ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ

Veljeni sanoi, että aikoinaan nousu iso häly siitä kun eräs kansanedustaja tunnusti, ettei tiedä jotain juttua.  Tätä ihmettelin, sillä ei kai voida odottaa, että kansanedustajat ovat yleisneroja, jotka tietävät kaikesta kaiken?  No minulla on omat epäilykseni näistä asioista, jotka aiheuttavat hälyä.  Mutta oletan, että hälyn määrä on aina oikeassa suhteessa asiaan ja suhtaudun tähän tällä asenteella.
Tiedän, että on vanha perinne, että kansanedustajat eivät koskaan paljasta tietämättömyyttään. Mietin vain, että onko tämä perinne oikein järkevä?  Talon rakentamisesta opin sen, että sellainen kirvesmies, joka ei osaa mitään ja salaa sen on vaarallinen talolle. Vielä vaarallisempi on sellainen kirvesmies, joka ei osaa mitään ja kuitenkin kuvittelee osaavansa kaiken.  Tämä asia pätee valtakunnan asioiden hoitamisen suhteen.  Hurjin esimerkki tästä on se kun Teuvo Hakkarainen syvällä rinta äänellä arvosteli yliopisto tasoista tutkimusta. Mies, joka ei eläissään ole lukenut yhtään kirjaa!  Teuvo Hakkarainen on muutenkin hyvä esimerkki tästä edustuksellisesta demokratiasta. Hän itse ja häntä äänestäneet ovat perustelleet kansanedustajuutta sillä, että on hyvä jonkun edustaa rupusakkia.  Idea kuulostaa kyllä hyvältä teoriassa. Käytäntö onkin sitten kokonaan eri juttu. Jos meidän asioitamme hoitamaan valitaan kovinkin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mistään mitään - kun perustelu on vain se, että he edustavat tiettyä osaa kansasta, niin se johtaa typeriin päätöksiin. Sellaisiin, että siitä on vahinkoa koko kansalle - myös sille rupusakille. Tässä on vain se hankalaa, että me emme voi elää vaihtoehtoisessa todellisuudessa.  Jos valtakunnan asiat menevät päin helvettiä, niin hyvin harva ymmärtää sen johtuvan siitä, että päättäjät ovat tehneet typeriä päätöksiä.  Maailma on täynnä esimerkkejä tästä. Espanja eli kukoistus kautta, mutta se kausi loppui siihen, kun he päättivät karkottaa juutalaiset valtakunnasta.  Nyt kaikki pitävät tätä alennustilaa normaalina ymmärtämättä, että maa voisi elää kukoistavampana  jos eivät olisi tehneet sitä tyhmyyttä.
Otetaan esimerkki pyhästä asiasta: Autosta. Jos Matti Virtasen rakastama auto hajoaa, niin valitseeko hän sitä korjaamaan Ville Virtasen, koska Ville tietää auton korjaamisesta vielä vähemmän kuin Matti ja siten hän edustaa hyvin Mattia auton korjaamisessa?
Äänestäjältä ei vaadita muuta kuin, että hän osaa valita valtaan sellainen ihminen, joka parhaiten ajaa koko tämän planeetan etua.  Tai ainakin sellainen, joka ajaa Suomen etua. Tai vähimmäisvaatimus on se, että hän ajaa sen äänestäjän etua, joka häntä on äänestänyt. Tämä on minimi vaatimus.  Eikä tämä minimi vaatimus toteudu, jos hän äänestää sinne itseäänkin tyhmemmän.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että kansanedustajan ei tarvitse valehdella ymmärtävänsä jotain mitä ei oikeasti ymmärrä. Tärkeintä on heidän asenteensa hakea tietoa sieltä mistä sitä löytää ja tehdä päätöksensä sen perusteella. Valitettavasti tämä tuntuu olevan hyvin harvinainen ominaisuus kansanedustajille.
Vaikka en odota kansanedustajien olevan yleisneroja, niin pidän suotavana, että he tietäisivät edes jostain jotain.  Tietämättömyys voi vähetä kun ihminen hankkii tietoa ja siksi se ei välttämättä ole kovinkaan haitallista - varsinkin jo on se oikea asenne.
Paljon pahempaa on harhakuvitelmat.  Meillä kaikilla on harhakuvitelmia ja sille ei voi mitään.  Harhakuvitelmatkin voivat vähentyä jos ihmisellä on aulis mieli tutkia asioita avoimen uteliaasti.  Mutta sitten jos harhakuvitelmat liittyvät suuriin vakaviin ongelmiin, niin silloin kysymys on tärkeä. On olemassa yksi pettämätön testi selvittää, että elääkö ihminen vakavien harhojen maailmassa. Testi on se, että kysytään uskooko ihminen ilmastonmuutokseen vai ei?  Jos hän vastaa, ettei usko,  niin se paljastaa hänen elävän vakavien harhojen maailmassa. Sellaisen ihmisen ei saisi antaa lupaa päästä päättämään meidän yhteisistä asioistamme.