiä.  Tämä ajattelutapa näyttää yleistyvän kaikkialla euroopassa. Meillä persut toteuttavat tätä tapaa.  Kaikki heidän vaalitavoitteensa ovat sellaisia, jolla pyritään aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa. He vastustavat sitä, että tänne tulisi ihmisiä korjaamaan huoltosuhteen ja hoitamaan meitä kun olemme vanhuksia, he vastustavat, että ilmastonmuutosta ruvettaisiin torjumaan, jotta jälkipolvien elämä olisi sietämätöntä, he lietsovat järjettömiä pelkoja, jotta ihmiset ahdistuisivat ja pelkäisivät... Lista olisi loputon,  ja siksi sitä ei kannata tähän kirjoittaa.  Tämä ajatus, että tehdään niin paljon vahinkoa kuin mahdollista ihmetyttää minua.  En ymmärrä. Sillä kaikki nämä jutut tekevät myös heidän itsensä elämän sietämättömäksi.  Miten ihmeessä ajetaan asioita, joista on itselleenkin vahinkoa?  Ensin ajattelin, että kysymys on eräänlaisesta kostosta.  Kysymys on kostosta ja silloin ei haittaa vaikka itselleenkin aiheutetaan kärsimystä, koska tärkeintä on mitä aiheutetaan vastustajalle.
Mutta tämä teoria ei oikein tuntunut uskottavalta. Mietin, että entä jos kysymys on yksinkertaisesti nerokkaasta keinosta päästä valtaan?  Rakennetaan ensin mielikuvat vihollisesta.  Sitten pelotellaan oma väki. Tästä seuraa, että vastustajia sorretaan ja vainotaan. Tästä seuraa, että he tekevät terrori iskun. Tästä seuraa oman väen pelottelu ja siitä seuraa, vastustajiin kohdistuva sorto mielivalta ja terrori. Tästä seuraa se, että vastustajat tekevät terroriteon ja tästä seuraa...
En saa tätä loppumaan. Mutta idea on nerokas: Saadaan aikaan mielivallan ja koston loputtoman kierteen ja se takaa itselleen vallan ja hyvän tekosyyn kytätä ja kontrolloida omaa väkeä.  Näyttäisi siltä, että tämä on hyvä keino saada itselleen valtaa. Ja sillä vallalla voi kiusata muita.  Ajatus on hyvä ja näyttäisi loogiselta.  Mutta yksi asia ei sovi tähän kuvaan.  Se on tämä ilmasstonmuutoksen torjumisen torjuminen.  Ilmastonmuutos on kyllä erinomaisen hyvä keino tehdä ihmisten elämästä helvettiä.  Kun ihmisen elämästä tehdään helvettiä, niin silloin alkaa levottomuudet. Mutta siinä on yksi huono juttu.  Kun terrorismin pelolla saadaan se koston ja pelon kierre aikaiseksi, niin ne jotka sen kierteen aloittivat ovat suojassa.  Kukaan ei ymmärrä sitä, että he ovat pelottelulla saaneet aikaan koko kehityksen. Pelottelijat voivat aivan kirkkain silmin sanoa, että: Mehän varoitimme näistä terrori-iskuista. Ja kaikki uskovat sen.  Mutta ilmastonmuutoksen suhteen he eivät ole suojassa - päinvastoin.  Kun ilmastonmuutos etenee siihen vaiheeseen, että tyhmimmätkin ihmiset huomaavat asian, niin siitä syntyy raivo. Silloin kysytään, että ketkä olivat ne, jotka estivät ilmastonmuutoksen torjunnan.  Eikä heidän auta selittää:  emme me tienneet.  Raivoisat ihmiset kysyvät saman kysymyksen kuin mitä minä olen kysynyt jo moneen kertaan: Miksi ette ottaneet selvää näin vakavasta uhasta?  Eivätkä nämä kysyjät kysy yhtä ystävällisesti kuin mitä minä kysyn, vaan he tekevät sen kysymyksen pesäpallomailan kanssa.  Ei siis ole mitään järkeä aiheuttaa sellaista levottomuutta, josta itse paljastuu.  Mutta miksi he sitten haluavat aiheuttaa näin suurta vahinkoa?  Siinä ei ole mitään järkeä. Paitsi jos... Ainoa järkevä syy on se, että merkuriuksella elävät humanoidit havittelevat tätä planeettaa liian väen asuttavaksi.  Tämä planeetta on vain liian viileä heille, joten he keksivät lähettää ihmisiksi naamioituneita merkuriukselaisia sopivien puolueitten johtopaikoille vauhdittamaan ilmastonmuutosta. Kun ihmiskunta sitten tuhoutuu kuumuuteen, on se merkiriukselaisille sopivan lämmin ja voidaan muuttaa tellukselle ilman taisteluita.

KUINKA PALJON MEILLE SYÖTETÄÄN PASKAA?

Maanantain Roman Schatzin  maammekirjassa hän jutteli romaanien kanssa.  Ohjelmassa selvisi, että mielikuvani Romanian romaanien  kerjäämisestä oli täydellisen väärä. Se ei olekaan ammattimaista touhua, jossa kerjäläisten toimitusjohtaja  tulee minkkiturkissaan mersulla paikalle ja kerää kassaan kertyneet rahat.  Olen jatkuvasti pyrkinyt ymmärtämään sen, että millaisessa maailmassa me elämme. Olen harjaantunut huomaamaan ilmasto huuhaan, tuulimylly huuhaan, terveys huuhaan ja ravitsemus huuhaan. Tämä  ohjelma paljasti, että vielä minussa on vääriä mielikuvia asioista. Kauhulla ajattelin, että mistä kaikesta minulla vielä onkaan vääriä mielikuvia?  Väistämättä tulee mieleen, että valtamedia on kyllä hoitanut hommansa erittäin huonosti kun on näitä vääriä mielikuvia.  Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun huomasin minulla olevan väärä mielikuva öljy-yhtiöistä.  Kuvittelin, että öljy-yhtiöt toimivat markkinatalouden ehdoilla. Sitten selvisikin, että Suomessa sitä tuetaan miljardeilla euroilla vuodessa. Maailman laajuisesti tuet ovat tähtitieteellisiä. Oikeastaan hävettää tavattomasti, että niin kauan kesti että huomasin tämän mielikuvan olevan väärä. Tuli mieleen, että voi olla niin, että vain minulla ollut tämä väärä mielikuva. Tämä ajatus ei ole mukava. On jotenkin hävettävää olla tyhmempi kuin muut.  Joten kiireesti oletan, että en ole tyhmempi kuin muut ja syy on valtamedian.  Jos kerran valtamedia hoitaa tämän mielikuva jutun erittäin huonosti, niin joudun aika vainoharhaiseen tilanteeseen.  Minähän en voi luottaa juuri mihinkään mediaan. Valemedia hoitaa tämän homman vielä huonommin kuin valtamedia. Joten jäljelle jää vain pari tahoa, joihin kannattaa luottaa. Toisaalta, jos kriittisesti arvioin tilannetta, niin YLE kuuluu valtamediaan ja juuri YLEn kanavalta sain sen tiedon, että mielikuvani  on ollut väärä. Joten ainakin tässä tapauksessa YLE on hoitanut tehtävänsä hyvin.
Jos kerran minulla on ties kuinka paljon vääriä mielikuvia asioista, niin voihan olla, että mielikuvani persuistakin on ollut väärä.  Toisaalta jos vertaan käsitystäni persuista siihen käsitykseen, mikä minulla oli kerjäämisestä, niin mielikuvan syntymisessä on huima ero.  Kun media on rummuttanut sitä ajatusta, että kerjääminen on ammattimaista, niin kukaan ei ole kysynyt näiltä kerjäläisiltä, että kerjäävätkö he jotta saisivat mersuunsa polttoainetta vai kerjäävätkö he siksi, että heillä ei ole mitään muuta keinoa saada elantoaan?  Kun taas mielikuvani persuista johtuu siitä mitä vaalilupauksia he ovat antaneet. He ovat luvanneet, että jos he pääsevät vaikuttamaan asioihin, niin meidän lapsillemme ei jätetä kelvollista planeettaa.  Aivan näillä sanoilla he eivät tätä lupausta antaneet, mutta ajatus oli kirkkaasti tämä.  Toisaalta persut eivät ole oikein pitäneet vaalilupauksiaan ja toisaalta tässä asiassa he todennäköisesti tulevat pitämään lupauksensa, koska siitä seuraa niin paljon vahinkoa.
Kauhulla ajattelen omaa tulevaisuuttani. Nyt kun paljastui ikävällä tavalla se miten paljon minulla on niitä vääriä mielikuvia, niin nyt minulla edessä tismalleen kaksi tietä. Minä pyrin pääsemään selville siitä millainen tämä maailma on ja selvitän asiat.  Siis jatkan tätä jo valitsemaani linjaa. Mutta jos jatkan, niin nyt kun selvisi miten näitä harhakuvitelmia on, niin minä joudun entistä useammasta asiasta etsimään totuuden. Tämä tarkoittaa, että en mitään muuta kerkeä tehdä kuin hakea asioista luotettavaa tietoa.  Toinen tie on se, että luovun typerästä ajatuksesta ymmärtää, että millaisessa maailmassa elämme. Jälkimmäinen tie houkuttaa. Se todella houkuttaa.

ILMASTOMARSSI

Hyvin paljon herätti ajatuksia tämä ilmastomarssi. Yksi ajatus oli se, että nuorissa meillä on toivo. Tai jos sanotaan suoraan, niin vain  nuorissa meillä  on toivo.  Kun vanhempi sukupolvi rupattelee, kiistelee ja pahimmat kiistävät,  niin nuoret vaativat ja toimivat. Näitten nuorten juttuja kun katselee, niin tulee mieleen, että me saatamme selvitä.  Nyt nuoret vaativat tekoja ja pian. Heille ei enää riitä se että asiasta rupatellaan ja he eivät tule hyväksymään tyhjänpäiväisiä lupauksia.  Ja kun vertaa nuorten puheita vanhojen pierujen höpinöihin,  niin onhan siinä eroa kuin yöllä ja päivällä. Esimerkiksi otan tähän kaksi kaikista typerintä ja idioottmaisinta ja ääliömäisintä ja vastuuttominta vanhojen pierujen lausahduksia, jotka on sanottu muutama päivä sitten, eikä suinkaan keskiajalla.  Joku sanoi, että Suomen ei tarvitse tehdä mitään, koska Suomi on tehnyt jo riittävästi.  Toinen tismalleen yhtä ääliömäinen lausahdus oli, että ilmastonmuutoksella pelottelu on vastenmielistä.  Kyllähän ihmiset puhuvat typeriä - jopa lapset, mutta hulluinta tässä on se, että nämä kaksi pyrkivät eduskuntaan ja vielä hullumpaa on se, että heitä todennäköisesti myös äänestetään.
Ensimmäinen lausahdus olisi typerä jo vaikka Suomi olisi tehnyt kaikkein eniten maailmassa ilmaston eteen.  Vaikka Suomi olisikin tehnyt eniten maailmassa ilmastonmuutoksen torjumisessa, niin kun se ei riitä, niin silloin ei ole merkitystä, että mille sijalle mikäkin valtio sijoittuu. Sillä on ainoastaan merkitystä, että onko teot olleet riittäviä. Toiseksi tuskin siitä on vahinkoa, että hyvissä asioissa  parannamme sijoitusta.  Jos olemme saaneet rikollisuuden putoamaan alimmalle tasolle maailmassa, niin pitäisikö sitten heittää hanskat naulaan ja unohtaa rikollisuuden kitkeminen? Tuskin. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ne keinot, jotka ovat tehokkaita ovat hyviä. Hyvä esimerkki on muille valtioille hyvä esikuva ja tavoite. Lisäksi hyvällä esimerkillä on tapahtumia nopeuttava vaikutus, sillä mikään valtio - Venäjää lukuunottamatta - ei kehtaa olla ilmastonmuutoksen torjunnassa roistovaltion maineessa. Kolmanneksi se on typerää, koska väite ei pidä paikkaansa.  Eniten asian eteen on tehnyt Burundi jossa päästöt ovat 0,04 tonnia henkeä kohden - Suomessa luku on 8,86. Intiassa 1,73 tonnia. Tämä on 2014 tilasto.  Tai nämä mainitsemani muut valtiot eivät varsinaisesti ole tehneet mitään, vaan ovat köyhyyden vuoksi olleet saastumatta. Mutta sillä ei ole merkitystä vaan ainoastaan sillä kuinka paljon henkeä kohti me laskemme taivaalle hiiltä.
Se toinen typeristä typerin ajatus, että asiasta pelottelu on vastenmielistä. Ajatus on varsin kummallinen. Minusta on oikein, että tiedemiehet varoittavat asiasta - jos se on pelottelua, niin olkoon pelottelua. Kysymys on sama kuin miten lääkäri  kertoo potilaalleen, että viisi askia tupakkaa päivässä ja kaksi pulloa koskenkorvaa päivässä ja sen lisäksi  ne heroiinit tähän päälle vaarantavat terveyden.  Pelotteleeko hän vai valistaako?  Vielä omituisempaa on se, että tämä jälkimmäinen itse maalailee seinälle pelkoja terrorismin uhriksi joutumisesta ja muista täysin järjettömistä peloista. Siis sellaisista asioista, joiden tapahtuminen on lottovoittoa pienempi todennäköisyys.
Näitä aivopieruja kun kuuntelee ja sitten kuulee miten alle kymmenvuotiaat lapset puhuvat tuhat kertaa järkevämmin kuin nämä houkat, niin onhan se järisyttävää.
Kuulin erään henkilön kertovan työtoveristaan. Hän kertoi, että työtoveri oli sanonut rehvakkaasti, että ilmastonmuutos ei koska häntä.  Ajatus oli se, että se tulee vasta hänen kuolemansa jälkeen. Minun oli pakko kysyä heti henkilöltä, että onko tällä tyypillä lapsia?  Kun kuulin, että hänellä on. Olin järkyttynyt siitä, että joku voi vihata omia lapsiaan noin paljon.  Järkytys oli niin suuri, että minun oli pakko soittaa ystävälle ja purkaa itseäni hänelle.  Kysyin häneltä, että onko hänelle omien lasten tulevaisuus tärkeä. Arvasin vastauksen.  Terapeuttinen puhelu auttoi hieman, vaikka olen vieläkin aika järkyttynyt. Jotenkin lastensa huono kohtelu ja se, että vihaa omia lapsiaan on minulle ahdistava asia.  Olen kyllä yrittänyt suhteuttaa asioita ja sillä lohduttautua. Mietin aina sitä, että onko sillä mitään merkitystä, että ihmiskunta tuhoutuu? Onhan muitakin eläinlajeja tuhoutunut. Jos  ja kun ihmiset tuhoutuvat, niin kyllä jokin muu eläinlaji jää elämään. Siitä sitten kehittyy taas uutta.  Voisin aivan hyvin osata suhtautua tähän asiaan tyynesti, sillä eihän tämä asia minuakaan koske, sillä minäkin olen manan mailla ennen kuin todella pahat ajat koittavat. Mutta lasteni takia en voi olla levollinen.  Toisaalta järkytykseni voi olla täysin turhaa, sillä voihan olla, että tällä ihmisellä on syytä oikeasti vihata lapsiaan - enhän minä sitä voi tietää.
Jos asioita katsoo positiivisesti, niin onhan se melkoinen saavutus, että Greta Thunberg on saanut aikaan näin laajoja kannanottoja ja miten hän on näyttänyt esimerkkiä muille nuorille. Tämä antaa toivoa meille. Tilanne on aika hupaisa. Poliitikot ovat olleet selkärangattomia vastuun välttelijöitä ja kansalaiset ovat olleet vastuullisempia, vaikka nimenomaa poliitikkojen olisi pitänyt ottaa vastuu. Mutta nyt kun Thunberg sai aikaan sen, että hän näytti maailmalle miten huolissaan hän on omasta tulevaisuudestaan, niin nyt puolueet eivät enää kehdanneet vähätellä asiaa. Vain täysin vastuuttomat puolueet enää vähättelevät tätä ongelmaa.


Äkkisiltään laskettuna 160 valtiota saastuttaa vähemmän kuin Suomi ja 26 valtiota enemmän kuin Suomi.

MAAILMA HANS ROSLINGIN SILMIN KATSOTTUNA

Uutisissa kerrottiin Saksan rikos tilastoista. Siellä rikollisuutta on vähemmän kuin koskaan, mutta ihmiset tuntevat turvattomuutta enemmän kuin koskaan. Tässä ei ole mitään järkeä. Kun kuulin tämän uutisen, niin tuli vahvasti mieleen Hans  Roslingin kirja: "Faktojen maailma".  Tämä Saksan tilanne oli kuin suoraan siitä kirjan sivuilta.  Samoin se, että saksalaisten turvattomuuden tunteen suurin aiheuttaja on se, että he pelkäävät joutuvansa terrori iskun uhreiksi. Tilastoissa maahanmuuttajien tekemien rikosten määrä oli pysynyt samana, kaikkien muiden rikosten määrä oli laskenut, paitsi äärioikeiston tekemien rikosten määrä oli kasvanut.  Jos siis saksalaiset olisivat johdonmukaisia, niin heidän pitäisi enemmän pelätä äärioikeiston rikoksia kuin terrori iskua.  Mahdollisuus päästä terrori iskun uhriksi on tuhansia kertoja pienempi kuin voittaa yksin lotossa päävoitto. Vai oliko se satoja tuhansia kertoja pienempi?  Mutta ihmisen pelko on tunne ja tunteille me ei oikein voida mitään.  Pelko on suojellut meitä asioilta. Aikoinaan oli hyvinkin järkevää pelätä petoja, mutta nyt siinä pelossa ei ole mitään järkeä - silti monella on suorastaan peto hysteria.  Mietinkin sitä, että laahaako ihmisen pelot aina kymmenentuhatta vuotta jäljessä? Onko niin, että kymmenentuhannen vuoden päästä ihminen pelkää kuollakseen autoa, vaikka sellaista ei ole ollut olemassa tuhansiin vuosiin. No ei taida ihmiskunta enää olle elossakaan silloin.
Pelko on siis tunne, jolle me emme voi mitään. Soisi kuitenkin, että edes päättäjät pystyisivät työntämään syrjään järjettömät pelkonsa kun he päätöksiään tekevät.
Faktojen maailmassa Rosling kuvaili erästä tapausta. Jossakin maassa joku päättäjä sai päähänsä ryhtyä torjumaan jotain tautia.  Tarmokkaasti hän satsasi siihen varoja ja pisti ihmiset hoitamaan tätä hänen hankettaan. Hanke sai kansalta vihamielisen vastaanoton. Tällä kertaa syynä ei ollut huuhaa vaan he olivat ärsyyntyneitä siitä, että valtiolta riittää rahaa ja resursseja tämän yhden taudin torjumiseen, mutta ei niitten tautien torjumiseen, johon he oikeasti kuolevat.
Tästä esimerkistä tulee moni asia mieleen, mutta nyt erityisesti tämä terrorismi.  Kuinka hirveän suuria summia eri valtiot haaskaavat terrorismin torjuntaan?   Jo se on nurinkurista, että kaikki valtiot ovat olleet kitsaita käyttämään varoja terrorismin syitten torjuntaa, vaikka se olisi ollut paljon halvempaa kuin nyt torjua seurauksia? No tämä ajattelu sopii vähän kaikkeen. Siis se, että syihin ei ole varaa ja sitten joudutaan käyttämään paljon enemmän rahaa seurauksien korjaamiseen. Mutta tämä nyt ei kuulu tähän.
Jos lasketaan terrorismiin käytetyn rahan määrää ja mitä sillä rahalla saa, niin onhan se haaskaaminen ollut järjetöntä.  Sillä on pelastettu muutama ihminen ja estetty pieniä aineellisia vahinkoja.  Otetaan esimerkiksi ihmishenkien säästäminen.  Paljon enemmän oltaisi säästetty ihmishenkiä, jos terrorismin torjuntaan haaskatut varat olisi käytetty liikenneturvallisuuteen. Vielä suurempi säästö olisi saatu, jos ne rahat olisi käytetty torjumaan sitä, että ihmiset syövät kovia rasvoja.
Mietin tätä sananvapautta Hans Roslingin silmin.  Sananvapaus on pyhä asia ja sen rajoittamiseen pitää reagoida.  Mutta miten suhtautua siihen, että media repostellessaan näitä terrori iskuja tulevat vääristäneensä meidän maailmankuvamme niin, että alamme pelätä niin järjetöntä asiaa kuin sitä, että joudumme terrori iskun uhriksi?  Media on epäonnistunut tehtävässään kun se on saanut aikaan järjettömiä pelkoja ja ne asiat, joita meidän oikeasti pitäisi pelätä ovat unohtuneet.

Saku Timonen

Plokissani olen muutaman kerran ottanut esille Saku Timosen ja vasepookissa olen kahdesti siteerannut häntä. Molemmilla kerroilla vasepookissa sain hyvin nopeasti aikaan reaktion.  Kriittisen reaktion.  Kriittisyys on hyvä asia.  Nykyään vain käsitteitä sekoitetaan sumeilematta. Kun uhkailulla pyritään rajoittamaan sananvapautta, niin siitä käytetään nimitystä sananvapaus. Samoin puhutaan kriittisyydestä silloin kun uskotaan huuhaaseen ilman minkäänlaista kriittisyyttä.  Tilanne on se, että jos kriittiseksi esitetylle väitteelle ei ole mitään todisteita, niin silloin ei ole kysymys kriittisyydestä.  On hyvin tyypillistä, että Saku Timosen ajatukset tyrmätään ilman mitään perusteita.  Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan se vaivatonta luokitella joku joksikin. Kun hänet on luokiteltu, niin sen jälkeen voi olettaa hänen edustavan ja ajattelevan tietyllä tavalla.  Itsekin hyvin mielelläni tekisin näin, sillä onhan se helppoa.  Mutta olen vielä Faktojen maailma kirjan vaikutuksen alaisena ja tämä vaikuttaa tämän hetkiseen ajattelutapaani.  Nyt ajattelen,  että oikeastaan ainoastaan se pitäisi merkitä, että mitä ihminen sanoo, eikä se mitä kuvittelemme hänen tarkoittavan. Vielä vähemmän pitäisi antaa sen vaikuttaa kuinka miellyttävällä tavalla joku kertoo asiansa.  Olen kuullut, että Stalin, Hitler ja Berluscooni olivat mitä miellyttävimpiä ihmisiä sosiaalisessa kanssakäymisessä.  Ny vaalien alla se asia pitäisi soveltaa äänestämiseen.  Jos jokin puolue ei lupaa ottaa vakavasti ihmiskunnan suurinta ongelmaa - ilmastonmuutosta -  niin se puolue on täysin vastuuton ja sitä ei pitäisi päästää valtaan riippumatta siitä mikä sen puolueen nimi on.
Mutta jotta en sortuisi samaan mistä muita syytän, niin perustelen käsityksiäni Timosesta sillä mitä oikeasti on tapahtunut.  Tuntuu, että hän on hyvin usein ennustanut oikein.  Hyvin usein on käynyt niin, että Timonen on plokissaan kertonut hallituksen jossain päätöksessä olevan sellaisen ja sellaisen laki ongelman. Hetken päästä on käynyt niin, että hallitus ei ole voinut toteuttaa sitä päätöstään tismalleen sen laki ongelman takia, mistä Timonen etukäteen kirjoitti. Timonen myös kirjoitti vähää ennen hallituksen ero aikeita, että eivät he anna hallituksen kaatua. Ja niinhän siinä kävi, että Sipilä kaarsi lentokoneensa kesken matkaa ja perui eron.  Jos ihminen on näin usein ennustanut oikein, niin ei semmoinen ihminen voi ihan paskaa kirjoittaa.  No oikein ennustaminen on vain yksi puoli. Toinen puoli on sitten ne arvot. Listaan tähän sellaisia asioita mistä Timonen on kirjoittanut:

Lain edessä ihmisten pitää olla yhdenvertaisia.
Ihmisen saa tuomita vain siitä rikoksesta, jonka hän on tehnyt ja joka on pystytty todistamaan.
Perustuslakia pitää kunnioittaa, koska se suojelee kansalaisia mielivallasta.
Jos ihmisellä teetetään työtä, niin siitä pitäisi maksaa palkkaa ja mieluummin sellaista, että hän pystyy sillä elämään.
Työttömien syyllistäminen omasta työttömyydestään on ihan perseestä.
Väärien mielikuvien ja ennakkoluulojen kylväminen on moraalitonta.

Kun tätä listaa luen, niin pakko myöntää, että olen näistä kaikista asioista tismalleen samaa mieltä kuin Saku Timonen.  Tuota yhdenvertaisuutta lain edessä olen hiukan miettinyt.  Aika moni tuntuu kannattavan ajatusta, että olisi parempi, jos emme olisi yhdenvertaisia. Hiukan nyreksien suhtaudun tähän ajatukseen. Voisin ehkä kannattaa tätä ajatusta jos vain minä olisin hän jota oikeus käsittelisi silkkihansikkain. Mutta luulen, että tähän ei suostuta, joten minun on viisainta kannattaa yhdenvertaisuutta.
Timonen on siis ihminen, joka on usein ennusteissaan oikeassa ja hänellä on järkevät vaatimukset, kuten listasta näkyy. Ne ovat järkeviä, koska minä kannatan samoja ajatuksia.  Hän on siis kahdessa asiassa melkoisen pätevä plokin kirjoittaja. Mutta tärkein asia, minkä hän on minulle antanut on se, että hän on saanut silmäni avautumaan.  Hän on hyvin usein kritisoinut valtamediaa siitä, että se ei ole hoitanut vallan vahtikoiran virkaa vaan kritiikittömästi ottanut poliitikkojen sanomiset sellaisenaan.  Toki valtamediaa on muutkin arvostelleet, mutta usein sen arvostelun takana on olleet huuhaaihmiset, jotka ovat uskoneet vielä hullumpaa mediaa.  Timonen on saanut näkemään poliittisen suhmuroinnin taakse - mitä valtamedia ei ole pystynyt tekemään.
Täytyyhän Timosen olla pätevä ajattelija, koska me molemmat toisistamme riippumatta esitimme sen ajatuksen, että tämä poikien hyväksikäyttö tapaus vaietaan, koska tekijät ovat väärää uskontokuntaa.
Ystäväni Raimo sanoi minulle sellaisen kohteliaisuuden, että ei nämä minun plokini häviä yhtään Timosen plokeille.  En tiedä ansaitsenko tällaisen kohteliaisuuden, mutta ehkä minun on viisainta tässä asiassa varoa ajattelemasta kriittisesti ja ottaa kommentti apsoluuttisena totuutena.