VAPAUSSOTA

Tiedoksi kaikille, että vuosi 2018 on loppumassa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että jos meinaan ottaa kantaa vapaussotaan, niin se on tehtävä tänään - meinaan, jos minun pitää se tehdä tämän juhlavuoden aikana.
Tämä on kiusallinen aihe, koska vieläkin siihen liittyy niin paljon tunnetta.
Paljon tätä aihetta on käsitelty ja osa on ollut vanhan jauhamista. Mutta yllättäen pari tyyppiä on saanut siihen tuoreen ja uuden näkökulman. Muistaakseni Lehtinen toi sellaisen näkökulman, että koko homma lähti siitä, että maahan jäi järjestyksen pito tyhjiö ja tämä sai aikaan sen, että punaiset yrittivät ottaa vallan asein. Toisen tyypin nimeä en muista, mutta hän pohdiskeli historian tutkimuksen luotettavuutta. Pohdintojen näkökulma oli se, että sitä luotettavuutta ei voi koskaan saavuttaa.  Tämä on vaarallinen ajatus, sillä jos tämmöisen esittää, niin eikö joku idiootti tällä verukkeella valehtelee surutta. Mutta me järkevät ihmiset saamme tästä ajatuksesta kiehtovan käsityksen siitä, että tämän hetken tilanne ei ole ollut päämäärä, vaan monen sattuman aiheuttama ennalta arvaamaton lopputulos. Jos tätä ajatusta soveltaa vapaussotaan, niin aseisiin tartuttiin jostain syystä. Se syy on ollut eri ihmisillä eri ja kun taistelut ovat alkaneet, niin sitten kunkin syy on muuttunut. Jälkikäteen sitten kumpikin taho on selittänyt tekojaan jollain yksinkertaisella selityksellä, joka ei mitenkään vastaa todellisuutta.  Siitä syystä, että kumpikin puoli yrittää oikeuttaa tekojaan jollain yksinkertaisilla syillä johtaa siihen, että sodan nimestä ei edes päästä yksimielisyyteen. Itse käytin sodasta vapaussota sillä perusteella, että sodan lopputulos merkitsi vapautta. Jos punaiset olisivat voittaneet, niin Neuvostoliitto olisi puuttunut Suomen sisäisiin asioihin vielä paljon rajummin kuin mitä se teki valkoisten voitettua.  Kun se satelliitti valtioiden asioihin se puuttui ihan kaikessa , niin miksi se olisi tehnyt Suomen suhteen mitään poikkeusta?
Sillä on merkitystä, että mitä nimeä me sodasta käytetään.  Jos käytetään nimitystä sisällissota, niin silloin paheksunta sotarikoksista pitää säätää pienemmälle kuin jos käytettäisiin nimitystä vapaussota. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että on normaalia, että sisällissodassa tehdään pahempia raakuuksia kuin muissa sodissa.
Muutama asia tämän sodan käsittelyssä vähän ihmetyttää. On hienoa, että sotaa käsitellään myös hävinneitten näkökulmasta. Oikeastaan välillä tuntuu, että mistään muusta näkökulmasta sitä ei käsitelläkään. Punavankileirin muistoksi on tehty suuri veistos Felmannin puistoon. Eikä siinä mitään pahaa - hieno ja vaikuttava veistos se on. Mutta vastapuolen veistokset on niitä typeriä ratsastajapatsaita. Taidokkaasti tehtyjä, mutta niiden luovuus on aika olematonta verrattuna punavankileirin muistopatsaaseen. Mutta nämä ratsastaja patsaatkin joku haluaisi hävittää, koska ne edustavat valkoisten puolta.  Tämä punavankileiri jutun jauhaminen epäilyttää. Kun jotain asiaa jatkuvasti toistetaan, niin silloin pitäisi jokaisen valpastua. Yleensä silloin halutaan taikurin tavoin kiinnittää huomio pois jostain tärkeästä asiasta. Se tärkeä asia voisi olla kysymys siitä, että kuka aloitti?  Se, että joku yrittää aseellisesti kaataa laillisen hallituksen on vakava asia. Se on vähintään yhtä vakava asia kuin nämä vankileirit. Miksei siitä asiasta jauheta kyllästymiseen asti? Toinen kummallinen asia on se mitä tapahtui Neuvostoliittoon paenneille - tai siihen mitä asiasta puhutaan. Tai siitä ei oikeastaan puhuta yhtään mitään. Siellä Stalin laittoi täältä paenneet leireille jossa suurin osa tuhottiin.  Siellä tuhottiin enemmän näitä punaisia kuin Suomen vankileireillä, olosuhteet olivat vielä pahemmat ja mielivaltaisuus vielä suurempaa. Miksi siitä ei sanota halaistua sanaa?   Tosin tapettujen määrästä en ole aivan varma kun en ole tätä tietoa tarkistanut - koska olen populisti. Kyllä tämä populistina olo on helppoa kun mitään tietoa ei tarvitse tarkistaa!
Vertasin Suomen sisällissotaa Espanjan sisällissotaan. Näistä kahdesta tein sitten yleistyksen. Tämän yleistyksen mukaan sisällissodassa molemmat puolet tekevät raakuuksia ja sotarikoksia, hävinneitten puolelta kuolee aavistuksen enemmän ihmisiä kuin voittajien. Paitsi jos kommunistinen osapuoli voittaa, silloin hävinneistä tapetaan melkoinen määrä enemmän kuin voittajista, koska se tappaminen jatkuu ja jatkuu. Jossain vaiheessa kun hävinneet on tapettu, niin he alkavat tappaa omia aatetovereitaan.  Vertailussa yksi mielenkiintoinen ero tuli. Me kun kauhistelemme oman sisällissodan julmuuksia, niin lukuina se ei ole kovinkaan vakuuttava. Yritin laskea kuolleitten määriä. Päädyin siihen, että Suomen sisällissodassa kuoli jotain kolmen prosentin osuus väestöstä. Espanjan sisällissodassa kuolleitten määrä oli kolmentoista prosentin hujakoilla.  Tosin olen voinut laskea väärin, mutta siitä minä viis veisaan. Sainpahan ihan hyvän yksityiskohdan tähän kirjoitukseen ja siksi on parempi olla tarkistamatta omia laskelmiani.  Tämän vertailun perusteella meidän on aivan turha rehvastella sillä kuinka julma meidän sisällissotamme oli - muut kun ovat päässeet parempaan.

MEDIAA

Erehdyin istumaan television ääreen iltauutisten aikaan.  Se oli masentava kokemus. Mietin vakavasti, että pitäisi lopettaa kokonaan uutisten seuraaminen.  Alkoi myös tuntua hyvältä idealta se persujen idea, että työnnän pääni pensaaseen ja siten vältän näkemästä mitään uhkia. Oikeastaan persujen idea on pirun hyvä. He sulkevat silmänsä todellisilta ongelmilta ja näkevät maailmassa vain ne vähäpätöiset ongelmat, tai kuvitellut ongelmat. Ja näille he ovat keksineet jonkin hyvin yksinkertaisen ratkaisun, jolla ongelmat hoituisivat. Näihin ratkaisuihin he uskovat kuin raamattuun.
Uutiset olivat ihan asiallisesti tehty. Siellä kerrottiin asioita ja hiukan selvitettiin asioiden taustaa. Masentava juttu oli se millainen tämä maailma on. Uutisissa käsiteltiin Italian poliittista tilannetta. Jos oikein ymmärsin, niin vallassa on populistinen puolue, joka päätti lykätä Italian katastroohvin hiukan kauemmaksi tulevaisuuteen. Mutta siellä on vaaleihin tulossa vielä populistisempi puolue, jonka tavoite on romuttaa Italian talous totaalisesti.  Joku voi kysyä, että mitä minä siitä murehdin, että Italialaiset romuttavat oman taloutensa?  Enkä minä murehtisikaan, sillä minä tiedän miten demokratia toimii. Se noudattaa tiettyä sykliä. Kun menee huonosti, niin kansa äänestää populistit valtaan, jotka sotkevat asiat vielä pahempaan juntturaan.  Sitten kansa tulee järkiinsä ja valitsee taas valtaan vastuulliset ihmiset, jotka yrittävät selvittää näitten populistien sotkun parhaalla mahdollisella tavalla. Näin tämä toimii. Enkä minä murehtisikaan muuten, mutta kun Italia tulee ajamaan koko EU:n talouden katastroohviin. Murehdin myös siksi, että näitä populisteja on päässyt päättämään asioista siellä sun täällä. Eihän tämä voi päättyä muuhun  kuin täydelliseen kaaokseen. Hitler oli aikamoinen populisti ja kun tiedän miten hän raunioitti koko Euroopan, niin tarvitsen aika monta rauhoittavaa kaljaa, jotta voisin vähän rauhoittua.
Mutta sitten kävi kuten aika usein käy. Juuri kun olin vakuuttunut, että median seuraaminen vain masentaa, niin eikö ESS:än esalaisesssa toimittaja Tuomas Haakana kirjoita tavalla, joka antaa taas uskoa mediaan.  Jos se, että päivän lehdessä on juttu, joka herättää ajatuksia on melkoinen poikkeus.  Haakanan jutussa hän ihmettelee sitä, että miksi vain Euroopassa on pakolaiskriisi? Hän jutussaan asettaa koko ongelman oikeaan mittasuhteeseen. Ja hän on oikeassa. Tämä pakolaiskriisiksi nimetty asia on hitutähyttimellinen ongelma jos se esitetään oikeassa mittasuhteessa.  Se on mitätön kun laskee kuinka monta promillen osaa näitä pakolaisia on kun mitataan Euroopassa asuviin ihmisiin. Se on mitätön jos laskee kuinka monta miljoonaa pakolaista on maapallolla ja kuinka monta niitä on Euroopassa. Se on mitätön kun arvioi, että kuinka paljon niitä tulee olemaan kun ilmastonmuutos tästä etenee. Siis vaikka päättäjät saisivat päätettyä, että lämpeneminen jää puoleentoista asteeseen. Jos se se ei siihen jää, niin silloin pakolaisten määrä tulee olemaan aivan tolkuton.
Mutta tässä tulee taas esiin tämä median vastuullisuuden ongelma. Vaikka media on jaettu karkeasti valehtelijoiden mediaan ja vastuulliseen mediaan, niin tämä jako on kuitenkin vain hyvin karkea. Vaikka tämä vastuullinen media yrittää kaikin keinoin olla luotettava tiedon välittäjä, niin sanavalinnoilla asia voidaan esittää hyvinkin vääristyneesti. Kun media otsikoi tämän asian käyttämällä sellaisia ilmaisuita kuin: Pakolaiskriisi, pakolaisten vyöry, hallitsematon pakolais aalto... Niin eihän media varsinaisesti valehtele ja siksi sitä ei voida saattaa vastuuseen väärän tiedon levittämisestä. Media käyttää vain liian voimakasta ilmaisua.
Mutta tämä Haakanan kirjoitus todisti, että vielä on ihmisiä ja toimittajia, jotka osaavat ajatella itse ja osaavat kyseenalaistaa ja osaavat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Toivoisi vain, että olisi enemmän tämmöisiä toimittajia, jotka toimivat paremmin vallan vahtikoirina, eivätkä menisi muun toimittajakunnan mukaan käyttämällä maalailevia ilmaisuita, jotka eivät oikeasti kuvaa ongelmaa. Taidan sittenkin jatkaa median seuraamista.

Ilmastonmuutos

Syksyllä julkaistu IPCC:n raportti on aiheuttanut ansaitusti paljon keskustelua. Paljon siitä on lausuttu viisauksia, paljon on hurskasteltu ja paljon on puhuttu älyttömyyksiä. On myös paljon sellaista poliitikkojen kauhistelua,  josta näkee heti, että he kauhistelevat äänten kalastus mielessä, mutta mitään konkreettista he eivät aio kuitenkaan asialle tehdä. Olen yrittänyt panna älyttömät lausunnot paremmuus järjestykseen - minä kun niin tykkään kilpailusta.  Laitan tähän muutaman sellaisen lausunnon, jotka ovat älyttömyydessään huipputasoa.  On sanottu, että on ihan hyvä, että yritetään pelastaa ihmiskunta tuholta, mutta se ei saa vaikuttaa lentomatkailuun, ei työllisyyteen, eikä noususuhdanteeseen.  Vaikka nämä ovat älyttömyydessään aivan huippua, niin ne eivät kuitenkaan voita. Viisauksia on puhuttu paljon, mutta ei ole kovinkaan seksikästä niihin kiinnittää paljoa huomiota,  koska ne ovat oikeastaan itsestäänselvyyksiä. Tuntuisi typerältä ladella itsestäänselvyyksiä. Mutta nuo älyttömyydet ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä ne hätkähdyttävät. Ne kun kuulee, niin hämmästyy: Voiko joku ajatella näin päättömästi ihan tosissaan?
Ihan tasapainon kannalta käsittelen tässä kahta viisasta lausuntoa. Kun kauhisteltiin sitä, että näin kipeitä päätöksiä ei voida tehdä, niin siihen Jyrki Kasvi totesi jotenkin näin:  Tässä olisi ollut 20 vuotta aikaa tehdä asialle jotain, mutta mitään ei tehty ja siksi nyt on pakko tehdä kipeitä päätöksiä. Kasvi on tismalleen oikeassa. Kaksikymmentä vuotta poliitikot ovat rupatelleet asiasta ja kiistelleet joistain älyttömistä yksityiskohdista. He ovat kaksikymmentä vuotta pistäneet päänsä pensaaseen kun heiltä on täydellisesti puuttunut rohkeus tehdä mitä pitää tehdä ja vastuullisuus ja järki. Ja nyt sitten itketään sitä, että päätökset ovat kipeitä. Joidenkin mielestä liian kipeitä tehtäväksi.  Voi sanoa, että ihmiskunta tuhoutuu kun päättäjät ovat olleet vastuuttomia pelkureita.
Puolan ilmastokokouksessa USA, Saudi-arabia, Venäjä ja Kuvait vaativat, että IPCC:n raportti julistetaan epäpäteväksi.  Tämä lausunto voittaa ylivoimaisesti kaikista älyttömimmän lausunnon arvon.  Se lausunto on älyttömyydessään aivan omassa luokassaan.  Tähän liittyy sitten se toinen viisaus, jota päätin käsitellä. Samaisessa ilmasto kokouksessa ruotsalainen 15-vuotias tyttö - Greta Thunberg - puhui. Hän puhui viisaasti. Hän oli miljoona kertaa viisaampi kuin näitten neljän roistovaltion johtajat. Hänen selvisi, että hän ymmärtää sen perusasian mitä nämä neljä neljä ääliötä eivät ymmärrä: Tieteellisen teorian voi kumota vain tieteellisellä teorialla, eikä poliittisella päätöksellä.  Tieteellistä teoriaa ei myöskään voi kumota kansanäänestyksellä eikä uskon lujuudella. Vaikka aika moni kuvittelee, että lujalla uskolla torjutaan ilmastonmuutos. Heidän pitäisi havahtua, sillä melkoisen vahva usko heillä on ollut, mutta mitä se on vaikuttanut? Ei mitään. Ilmastonmuutos on päinvastoin vain kiihtynyt.  Tämän lausahduksen johdosta nämä neljä valtiota ovat osoittaneet olevansa sellaisia roistovaltioita, jotka eivät piittaa ihmiskunnan tulevaisuudesta.  Oikeastaan tarkemmin ottaen heidän johtajansa ovat tätä.  heidän johtajansa ovat vastuuttomia mulkkuja,  jotka viis veisaavat siitä, että ihmiskunta tuhoutuu.  Tosin näistä neljästä kaksi ovat jo aikaisemmilla toimillaan osoittaneet olevansa roistovaltioita, kun murhaavat toisinajattelijoita ja valloittavat naapurien alueita tai pommittavat niitä. Mutta nyt se roistovaltion status vahvistui melkoisesti heilläkin.

HOLHOUKSEEN

Suurella jännityksellä odotan, että milloin Suomessa tapahtuu ensimmäinen tuhkarokkotappo?  Muualla maailmassa näitä tappoja on jo tuhansia ja tuhansia ja tuhansia.  Minkäänlaista myötätuntoa en pysty tuntemaan heitä kohtaan, jotka oman lapsensa näin tappavat.  Eikä lieventävä asianhaara ole se, että nämä vanhemmat ovat hurahtaneet rokotevastaisiksi -  päinvastoin. Normaali vanhemmat pyrkivät suojelemaan lapsiaan niin hyvin kuin siihen pystyvät, mutta nämä vanhemmat asettavat lapsensa vaaraan. Mietin sitä, että mitä tapahtuu jos vanhemmat juottavat pikkuvauvalleen pullollisen koskenkorvaa? Onhan tilanne sama kuin jättää rokottamatta.  Samalla tavalla viinaa juottavat voivat perustella tekoaan sillä, että ei ole tieteellisesti todistettu sitä, että viina olisi vauvalle vaarallista. Sillä jos tieteellinen näyttö ei riitä tieteelliseksi näytöksi rokote asioissa, niin miksi se riittäisi tässä viinan juottamisessakaan?  Minusta molemmissa tapauksissa vanhemmat pitäisi asettaa vastuuseen kuolemantuottamuksesta. Mutta arvaan, että tuhkarokkoon tappavat vanhemmat eivät joudu vastuuseen. Tätä ensin vähän ihmettelin, mutta kun mietin heitä, niin tulin toisiin aatoksiin. Itse yritän kaikin keinoin selvitä lasten kasvatuksesta ja tunnen suurta syyllisyyttä kun en pysty heitä kaikista vaaroista suojella. Vertaan tätä minun asennettani näihin rokotevastaisiin ihmisiin. He eivät piittaa oman lapsensa hyvinvoinnista tippaakaan, vaan päinvastoin asettavat heidät alttiiksi vaaroille. Kyllähän tämmöisten ihmisten on pakko olla syyntakeettomia ja siksi heitä ei voida tuomita. Sitä vain ihmettelen, että heitä ei ole asetettu holhoukseen? Kyllä Suomen sosiaalihuolto on retuperällä!
Yksi selitys voisi olla nämä uskomukset. Tosin se, että hurahtaa uskomuksiin ei kumoa tuota ajatusta holhoukseen asettamisesta. Tilanne on sellainen, että ihminen, joka pitäisi panna holhoukseen hurahtaa johonkin. Se on vain puhdasta sattumaa, että mihin he hurahtavat. Olen miettinyt, että mikä olisi päättömin uskomus mihin ihmiset ovat hurahtaneet? Mikä on päättömin? Sen selvittäminen onkin aika vaikeaa kun taso on niin kova. Edes homeopatia pääse kymmenen parhaan joukkoon. Karppaus kuulostaa aika päättömältä.  Karppauksen ajatus perustuu siihen, että hiilihydraattien syöminen pitäisi lopettaa. Hiilihydraatit ovat se aines, josta maha ja suolisto valmistaa glukoosia, joka on aivojen käyttämä ravintoaine. Karppaus aate perustuu siihen käsitykseen, että ihmiselle aivot ovat turha ja vahingollinen elin, joka pitäisi tappaa nälkään. Karppaajat yrittävät tappaa aivojensa vihoviimeiset solut.  No tämä uskomus ei yllä kuitenkaan mitalisijoille. Maan litteys uskomus pääsee myös aika korkealle sijalle. Siinä uskomuksessa häiritsee se, että se voisi olla totta, koska pallon muotoa on vaikea silmämääräisesti havaita. Jotta pärjäisi päättömämmän uskomuksen kilpailussa sen uskomuksen pitäisi olla sellainen, joka on todistettu vääräksi, jossa uskomuksen logiikka pettää ja varsinkin jos pelkällä havaitsemiselle näkee uskomuksen vääräksi.  Uskomus, että kuuta ei ole pääsee myös hyvin korkealle, mutta ei parhaaksi. Tonttu usko myös on aika hyvä, mutta ei voita kilpailua. Voittajaksi pääsee se uskomus, että ilmastonmuutosta ei ole olemassa. Siihen on hyvät perustelut. Ensinnäkin tieteellinen näyttö. Jos verrataan tonttu uskomukseen, niin kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että tonttuja ei ole olemassa. Tämä on aika selvää, sillä on äärimmäisen vaikeaa todistaa, että jotain ei ole.   Kun taas ilmastonmuutos on tieteellisesti todistettu.  Ilmastonmuutos on myös jo jokaisen havaittavissa, jos vähänkään käyttää hoksottimiaan. Kolmas vaatimus - se epäjohdonmukaisuus - se toteutuu melkein jokaisessa  ilmasto huuhaa ihmisten väittämässä.  Ilmastonmuutos skeptikot saavat vielä lisä bonusta uhkarohkeudesta: On erittäin vaarallista koko ihmiskunnalle olla ottamatta ilmastonmuutosta tosissaan.

RAISKAUS

Turvapaikanhakijat ovat raiskanneet Oulussa saman alaikäisen naisen moneen kertaan ja monessa paikassa ja vielä niin, että raiskausten väli on ollut päiviä, ellei viikkoja. Itseäni rupesi ihmetyttämään, että miten sama nainen on näin moneen kertaan joutunut raiskatuksi.  Kysyinkin joiltain,  joka tiesi tapauksesta, että miten tämä on mahdollista, mutta en saanut vastausta. Jos mietin itseäni ja omaa käyttäytymistä, niin minä tuskin tekisin samaa virhettä moneen kertaan. Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Tapaan kapakassa nahkaliiveihin pukeutuneita miehen köriläitä. Lyöttäydyn heidän seuraan ja ajaudun johonkin kerhotilaan, jossa minut ryöstetään ja hakataan ja raiskataan. En minä seuraavalla viikolla mene samalla tavalla nahkaliivisten porukkaan ja kerhohuoneelle. Minä olisin oppinut kerralla välttämään näitä tyyppejä. Mutta tuo kyseinen nuori nainen tai lapsi on kerta toisensa jälkeen lyöttäytynyt saman näköisten seuraan ja kerta toisensa jälkeen raiskattu. Tätä minä ihmettelen. Voisin jopa epäillä, että tämä tyttö on ennemminkin joutunut hyväksikäytetyksi kuin raiskatuksi. Toki se on myös rikollista. Hassua, että tämä pitää sanoa. Se on kuitenkin pakko sanoa, koska jos en sitä sanoisi, niin minua paremmat populistit väittävät, että haluan, että näitä hyväksikäyttäjiä ei rangaistaisi. Tai näin he tulevat joka tapauksessa väittämään. Nämä minua paremmat populistit kun osaavat jonkun väittämästä jättää sopivasti lauseita pois. Jotenkin  olen vain Saku Timosen aivopesemä ja siksi ajattelen, että ihmistä pitää rangaista hänen rikoksestaan, eikä siitä, minkä rikoksen ihmiset kuvittelevat  hänen tehneen.  Kun monet uskonnolliset yhteisöt ovat jääneet kiinni nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin silloin ei ole kirjoitettu raiskauksesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.  Mutta tässä Oulun tapauksessa varmaan on ollut kysymys raiskauksesta, sillä tuskin ammattitaitoiset toimittajat tämmöisessä tapauksessa käyttäisi väärää juridista käsitettä. Tämä aihe on niin tulenarka, että rikosta pahemman termin käyttäminen aiheuttaa melkoista vihaa ja kuohuntaa. Ei kukaan toimittaja voi olla niin ammattitaidoton, että sortuisi levittämään hysteriaa. Näin minä ajattelen, mutta kun minun pitäisi opetella populistiksi, niin minun on pakko esittää omien ajatusteni vastaisia väitteitä. Niinpä väitän, että toimittajat ovat juoppoja renttuja, joilla ei ole mitään vastuuntuntoa ja siksi he haluavat vain levittää levottomuutta ja siksi he kirjoittavat raiskauksesta, vaikka kysymys on hyväksikäytöstä. Näin minä populistina kirjoitan, vaikka en tiedä oikeastaan tästä tapauksesta yhtään mitään. Mutta jos jään kiinni perättömästä väitteestä, niin voin uhriutua ja keksiä lisää valheita.  Pääministeri Sipilä myös otti vahvasti kantaa tähän tapaukseen. Hän sanoi, että se on erittäin vastenmielinen ja tuomittava asia. Kun lestaadiolaisten keskuudessa paljastui lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, niin ottiko Sipilä silloin siihen mitään kantaa. Jos Sipilä on juuri niin hurskasteleva kuin kuvittelen hänen olevan, niin tuskin. Toki en välttämättä muista kaikkia uutisia, mutta sillä ei väliä, koska olen populisti. Voin aivan hyvin väittää, että Sipilä ei ottanut silloin mitään kantaa - koska olen populisti.  Hän ei ottanut siihen mitään kantaa vaikka tämä lestaadiolaisten tapaus oli kolmessa erittäin tärkeässä asiassa paljon vakavampi kuin  Oulun tapaus.  Ensinnäkin se oli vakavampi, koska uhreja oli huomattavasti enemmän. Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee niin, että mitä enemmän on uhreja, niin sitä vähemmän vakava asia on.  Itse olen niin tylsä tyyppi, että ajattelen yksioikoisesti, että mitä useampi uhri, sen vakavampi asia. Mutta toisaalta voin ymmärtää tuon toisenkin näkökulman. Toinen mikä asia lestaadiolaisten tapauksessa oli vakavampi oli se, että hyväksikäyttö jatkui vuosikymmenien ajan. No tähänkin asiaan on perusteltu eriävä näkökulma. Useat ajattelevat, se on  lieventävä asianhaara, koska se on ikään kuin vakiintunut käytäntö. Toinen vakavampi asia oli se, että lestaadiolaisten tapauksessa uhrit olivat paljon nuorempia kuin Oulun tapauksessa. Tähän ei ole eriäviä mielipiteitä. Kolmas asia, mikä tekee myös lestaadiolaistapauksesta vakavamman on se, että tapaus pyrittiin salaamaan visusti. Tähänkään ei ole eriäviä mielipiteitä.

VALEHTELU 2

Tämä valehtelu yhä vaivaa mieltäni. Järkeni ei mitenkään voi ymmärtää tätä asiaa.  Valehtelija on halveksittava ihminen. Höynäytettävä on vielä halveksittavampi ihminen. Miksi sitten joku ryhtyy valehtelijaksi ja varsinkin höynäytettäväksi?  Epäilen, että jälkimmäinen porukka ryhtyy uskomaan aivan päättömiä juttuja ihan vain ärsyttääkseen minua.
Kun näitä pohdin, niin väistämättä tuli mieleen, että katselen maailmaa aika suppeasta näkökulmasta. Mietin, että olisiko sittenkin tarkoituksenmukaista, että on näitä valehtelijoita ja höynäytettäviä?  Mietin ihmistä ja ihmisen evoluutiota. Evoluutio toimii niin, että vahingolliset ominaisuudet karsiutuvat pois, koska vahingollisia geenejä kantavat kuolevat ja siinä menevät roskiin myös heidän ominaisuutensa. Tämä on selvää pässin lihaa. Tästä seuraa looginen päätelmä, että jäljelle jää lajille hyödyllisiä ominaisuuksia. Tämäkin on selvää.  Seuraava juttu onkin jo sitten vähän vaikeampi. On myös niin, että evoluution mekanismin takia populaatioon on karsiutunut tietty geneettinen monimuotoisuus.  Otetaan esimerkiksi mielisairaus. Mielisairaat ovat pelastaneet tämän lajin aina kun olosuhteet ovat muuttuneet täysin arvaamattomiksi, sillä he ovat keksineet järjettömältä tuntuvan ratkaisun lajia kohdanneeseen ongelmaan - ratkaisun, joka on pelastanut ihmiskunnan. Jos asiaa miettii, niin onkohan kukaan tervejärkinen ikinä keksinyt mitään merkittävää keksintöä? Tuskin.
Jos populaatiossa ei olisi yhtään mielisairasta, niin vaikeissa olosuhteissa laji kuolisi, kun kukaan ei keksisi ratkaisua. Jos taas kaikki tai melkein kaikki olisivat mielisairaita, niin laji kuolisi jo hyvinä aikoina kun mitään normaalia toimintaa ei juuri kukaan tekisi.  Siksi geeniperimään on jäänyt optimaalinen monimuotoisuus, jonka takia mielisairaita syntyy juuri sopiva määrä, jotta heitä olisi kun sitten kriisi koittaa.  Mietin, että onko heitä nyt kuitenkaan tarpeeksi kun tuo ilmastonmuutos on melkoisen paha uhka?
No tämä asia ei kuulu tähän aiheeseen.
Tästä päättelyketjusta seuraa varsin kiusallinen johtopäätös.  Jos tälle lajille on evoluutio jättänyt vain hyödylliset ominaisuudet, niin silloin myös höynäytettävien määrä on tarkoituksenmukaisella tasolla. En missään nimessä haluaisi tunnustaa, että höynäytettävät olisivat jotenkin hyödyllisiä, koska inhoan ja vihaan heitä.  Mutta asian johdonmukaisuus ei jätä selittelylle sijaa. Pakko minun on tämä tunnustaa.
Tämän saatuani selville, esitin itselleni kysymyksen: Mitä ihmeen hyötyä voi ihmiskunnalle olla höynäytettävistä?  Siinä pitää olla jokin syvempi tarkoitus kuin se, että voisin heille myydä uudestaan ja uudestaan saman rikkinäisen laitteen.  Luultavasti keksinkin asian.  Tämä hyödyllisyys selviää parhaiten kun otan esimerkiksi kuvitteellisen tilanteen menneisyydestä.  Kuvitteellisessa esimerkissä on klaani, jota kutsutaan Hirviklaaniksi.  Hirviklaanin päällikölle tulee kriisi: Hän huomaa, että klaanin alue ei ylety meren rantaan lännessä.  Kun päällikölle tulee kriisi, niin silloin koko klaanille tulee kriisi.  Tästä seuraa valtava uho. Huomataan, että meren ja Hirviklaanin välissä oleva Mäyräklaani on osoittautunut suureksi uhkaksi Hirviklaanille. Mäyräklaanin ihmiset jatkuvasti hyökkäilevät heidän alueelleen ja nyt on Hirviklaanin koko olemassa olo uhattuna.  Suuren hurmoksen vallassa hirviklaanilaiset hyökkäävät ja tappavat kaikki mäyräklaanilaiset - ensin raiskattuaan kaikki naiset.  Näin Hirviklaani on saanut yhteyden merelle.  Miten olisi käynyt, jos Hirviklaanissa ei olisi ollut riittävästi höynäytettäviä?  No siinä olisi käynyt niin, että moni olisi ruvennut ihmettelemään. Eikä siihen ihmettelyyn tarvittaisi kuin hitunen päättelykykyä. Ensinnäkin he ihmettelisivät sitä, että noinkohan Mäyräklaani hyökkäilee heidän kimppuunsa - heitä kun on paljon vähemmän kuin hirviklaanilaisia. Heidän aseistuksensakin on paljon huonompaa. Ja miksi he hyökkäisivät tälle alueelle, jossa on paljon kehnommat viljely mahdollisuudet ja heillä on vielä meri vieressä, josta saa elantoa aivan riittävästi. Vielä heitä epäilyttäisi asiassa se, että näistä hyökkäyksistä kertoo heidän päällikkönsä - ihminen, joka on osoittautunut  erittäin epäluotettavaksi. Kun tarpeeksi moni näitä asioita ihmettelisi, niin ei syntyisi joukko hysteriaa ja he eivät saisi lisää elintilaa ja geenit eivät saisi parempaa tilaisuutta levitä.

VALEHTELU

Valehteluun minulla on neuroottinen suhde. Tästä syytän ympäristöä, sillä elin lapsuuden sellaisten ihmisten joukossa, jotka pitivät valehtelua halveksittavimpana ominaisuutena ihmisessä. Tämä on se pohja, jolla maailmaa katson. Enkä voi tälle asialle oikein mitään. Siksi tähän seuraavaan vuodatukseen pitää suhtautua ymmärtäväisesti.  Mutta toisaalta: Vaikka valehtelu tuntuu nykyään olevan hyve, niin on eräs arvostettu teos, joka ei pidä sitä hyveenä. Raamatusta voin lukea selvästi, mitä yhdestoista käsky sanoo. Se sanoo: Älä valehtele!  Minkähän takia uskonpuhdistaja Martti Luther jätti tämän yhdennentoista käskyn pois katekismuksesta?

Tunnen syvää vihaa, halveksuntaa, pelkoa ja ihmetystä siitä mitä Amerikassa tapahtuu. Trump suoltaa suustaan jatkuvia valheita, venäläiset trollit sotkeutuvat vaaleihin levittämällä perättömyyksiä verkossa.  Kumpikaan asia ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä.  Aina maailmasta löytyy valehtelijoita ja aina Venäjä sotkeutuu muitten maitten sisäisiin asioihin. Enemmän tässä ihmetyttää ja kauhistuttaa se, että molempiin uskotaan.  Nixon valehteli kerran ja joutui sen takia eroamaan. Miten amerikkalaiset antavat Trumpin valehdella ja valehdella ja vielä kerran valehdella?  Ja miten kansa uskoo venäläisiä trolleja sitä hanakammin mitä päättömämmän jutun he verkkoon levittävät?
Ehkä minun ei kannattaisi päivitellä amerikkalaisten tyhmyyttä, sillä jos katson mitä koto Suomessa tapahtuu, niin sama meno tuntuu olevan täällä.  Mutta kyllä minä ihmettelen. Yksi hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on jehovalaisten vartiotornin jutut maailmanlopusta. Menneitten vuosien aikana vartiotornissa kerrottiin parikymmentä kertaa maailmanlopun päivä. Kyseinen päivä tuli ja meni ilman maailmanloppua.  Jos joku valehtelee minulle kerran, niin se riittää todistamaan minulle, että tämä ihminen on epäluotettava. Jos ihminen valehtelee minulle kahdesti, niin hän ei koskaan pysty enää minulta peittämään sitä tosiasiaa, että hän on epäluotettava. Ei vaikka hän visusti varoisi enää valehtelemasta minulle elämänsä aikana.  Mutta miten jehovalaiset ottivat tämän ilmoituksen? He kerta toisensa jälkeen taas uskoivat, että lehdessä ilmoitettu maailmanloppu tulee. Ehkä tämän takia minä en kuulu jehovantodistajiin. Jos olisin jehovantodistaja, niin kolmannen vikaan menneen maailmanlopun päivän ennustuksen jälkeen alkaisin hyvin vahvasti epäillä kaikkea muutakin mitä vartiotornissa kirjoitettaisiin.
Mutta miksi minä suhtaudun heihin näin ahdasmielisesti?  Jos osaisin suhtautua avarakatseisemmin, niin en tätä asiaa kauhistelisi ja en päivittelisi, vaan suhtautuisin asiaan mahdollisuutena. Voisin ruveta myymään heille jotain paskaa tavattomaan ylihintaan. Heille voisi kaupata samaa kelvotonta tuotetta ja aina uudestaan ja uudestaan he ostaisivat sitä minulta.
Tämä asia koskee muitakin tahoja kuin tiukan uskonnollisia tahoja. Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Öljy ja turveyhtiöiden palkkalistoilla on trolleja, jotka levittävät verkkoon perättömyyksiä. On iso joukko ihmisiä, jotka nielevät nämä perättömyydet kerta toisensa jälkeen. Kaava menee seuraavasti: Trolli keksii jonkin räväkän jutun, joka levitetään verkkoon. Nämä ihmiset hurahtavat siihen ja levittävät sitä edelleen. Väite osoitetaan vääräksi, jolloin trollit kehittelevät uuden jutun, johon nämä ihmiset taas hurahtavat. Se osoitettaan vääräksi, jolloin trollit keksivät uuden jutun johon nämä ihmiset hurahtavat. Tätä jatkuu ikuisesti. Trollit voivat myös kierrättää samoja väitteitä puolen vuoden välein, koska nämä ihmiset eivät muista, että tämä väite osoitettiin vääräksi puoli vuotta sitten. Eivätkä nämä ihmiset osaa edes hävetä sitä, että he kerta toisensa jälkeen uskovat tähän samaan tahoon, joka on osoittautunut erittäin epäluotettavaksi. Jos näitä ihmisiä vertaa jehovantodistajiin, niin jehovantodistajilla lähde on sentään Jumala, jonka sanaan voi aina luottaa. Mutta näitten ihmisten lähde on kuolevainen, joten heillä olisi erittäin paljon häpeämisen aihetta. Jos he nimittäin osaisivat hävetä.

POPULISMI

Olin päättänyt ryhtyä populistiksi. Mutta on eri asia päättää ryhtyä kuin ryhtyä.  Huomaan, että populismi vaatii erityistaitoja. Yleensä ne ovat synnynnäisiä ja siksi vaikea oppia. Tai voi niitä oppia, jos on elänyt sopivassa ympäristössä. Pahin este populismin uralla on valehtelu. Kun olen koko lapsuuteni elänyt ympäristössä, jossa valehtelu oli pahimpia paheita, niin ei siitä opitusta on erittäin vaikea oppia pois.  Yritän kuitenkin.  Jotta minä pystyisin muuttumaan populistiksi, niin pitää tietää, millainen populisti on, jotta pystyn pyrkimään samanlaiseksi. Olen viime päivinä tutkinut sitä, että pitääkö paikkansa se mistä populisteja aina syytetään. Siis se, että he näkevät monimutkaisen maailman erittäin yksinkertaisena ja heidän ratkaisunsa ongelmiin vielä yksinkertaisempina.  Otetaan esimerkiksi suurin populisti: Donald Trump. Viimeisin möläytys oli se, että hän väitti, että ilmastonmuutos pystytään torjumaan sillä, että haravoidaan metsät. Kieltämättä tähän vahvistaa sitä, että populistilla on monimutkaisiin ongelmiin sangen yksinkertaiset ratkaisut. Trump on vain yksi populisti muitten joukossa. Mitenkä muitten kohdalla tämä väite pitää paikkansa?  Otan tarkasteluun kotimaisen populistin - Jussi Halla-ahon.  Listaan tähän ongelmia ja mitä Halla-aho selittää ongelman syyksi ja viereen mitä hän ehdottaa ratkaisuksi.

Syrjäytyminen.
Syrjäytymisen syy on hallitsematon maahanmuutto. Ratkaisu: Rajat tiukasti kiinni.
Rikollisuus.
Rikollisuuden kasvun syy on hallitsematon maahanmuutto. Ratkaisu: Rajat kiinni.
Huoltosuhteen vinoutuminen.
Se, että tulevaisuudessa nuoria tulee olemaan liian vähän, jotta eläkkeitä tulisi maksetiksi johtuu hallitsemattomasta maahanmuutosta. Ratkaisu: Rajat kiinni.
Aivopako.
Koulutettujen ihmisten pako Suomesta johtuu hallitsemattomasta maahanmuutosta. Ratkaisu: Rajat kiinni.

Tämän pienen esimerkin perusteella väite näyttää pitävän paikkansa. Siis se, että populisti näkee sekä ongelman yksinkertaisena, että sen ratkaisun.  Tämä on toinen vaikea asia populistin urallani.
Aivot ovat siitä pirullinen elin, että sinne kertyy väistämättä tietoa.  Kun sinne jotain kertyy, niin sitä on mahdoton saada enää sieltä pois.  Sinne kertynyt aines väistämättä vaikuttaa meidän tekemisiimme.  Ja minä onneton olen vielä aktiivisesti kasannut sinne kaikenlaista. Tein sen ajattelemattomuudessani kun en arvannut, että yritän populistiksi.  Päähäni kertyneen tiedon takia minun on äärimmäisen vaikea nähdä maailmaa niin yksinkertaisena kuin populistin pitäisi nähdä. Epäilen, että sitä tietoa en saa pois edes hillittömällä ryyppäämisellä. Aivovaurio voisi olla ainoa toivo. Tai sitten tolkuton valehtelu. Siis sellainen, että puhun sellaista mihin en itsekään usko. Ongelma on se, että sellainen vilppi voi helposti näkyä.  Jos  vertaan itseäni Trumppiin, niin on pakko todeta, että Trump on synnynnäinen lahjakkuus.  Trump puhuu ihan mitä sattuu ja hän myös uskoo siihen, mitä hän sattuu sillä kertaa päästelemään suustaan.  Ja tämä, että hän 110 prosenttisesti uskoo omia puheitaan on vain osa hänen lahjakkuudestaan.  Erittäin hienoa lahjakkuutta osoitta se, että hän myös ihailee rajattomasti itseään  siitä, että miten viisaita hän taas on päästellyt suustaan. Se on sellainen ominaisuus, johon en tule ikinä pääsemään, vaikka kuinka harjoittelisin.

YMMÄRRYS KOVILLA

Jälleen kerran ymmärrykseni on kovilla. Aivan äskettäin julkaistiin kansainvälinen mittaus siitä miten eri kansat luottavat medioihin. Suomessa mediaan luottamus oli ennätys korkeaa ja USA:ssa ennätys matalaa.  Ymmärrän hyvin sen, että tämä ei tarkoita sitä, että Suomessa media olisi laadukkaampaa kuin USA:ssa. Amerikassa on todella laadukasta mediaa.  Rahvaan käsitys median luotettavuudesta ei kerro sitä, että kuinka luotettavaa se oikeasti on.  Luotettavuus on mitattavissa ainoastaan siten, että kuinka paljon perättömiä uutisia media julkaisee ja onko toimittajilla kyky ymmärtää ilmiöiden taustat. Tämän minä ymmärrän hyvin.  Mutta se ylittää kirkkaasti minun ymmärryskykyni, mitä USA:ssa on seurannut siitä, että mediaan ei luoteta. Amerikkalaiset ovat päättäneet ryhtyä luottamaan valemedioihin. Voisi kuvitella, että jos luottamus mediaan on mennyt, niin he lopettaisivat kokonaan median seuraamisen. Tai ensimmäisenä lopettaisivat valemedian seuraamisen. Mutta mitä nämä ääliöt tekevät: He lakkaavat seuraamasta sitä mediaa, jossa toimittajat tekevät kaikkensa, jotta julkaistut jutut pitäisivät paikkansa.  Joku on valitellut sitä, että rahvaan on niin vaikea tietää mikä media on luotettavaa ja mikä ei.  Mutta ei se niin vaikeaa ole. Ainakin Suomessa on äärimmäisen helppoa. Siinä ei tarvitse mitään muuta kuin selvittää, että onko kyseinen media sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin vai ei.  Jos se ei ole sitoutunut, niin sitä mediaa kannattaa seurata vain kuin pilalehteä lukisi. Näin yksinkertaista se on.  Olisi kyllä kuluttajan suojan kannalta välttämätöntä, että lehden etusivulle olisi kirjoitettu vakio teksti jotenkin niin, että: Emme takaa artikkeleitten paikkaansa pitävyyttä. Siis niihin lehtiin, jotka eivät ole sitoutuneet journalismin eettisiin pelisääntöihin.
Minä en tiedä onko Amerikassa moista pelisääntöä. Oletan, että ei ole. Jos olettamus on oikea, niin silloin median luotettavuus on vähän vaikeampaa kuin meillä. Mutta ei se siellä toivotonta ole, vaan hyvin vähällä se on sielläkin selvitettävissä. Siihen on kolme yksinkertaista menetelmää. Menetelmä yksi: Valppaus. Pitää olla hiukan valpas ja kun on valpas, niin huomaa, että nyt se kanava valehtelee. Kun sen huomaa, pitää valpastua lisää. Kun valpastuu lisää, niin helpommin huomaa seuraavan valheen. Kun valheita tulee yhä lisää, niin silloin voi päätellä, että tämän kanavan jutut ovat täyttä paskaa.
Menetelmä kaksi:  Ottaa pari kolme lehden väitettä ja tutkii niitten paikkansa pitävyyden etsimällä kyseisestä tieteellisesti päteväksi tiedettyä tietoa. Jos selviää, että näissä väitteissä lehti on kirjoittanut puppua, niin silloin lehden voi heittää suoraan roskiin.
Tämä menetelmä vaatii vaivaa, mutta kun sen on kerran tehnyt, niin sitä ei tarvitse enää toistaa kyseisen lehden kohdalla.
Kolmas menetelmä: Jos lehdessä on paljon yksinkertaisia iskulauseita, niin silloin voi arvata, että tämä lehti on epäluotettava. Varsinkin jos iskulauseet on suoraan jonkun poliitikon puheista.
No kyllä minä tavallaan ymmärrän tätä ilmiötä. Ihmiset helposti uskovat sellaisia asioita, joita he haluavat uskoa.  Minun itsetunnolleni tekisi erinomaisen hyvää, jos voisin uskoa olevani rikas, komea, älykäs ja että minussa on niin valtavaa eläimellistä seksuaalista vetovoimaa, että se tekee naiset hulluiksi. Voisin minä noihin neljään uskoakin, jos hokisin sitä jatkuvasti ja en kävisi pankkini sivuilla, en koskaan katsoisi peiliin, keskustelisin vain rajakkien kanssa ja en päästäisi ketään naista sataa metriä lähemmäksi.  No ehkä unohdamme nämä minun henkilökohtaiset juttuni. Jos ihminen uskoo sen mihin hän haluaa uskoa, niin siinä on omat riskinsä. Jos ajattelen mitä tahansa elämän aluetta, niin epätodet uskomukset vievät tilanteen vielä pahemmaksi. Jos taisteluun valmistautuvalle armeijalle armeijan johto kertoo, että vihollisen taistelu moraali on olematonta, he ovat pelkureita, jotka eivät osaa taistella ja eivät osaa edes käyttää omaa aseistustaan, niin seuraukset voi arvata. Tai lääkärille tulee kaunis neito, joka on katkaissut sääriluunsa. Lääkäri ei halua pahoittaa niin kauniin neidon mieltä ja kertoo, että hänellä on vain vähän flunssaa ja se menee kyllä ohi antibiootilla.
Pahoin pelkään, että kun tuollainen kansa rupeaa uskomaan valemedioihin, niin sillä tulee olemaan katastrofaaliset seuraukset.

Poimintoja

Viikon parin sisällä on ollut neljä mielenkiintoista juttua mediassa. Yksi oli IPCC:n raportti, toinen oli tieto sukupuutto aallon nopeudesta, kolmas oli Kalle Haatasen ohjelma kuolemasta ja neljäs oli kulttuuri ykkönen.  Jokaisessa näissä ohjelmassa käsiteltiin tavalla tai toisella maapallon nykyistä tilaa - aika lohduttomalta kuulosti. Mikään näistä neljästä jutusta ei ollut suuri yllätys. Se ei ollut yllätys, että kulttuuri ykkösessä Heikki Villamolle ja muille haastateltaville ei ollut yllätys se miten huonossa jamassa maapallo nyt on. Kalle Haatasen ohjelmassa ei myöskään ollut kovinkaan suuria yllätyksiä ja varsinkaan sukupuutto aallon nopeus oli minulle ennestään tuttua. Ehkä suurin yllätys oli IPCC:n raportti. Seuraan aktiivisesti ilmastonmuutosta ja silti raportista selvisi, että tilanne on pahentunut nopeammin kuin olen osannut arvata.
Kalle Haatasen ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista ja uutta - vaikka suuria yllätyksiä siinä ei ollut. Kalle haastatteli jotain tyyppiä, jonka nimeä en muista ja tietenkään en tarkista sitä, koska yritän olla populisti ja populisti välttää tarkistamasta taustoja.  Yksi mielenkiintoinen kysymys oli se, jonka Kalle kysyi haastateltavalta.  Kalle kertoi sellaisen tosiasian, että on kaksi koulukuntaa. Siis niissä ihmisissä, jotka jotain ilmastonmuutoksesta tietävät. Ensimmäinen koulukunta on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos vähentää resursseja niin, että ihmiskunta ryhtyy tappelemaan vähentyneistä resursseista niin, että suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu.  Toinen koulukunta on vakuuttunut siitä, että tässä tappelussa koko ihmiskunta tuhoutuu. Kalle kysyi, että kumpaan koulukuntaan haastateltava kuuluu. Hän kertoi kuuluvansa ensimmäiseen.
Eräs asia minua on aina askarruttanut mieltäni ja en ole oikein keksinyt lopullista totuutta siihen. Kun tosiasia on joko ensimmäisen koulukunnan näkemys, tai toisen, niin olen aina ihmetellyt sitä miten jotkut ilmastonmuutos keskustelussa heittävät lauseen: Me kuolemme kaikki.  Tämä lause on kyllä tosi. Itse kuitenkin tunnen suurta surua ja murhetta siitä, että kaikki kuolevat yhtä aikaa.  Minua on harmittanut aina se, että joku voi ottaa näin tyynesti ihmiskunnan tuhoutumisen. Itse kun tunteilen tästä asiasta ja tunteilu on jotenkin pehmoa.  En haluaisi tunnustaa tätä juttua itselleni. Hyvin usein tapahtuu niin, että kun ihminen ei halua asioiden olevan jotenkin, niin hän etsii mitä tahansa tietoa, joka sen kumoaisi ja rakentelee mielessään päättely ketjuja. Usein käy niin, että hän tulee etsineeksi hyvin epäluotettavista lähteistä tietoja, koska sieltä löytyy sopivia. Samoin päättelyketjut ovat täysin järjettömiä. Mutta tämä minun tapaukseni osoitti, että näin ei välttämättä aina tapahtu.
En olisi halunnut asian olevan niin, että joku pystyy näin paljon tyynemmin suhtautumaan ihmiskunnan tuhoon kuin minä. Tämä sai minut ajattelemaan. Hetken mietittyäni minua alkoi epäilyttää. Muistin, että ihmiselle lajina on tyypillistä epäjohdonmukaisuus.  Hyvin usein käy niin, että ihminen ensin torjuu jonkin teorian  ja kun siitä aiheutuu hänelle vahinkoa, niin hän syyttää siitä muita. Siitä arvasin, että kävisi niin, että kun nämä jotka esittävät pystyvänsä suhtautumaan ihmiskunnan tuhoon tyynen rauhallisesti, niin ovat raivoissaan kun heille selviää miten vakavasta asiasta oli kysymys. He tulevat syyttämään muita siitä, että he eivät kertoneet kuinka vakava asia on. Tai näin kävisi, jos he eläisivät tarpeeksi kauan.  Kun asiaa mietin vielä enemmän, niin huomasin, että tämä teoria ei ole pelkästään pelkkä arvaus vaan siihen on vahvoja todisteita.  Huomasin, että miten eri tavalla nämä samat ihmiset suhtautuvat siihen, kun joku terrorista tappaa pari ihmistä. Tähän asiaan he eivät suhtaudu kylmän viileästi ja kertaakaan he eivät ole todenneet: Me kuolemme kaikki. Suhtautuminen on kaikkea muuta kuin viileää - se on hysteeristä ja täynnä raivoa - ja tunteilua. Kuinka ihmeessä he menettävät malttinsa parin ihmisen kuolemasta kun koko ihmiskunnan tuhoutuminen ei hetkauta mitenkään?  Eihän siinä ole mitään järkeä!  Kuvittelen mielessäni sitä miten he puolustavat tämä epäjohdonmukaisuutta. Voisin kuvitella, että perustelu on se, että nämä pari  ihmistä ovat viattomia. Perustelu on erittäin huono, mutta kun parempaakaan tuskin tuohon voisi keksiä. Jos miettii ihmiskunnan tuhoa, niin jos käy niin, että koko ihmiskunta ei tuhoudukaan, niin silloin henkiin jäävät ne ihmiset, jotka ovat eniten syyllisiä tilanteeseen ja kaikista vähiten syylliset kuolevat.
Tämä ohjelma palautti mieleen sen ajatuksen, jota olen jo vuosia pyörittänyt mielessäni. Kun kerran ihminen on yksi eläinlaji muitten lajien joukossa, niin ei kai meiltä voida odottaa kykyä muuttumisesta?  Kun lajityypillinen ominaisuus on kuluttaa elämisen resurssit niin loppuun, että koko laji tuhoutuu, niin silloin se tapahtuu. Kalle Haatasen haastateltava oli kuitenkin vakuuttunut, että ihminen pystyisi muuttumaan.  Ohjelman kuultuani itse päädyin päinvastaiseen johtopäätökseen.  Lisäksi kävi niin, että luin mitä nykyinen ympäristöministeri päästeli suustaan. Sen kuultuani olin entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä laji ei pysty muuttumaan.

TROLLIKO?

Pari kolme kirjoitusta herätti ajatuksia.  Joku tyyppi kirjoitti ESSän lukijan sanaan, että Hollola ei suinkaan nuku ilmastotalkoissa. Luin jutun, koska minua kiinnostaa tietää, että mitä Hollola meinaa tehdä pahasti ryvettyneelle maineelleen?  Mutta kirjoituksessa vain höpötettiin siitä, että kuinka tärkeää on että ei tuulimyllyillä aiheuteta ihmisille psykosomaattisia tauteja. Sanallakaan ei kerrottu, mitä konkreettisia tekoja Hollolan kunta meinaa asialle tehdä. Epäilen, että Hollola ei tule tekemään ryvettyneelle maineelleen mitään muuta kuin juhlapuheissa vakuuttavat ottavansa ilmastonmuutoksen vakavasti.  No tiedän, että minulle käy usein niin, että kun luen jonkin jutun, niin ensi lukemalla olen tulkinnut monet asiat aivan väärin. Toisella kerralla luettuani ja ajatuksella huomaan, että kirjoittaja oikeastaan ei sanonut niin kuin kuvittelin hänen sanovan. Mutta nyt kun olen päättänyt ryhtyä populistiksi, niin en vaivaudu lukemaan asiaa uudelleen ja erityisesti en vaivaudu ajattelemaan. Kuinka paljon helpompaa ja hauskempaa on olettaa tyypin  tarkoittaneen jotain. Toinen kirjoitus oli muistaakseni Rami Lehdon.  Poikkeuksetta hän on kirjoittanut täyttä paskaa. Niinpä en edes vaivautunut lukemaan siitä kirjoituksesta kuin otsikon.  Sen otsikon mukaan hän haluaa, että Suomi ryvettää maineensa ottamalla vastuuttoman asenteen ilmastonmuutokseen. Mikähän siinä on, että persut niin innokkaasti haluavat, että Suomi tärvelee maineensa? Maineen menetyksellä kun on vakavia taloudellisia seurauksia. No tietenkään raha ei merkitse kaikkea. Ainakin näin sanovat ne, joilla on useiden miljoonien tulot vuodessa.
Kolmas juttu oli erään tyypin linkki Atte Korholan tutkimukseen. Tämä linkittänyt tyyppi on siinä mielenkiintoinen, että suurin osa hänen linkeistään  on humpuukkia.  Joskus sattuu, että hän linkittää tieteellisesti pätevään juttuun.  Minulle olisikin paljon vaivattomampaa jättää kaikki hänen linkit tutkimatta, sillä useimmiten ne olisivat roskaa. Mutta tuo kirottu uteliaisuus vaivaa. Uteliaisuus onkin pahin hidaste tällä populistin urallani. No nytkin lukaisin huolimattomasti sen artikkelin. Siitä paljastui eräs trollien käyttämä menetelmä. Oli nimittäin niin, että tämä mainitsemani tyyppi oli samaan juttuun linkittänyt Atte Korholan jutun ja sitten erittäin epäilyttävän linkin johonkin Australialaiseen tutkimukseen. Jo se, että jokin tutkimus tulee Australiasta on erittäin epäilyttävää. Australia on maa, joka on jo ryvettänyt maineensa ilmastotalkoo asioissa. Tässä tutkimuksessa oli yksi tyypillinen trollien käyttämä menetelmä, jolla pyritään johtamaan ihmisiä harhaan: Esitetään väite mittausten epäluotettavuudesta. Tämä esitetään tosiasiana ja hyvässä tapauksessa tekaistaan jokin tieteelliseltä näyttävä oheisaineisto. Ja vältetään visusti kertomasta sitä, että näitä juttuja mittaa samaan aikaan montakin eri tahoa. Tässä linkityksessä käytettiin toistakin tyypillistä trollien käyttämää konstia: Siinä linkitettiin kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan liity toisiinsa. Korhola ei sanallakaan maininnut sitä, että ilmasto mittaukset olisivat tehty jotenkin hutiloiden.  Trollit käyttävät hyvin usein tätä menetelmää - siis sitä, että he laittavat yhdistävät kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa ja  lukija mielessään yhdistää ne.  Tässä tapauksessa lukija linkittää asiat niin toisiinsa, että hän jää sellaiseen käsitykseen, että Korhola on vahvasti sitä mieltä, että ilmasto mittaukset on tehty huonosti. Tai ainakin täysin pölvästi lukija.
Se on muuten hassu ajatus, että ilmatieteilijät mittailisivat huonosti asioita tai vääristelisi mittauksiaan. Mitta tulosten oikeellisuus on ilmasto tutkimuksen perusta.  Hassu ajatus siinäkin mielessä, että monet mittaukset nykyään ovat automaattisia, joita ei edes voi muuttaa.
Sekin on hassua, että Korholasta on tullut trollien lähde. Tosin Korholan tutkimukset eivät aivan sellaisinaan heille kelpaa, vaan niitä pitää vähän muutella.
Mutta Korholaan viittauksen sain toiseltakin taholta. Kari laittoi sähköpostiini linkin hänen tutkimukseen. Karin taas tiedän ymmärtävän luotettavan tiedon merkityksen ja tiedän hänet ajattelukykyiseksi ihmiseksi, joten kiinnostuin asiasta. Tämä kiinnostuminen on huono piirre ihmisessä,  joka pyrkii muuttumaan populistiksi.

Hurskastelevat poliitikot 2

    Persujen Jussi Halla-aho julisti, että suomalaisten ei pidä osallistua ihmiskunnan pelastamistalkoisiin, mutta intialaisten pitää.  No jos tarkkoja ollaan, niin ei hän tismalleen näin sanonut. Olen vain päättänyt ruveta populistiksi, sillä populistina voin päästellä suustani ihan mitä vaan. Ja jos joku haukkuu minua perättömyyksien sanomisesta, niin aina voin uhriutua. Valitettavasti laki vielä laahaa jäljessä ja perättömistä toista loukkaavista puheista joutuu tuomituksi.
Jos Halla-aho ei aivan näin sanonut, niin kyllä ainakin monet muut persut tämän tapaisia ajatuksia esittävät. Ajatus tuntuu vain kummalliselta.  Kummallista on se, että köyhien, jotka saastuttavat minimaalisesta meihin rikkaisiin verrattuna, heidän pitäisi vähentää saastuttamista ja meidän rikkaiden ei tarvitsisi. Toinen kummallisuus on puhua kokonaisista valtioista saastuttajina. Pitäisi mitata yksilön saastuttaminen. Kaikkien yli 5000 kiloa vuodessa hiiltä taivaalle tupruttavien pitäisi vähentää tupruttamistaan. Jos minä olisin intialainen, niin nostaisin melkoisen äläkän näistä päättömistä vaatimuksista. Tämä lause todistaa minulle itselleni sen, että kuinka vaikeaa on vain päättää ruveta populistiksi. Populisti on ihminen, jolta puuttuu täydellisesti kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ja mitä minä teen? Tässä mietiskelen, että mitä intialainen ajattelisi? On minulla vielä paljon opeteltavaa populistin urallani.
Monet ymmärtävät nuo kummallisuudet mitä yllä käsittelin ja ovat niitä kommentoineet paljon viisaammin kuin minä tässä. Joten sitä en käsittele enempää.  Mutta on yksi asia, josta en ole nähnyt viisasta, enkä tyhmää pohdintaa.  Kukaan ei ole pohtinut sitä,  että mitä Suomen maineelle merkitsisi, jos ihan oikeasti emme osallistuisi ilmastonmuutos talkoisiin?  Tarkalleen ottaen Halla-aho vaatii, että Suomi ryvettää maineensa pahemman kerran viestittämällä muulle maailmalle, että täällä asuu vastuuttomia mulkkuja, joille oma kulutus juhla on tärkeämpi kuin ihmiskunnan tulevaisuus ja meidän omien lastemme kohtalo. Kertoisimme maailmalle, että vihaamme lapsiamme ja koko ihmiskuntaa.  Maan maineella on hinta. Kuinka paljon Suomi on rahallisesti hyötynyt siitä maineesta, minkä me saimme kansana kun maksoimme kaiken meille määrätyn sotakorvauksen? Todella paljon. Jos nyt sitten päättäisimme, että emme osallistu ihmiskunnan pelastamistalkoisiin, niin putoaisimme epäluotettavuudessa Venäjän, Saudi arabian ja Pohjois korean tasolle. Näistä Venäjälle ja Pohjois korealle epäluotettavuus tulee todella kalliiksi. Saudi arabiallan öljyrikkaudet merkitsevät sitä, että sille ei ole mitään väliä maan maine. Täytyy kunnioittaa Halla-ahoa siitä, että hän on rehellinen kun uskaltaa tunnustaa, että hän haluaa tärvätä Suomen maineen. Aivan suoraan hän ei näin asiaa ilmaise, mutta kyllin suoraan. Hallituksen ministerit eivät ole yhtä rehellisiä.  Kaikki he hyvin pontevasti vaahtoavat, että nyt tälle ihmiskuntaa uhkaavalle asialle pitää tehdä, mutta kaikki on jäänyt vaahtoamisen tasolle. Yhtään konkreettista tekoa nämä ministerit eivät ole tehneet ja eivät tule tekemäänkään. Mutta mikä on Halla-ahon motiivi romuttaa Suomen maine?  Se on kysymys on hiukan monimutkainen. Asia liittyy Pohjois koreaan. Halla-aho ihailee Pohjois koreaa, koska siellä on laki ja järjestys ja siellä ei ole hallitsematonta maahanmuuttoa, koska tämä valtio on parhaiten onnistunut toteuttamaan ajatusta, että rajat kiinni.  Halla-ahon tarkoitus on saada tänne sama meininki. Se vain tarkoittaa sitä, että tämän kaltaisilla mailla on se kallis huono maine. Halla-ahon tarkoitus on siedättää suomalaiset jo valmiiksi siihen huonoon maineeseen.

Hurskastelevat poliitikot

   IPCC:n uusin raportti julkaistiin juuri. Se on varsin karua luettavaa. Koska olen äimistelevä ihminen, niin tästäkin asiasta löydän paljon äimisteltävää.  Äimistelen sitä, että miten vähällä metelillä tämä raportti on otettu vastaan. Muutama vuosi sitten valtamedia otsikoi skandaalin käryisesti IPCC:n raporttia. Skandaali oli median mielestä se, että kolmen tuhannen sivun raportissa oli yhdessä asiassa käytetty hieman epäluotettavaa lähdettä. Alppien jääpeitteen sulamisen lähde ei ollut aivan luotettava.  Nyt tässä raportissa selviää, että ilmastonmuutos on edennyt nopeammin ja se on vakavampi juttu kuin ilmastotieteilijät ovat osanneet arvata. Tämän pitäisi olla ehdottomasti skandaali, koska tiede on antanut ihmiskunnalle liian toiveikkaan kuvan uhkasta. Siis jos skandaaleita pitäisi kehitellä. Itse en ole tästä aivan varma, mutta niistähän media elää. Miksi siis media ei ole tehnyt tästä ihmiskunnan kohtalon kysymyksestä skandaalia kun se siitä merkityksettömästä pienestä virheestäkin teki?  Tyhmä kysymys, sillä jokainen meistä tietää syyn: Se alppijäätikkö juttu oli trollien heittämä syötti medialle ja media sen nielaisi sellaisenaan. Ja jokainen meistä tietää hyvin, että kuka maksaa näille trolleille. Mutta sanotaan se kuitenkin: Takana on salaliitto. Salaliittolaiset vihaavat ihmiskuntaa ja haluavat tuhota sen.
Valtamedia on muutenkin syyllistynyt tämän asian vähättelyyn.  Loppu kesästä Maamme kirja ohjelmassa Roman Schatz jututti paria ilmastonmuutoksesta tietävää ihmistä. Ohjelmassa selvisi, että juuri loppunut kesä kuuluikin viileämpään jaksoon. Valtameret elävät kahta jaksoa El ninoa ja la ninaa. Toisen jakson aikana meret sitovat lämpöä ja toisen jakson aikana ne luovuttavat. Eli ne vaikuttavat meidän maan päällä eläviin lämmittämällä ilmakehää tai jäähdyttämällä. Ja nyt elämme sitä kylmää jaksoa. Tämänkin pitäisi olla suuri skandaali. Eipä ole valtamedia tätä asiaa tuonut mitenkään esille. Paitsi nyt valtamedian edustaja yle sen toi, mutta se tuli esille vain sivulauseessa. Tämäkin asia pitäisi olla suuren kohun ja skandaalin arvoinen juttu. Todella  kehnosti on valtamedia tätä ihmiskunnan vakavinta ongelmaa käsitellyt. Median pitäisi pitää meidät ajantasalalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja sitä se ei tässä asiassa tehnyt alkuunkaan. Vielä surkeammin asian on hoitanut valemedia.
Ruotsalainen koulutyttö aloitti yhden hengen mielenosoituksen ilmastonmuutoksesta. Hän kertoi kuulleensa ongelmasta ja ihmetteli, että kun se kerran on niin vakava ongelma, niin miksi siitä puhutaan niin vähän?  Tämä on hyvin aiheellinen kysymys. Kun katsoo ja kuuntelee poliitikkojen vaali keskustelua, niin eipä siellä tätä ihmiskunnan vakavinta ongelmaa ole nostettu vaaliteemaksi. Tästä herää kysymys, että onko ruotsalainen koulutyttö viisaampi kuin suomalaiset poliitikot yhteensä?
Kysymys on retorinen.
Kaikenlaista tyhjänpäiväistä teemaa siellä on - kuten maahanmuutto asiaa. Sikäli koominen tämä maahanmuutto teema, sillä se on oikeastaan seurausta ilmastonmuutoksesta. Me siis keskustelemme ilmastonmuutoksen seurauksesta, mutta ei itse aiheuttajasta. Jos asia ei olisi niin vakava, niin silloin olisi aika koomista myös se, että tämä ilmasto pakolaisuudesta asiantuntijat varoittelivat jo vuosikymmeniä sitten.  Tässä ilmaston muutos toteuttaa ennustettua reittiään. Koomista olisi myös se - jos se ei olisi vakavaa - että Pariisin kokouksessa tapeltiin tavoitteesta. Silloin päädyttiin tavoittelemaan kahden asteen rajaa. Ilmasto ihmiset kommentoivat tätä rajaa jotenkin niin, että se pitäisi olla puolitoista, mutta teollisuus painosti nostamaan rajan kahteen asteeseen. Nyt sitten IPCC:n  tyly raportti kertoo, että olemme todella liemessä, jos emme saa rajoitettua sitä puoleentoista asteeseen.  Tästä maahanmuutosta vielä: Ennustan, että tämä maahanmuutto on vasta alkua. Tai oikeastaan tämä ei ole edes mikään ennustus, vaan se on itsestään selvää seurausta siitä mihin ilmastonmuutos vääjäämättä menee.

HOLLOLAN KUNNAN TAISTELU TUULIMYLLYJÄ VASTAAN

    Hollolan kuntapäättäjät päättivät torpata tuulipuisto hankkeen. Päätökseen vaikutti ainoastaan se, että päättäjät pelkäsivät toisenlainen päätöksen aiheuttavan rettelöintejä. Olen aina epäillyt, että tavallinen ihminen ei muutu yhtään sen viisaammaksi sillä sekunnilla kun hänet valitaan päättäjäksi. Tämä todisti epäilyni oikeaksi. Oikeastaan Hollolassa on käynyt tismalleen päinvastoin. Siellä suuri enemmistö olisi kannattanut hanketta. Jostain muustakin olen ollut huomaavinani, että nykyään pieni äänekäs vähemmistö saa sanella asioita. En vain muista missä näin on käynyt - olisikohan hallituksessa?
Tuuli puisto olisi merkinnyt Hollolaisille halpaa lähisähköä, se olisi pelastanut ihmiskunnan ilmastonmuutoksen aiheuttamalta sukupuutolta ja kunnan imago lapsia ja tulevaisuutta ajattelevana kuntana nousisi huipputasolle.  Kuntapäättäjät tekivät  järjettömän päätöksen vain muutaman rettelöitsijän takia. Tällä päätöksellä he myös paljastivat itsensä. He paljastivat kuntaan muuttamista miettiville, että tämän kunnan päättäjät ovat vastuuttomia ja eivät ajattele lasten tulevaisuutta.
Voihan olla, että päättäjät ovatkin vastuuntuntoisia ja he pyrkivät ilmastonmuutoksen torjua muilla keinoilla. Mutta kun päättäjistä on tullut sellainen mielikuva, että he ovat vastuuttomia, niin sen mielikuvan muuttaminen on erittäin vaikeaa. Ei riitä, että sinne asennetaan muutama aurinkopaneeli. Jos päättäjät ovatkin vastuullisia, niin he pyrkivät etsimään muita keinoja oman ilmastotavoitteensa saamiseksi. Yksi keino on nämä aurinkopaneelit. Mutta kuinka paljon niitä pitäisi asentaa, jotta se vastaisi torpatun hankkeen energiamäärää? Epäilen, että paljon. Toinen asia on hinta. Jos unohdetaan energia tuet ja lasketaan vain se, että miten paljon euron investoinnilla saadaan sähköä, niin siinä vertailussa aurinkopaneeleitten sähkö on melkein yhtä kallista kuin ydinvoimalla tuotettu sähkö.

Edellä kirjoitettu osoittautui täysin perättömäksi. Sain sisäpiirin tietoa, että kuntapäättäjät eivät olleetkaan vastuuttomia ja pelkureita, vaan päätöksen peruste oli oikeasti se huoli siitä, mitä terveysvaikutuksia tuulivoima säteily muutamiin ihmisiin aiheuttaa.  Päättäjät eivät jätä panostamista terveyteen tähän, vaan seuraava askel on kiinnittää huomio sähkön aiheuttamaan allergiaan. Päättäjät aikovat seuraavaksi kieltää kunnassa sähkön käytön. Tämä päätös pudottaa täysin pohjan pois minun arvostelustani, sillä kun kunnassa ei käytetä sähköä, niin sitä ei myöskään ole tehty epäekologisin  menetelmin. Sähkö aiheuttaa allergisen reaktion jos ihminen on alle 20 kilometrin päässä sähköstä. Tämä on ongelma, sillä Hollolan kunta päättäjät eivät voi päättää naapuri kuntien sähkön käytöstä. He ovat ajamassa lakia, että tämä laki muutettaisiin. Sen läpimeno on aika epävarmaa, joten päättäjät ovat päättäneet muodostaa 20 kilometrin suojavyöhykkeen kunnan rajalle, jossa kukaan ei saa asua. On myös vaara, että nousee meteli siitä, että tämä sähköttömäksi muuttuminen tehdään vain muutaman ihmisen oireilun takia. Tosin tämä ei vaikuttanut tuulivoimala päätökseenkään. Mutta ihmiset eivät aina käyttäydy johdonmukaisesti. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että tämä puoli nostettaisiin esille, niin siihen päättäjillä on hyvä suunnitelma. He alkavat rummuttaa joka mediassa tästä sähköallergiasta. Juttuhan on niin, että sairaudesta puhuminen aiheuttaa sairautta. Kovalla rummutuksella saataisiin äkkiä sähköallergisten määrä tuhatkertaistettua.  Silloin ongelma olisi monen ihmisen ongelma ja päätös olisi perusteltu.
Tietenkin kunta tulee kieltämään myös autoliikenteen.  Olisikin täysin järjetöntä jos se ei niin tekisi, sillä autoliikenteen melulla on todistettavasti terveysvaikutuksia.  Kun taas tuulivoimalan terveysriskiä ei olla missään pystytty todistamaan.  Tämä päätös myös olisi erittäin tärkeä ihmiskunnan suurimman ongelman kannalta.

KOHDUN OMISTAMINEN

Timo Soini ei ymmärtänyt, että kun hän on tietyssä virassa, niin hänellä pitäisi olla sen viran edellyttämä rooli, eikä oma rooli.  Tämä on herättänyt melkoista kohua. Paljon tästä roolien sekoittamisesta herännyt hyviä ajatuksia - siis muissa kuin Timo Soinissa.  Periaatteet ovat käyttökelpoisia silloin kun oma järki ei riitä. Sama taitaa päteä vakaumukseenkin.  Monet viisaat ovat sanoneet, että yksityisellä puolella potkut saisi heti, jos toimitusjohtaja puhuu vastoin yhtiön arvoja. Vai voitteko kuvitella, että valion toimitusjohtaja voisi jatkuvasti toitottaa, että kerma ja voi ovat myrkkyä suomalaisille. Potkut tulisi, vaikka väite pitää paikkansa. Eikä siinä auta vaikka kuinka toimitusjohtaja vetoaisi sananvapauteen.  Tuo sananvapauteen vetoaminen Timo Soinin tapauksessa on aika merkillinen. Siinä taas kerran unohdetaan,  että sananvapaus on ja se on pyhä asia, mutta se ei poista vastuuta omista sanomisistaan.  Mutta persut eivät ole koskaan ymmärtäneet tätä.  Paitsi silloin kun joku muu kuin persu sanoo jotain josta voi vetää sanojan vastuuseen.
Tässä Soinin tapauksessa työhön otto on epäonnistunut täysin.  Miksi ihmeessä Soinille on annettu sellainen homma, jossa yleinen moraali ja Soinin moraali ovat jyrkässä ristiriidassa? Ja miksi Timo Soini on ottanut tämmöisen homman?  Tämä on samaa kuin jos evlut kirkon tiedotuspäälliköksi otettaisiin  kiihkeä ateisti.
Unohdetaanpa se, että tässä työhön otossa työn tarjoaja ja Timo Soini molemmat ovat epäonnistuneet täysin ja mietitään ihan  Timo Soinin arvoja.
Timo Soinin abortin vastaisuus perustuu hyvin vanhaan ja perinteiseen ajatukseen. Tavallaan minä ymmärrän sen, että perinteitä kunnioitetaan. Itsekin usein ajattelin perinteistä hyvää.
Tämä perinne, johon Timo Soini perustaa arvonsa on sellainen, että nainen omistaa kohtunsa siihen hetkeen asti kunnes hedelmöittyminen tapahtuu. Sillä hetkellä kohdun omistusoikeuden osuudet muuttuvat niin, että 95 prosenttia siitä kuuluu siittäjälle ja 7 prosenttia kuuluu sille yhteisölle, jossa nainen elää ja loput kuuluvat sille naiselle, jonka sisässä kohtu on.  Merkillistä on se, että miten monet naiset pitävät kauheaa mekkalaa tästä omistusoikeudesta, sillä heti synnytyksen jälkeen naisen omistusosuus kymmenkertaistuu.  Tosin en ole varma kuinka moni nainen tästä meteliä pitää, sillä siitä ei ole kai tehty kyselyä. Ainoa kysely on eduskunnan äänestys  ja sen mukaan aika moni nainen pitää tätä Timo Soinin ajatusta kohdun omistajuudesta oikeana.  Vaikea sanoa, miten hyvin se on yleistettävissä koko kansaan.  Voi olla, että tässäkin asiassa pieni äänekäs vähemmistö on antanut väärän kuvan siitä, miten naiset oikeasti ajattelevat.

Butch-femme

     Jukan vasepookissa oli linkki, johon uteliaisuuttani menin. Sovellan ystäviini ja tuttuihini myös lähdekritiikki ajatusta. Se tarkoittaa, että jos kaverin tiedän täyttävän lähdekriittisen vaatimuksen, niin hänen vinkkaamaan linkkiin syöksyn herkästi. Joskus uteliaisuuttani käyn myös lähdekritiikki rajoitteisen  vinkkaamassa linkissä. Poikkeuksetta kumpikin käynti vahvistaa käsitystäni näistä ihmisistä.
Tiedän Jukan olevan ajattelu kykyinen ja kriittisesti maailmaan suhtautuva ja siksi menin sinne, minne hän minut ohjasi.  Luin jutun ja tunsin suurta hämmennystä.  Ensinnäkin menin keskelle sellaista väittelyä, josta en tiennyt yhtään mitään. Toiseksi väittelyn aihe: Butch-femme jutusta en tiennyt sitäkään vähää.  Väittely koski evoluutiopsykologiaa. Asiasta riitelivät Markus J. Rantala ja Tuomas Aivero. Riitelijöistäkään en tiennyt yhtään mitään.  Mietin vain, että olisiko suuri vahinko, jos jatkossakaan en tietäisi mistään näistä asioista, mistä en nytkään tiedä yhtään mitään. Hatarista tiedon murusista muodostin hataran käsityksen asioista ja päällimmäiseksi jäi sellainen mutu, että Rantalan kanta tieteestä on jotensakin perusteltu. Tässä on kyllä suuri epäilys, koska psykologia tieteenä on vähän sellaista ja tällaista.  Mutta omituinen asia Rantalan vuodatuksessa oli se ihmetys, että hänen tieteelliset väitteet ovat saaneet aikaan niin suuria vihan tunteita. Hänen merkillinen käsityksensä oli se, että tieteelliseen väitteeseen pitäisi vastata tieteellisillä väitteillä eikä tunteellisilla henkilöön kohdistuvilla herjoilla.  Jotenkin hän ei oikein elä tässä todellisuudessa.  Palauttakaamme mieliin millainen oli tieteellinen keskustelu Darwinin evoluutio teoriasta.  Siinä keskustelussa pilkattiin ja solvattiin ihmistä ja mitään tieteelliset vastaväitteet puuttuivat kokonaan. Asia vain on niin, että väitteet jotka uhkaavat meidän maailmankuvaamme herättävät suurta vihaa. Mitä heikommassa kantimissa oma maailmankuva on, sitä voimakkaampaa viha on.  Tiedän itsestäni tämän. Kun olin lapsi,  niin silloin oli vallalla ajatus, että on kuun ylinen ja kuun alinen maailma.  Vartuin nuorukaiseksi ja silloin tuli Newton joka todisti, että kysymys onkin painovoimasta. Tämä oli melkoinen järkytys minulle. Sitten kun saavutin kypsän iän tulikin Einstein, joka väitti, että mitään painovoimaa ei ole olemassa, vaan kysymys on aika-avaruuden kaareutumisesta. Tästä järkytyksestä en ole vieläkään toipunut. Mutta pakko minun oli tämä teoria hyväksyä, vaikka sen tunnustaminen ahdistaa päivittäin. Mutta en ruvennut kuitenkaan vihapuheisiin Einsteinia kohtaan. Mutta minun neurooseistani riittäisi juttua vaikka kuinka. On kuitenkin viisasta jättää se aihe. Eli kun ihminen ei halua uskoa johonkin teoriaan, niin hän ryhtyy valtavaan viha kampanjaan teoriaa vastaan. Tuhannet ja tuhannet ihmiset julistavat mantraa: Minä en usko Freudiin! Näin he mitätöivät Freudin koko tieteellisen uran, koska eivät pidä ajatuksesta lapsen seksuaalisuudesta. Darwinia pilkattiin ja mollattiin aikoinaan  ja jotkut jälkeen jääneet tekevät sitä vieläkin. Ja Rantala tutkii aihetta, jossa yhdistyvät seksuaalisuus ja evoluutio - kaksi asiaa, jotka herättävät suuria tunteita. Pitäisi olla täysin selvää, että hänen aiheensa aiheuttaa vihaa ja epätieteellistä mollaamista.  Pakko lisätä yksi juttu. On siis niin, että meidän maailmankuvaamme uhkaavat jutut herättävät vihaa. Mutta juttu pitää olla sellainen, minkä me ymmärrämme. Kvanttifysiikka on sellainen asia, joka heittää romukoppaan monet meidän maailmankuvaamme liittyvät uskomukset. Mutta kun kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikasta mitään, niin kukaan ei kohdista siihen sellaisia järeitä  kumoamis yrityksiä kuin esimerkiksi evoluutioon.
Tuo pilkka vähän mietitytti. Itse olen hyvin usein miettinyt sitä, että se on ainoa järkevä asenne uskomus ihmisiä kohtaan. En usko, että pilkka mitenkään saa heitä järkiinsä, sillä ei sellaista mahtia maailmassa ole, että heidät saisi järkiinsä. Mutta olisi oikein, että he saisivat edes jonkin rangaistuksen jääräpäisyydestään. Nythän homma menee aivan väärin päin: Uskomus ihmisten yksi menetelmä on käyttää pilkkaa, mutta tieteellisesti ajattelevat eivät käytä.

VIHAPUHETTA 4

     Vihapuhe juttu ei jätä minua rauhaan. Nyt se palautui ajatuksiin kun vihdoin ja viimein Teerenpelistä tuli jonkinlainen vastaus esittämiini kysymyksiin. Paitsi, että jättivät vastaamasta tärkeimpiin. Viivytys johtui siitä, että ravintolapäällikkö sain portsarilta vastauksen vasta nyt. Mielenkiintoista oli se, että portsari oli muuttanut kertomustaan. Ravintolapäällikölle hän kertoi, että poistamiseni syy olikin se, että olin häirinnyt muista asiakkaita, eikä vihapuheesta hän sanonut sanaakaan.  Toisaalta se syyn vaihtaminen on hyvä asia. Aikoinaan suopo syytti Alpo Rusia vakoilusta. Todisteita siitä ei saatu, mutta vuosia mietin, että onko hän kuitenkin ollut vakoilija, mutta sitä ei ole pystytty todistamaan. Mutta sitten kuulin kerran häntä YLEn jossain ohjelmassa ja minulle selvisi, että tämä mies ei mitenkään voi olla isänmaan petturi. Samalla tavalla joku olisi voinut miettiä, että jos Kari Kuitunen on sittenkin puhunut vihapuhetta - ei kai kukaan voi moista omasta päästään keksiä?  Mutta nyt tämä tarinan muuttaminen saanee kaikki vakuuttuneiksi, että en ole sellaista puhunut.  Mutta oletetaan, että ravintola kulttuurissa ei rehottaisi mielivaltaisuus ja oletetaan, että tämä muitten häiritseminen on ollut se todellinen syy.  Tämä oikeastaan muuttaa tilannetta vain sen suhteen, että syytös on huomattavasti lievempi kuin aikaisemmin. Jos portsari olisikin tullut ja sanonut, että minut pitää poistaa ravintolasta koska häiritsen muita ihmisiä, niin samalla tavalla olisin vaatinut selitystä siitä, että millä tavalla minä häiritsen. Ja samalla tavalla tilanne olisi ollut sana vastaan sana.  Mielenkiintoista on myös se, että tässä tapauksessa olen kaksi kertaa peräkkäin hävinnyt tilanteessa sana vastaan sana. Ensin joku valehteli minun puhuneen vihapuhetta ja siinä portsari uskoi valehtelijaa eikä minua. Sitten portsari valehteli ravintolapäällikölle, että kysymys olikin muitten häiritsemisestä ja ravintolapäällikkö uskoi valehtelevaa portsaria. Ehkä tämä on sitä totuuden jälkeistä aikaa.  Ravintolapäällikön vastaukseen vastasin kysymällä, että onko minulla sama oikeus heitättää joku ulos sillä perusteella, että se tyyppi häiritsee asiakasta - minua?  Kysymys on toteava, sillä oikeasti kai minä olen samanlainen asiakas kuin joku muukin ja teoriassa voisin vain pyytää portsaria poistamaan jonkun, koska hän häiritsee minua. Eikä minun tarvitsisi selittää millä tavalla hän häiritsee. Tiedän, että en tule tähän kysymykseen sieltä saamaan vastausta, sillä jos ravintolapäällikkö vastaa, että minulle ei olisi oikeutta heitättää ketään ulos ilman vahvoja perusteita, niin silloin hän tunnustaa sen, että heidän ravintolassa kohdellaan asiakkaita eri tavalla. Eikä hän myöskään voi vastata, että totta kai minulla on sama oikeus kuin muillakin asiakkailla. Silloin hän tunnustaa, että Teerenpelissä vallitsee mielivaltainen käytäntö.  Tiedän siis, että tähän en saa vastausta.  Mutta kiusallani heiltä kyselen tätä asiaa.
Mutta todellisuus on sitten toinen juttu. Veljeni kertoi tapauksesta vuosien takaa. Silloin lailla määrättiin, että ravintolassa pitää olla savuttomia alueita ja savulta kiellettiin menemästä sinne savuttomalle alueelle. Silloin joku asiakas tuli tupakoimaan ainoaan paikkaan, missä ei saa tupakoida. Veljeni meni portsarin luo ja valitti asiasta.  Portsari pyysi, että he menisivät neuvottelemaan kaverin kanssa. Tähän veljeni totesi, että eihän siinä häntä tarvita.  Siinä asiakas selvästi häiritsi toista asiakasta ja rikkoi myös lakia ja silti portsari ei heittänyt häntä ulos ja en tiedä kielsikö edes jatkamasta sitä laittomuutta.
Tässä minun tapauksessa tuli mieleen aika omituinen ajatus: Miksi portsari ei pyydä anteeksi?
Aika hassua ajatus, että portsari myöntäisi tehneensä väärin. Vielä hassumpi ajatus on se, että hän pyytäisi anteeksi väärää tekoaan.

EINSTEIN 3

   On luonnonlaki, että kun teemme jotain, niin siitä seuraa väistämättä jotain. Aika usein seuraa jotain täysin arvaamatonta. Jos etukäteen asioita katsoo. Jälkikäteen tilanne on päinvastainen.
Jokunen aika sitten menin Raimon ateljeen siivoustalkoisiin.  Ikää on jo riittävästi, että tiesin, etten yritä edes arvata mitä seuraa siitä, että menen niihin talkoisiin.  Jälkikäteen arvioituna oli täysin käsittämätöntä mihin se, johti, että menin talkoisiin. Talkoissa olemisesta seurasi se, että huomasin olevani vanha. Tapahtuminen ketju oli merkillinen. Kerron sen.
Ruoka tauolla eräs kaveri kertoi, että Albert Einstein ei ollut nero, hän ei osannut laskea, hän ei keksinyt mitään merkittävää teoriaa ja hänen ainoa vähän merkittävämpi teoria oli sellainen, että sen oikeasti keksi hänen vaimonsa.  Kysyin, että mistä lähteestä hän on nämä tiedot saanut. Tähän kysymykseen sain vain vastauksen, että se on englannin kielinen lähde.  Hiukan keskustelimme asiasta ja ilmoitin, että minä en usko hänen väitteitään.  Mielessä pyöri sanoa, että hänen jutuistaan puuttuu ainoastaan juutalaisten salaliitto. Mutta kun en ole ilkeä ihminen, niin jätin piruilun.
Tämä väite kuitenkin kiusasi mieltäni niin paljon, että kotona sitten päätin tarkistaa tietojani Einsteinista.  Mietin, että mistä voisin mahdollisimman vähällä vaivalla kaivaa luotettavaa tietoa. YLEn tiede ykköset ovat erittäin luotettava lähde ja helposti saatavilla YLE areenasta. Etsin sieltä Einsteinia koskevan jutun. Sattui niin, että sieltä löytyi ohjelma, jossa Kari Enqvist kertoili Einsteinin elämästä ja hänen tieteestään.  Kari Enqvist on luotettava lähden ja tietää tästä aiheesta enemmän kuin kumpikaan meistä. Eikä hänellä ole sitä Esko Valtaojan tapaa puhua välillä vähän mitä sattuu. Kuuntelin ohjelman ja lopputulos oli se, että tämä talkoitten kaveri oli puhunut täyttä paskaa. Niin kuin kauniisti sanotaan.  Einstein oli nero ja hän oli kehitellyt sellaisia teorioita, jotka täysin mullistivat meidän käsityksemme tästä maailmasta.  Kaverin jutuissa oli niin monta epäilyttävää piirrettä, että olisihan minun pitänyt arvata - ja oikeastaan arvasinhan minä.  Ensinnäkin se, että teoria olisi ollut hänen vaimonsa keksimä, eikä Einsteinin itsensä. Näitä tarinoita, että joku muu onkin keksinyt jonkun jutun - niitä on maailma pullollaan. Niistä 99 sadasta on vain täyttä potaskaa. Toinen epäilyttävä juttu oli se, että hän ei kertonut lähdettä. Jos hän ei kehdannut kertoa sitä, niin silloin hän itsekin tietää lähteen epäluotettavuuden. Jos hän ei muistanut lähdettä, niin se todistaa, että hän ei ymmärrä, että lähteen luotettavuus on kaikki kaikessa - ei sitä voi unohtaa.  Kun tämä asia oli minulle selvä ajauduin itsetutkiskeluun. Huomasin, että asennoidun asiaan niin, että jos hän olisi kertonut lähteen ja jos olisin heti huomannut, että hän on käyttänyt epäluotettavaa lähdettä, niin olisin vain kertonut, että hänen lähteensä on epäluotettava ja asia olisi jäänyt siihen. Korkeintaan olisin vähän vittuillut siitä, että hän käyttää noin epäluotettavaa lähdettä. Jos hän olisi kertonut lähteen, jonka tiedän luotettavaksi, niin olisin kotona tutkinut, että onko kaveri ymmärtänyt oikein mitä lähteessä asiasta kerrotaan. Jos olisi ymmärtänyt oikein, niin hakisin tiedon toisesta luotettavasta lähteestä ja tutkinut sen ja sitten alkanut muodostaa omaa käsitystä asiasta.
Mutta nuorena olisin syöksynyt suinpäin kiivaaseen väittelyyn. Siitä olisi kehkeytynyt hirveä henkinen taistelu, jossa salan säilät sivaltelisivat. Kumpikin yrittäisi murskata toisen perustelut ja väitteet asiasta, josta kumpikaan ei tiedä juuri mitään. Sydän hakkaisi hurjasti ja vihan, raivon ja halveksunnan ja ylimielisyyden tunteet vuorottelisivat mielessä.
Olen siis vanha. Tämä tapa on hyvin kuiva ja virkamiesmäisen toteava.  Jotenkin ei vain jaksa ryhtyä taistelemaan jonkin itsestään selvyyden puolesta. Mutta tämä asenne on typerä. Siinä on se ajatus pohjalla, että on voimavarojen haaskausta ryhtyä hyödyttömään väittelyyn. Jos ja kun vastassa on uskomus ihminen, niin ei ole sellaista mahtia maailmankaikkeudessa joka voisi muuttaa hänen uskomustaan.  Ja mitä se väittely minuun vaikuttaa. Siinä on ensimmäinen asia, joka todistaa asenteeni hölmöyden. Käy nimittäin niin, että hyvin usein menen ja tarkistan luotettavista lähteistä niitä asioita, joista olemme väitelleet. Näin tulen saaneeksi täydentävää tietoa, joka tarkentaa minun käsitystäni asioista. Hyödyttömästä väittelystä on siis ollut minulle hyötyä.  On vain huono juttu se, että yleensä ryhdyn väittelemään asiasta, josta tiedän.  Jos hakeutuisin väittelemään niistä asioista, joista en tiedä mitään, niin siitä seuraisi, että saisin kokonaan uutta tietoa kun tarkistelisin asioita jälkikäteen. Tämä johtuu vain laiskuudestani.  Aktivoitumiseni ylittää flegmaattisuuteni vain silloin kun joku esittää tarpeeksi typeriä väitteitä.

VIHAPUHETTA 3

   Tapaus Teerenpeli on herättänyt keskustelua ja on herättänyt ajatuksia. Mielenkiintoisia lausahduksia olen kuullut. Eräs ystävä, jolle kerroin tapauksesta oli aika ihmeissään ja vastasi ja sanoi näin: Silloin kun ravintolan portsari rupeaa puhumaan laista, niin silloin pitää pistoolista ottaa varmistin pois päältä.
Mietin tätä tapausta elämyksenä. Solzhenitskylle oli aikamoinen elämys joutua Siperiaan.  Tämä Teerenpelin juttu antaa kalpean aavistuksen siitä, miltä se on mahtanut tuntua. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä.  Mielivaltainen kohtelu, tuomion todistamisen leväperäisyys ja sattumanvarainen ilmianto kulttuuri.  Tästä Teerenpeli voisi kehitellä myyntivaltin, jolla erottuisi muista ravintoloista.
Tämä tapaus herätti myös syvällisempiäkin ajatuksia tuomio kulttuurista.  Minä olen elänyt länsimaisen hapatuksen aivopestynä ja minulla on iskostunut mieleen sen tapa jakaa tuomioita. Enkä osaa edes ajatella, että onko tämä tapa välttämättä oikea tapa?  Olen tottunut siihen, että jos tuomitaan, niin syyllisyys pitää todistaa. Länsimaisessa oikeus ajattelussa on myös sellainen naurettava periaate, että ketään ei saa tuomita sellaisen lakipykälän mukaan, joka astuu voimaan vasta teon tekemisen jälkeen. Lakitermi on taannehtiva laki. Tässä länsimaisessa oikeus käsityksessä on paljon naurettavia periaatteita - niitä on niin paljon, että en jaksa niitä edes luetella. Mainitsen vain pari hulluimmasta päästä. Yksi on se ajatus, että tuomio ei saa olla kosto. Toinen naurettava ajatus on se, että mieluummin syyllinen vapautetaan kuin, että syytön joutuisi tuomituksi.  Jos monimiljoonaisen kansan Neuvostoliitto sovelsi erilaista periaatetta, niin voiko noin suuri kansa olla väärässä. Varsinkin kun sama periaate on otettu taas käyttöön Venäjällä. Eikä se ole ainoa valtio: Turkissa se on myös käytössä ja Puolaan ja Unkariin ollaan kovaa sellaista ottamassa käyttöön.  Eihän he voi olla väärässä.  Tätä toisenlaista lain soveltamista puolustaa myös se, että se on perinteisempi ja vanhempi tapa. Raamatussa Jumala tuomitsi usein taannehtivasti. Hyvin usein tuomittiin koko kansa koviin rangaistuksiin siitä, että joku oli tehnyt syntiä. Siis nekin saivat tuomion, jotka eivät olleet tehneet syntiä. Länsimaisen oikeus periaatteen mukaan rikos ja rangaistus pitäisi olla jossain suhteessa toisiinsa. Vaikea sanoa varmasti, että oliko Jumalan säätämässä rangaistuksessa minkäänlaista asteikkoa, koska Jumala ei koskaan kertonut, että kuka oli tehnyt syntiä ja mitä syntiä tämä joku oli tehnyt.  Tämä on tismalleen sama periaate kuin Teerenpelin portsarilla. Mutta epäilen, että Jumalalla ei asteikkoa ollut. Mutta en tiedä - epäilen vain.
Oikeuskäytänteen muuttamista Suomessakin puolustaa se, että tämä ehdottamani on perinteisempi ja myös se, että tämä länsimainen järjestelmä vääristää meidän ajatteluamme.  Me erehdymme ajattelemaan kaikesta, että teoilla on merkitystä ja oikeudenmukaisuus on luonnon laki. Mutta ei luonnossa mikään ole oikeudenmukaista. Pienempi hai kun tappaa saaliin, niin sinne tulevat isommat ja syövät tämän toisen pyydystämän. Eikä siellä tuomari tuli ja pistä näitä isoja roistoja vankilaan. Tai otetaan sairaudet. Ihminen, joka elää hyveellisesti saa syövän ja kuolee nuorena kun toinen retku, joka rellestää, sikailee ja irstailee elää vanhaksi.  Tai kunnollinen ihminen saa vaikean sepelvaltimotaudin perimän ja ei sitä perimää poisteta vaikka hän olisi kuinka hyveellinen tahansa. Toki on myös sairauksia jotka saa elintavoillaan. Tupakoinnista saattaa saada syövän ja voin ja kerman syömisestä sydäninfarktin. Mutta ne muutamat taudit eivät poista sattumanvaraisuutta. Saattaahan olla, että Venäjällä ja Turkissa voi ihan oikeatakin rikoksesta saada rangaistuksen.

VIHAPUHETTA 2

    Tiistaina näyttelyn avajaisten jälkeen ajauduin ravintola Teerenpeliin. Siellä oli oikein rattoisaa siihen asti kunnes portsari saapasteli luokseni ja sanoi, että hänen on poistettava minut sisätiloista minun vihapuheitteni takia. Olin ihmeissäni, mutta ihmettely ei auttanut yhtään vaan hän hoputti minut ulkoterassille. Siinä tynnyrin päällä oli hyvä paikka tuopilleni.  Halusin tietää mitä minä olin sanonut sellaista, mikä voitaisiin tulkita vihapuheeksi. Siksi kysyin useaan kertaan, että mitä minä olen sanonut. Portsari kehotti minun itseni miettivän, että mitä olen puhunut.  Tilanne oli aivan päätön. Tuli mieleen Solzhenitsyn Vankileirien saaristo.  Siinä kirjassa ihmisiä tuomittiin Siperiaan niin isoja määriä, että syyttäjiltä loppui mielikuvitus ja he joutuivat kysymään syytetyiltä, että mitä sellaista he mahdollisesti ovat tehneet, että siitä voisi tuomita Siperiaan. Veljeni kanssa kun keskustelin tästä tapauksesta, niin hän sanoi, että onneksi poliisi ei toimi niin kuin tämä portsari: Heittää ihmisen putkaan ja pyytää, että hän itse miettisi, että mitä sellaista hän on tehnyt, että siitä joutuu putkaan.  Tätä ideaa ei saa hallitukselle kertoa, sillä he oivaltaisivat, että näin saataisiin poliisin toiminta rahoitettua hyvin kun putka reissusta veloitettaisiin tuntuva hinta.
Kysyin portsarilta, että voinko minä tehdä saman? Siis, jos ravintolassa olisi joku jonka naama ei miellytä, niin menisin ja valehtelisin portsarille, että tuo on puhunut vihapuhetta ja te heittäisitte kaverin ulos. Tähän en saanut häneltä selvää vastausta. Oikeastaan minua hävettää tämä kysymys, sillä on päivän selvää, että minä saan asiakkaana tehdä saman mitä joku muu asiakas tekee. Tämä juttu on aika kummallinen. Yritin miettiä mitä on oikein tapahtunut. Portsari ei suostunut kertomaan, että mitä olin sanonut - hän vetosi vaitiolo velvollisuuteen.  Jälleen kerran tuli mieleen Vankileirien saaristo kirja. Siinä jotain satelliitti valtiossa olevaa syytettiin jostain. Syyttämisen aikaan hän ei vielä ymmärtänyt venäjää ja siksi hän ei tiennyt mistä rikoksesta hänet tuomittiin Siperiaan vankileirille. Siellä hän oppi sitten venäjää ja hänelle heräsi uteliaisuus tietää, että mistä hän sai tuomion. Mutta hän ei sitten kuitenkaan viitsinyt selvittää asiaa. Kaverilla oli hyvä tilanne taju: Oikeastaan hauskempi juttu, että hän oli tuomittu tietämättä mistä hänet tuomittiin. Hänellä oli mahdollisuus selvittää asia, mutta minulla ei, sillä portsari ei suostu koskaan tätä asiaa paljastamaan. Mutta mietin mitä muuten on oikein tapahtunut? En usko, että portsari on itse keksinyt koko jutun. Keskustelussa sain aika hyvän kuvan hänen älyn lahjoistaan ja tiedän, että hänellä ei riittäisi mielikuvitusta moisen keksimiseen. Siis joku on oikeasti valittanut vihapuheesta. Ja jos näin on tapahtunut, niin tilanne on juridisesti mielenkiintoinen. Siinä hän on väittänyt, että olen vihapuhunut ja minä väitän, että en ole puhunut. Ja portsari päättää uskoa sitä toista. Sana vastaan sana. Voisi olla mahdollista, että kaksi ihmistä valehtelee, että olen vihapuhunut. Mutta on teoreettisesti erittäin epätodennäköistä, että samaan ravintolaan sattuisi yhtä aikaa kaksi näin sekopäistä ihmistä. Tämä tapaus osoitti oman rajoittuneisuuteni. Itseäni en syytä tästä rajoittuneisuudestani vaan kasvatusta. Minut on kasvatettu niin, että pitää olla kohtelias, ei saa aiheuttaa toisille turhaan vahinkoa ja pitää kunnioittaa muita ihmisiä.  Minulle ei ole tullut mieleenkään, että toisten kiusaamisesta voisi saada hyviä elämyksiä.  Tässä olisi nyt tarjolla hyvä väylä laajentaa omaa asennoitumistaan, jos vain ymmärtäisin hyödyntää tätä mahdollisuutta.  Voin jo sieluni silmin nähdä mitä elämyksiä saan uudesta tavasta asennoitua kanssa ihmisiin.  Istuisin Teerenpelissä ja etsisin katseellani näkyisikö jossain pöydässä ihmisen, jota kohtaan voisin tuntea vastenmielisyyttä. Kun sellaisen löytäisin, niin marssisin portsarin luo ja valehtelisin hänelle, että tuo tuossa pöydässä on puhunut vihapuhetta. Sitten seuraisin suurella tyytyväisyydellä kaverin epäuskoisia ja hämmentyneitä ilmeitä kun hänelle kerrottaisiin, miksi hänet nyt heitetään ulos. Samoin olisi mukava seurata kuinka kaveri yrittäisi turhaan vakuutella portsaria. Sitten kun harrastuksessa edistyisin, niin voisin vähän vaihdella kohdetta. Yrittäisin saada näytökseen erilaisia vivahteita: Joku pillahtaisi itkuun, joku äityisi väkivaltaiseksi. Ja minä katselisin ja nauttisin esityksestä.

IHMISTUNTEMUSTA

   Markus ehdotti  positiivista juttua kansanedustajista. Ajatus on niin merkillinen, että se vaatii vähän miettimistä. Lisäksi tuli tähdellisempääkin asiaa. ESS kyseli ihmisiltä, että pelottaako ilmastonmuutos.  Omituista oli se, että peräti kaksi ihmistä piti koko asiaa uskon asiana. Nämä ilmastonmuutos densut eivät lakkaa minua ihmetyttämästä.  Kuinka joku voi vielä vuonna 2018 olla noin tietämätön todellisuudesta?   Voisi olla hauskaa ja mielenkiintoista törmätä näin tietämättömiin ihmisiin - samalla tavalla kuin on mielenkiintoista törmätä ihmisiin, jotka oikeasti uskovat tonttuihin. Ero vain on siinä, että kun joku uskoo tonttuihin, niin se on vaaratonta. Tietoinen minä ymmärtää, että näitten ilmasto densujen käsitystä ei mikään tieto voi muuttaa, eikä edes uskomus. Asia on heille uskon asia ja sitähän ei mikään mahti maailmassa horjuta. Tästä olen varmaan kirjoittanut aikaisemminkin.  Mutta huomasin, että huonollakin asialla voi olla jokin myönteinen piirre. Tämä on varsin hyvä keino arvioida ihmistä.  Me ihmiset haluamme hyvin nopeasti ja tehokkaasti luokitella ihminen. Jotta arviointi olisi nopeaa, niin sen pitäisi olla yksinkertainen.  Yksinkertainen arviointi taas on helposti epätarkka ja jos se on tarpeeksi yksinkertainen, niin se saattaa antaa kokonaan vääristyneen kuvan ihmisestä.  Pitemmät jutustelut vievät aikaa ja nekin voivat antaa väärän kuvan. Saattaa olla, että kun juttelet pitkäänkin jonkun kanssa, niin saat hänestä viksun vaikutelman koska olette keskustelleet hänen ammattiinsa tai harrastukseensa liittyvistä asioista.  Eikä hän todellisuudessa sitten olekaan niin viksu. Riski kasvaa vielä sen takia, että ihmiset välttävät keskusteluita sellaisista asioita, joista he eivät ymmärrä mitään.
Mutta suhtautuminen ilmastonmuutokseen on hyvä ja nopea tapa päästä ihmisestä selville. Jos ilmastonmuutos on jollekin uskon asia, niin se kertoo, että  ihmisellä on vahvoja päähänpinttymiä ja ajattelu ei ole kovinkaan kehittynyttä eikä johdonmukaista.  Lisäksi häneltä puuttuu täysin ymmärrys siitä, että mikä merkitys on luotettavalla tiedolla.  Vaikka asia on heille uskon kysymys, niin he joutuvat kuitenkin perustelemaan väitteensä järjellä.  Siinä paljastuu heidän ajattelunsa epäjohdonmukaisuus.  Tämä kysymys paljastaa myös kuinka vastuullinen ja moraalinen ihminen on. Jos ihmisellä on hitunenkin vastuuntuntoa ja moraalia, niin hän selvittäisi itselleen sen, että mikä tämä ilmastonmuutos oikein on. Asian selvittäminen on erittäin yksinkertaista: Tutkitaan mitä luotettavat lähteet asiasta kirjoittavat ja ei välitetä paskaakaan niistä epäluotettavista lähteistä.  Täysin vastuuton ja moraaliton ihminen ei selvitä tätä asiaa itselleen.
Tällä kysymyksellä voi siis hyvin nopeasti selvittää ihmisen järjen juoksu ja moraali.  Kun joku on paljastunut ilmasto densuksi, niin sen jälkeen hänen muutkin jutut voi jättää omaan arvoonsa. Tietenkin tämäkin testi on hiukan epämääräinen. Ilmasto densu voi olla myös viksu, mutta se vaatii sen, että hänen pakkomielteensä on erittäin vahva.  Välttämättä ilmasto realistit eivät kaikki ole tavattoman älykkäitä. Jos on erityisen vastuullinen ja moraalinen, niin hänen ei välttämättä tarvitse olla huippu älykäs. Vastuullinen ihmisen selvittää tämän asian itselleen. Voi olla, että ilmastorealisteissakin voi olla moraalittomia ihmisiä - siis jollain muilla aloilla.  Mutta se on aivan varmaa, että ilmasto densut ovat kaikki moraalittomia.  Mutta tämän testin jälkeen pystymme asennoitumaan oikein näihin ilmasto densuihin. Oikea asennoituminen on samanlaista kuin miten on viisasta asennoitua tyhmiin pedofiileihin: Halveksuen ja säälien.

Sipilän synnit

Väitin Sipilän valehdelleen jatkuvasti. Kun näin väitin, niin eräs hyvä ystäväni vaati minua kertomaan, että missä kaikessa Sipilä on valehdellut?  Siinä hätäpäissäni en keksinyt kuin yhden varman valheen: Hän oli luvannut, että koulutuksesta ei leikata ja koulutus oli ensimmäinen asia, josta hän leikkasi. Ja ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta tämä ei kuulu aiheeseen.  Pakko hiukan korjata asiaa, sillä poliitikko ei koskaan valehtele: Hän esittää vain vaihtoehtoista totuutta.  Vaikka nykyään on yleinen käytäntö, että uskotaan sokeasti itselleen sopiviin väittämiin, niin minä tämä ei ole minun tapani. Olen jotenkin jämähtänyt siihen vanhakantaiseen ajatukseen, että mikä tahansa oma uskomuksen paikkansa pitävyys aina välillä hyvä tarkistaa. Tässä vain on se vaara, että koko elämä menee uskomuksiensa tarkistamiseen. Taitaakin olla se sokea omiin uskomuksiin uskominen käytännöllisempi tapa elää elämäänsä. Mutta minkäs minä tavoilleni voin.
Kun mietin mihin minun käsitykseni Sipilän valehtelusta perustuu, niin paljoa en oikein saanut raavittua muististani kasaan. Minulla vain on sellainen tunne, että hän on jatkuvasti valehdellut. Mutta mitä muuta minä voin muistini sopukoista kaivaa esiin kuin sen koulutus asian?  Mitkä kaikki asiat ovat leimanneet minun silmissäni hänet valehtelijaksi?  Olen muistavinani sellaisen tapauksen, että hän on luvannut, että hallitus eroaa jos tapahtuu jotain. Tämä jokin on tapahtunut ja hallitus ei kuitenkaan eronnut. Tosin en yhtään muista mikä se oli mitä tapahtui ja en myöskään ole yhtään varma, että oliko Sipilä ylipäätään luvannut hallituksen eroa. Toinen asia oli mitä olen muistavinani oli hallituksen Terrafamelle antama miljoonien tuki ja kytkentä siihen, että Sipilän sukulaiset olivat alihankkijoina hyötymässä näistä miljoonista. Mutta tätäkään en voi  varmuudella muistaa.  Näitä epämääräisiin muistikuviini perustuvia juttuja on mielessäni lukuisia. Mutta on sitten eräs asia, jossa voin aika varmasti luottaa muistiini. Se oli se kun Sipilä ilmoitti, että ihme on tapahtunut: Terrafame on hoitanut ympäristö asiat kuntoon ja kyseinen laitos on muuttunut kannattavaksi.  Tämä ei välttämättä ole Sipilän valhe - voi olla, että hän oikeasti uskoo tämän kaltaisiin ihmeisiin. Tosin jos pääministeri uskoo tämmöiseen ihmeeseen niin se on paljon pahempi tilanne kuin se, että hän valehtelisi.  Kärhämä YLEn kanssa on myös sellainen asia, jossa voin muistiini luottaa aika hyvin. Siinä tapauksessa Sipilä yritti rajoittaa sananvapautta.  On  saivartelua väittää, että sananvapauden rajoittaminen ei ole valehtelua. Minusta totuuden julki tuomisen estäminen on joko valehtelua tai vielä pahempaa. Se kärhämä paljasti myös Sipilästä erään asian. Joskus aikaisemmin joku toimittaja oli antanut Sipilälle häntä koskevan jutun tarkistettavaksi. Sipilä oli vuotanut jutussa olevan erään asian omalle lehdelleen ja tämä lehti oli julkaissut sen aikaisemmin kuin tämä toimittaja kerkesi omansa julkaista. No tässä ei ollut kysymys valehtelusta vaan kieroudesta. Mielikuvani Sipilästä perustuvat tähän viime mainittuun tapaukseen, siihen sananvapauden rajoittamis yritykseen ja Terrafamen ihmeeseen. Näissä kaikissa olen erittäin varma, että muistan asiat oikein. Nämä tapaukset antavat myös aika hyvän kuvan Sipilästä ihmisenä, joten onko enää mitään hyötyä siitä, että tarkistan ne missä en voi tarkasti muistaa asioita?  Näitten kolmen vakavan tapauksen perusteella on varsin todennäköistä, että totuus hänen puheissaan on varsin venyvä käsitys.

DESANTTI5

   Desantti Bäckman on tuomiolla. Vielä se ei ole se viimeinen tuomio. Siinä ei ole mitään omituista, että hän on tuomiolla. Omituista on se, että vasta nyt.  Omituinen asia on myös se miten hän puolusteli sitä, että on vainonnut toimittajaa. Hän kertoi vainoamisen olevan hauskaa huumoria.  Ehkä olen huumorintajuton kun en pysty näkemään mitään hauskaa siinä, että toisesta ihmisestä levitellään perättömiä häpeällisiä tietoja.  Ihmetyttää myös se, että miksi ihmeessä levitellä perättömiä tietoja jostakin kun tämä maa on täynnä ihmisiä joista pystyisi levittelemään häpeällisiä tietoja, jotka pitäisivät paikkansa. Eikä sellaisia tarvitsisi edes etsiä kaukaa kun tarjolla olisi ensimmäisenä Bäckman itse ja Ilja Janitskin kävisi siihen myös hyvin. Huumorin kannalta ajateltuna - en tiedä osaisinko nauraa edes heidän toilailuille vaikka ne ovatkin totta. Taidan todella olla huumorintajuton.
Syy siihen, että desantti Bäckman käyttää perättömiä väitteitä johtuu yksinkertaisesti siitä, että oikeasti hän vain yrittää kaventaa sananvapautta tällä vainoamisella. Se tekee asiasta vielä vakavamman.  Paljon käytetään tätä keinoa. Siis sitä, että kirjoitellaan sellaista, joka on hyvien tapojen vastaista ja selvästi laitonta ja selitetään että se on vain hauskaa huumoria.  Tehdäänpä teoreettinen olettamus. Oletetaan, että Bäckmannin tarkoitus ei ollut kaventaa sananvapautta vaan hän oikeasti yritti olla hauska. Oletetaan, että kohde ei olisikaan toimittaja vaan ihan vain joku sattumanvaraisesti valittu kohde.  Jos ihmisellä on edes alkeellisia käytöstapoja, niin hän hyvin tarkkaan miettii, että kuka ihminen kestää minkäkin laista huumoria, sillä me emme ole samanlaisia, vaan meidän herkkyytemme vaihtelee paljon. On hyvin moukkamaista heittää toiselle sellaista henkilökohtaista huumoria, jota hän ei kestä.  Tämä on hyvän käytöksen perus sääntöjä.  Mutta vielä alkeellisempi sääntö on se, että ei heitä toisesta ihmisestä sellaista huumoria, jota heittäjä ei itse kestäisi.  Mietin vain sitä, että kuinka Bäckman itse osaisi nauraa jos hänelle alkaisi tulvia tuhansia vihaposti viestejä jossa kerrotaan, että turpaan saat jos näen sinut kadulla  ja uhataan tapaa ja hänelle lähetetään postipaketissa kuolleita rottia.  Minulla on vahva epäilys, että emme kuulisi häneltä hersyvää naurua tästä huumorista. Uskon, että kyllä hän saa vihapostia, sillä sitä tunnutaan annettavan kaikille, jotka ovat jotenkin julkisuudessa. Olisi vain hauska kuulla, että kuinka se häntä naurattaisi.  En tiedä pitääkö Bäckman itseään koomikkona ja pellenä ja onko hänen komiikkansa ydin perättömyys? Jos perättömyyksien esittäminen on hauska juttu, niin silloin Bäckman on ollut hauska jo vuosia. Tässäkin asiassa olen aika tosikko, sillä en näe mitään hauskaa siinä, että esitetään perättömyyksiä.  Paroni von Münchhausen on niitä harvoja jonka perättömyyksille osaan nauraa. Tosin hän itse vihaa valhetta, joten en ole aivan varma onko hänen seikkailunsa sittenkin totta.  Ehkä olisi hyvä oppia huumorintajuiseksi, sillä saisin nauraa joka päivä aivan hervottomasti - tämä maailma kun on täynnä perättömyyksiä. Mutta miten oppia huumorintajuiseksi kun on syntynyt tosikoksi?

MOT7

   MOT ohjelma on mielenkiintoinen. Siitä aion nyt kirjoittaa. Eräs ohjelma on hyvä esimerkki tästä ohjelmasta. Olenhan aika kiinnostunut siitä mitä mediassa tapahtuu. Esimerkit ovat hyviä, jos pitää varansa, ettei sorru painottamaan jotain yksityistapausta. Pakko mainita tässä välissä tuore esimerkki, joka voisi olla yleistettävissä.  EU päätti vähentää maatalous tukia siten, että EUun tuki Suomelle pienenisi vuodessa yli 400 miljoonaa euroa.  Tästä asiasta ESS kirjoitti numeroonsa artikkelin.  Juttu oli muuten asiaa valottava, mutta missään ei mainittu, että mikä on se summa mistä se yli neljäsataa miljoonaa vähennetään. Kun sitä asiaa ei mainittu, niin koko artikkeli on täysin järjetön. Onhan eri asia, jos vuotuinen tuki vähenee vähän yli 400 miljoonasta vähän yli 400 miljoonaa kuin, että tuki vähenee 400 miljardista vähän yli 400 miljoonaa.  Tämä artikkelin moka on joko toimittajan ammattitaidottomuutta tai sitten kyseessä on salaliitto.  Nyt lukijan pitää viljelijöiden reaktioista päätellä, että onko vähennys merkittävä vai ei. Ja se on vaivalloista. Sitä paitsi se on hankalaa kun ne viljelijät muutenkin aina valittavat kaikesta, niin mistä tietää milloin he valittavat oikeasta asiasta? Vielä hankalampaa lukijalle on se, että hän joutuu suhteuttamaan tämän summan ihan itse muihin juttuihin.  Jos se suhteutetaan tuulivoimaloiden tukeen, niin saadaan seuraava ajatuksen kulku:
Tuulivoimaloille maksettiin tukea melkein saman verran kuin turve tuotannolle, eli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä sai aikaan valtavan raivon lehtien yleisön osastoissa. Raivottiin kaikesta mahdollisesta ja erityisesti siitä, että tämä tuki vääristää kilpailun ja koko Suomen talous ajautuu sen takia katastroohviin.  Nyt maatalous tuista vähennetään kaksi kertaa se määrä mitä tuulivoima sai tukea. Se vaikuttaa aika erikoiselta noin lukujen valossa. Jos tutkaillaan tukija  siltä näkökulmasta, että tuulivoiman tuen ansiosta tuulivoimasta on tullut hyvin nopeasti kannattavaa, mutta onko maataloudesta tullut kannattavaa vaikka siihen on pumpattu vuosikymmeniä ties kuinka suuria summia. Vielä omituisempaa on se, että öljyteollisuudesta ei ole saatu kannattavaa, vaikka siihen pumpataan noin 4 miljardia vuodessa - ja ties kuinka kauan tätä on tehty. Tässä vähän yksinkertaistin, sillä oikeasti ei se öljyteollisuus yksin saa sitä 4 miljardia, vaan kaikki fossiiliset energia alat saavat yhdessä sen summan vuodessa.
Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että miten media voi kirjoittaa ihan oikeaa tietoa, mutta valehtelee niin, että jättää kertomatta jotain olennaista. Tämä on hyvinkin yleistettävissä valtamediaan. Vale mediassa tilanne on vielä pahempi.

Pahus!  Minunhan piti kirjoittaa MOT ohjelmasta ja nyt jaarittelin kirjain kiintiön täyteen ihan muulla. Nyt kiintiöön ei enää sovi kuin se hyvä asia.
Nyt se on internetti.

Verkossa suurin osa on täyttä paskaa.  Erityisesti tämä koskee sivustoja, joissa käsitellään terveyttä, ravitsemusta, ilmastonmuutosta, evoluutiota  ja tuulivoimaloita.  Mutta kun ymmärtää lähdekritiikin alkeet, niin silloin sieltä osaa löytää pätevää tietoa. Samoin siellä on valeuutisia ties kuinka monta sivustoa,  mutta sieltä löytyy myös erittäin päteviä sivustoja. Nämä sivustot noudattavat itse lähdekritiikkiä ja sen lisäksi niissä ei vaieta niistä asioista, joista valtamedia vaikenee. Verkon keskustelupalstat ovat vastenmielistä luettavaa kun siellä raivotaan, uhkaillaan, solvataan ja ne ovat täynnä vihapuhetta. Mutta sieltä löytyy asiallisiakin keskustelupalstoja, joissa esitetään oikeasti sellaisia ajatuksia, jotka saavat näkemään asiat sellaisessa valossa,  mitä ei tullut ajatelleeksi.

MOT4

    Se Markuksen idea kirjoittaa jotain myönteistä on vaivannut mieltäni.  Kun sitä asiaa mietti, niin tuntui aluksi, että se on hyvä idea.  Niin hyvältä idealta se tuntui, että päätin toteuttaa sitä niin, että jokaisen ploki kirjoituksen loppuun pistän aina jotain myönteistä. Olisi ollut liian uskaliasta kirjoittaa pelkästään positiivista asiaa. Siksi tämä päätös tuntui hyvältä - siis se päätös, että ensin ruikutan ja valitan ja loppuun sitten jotain positiivista. Se, että miksei kokonaan ja ainoastaan positiivista johtuu ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin se voisi olla tottumattomalle vaikeaa. Toiseksi minulla on sellainen käsitys, että kun kirjoitan jostain epäkohdasta, niin ihmiset huomaavat tämän epäkohdan ja he ajattelevat. Kun he ajattelevat he muuttavat käyttäytymistään ja epäkohta katoaa maailmankaikkeudesta.  Tämä minun ajatukseni paljastaa minun olevan ylioptimistinen typerys, jolla on epärealistinen käsitys maailman muuttamisesta.  Voi sanoa, että sitten kun lopetan ruikuttamisen, niin silloin on käynyt joko niin, että maailmassa ei ole enää yhtään epäkohtaa tai sitten olen oivaltanut todellisuuden ja tiedän, että mitään ei ole enää tehtävissä ja minun ei kannata haaskata aikaani turhuuksiin vaan olueen ja kimuleihin.  Tunteella kun ajattelen tätä maailmaa, niin ajattelen, että minä voin omalta osaltani tehdä siitä paremman. Mutta kun ajattelen järjellä, niin lopputulos on aivan toinen. Otetaan esimerkki. Otetaan esimerkiksi ihmiskunnan pahin uhka kautta aikojen: Ilmastonmuutos. Tämä on uhka ihmiskunnalle. Siksi voisi kuvitella, että ihmiset olisivat siitä kiinnostuneita ja huolissaan. Tästä asiasta Linkola on puhunut viisikymmentä vuotta. Kaksikymmentä vuotta asia ei ole enää ollut uskon asia ja tiedemiehet varoittelevat aina vakavampaan sävyyn. Mutta miten ihmiset suhtautuvat asiaan? No suurinta osaa ei asia kiinnosta mitenkään.  Miten ihmeessä minä kuvittelen saavani parannuksia aikaan missään asiassa, jos viisaammat eivät ole saaneet mitään aikaan paljon vakavemmissa asioissa kuin mistä minä ruikutan.  No koska olen epärealistinen optimisti, niin jatkan ruikutusta.  Jatkan sitä sillä menetelmällä, josta sovin itseni kanssa: Ensin ruikutusta ja sitten jotain positiivista.  Tästä Markuksen ideasta seurasi vain jotain odottamatonta.  Kun olin ottanut haasteen vastaan ja kirjoittanut sen positiivisen jutun, niin huomasin, että keksin lisää positiivisia juttuja.  Kauhukseni huomasin, että tämä pani alulle kehityskulun, joka tulisi etenemään vastustamattomasti ja ehkä kiihtyvällä vauhdilla.  Huomasin keksiväni aina vain lisää myönteisiä asioita tästä maailmasta. En pystynyt mitenkään estämään niitten  ilmestyvän päähäni vaikka yritin tehdä mitään. Jo sellaisenaan tilanne oli hirveä, mutta sitten siihen tuli ne lieveilmiöt vielä päälle. Olinhan päättänyt, että plokiin jokaisen ruikutuksen jälkeen kirjoittaisin sen positiivisen asian. Tämän päätöksen mukaan minun pitäisi nyt aluksi kirjoittaa yksi ruikutus päivässä, jotta kerkeäisin kirjoittaa ne kaikki positiiviset asiat mitä mieleen vääjäämättä putkahtavat. Enkä millään jaksaisi, enkä viitsisi.  Ja entä sitten kun näyttäisi niitä tulevan kiihtyvään tahtiin? Pitäisikö minun viikon päästä kirjoittaa kaksi plokia päivässä ja kahden viikon päästä neljä?  Voisin tehdä niin, että pääsisin eroon isosta joukosta jos kirjoittaisin aina välillä plokin, jossa olisi pelkästään positiivisia asioita.  Mutta kun sovin itseni kanssa, että vain yksi per ploki, niin ei sekään onnistu.
Minun piti kirjoittaa MOT:stä, mutta nyt tämä tulikin täyteen tuosta jaarituksesta.  Enää se positiivinen juttu sopii tähän loppuun.
NAISET
Tämä positiivinen asia oli jo siinä edellisessä. Mutta tämä on nyt vähän eri kantilta kuin se edellinen. Edellisessä naisten positiivinen asia oli se, miten viisailta naisilta tulee älykkäitä ja silmiä avartavia ajatuksia. Siis silloin positiivinen juttu oli naisten viisaus. Nyt positiivinen juttu on se toinen asia, jota naisissa ihailen.