Vaalit on nyt käyty. Monenlaisia ajatuksia risteilee mielessä. Viime vuosina olen usein miettinyt, että miltä tuntui ihmisistä Saksan maalla siihen aikaan kun Hitler alkoi päästä valtaan. Tarkoitan niitä, jotka kuuluivat siihen toiseen ääripäähän. Ensimmäinen ääripää oli Hitler ja kumppanit, jotka ajattelivat, että muita ihmisiä saa kohdella mielivaltaisesti ja julmasti, mutta heitä itseään ei saa. Tämä toinen ääripää taas ajatteli, että ihmisiä ei saa kohdella mielivaltaisesti ja julmasti ja kaikki ovat yhdenvertaisia. Siinä välissä oli sitten ne tolkun ihmiset, jotka ajattelivat puolivälimäisesti. Jotenkin tämä ajatus on tulee mieleen joka ikinen kerta kun avoimen rasistiset puolueet pääsevät jossain maassa valtaan. Mietin myös hyvin usein, että kuinka lyhyt on ihmisen historiallinen muisti. Siitä ei ole sataakaan vuotta kun nämä ajatukset raunioitti puolet maapallosta. Nyt aseet ovat tehokkaammat, joten tulokset tulevat olemaan tehokkaammat.
Persut ovat mielenkiintoinen tapaus. Erityisen mielenkiintoinen ovat ne, jotka äänestivät persuja. Saku Timonen kirjoitti äänestäjien lyhyestä muistista. Se oli taas kerran osuvasti kirjoitettu. Kieltämättä tätä lyhyt muistisuutta pitää ihmetellä. Tai sitä, että miten ihmeessä joku voi haksahtaa uskomaan niitä kaikkia järjettömiä vaalilupauksia, joista lapsikin näkee, että he eivät millään pysty niitä toteuttamaan. Kaikki ne vaalipuheet olivat enemmän uskomuksia kuin tästä maailmasta olevia. Jos käytän vertausta, niin nämä äänestäjät ovat kuin auton omistaja, joka vie kerta toisensa jälkeen autonsa korjaamolle, jossa auto korjataan uskomusten perusteella. Kun oikean puolen etupyörän kiinnitys pitää omituista ääntä, niin korjaaja on vakuuttunut siitä, että kun vaihtaa puolet öljystä lasinpesunesteeseen niin asia tulee kuntoon. Kaikki muutkin korjaukset ovat yhtä päättömiä, mutta omistaja kuitenkin aina tuo autonsa sinne huoltoon.
Persujen onnistunut vaalitaktiikka oli pelkojen levittäminen. Jotenkin he saivat ihmiset säikähtämään terrorismin uhriksi päätymisen pelkoa ja samalla vaalipuheissaan he itse kauhistelivat: ilmastonmuutoksella pelottelu on vastenmielistä. Yksi hyvä pelottelu oli se, että ihmisiltä kielletään kohta makkaran syönti. Ja kansan syvät rivit säikähtivät todella ja syntyi paniikki ja tuhansia ääniä ropisi persuille. Vaalien yksi piirre oli väittää joidenkin sanoneen jotain, mitä he eivät oikeasti olleet sanoneet. Ja tämä poikkeuksetta ihmiset uskoivat näitä väitteitä hetkeäkään epäilemättä. Tuntuu, että politiikka on saanut hurmosuskonnolisia piirteitä, missä uskotaan kaikki mitä halutaan uskoa. Tätä makkaran syömiskieltoa ei kukaan ole oikeasti sanonut. Ja vaikka olisikin sanonut ja olisi oikeasti tarkoittanut, niin silti vähän mietityttää asioiden suhteet. Kun äänestäjälle laitetaan vaakakuppeihin se oma makkaran pätkä ja saako sen syödä ja toiseen vaakakuppiin se, että tuhotaanko ihmiskunta, niin äänestäjä hetkeäkään epäröimättä valitsee sen makkaran pätkän. Toisaalta: Mikä minä olen sanomaan toisille, että mikä heidän arvomaailmassaan on tärkeä asia ja mikä merkityksetön. Jos joku pitää sitä omaa makkaranpätkää tärkeämpänä kuin maapallon tulevaisuutta, niin se on hänen arvomaailmansa ja minun on se hyväksyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti