keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

KUINKA PALJON MEILLE SYÖTETÄÄN PASKAA?

Maanantain Roman Schatzin  maammekirjassa hän jutteli romaanien kanssa.  Ohjelmassa selvisi, että mielikuvani Romanian romaanien  kerjäämisestä oli täydellisen väärä. Se ei olekaan ammattimaista touhua, jossa kerjäläisten toimitusjohtaja  tulee minkkiturkissaan mersulla paikalle ja kerää kassaan kertyneet rahat.  Olen jatkuvasti pyrkinyt ymmärtämään sen, että millaisessa maailmassa me elämme. Olen harjaantunut huomaamaan ilmasto huuhaan, tuulimylly huuhaan, terveys huuhaan ja ravitsemus huuhaan. Tämä  ohjelma paljasti, että vielä minussa on vääriä mielikuvia asioista. Kauhulla ajattelin, että mistä kaikesta minulla vielä onkaan vääriä mielikuvia?  Väistämättä tulee mieleen, että valtamedia on kyllä hoitanut hommansa erittäin huonosti kun on näitä vääriä mielikuvia.  Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun huomasin minulla olevan väärä mielikuva öljy-yhtiöistä.  Kuvittelin, että öljy-yhtiöt toimivat markkinatalouden ehdoilla. Sitten selvisikin, että Suomessa sitä tuetaan miljardeilla euroilla vuodessa. Maailman laajuisesti tuet ovat tähtitieteellisiä. Oikeastaan hävettää tavattomasti, että niin kauan kesti että huomasin tämän mielikuvan olevan väärä. Tuli mieleen, että voi olla niin, että vain minulla ollut tämä väärä mielikuva. Tämä ajatus ei ole mukava. On jotenkin hävettävää olla tyhmempi kuin muut.  Joten kiireesti oletan, että en ole tyhmempi kuin muut ja syy on valtamedian.  Jos kerran valtamedia hoitaa tämän mielikuva jutun erittäin huonosti, niin joudun aika vainoharhaiseen tilanteeseen.  Minähän en voi luottaa juuri mihinkään mediaan. Valemedia hoitaa tämän homman vielä huonommin kuin valtamedia. Joten jäljelle jää vain pari tahoa, joihin kannattaa luottaa. Toisaalta, jos kriittisesti arvioin tilannetta, niin YLE kuuluu valtamediaan ja juuri YLEn kanavalta sain sen tiedon, että mielikuvani  on ollut väärä. Joten ainakin tässä tapauksessa YLE on hoitanut tehtävänsä hyvin.
Jos kerran minulla on ties kuinka paljon vääriä mielikuvia asioista, niin voihan olla, että mielikuvani persuistakin on ollut väärä.  Toisaalta jos vertaan käsitystäni persuista siihen käsitykseen, mikä minulla oli kerjäämisestä, niin mielikuvan syntymisessä on huima ero.  Kun media on rummuttanut sitä ajatusta, että kerjääminen on ammattimaista, niin kukaan ei ole kysynyt näiltä kerjäläisiltä, että kerjäävätkö he jotta saisivat mersuunsa polttoainetta vai kerjäävätkö he siksi, että heillä ei ole mitään muuta keinoa saada elantoaan?  Kun taas mielikuvani persuista johtuu siitä mitä vaalilupauksia he ovat antaneet. He ovat luvanneet, että jos he pääsevät vaikuttamaan asioihin, niin meidän lapsillemme ei jätetä kelvollista planeettaa.  Aivan näillä sanoilla he eivät tätä lupausta antaneet, mutta ajatus oli kirkkaasti tämä.  Toisaalta persut eivät ole oikein pitäneet vaalilupauksiaan ja toisaalta tässä asiassa he todennäköisesti tulevat pitämään lupauksensa, koska siitä seuraa niin paljon vahinkoa.
Kauhulla ajattelen omaa tulevaisuuttani. Nyt kun paljastui ikävällä tavalla se miten paljon minulla on niitä vääriä mielikuvia, niin nyt minulla edessä tismalleen kaksi tietä. Minä pyrin pääsemään selville siitä millainen tämä maailma on ja selvitän asiat.  Siis jatkan tätä jo valitsemaani linjaa. Mutta jos jatkan, niin nyt kun selvisi miten näitä harhakuvitelmia on, niin minä joudun entistä useammasta asiasta etsimään totuuden. Tämä tarkoittaa, että en mitään muuta kerkeä tehdä kuin hakea asioista luotettavaa tietoa.  Toinen tie on se, että luovun typerästä ajatuksesta ymmärtää, että millaisessa maailmassa elämme. Jälkimmäinen tie houkuttaa. Se todella houkuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti