Hyvin paljon herätti ajatuksia tämä ilmastomarssi. Yksi ajatus oli se, että nuorissa meillä on toivo. Tai jos sanotaan suoraan, niin vain nuorissa meillä on toivo. Kun vanhempi sukupolvi rupattelee, kiistelee ja pahimmat kiistävät, niin nuoret vaativat ja toimivat. Näitten nuorten juttuja kun katselee, niin tulee mieleen, että me saatamme selvitä. Nyt nuoret vaativat tekoja ja pian. Heille ei enää riitä se että asiasta rupatellaan ja he eivät tule hyväksymään tyhjänpäiväisiä lupauksia. Ja kun vertaa nuorten puheita vanhojen pierujen höpinöihin, niin onhan siinä eroa kuin yöllä ja päivällä. Esimerkiksi otan tähän kaksi kaikista typerintä ja idioottmaisinta ja ääliömäisintä ja vastuuttominta vanhojen pierujen lausahduksia, jotka on sanottu muutama päivä sitten, eikä suinkaan keskiajalla. Joku sanoi, että Suomen ei tarvitse tehdä mitään, koska Suomi on tehnyt jo riittävästi. Toinen tismalleen yhtä ääliömäinen lausahdus oli, että ilmastonmuutoksella pelottelu on vastenmielistä. Kyllähän ihmiset puhuvat typeriä - jopa lapset, mutta hulluinta tässä on se, että nämä kaksi pyrkivät eduskuntaan ja vielä hullumpaa on se, että heitä todennäköisesti myös äänestetään.
Ensimmäinen lausahdus olisi typerä jo vaikka Suomi olisi tehnyt kaikkein eniten maailmassa ilmaston eteen. Vaikka Suomi olisikin tehnyt eniten maailmassa ilmastonmuutoksen torjumisessa, niin kun se ei riitä, niin silloin ei ole merkitystä, että mille sijalle mikäkin valtio sijoittuu. Sillä on ainoastaan merkitystä, että onko teot olleet riittäviä. Toiseksi tuskin siitä on vahinkoa, että hyvissä asioissa parannamme sijoitusta. Jos olemme saaneet rikollisuuden putoamaan alimmalle tasolle maailmassa, niin pitäisikö sitten heittää hanskat naulaan ja unohtaa rikollisuuden kitkeminen? Tuskin. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ne keinot, jotka ovat tehokkaita ovat hyviä. Hyvä esimerkki on muille valtioille hyvä esikuva ja tavoite. Lisäksi hyvällä esimerkillä on tapahtumia nopeuttava vaikutus, sillä mikään valtio - Venäjää lukuunottamatta - ei kehtaa olla ilmastonmuutoksen torjunnassa roistovaltion maineessa. Kolmanneksi se on typerää, koska väite ei pidä paikkaansa. Eniten asian eteen on tehnyt Burundi jossa päästöt ovat 0,04 tonnia henkeä kohden - Suomessa luku on 8,86. Intiassa 1,73 tonnia. Tämä on 2014 tilasto. Tai nämä mainitsemani muut valtiot eivät varsinaisesti ole tehneet mitään, vaan ovat köyhyyden vuoksi olleet saastumatta. Mutta sillä ei ole merkitystä vaan ainoastaan sillä kuinka paljon henkeä kohti me laskemme taivaalle hiiltä.
Se toinen typeristä typerin ajatus, että asiasta pelottelu on vastenmielistä. Ajatus on varsin kummallinen. Minusta on oikein, että tiedemiehet varoittavat asiasta - jos se on pelottelua, niin olkoon pelottelua. Kysymys on sama kuin miten lääkäri kertoo potilaalleen, että viisi askia tupakkaa päivässä ja kaksi pulloa koskenkorvaa päivässä ja sen lisäksi ne heroiinit tähän päälle vaarantavat terveyden. Pelotteleeko hän vai valistaako? Vielä omituisempaa on se, että tämä jälkimmäinen itse maalailee seinälle pelkoja terrorismin uhriksi joutumisesta ja muista täysin järjettömistä peloista. Siis sellaisista asioista, joiden tapahtuminen on lottovoittoa pienempi todennäköisyys.
Näitä aivopieruja kun kuuntelee ja sitten kuulee miten alle kymmenvuotiaat lapset puhuvat tuhat kertaa järkevämmin kuin nämä houkat, niin onhan se järisyttävää.
Kuulin erään henkilön kertovan työtoveristaan. Hän kertoi, että työtoveri oli sanonut rehvakkaasti, että ilmastonmuutos ei koska häntä. Ajatus oli se, että se tulee vasta hänen kuolemansa jälkeen. Minun oli pakko kysyä heti henkilöltä, että onko tällä tyypillä lapsia? Kun kuulin, että hänellä on. Olin järkyttynyt siitä, että joku voi vihata omia lapsiaan noin paljon. Järkytys oli niin suuri, että minun oli pakko soittaa ystävälle ja purkaa itseäni hänelle. Kysyin häneltä, että onko hänelle omien lasten tulevaisuus tärkeä. Arvasin vastauksen. Terapeuttinen puhelu auttoi hieman, vaikka olen vieläkin aika järkyttynyt. Jotenkin lastensa huono kohtelu ja se, että vihaa omia lapsiaan on minulle ahdistava asia. Olen kyllä yrittänyt suhteuttaa asioita ja sillä lohduttautua. Mietin aina sitä, että onko sillä mitään merkitystä, että ihmiskunta tuhoutuu? Onhan muitakin eläinlajeja tuhoutunut. Jos ja kun ihmiset tuhoutuvat, niin kyllä jokin muu eläinlaji jää elämään. Siitä sitten kehittyy taas uutta. Voisin aivan hyvin osata suhtautua tähän asiaan tyynesti, sillä eihän tämä asia minuakaan koske, sillä minäkin olen manan mailla ennen kuin todella pahat ajat koittavat. Mutta lasteni takia en voi olla levollinen. Toisaalta järkytykseni voi olla täysin turhaa, sillä voihan olla, että tällä ihmisellä on syytä oikeasti vihata lapsiaan - enhän minä sitä voi tietää.
Jos asioita katsoo positiivisesti, niin onhan se melkoinen saavutus, että Greta Thunberg on saanut aikaan näin laajoja kannanottoja ja miten hän on näyttänyt esimerkkiä muille nuorille. Tämä antaa toivoa meille. Tilanne on aika hupaisa. Poliitikot ovat olleet selkärangattomia vastuun välttelijöitä ja kansalaiset ovat olleet vastuullisempia, vaikka nimenomaa poliitikkojen olisi pitänyt ottaa vastuu. Mutta nyt kun Thunberg sai aikaan sen, että hän näytti maailmalle miten huolissaan hän on omasta tulevaisuudestaan, niin nyt puolueet eivät enää kehdanneet vähätellä asiaa. Vain täysin vastuuttomat puolueet enää vähättelevät tätä ongelmaa.
Äkkisiltään laskettuna 160 valtiota saastuttaa vähemmän kuin Suomi ja 26 valtiota enemmän kuin Suomi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti