Uutisissa kerrottiin Saksan rikos tilastoista. Siellä rikollisuutta on vähemmän kuin koskaan, mutta ihmiset tuntevat turvattomuutta enemmän kuin koskaan. Tässä ei ole mitään järkeä. Kun kuulin tämän uutisen, niin tuli vahvasti mieleen Hans Roslingin kirja: "Faktojen maailma". Tämä Saksan tilanne oli kuin suoraan siitä kirjan sivuilta. Samoin se, että saksalaisten turvattomuuden tunteen suurin aiheuttaja on se, että he pelkäävät joutuvansa terrori iskun uhreiksi. Tilastoissa maahanmuuttajien tekemien rikosten määrä oli pysynyt samana, kaikkien muiden rikosten määrä oli laskenut, paitsi äärioikeiston tekemien rikosten määrä oli kasvanut. Jos siis saksalaiset olisivat johdonmukaisia, niin heidän pitäisi enemmän pelätä äärioikeiston rikoksia kuin terrori iskua. Mahdollisuus päästä terrori iskun uhriksi on tuhansia kertoja pienempi kuin voittaa yksin lotossa päävoitto. Vai oliko se satoja tuhansia kertoja pienempi? Mutta ihmisen pelko on tunne ja tunteille me ei oikein voida mitään. Pelko on suojellut meitä asioilta. Aikoinaan oli hyvinkin järkevää pelätä petoja, mutta nyt siinä pelossa ei ole mitään järkeä - silti monella on suorastaan peto hysteria. Mietinkin sitä, että laahaako ihmisen pelot aina kymmenentuhatta vuotta jäljessä? Onko niin, että kymmenentuhannen vuoden päästä ihminen pelkää kuollakseen autoa, vaikka sellaista ei ole ollut olemassa tuhansiin vuosiin. No ei taida ihmiskunta enää olle elossakaan silloin.
Pelko on siis tunne, jolle me emme voi mitään. Soisi kuitenkin, että edes päättäjät pystyisivät työntämään syrjään järjettömät pelkonsa kun he päätöksiään tekevät.
Faktojen maailmassa Rosling kuvaili erästä tapausta. Jossakin maassa joku päättäjä sai päähänsä ryhtyä torjumaan jotain tautia. Tarmokkaasti hän satsasi siihen varoja ja pisti ihmiset hoitamaan tätä hänen hankettaan. Hanke sai kansalta vihamielisen vastaanoton. Tällä kertaa syynä ei ollut huuhaa vaan he olivat ärsyyntyneitä siitä, että valtiolta riittää rahaa ja resursseja tämän yhden taudin torjumiseen, mutta ei niitten tautien torjumiseen, johon he oikeasti kuolevat.
Tästä esimerkistä tulee moni asia mieleen, mutta nyt erityisesti tämä terrorismi. Kuinka hirveän suuria summia eri valtiot haaskaavat terrorismin torjuntaan? Jo se on nurinkurista, että kaikki valtiot ovat olleet kitsaita käyttämään varoja terrorismin syitten torjuntaa, vaikka se olisi ollut paljon halvempaa kuin nyt torjua seurauksia? No tämä ajattelu sopii vähän kaikkeen. Siis se, että syihin ei ole varaa ja sitten joudutaan käyttämään paljon enemmän rahaa seurauksien korjaamiseen. Mutta tämä nyt ei kuulu tähän.
Jos lasketaan terrorismiin käytetyn rahan määrää ja mitä sillä rahalla saa, niin onhan se haaskaaminen ollut järjetöntä. Sillä on pelastettu muutama ihminen ja estetty pieniä aineellisia vahinkoja. Otetaan esimerkiksi ihmishenkien säästäminen. Paljon enemmän oltaisi säästetty ihmishenkiä, jos terrorismin torjuntaan haaskatut varat olisi käytetty liikenneturvallisuuteen. Vielä suurempi säästö olisi saatu, jos ne rahat olisi käytetty torjumaan sitä, että ihmiset syövät kovia rasvoja.
Mietin tätä sananvapautta Hans Roslingin silmin. Sananvapaus on pyhä asia ja sen rajoittamiseen pitää reagoida. Mutta miten suhtautua siihen, että media repostellessaan näitä terrori iskuja tulevat vääristäneensä meidän maailmankuvamme niin, että alamme pelätä niin järjetöntä asiaa kuin sitä, että joudumme terrori iskun uhriksi? Media on epäonnistunut tehtävässään kun se on saanut aikaan järjettömiä pelkoja ja ne asiat, joita meidän oikeasti pitäisi pelätä ovat unohtuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti